En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi
Toivun parhaillaan todella pahasta burn outista. Siis sellaisesta, että pahimmillaan oli itsetuhoisia ajatuksia. Töissä työkuormaa on sopeutettu ja vapaa-ajalla teen lähinnä asioita, jotka ovat minulle voimavara eikä kuluttava tekijä.
Koko kesän on ollut huono omatunto, kun en osallistu mihinkään talkootyöhön. Ei vaan oikeasti ole resursseja viettää koko viikonloppua talkootyössä töiden päälle. Lasten urheilun hoidan. Kuljetan, kustannan, kannustan sekä välillä vähän valmennan omiani. Ja joo, lapsilla on isä, mutta työssä, jossa on paljon pois. Perusarki on minun vastuulla ja kaikki talkootyöt osuneet ajoille, jolloin mies ei ole kotona.
En haluaisi missään urheiluseurassa avautua burn outista ja muista ongelmistani, mutta tuntuu töykeältä, että jätän vaan osallistumatta. Miten te muut olette onnistuneet olemaan osallistumatta? Oletteko vaan jättäneet väliin sen kummempia ajattelematta?
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin mahdollista kuitata talkootyöt tehdyiksi euroilla. Hyvin suuri osa vanhemmista tekisi niin välittömästi. Köyhät hoitakoon maksunsa sitten työllä
Ja siihen se harrastus sitten loppuu. Kas kun siellä ei ole enää vapaaehtoisia järjestämään tapahtumia, kyytejä yms. Monessa seurassa on kokeiltu jossain vaiheessa tuota rahalla asioiden hoitamista. Käytännössä mitään pelejä tai kisoja ei saada järjestettyä, koska ei ole työvoimaa, mihinkään ei voi lähteä koska kukaan ei halua ajaa jnejne.
Jos taas nostetaan maksut sellaisiksi että tuo voidaan hoitaa palkatulla työvoimalla, suurin osa harrastajista joutuu lopettamaan, koska touhu on liian kallista.
Rahalla saa tekijöitä, lapsipieni. Kun talkootyöt kuitataan rahalla, on seuralla varaa PALKATA tekijöitä niihin hommiin, jotka muuten teetettäisiin ilmaistyönä. Toimii oikein hyvin seur
No meillä ainakin nousisi kausimaksut ainakin tuplaten ilman vanhempien talkoopanosta. Kiva varmasti maksella jotain 10v lapsen kausimaksuja esim yli 6000e/v, jotta jonkun toisen ei tarvitse tulla näytökseen 30min aiemmin laittamaan laitalakanaa.
Käsitän että joka viikonloppu talkoilu on liikaa, mutta meillä talkoilua on käytännössä 3kertaa vuodessa: yhdet kilpailut ja kaksi näytöstä. Näistä purnaa aina eniten ne pienten kilpailijoiden vanhemmat, joilla ei ole sitten taas juuri muuta velvoitetta satunnaisen keksimyynnin lisäksi (josta selviää rahallakin).
Onko oikeasti kolme kertaa vuodessa, tai edes kerran, talkoilu liikaa. Ne talkoopäivätkin kun tiedetään vuoden etukäteen.
On meidän seurassa vanhemmat voineet sanoa, että nyt ei ole voimia talkoisiin, osallistun heti kun pystyn. Osa osallistuu rahalla mielummin kuin töillä, maksaa vaikka 50€ pullakahvista seuran kassaan kun on joku tapahtuma.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että siellä on riittävästi innostuneita vanhempia hoitamassa niitä talkoita ja siksi sun panostuksen puute ei aiheuta kuin korkeintaan ihmetystä.
Niin kauan kuin riittävän monet on vapaaehtoisesti mukana talkooväessä ongelmaa ei ole. Mutta heti kun vastarannan kiiskiä on liikaa, niin ongelmia tulee.
--
Jo kolmannen kerran kuvitelmasi meni pieleen :D Ja varsinkin tuo, että aiheuttaisi ihmetystä, kun vanhemmat eivät ole harrastamassa lasten harrastuksissa, meni niin paljon metsään kuin voi mennä. Kuten jo kerroin: lapseni olivat seurassa, jossa urheileminen onnistui ilman vanhempia muksujaan passaamassa tai jotain helkkarin mokkapaloja myymässä. Sekin tuli jo kerrottua, että seura osasi hommata rahaa muualta kuin vanhempien selkänahasta repimälllä. Lasteni urheiluseurassa ei tietääkseni ollut YHTÄÄN talkootyöläistä. Toki osa teki hommia hyvin pientä korvausta vastaan, mutta kukaan ei ollut mukana ilmaiseksi.&n
Tietääksesi. Eli oli, muttet tiennyt siitä.
Jos ei hirveästi ole tuttuja joilla olisi isompia lapsia ja sitä kautta päässyt tutustumaan tähänkin maailmaan, niin mistä sen voisi tietää. Ei silloin nykyvanhempien lapsuudessa vanhemmat osallistuneet lastensa harrastukseen kovinkaan paljon. Tai no varmaan jotkut, mutta monet ei.
Ihan päättelemällä ja käyttämällä maalaisjärkeä voi päätellä tämän asian. Hirveän monimutkaista päättelyketjua ei tarvitse käydä läpi hahmottaakseen, että junioritasolla seuroilla ei voi olla niin paljon rahaa, että kaikki voitaisiin hoitaa palkatulla työvoimallla. Kun ei tilanne ole tuollainen edes ammattilaisseuroilla aikuisten tasolla Suomessa. Siellä ne HIFK:n ja vastaavienkin kioskeilla vapaaehtoiset myyvät nakkeja ja lihiksiä katsojille, vaikka seuran pelaajat nostavat 6 numeroisia summia palkkaa. Tai ehkä juuri sen takia.
Onko oikeasti kolme kertaa vuodessa, tai edes kerran, talkoilu liikaa. Ne talkoopäivätkin kun tiedetään vuoden etukäteen.
--
Minulle olisi. Onneksi ei tarvitse käyttää elämäänsä tuollaiseen. Tulisin hulluksi, jos pitäisi seistä jossain kioskissa myymässä mokkapaloja tai istua kirjaamassa jäähyminuutteja tms. Ei se itse tekeminen, vaan se että joutuisi pakkososalisoimaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei ole minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että siellä on riittävästi innostuneita vanhempia hoitamassa niitä talkoita ja siksi sun panostuksen puute ei aiheuta kuin korkeintaan ihmetystä.
Niin kauan kuin riittävän monet on vapaaehtoisesti mukana talkooväessä ongelmaa ei ole. Mutta heti kun vastarannan kiiskiä on liikaa, niin ongelmia tulee.
--
Jo kolmannen kerran kuvitelmasi meni pieleen :D Ja varsinkin tuo, että aiheuttaisi ihmetystä, kun vanhemmat eivät ole harrastamassa lasten harrastuksissa, meni niin paljon metsään kuin voi mennä. Kuten jo kerroin: lapseni olivat seurassa, jossa urheileminen onnistui ilman vanhempia muksujaan passaamassa tai jotain helkkarin mokkapaloja myymässä. Sekin tuli jo kerrottua, että seura osasi hommata rahaa muualta kuin vanhempien selkänahasta repimälllä. Lasteni urheiluseurassa ei tietääkseni ollut YHTÄÄN talkootyöläistä. Toki osa teki hommia hyvin pientä korvausta vastaan, mutta kukaan ei ollut mukana ilmaiseksi.&n
Eli siis sun lapsen harrastuksissa ei ollut jojoja eikä huoltajia vaan näihin oli palkattu väkeä? Ja kaikki tapahtumat toimi suurimmaksi osaksi alaikäisten harrastajien varassa? Susta ehkä näytti siltä, mutta esim järkkärit ei yleensä ole ostettuja vaan ihan isiä ja äitejä joilla on jv-kortti jne.
T. Eri, mutta yhtä hämmästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei hirveästi ole tuttuja joilla olisi isompia lapsia ja sitä kautta päässyt tutustumaan tähänkin maailmaan, niin mistä sen voisi tietää. Ei silloin nykyvanhempien lapsuudessa vanhemmat osallistuneet lastensa harrastukseen kovinkaan paljon. Tai no varmaan jotkut, mutta monet ei.
Ihan päättelemällä ja käyttämällä maalaisjärkeä voi päätellä tämän asian. Hirveän monimutkaista päättelyketjua ei tarvitse käydä läpi hahmottaakseen, että junioritasolla seuroilla ei voi olla niin paljon rahaa, että kaikki voitaisiin hoitaa palkatulla työvoimallla. Kun ei tilanne ole tuollainen edes ammattilaisseuroilla aikuisten tasolla Suomessa. Siellä ne HIFK:n ja vastaavienkin kioskeilla vapaaehtoiset myyvät nakkeja ja lihiksiä katsojille, vaikka seuran pelaajat nostavat 6 numeroisia summia palkkaa. Tai ehkä juuri sen takia.
Niin, jostain syystä se vaan tosiaan meidän lapsuudessa onnistui. "Maalaisjärki" on muuten aika hupaisa käsite, se nimittäin tarkoittaa ihmisestä riippuen aivan eri asioita. Siksi siihen luottaminen on ehkä typerintä ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ollut talkoohommissa puhtaasti siksi, etten halua. Ei ole koskaan ollut ongelma. Puuhakkaita tätejä riittää enemmän kuin tarpeeksi eikä kukaan edes huomaa, etten ole mukana toiminnassa. Suuri osa ei taida edes tietää, kenen isä olen.
En tiedä miksi tämä saa alapeukkuja. Se että lapseni harrastaa jotain ei pitäisi olla mikään velvoite ilmaistyölle. Milloin tämä edes meni tällaiseksi, kun ei omassa lapsuudessa keltään odotettukaan jatkuvaa osallistumista lasten harrastuksiin.
Minä olen jo isoisä ja entinen jojo (10 v.). Ihan samat ongelmat eli vapaamatkustajat olivat jo 15-25 vuotta sitten. Suurin osa oli kyllä mahtavaa porukkaa, niin aikuiset kuin lapset/nuoret. Tsemppiä kaikille tämän päivän tekijöille. Täältä tullaan kohta lapsen lapsen kanssa ja varmasti osallistutaan talkoisiin, myös me isovanhemmat.
Ja niille, jotka mainostavat, että on omakin elämä. Meillä kaikilla on. Rakennamme, remontoimme, kuntoilemme, leikkaamme ruohoa, pilkomme puita, lomailemme, käymme festareilla ja juhlissa, teemme ruokaa ja siivoamme jne.
Kannattaa tosiaan tutkia etukäteen millaiseen harrastukseen lapsen laittaa. Vaihtoehtoja riittää. On myös harrastuksia, joihin riittää, kun maksaa laskut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin mahdollista kuitata talkootyöt tehdyiksi euroilla. Hyvin suuri osa vanhemmista tekisi niin välittömästi. Köyhät hoitakoon maksunsa sitten työllä
Ja siihen se harrastus sitten loppuu. Kas kun siellä ei ole enää vapaaehtoisia järjestämään tapahtumia, kyytejä yms. Monessa seurassa on kokeiltu jossain vaiheessa tuota rahalla asioiden hoitamista. Käytännössä mitään pelejä tai kisoja ei saada järjestettyä, koska ei ole työvoimaa, mihinkään ei voi lähteä koska kukaan ei halua ajaa jnejne.
Jos taas nostetaan maksut sellaisiksi että tuo voidaan hoitaa palkatulla työvoimalla, suurin osa harrastajista joutuu lopettamaan, koska touhu on liian kallista.
Rahalla saa tekijöitä, lapsipieni. Kun talkootyöt kuitataan rahalla, on seuralla varaa PALKATA tekijöitä niihin hommiin, jotka muuten te
Rahalla saa tekijöitä, lapsipieni. Kun talkootyöt kuitataan rahalla, on seuralla varaa PALKATA tekijöitä niihin hommiin, jotka muuten teetettäisiin ilmaistyönä. Toimii oikein hyvin seur
No meillä ainakin nousisi kausimaksut ainakin tuplaten ilman vanhempien talkoopanosta. Kiva varmasti maksella jotain 10v lapsen kausimaksuja esim yli 6000e/v, jotta jonkun toisen ei tarvitse tulla näytökseen 30min aiemmin laittamaan laitalakanaa.
Käsitän että joka viikonloppu talkoilu on liikaa, mutta meillä talkoilua on käytännössä 3kertaa vuodessa: yhdet kilpailut ja kaksi näytöstä. Näistä purnaa aina eniten ne pienten kilpailijoiden vanhemmat, joilla ei ole sitten taas juuri muuta velvoitetta satunnaisen keksimyynnin lisäksi (josta selviää rahallakin
Onko oikeasti kolme kertaa vuodessa, tai edes kerran, talkoilu liikaa. Ne talkoopäivätkin kun tiedetään vuoden etukäteen.
No jo on rahakkaita näytöksiä jos 3x vuodessa 30 minuutin vaivannäöllä säästää 3000e vuosimaksuissa. Ehkä pikkuisen menee uskottavuus näistä jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän myöskään vaadi ketään muuta tekemään vapaaehtoistyötä sinun lapsen takia?
Lapsi on osa joukkuetta ja ei saa jättää toiminnasta ulkopuolelle.
Lapsen voi ja saa jättää toiminnasta ulkopuolelle, jos vanhempi ei maksa. Jos vanhempainillassa on sovittu, että noin puolet kustannuksista katetaan talkootöillä, joihin kaikkien oletetaan osallistuvan, (haravointi, lumenluonti, inventaariot, joululahjojen paketointi...) sinä joko osallistut töihin, teet joukkueelle lahjoituksen tai otat kersasi pois joukkueesta.
Ei se joukkueeseen kuuluminen mikään sosiaalietuus ole.
Tu
Itse asiassa osallistui. Jokaikisessä turnauksessa ja kuoromatkalla, jossa olin, oli pelaaijen/kuorolaisten vanhempia huolehtimassa ruokahuollosta, katsomassa lasten perään, myymässä lippuja, tekemässä ottelupöytäkirjoja jne. jne. Edes valmentajat eivät olleet palkattuja henkilöitä, vaan heistäkin suurin osa oli pelaajien vanhempia. Mikään ei ole muuttunut tältä osin 90-luvulta.
N40
Vierailija kirjoitti:
Jos ei hirveästi ole tuttuja joilla olisi isompia lapsia ja sitä kautta päässyt tutustumaan tähänkin maailmaan, niin mistä sen voisi tietää. Ei silloin nykyvanhempien lapsuudessa vanhemmat osallistuneet lastensa harrastukseen kovinkaan paljon. Tai no varmaan jotkut, mutta monet ei.
Ihan päättelemällä ja käyttämällä maalaisjärkeä voi päätellä tämän asian. Hirveän monimutkaista päättelyketjua ei tarvitse käydä läpi hahmottaakseen, että junioritasolla seuroilla ei voi olla niin paljon rahaa, että kaikki voitaisiin hoitaa palkatulla työvoimallla. Kun ei tilanne ole tuollainen edes ammattilaisseuroilla aikuisten tasolla Suomessa. Siellä ne HIFK:n ja vastaavienkin kioskeilla vapaaehtoiset myyvät nakkeja ja lihiksiä katsojille, vaikka seuran pelaajat nostavat 6 numeroisia summia palkkaa. Tai ehkä juuri sen takia.
Tämä. Mulla on useampi tuttu paikallisessa liigaseurassa. Tai tarkemmin tuttujen pojat.
Ja siellä kiertää vuorot siitä, kuka milloinkin myy nakkimukeja katsojille. En tiedä saavatko joukkueet seuralta rahaa, mutta vapaaehtoista tuo ei ole. Samoin junnujoukkueita kyseisessä seurassa valmentavat isät vapaaehtoisvoimin. Pari palkattua valmentajaa sitten kiertää välillä katsomassa mitä siellä tapahtuu.
Eli siis sun lapsen harrastuksissa ei ollut jojoja eikä huoltajia vaan näihin oli palkattu väkeä? Ja kaikki tapahtumat toimi suurimmaksi osaksi alaikäisten harrastajien varassa? Susta ehkä näytti siltä, mutta esim järkkärit ei yleensä ole ostettuja vaan ihan isiä ja äitejä joilla on jv-kortti jne.
T. Eri, mutta yhtä hämmästynyt.
Tämä saattaa nyt järkyttää kovasti, mutta kerron silti: Kaikki ei harrasta joukkuelajeja. Ja (yllätys yllätys), jos laji ei ole joukkuelaji, ei myöskään tavitaan mitään jojoja.
t. toinen eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ollut talkoohommissa puhtaasti siksi, etten halua. Ei ole koskaan ollut ongelma. Puuhakkaita tätejä riittää enemmän kuin tarpeeksi eikä kukaan edes huomaa, etten ole mukana toiminnassa. Suuri osa ei taida edes tietää, kenen isä olen.
En tiedä miksi tämä saa alapeukkuja. Se että lapseni harrastaa jotain ei pitäisi olla mikään velvoite ilmaistyölle. Milloin tämä edes meni tällaiseksi, kun ei omassa lapsuudessa keltään odotettukaan jatkuvaa osallistumista lasten harrastuksiin.
Minä olen jo isoisä ja entinen jojo (10 v.). Ihan samat ongelmat eli vapaamatkustajat olivat jo 15-25 vuotta sitten. Suurin osa oli kyllä mahtavaa porukkaa, niin aikuiset kuin lapset/nuoret. Tsemppiä kaikille tämän päivän tekijöille. Täältä tullaan kohta lapsen lapsen kanssa ja varmasti osallistutaan talkoisii
Mä kysyin äidiltä myös että oliko tällaista ennenkin. Ei kuulemma. Suurin osa vanhemmista osallistui mukisematta talkoisiin ja vapaamatkustajat olivat yksittäisiä outolintuja.
Nykyisin vapaamatkustajia on huomattavasti enemmän. Sen verran että ne aktiiviset saavat ihan tosissaan tehdä töitä. Itse lopetin jojohommat kun jojona toimiminen alkoi olla toinen päivätyö, kiitos vapaamatkustuksen. Nyt olen vain huollossa ja tehtävää on vähemmän vaikka aika paljon silti. Ja sanooko joku vapaamatkustaja joskus kiitos? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuo urheiluseura sentään mikään vanhempien pakkotyölaitos ole. Osallistuminen tietty suositeltavaa, mutta vapaaehtoista. Ihan riippumatta elämäntilanteesta. Ei siihen mitään tarvitse selitellä.
Meidän seurassa pakotetaan, tai uhkaillaan että tulee vuorot jne. Kärsin samanlaisesta ongelmasta kuin AP, ja taitaa olla edessä lapsen harrastuksen lopettaminen. Tuo talkoohomma on vaan pahentanut omaa uupumusta ja ahdistusta, koska tunnen syyllisyyttä siitä että on rajalliset mahdollisuudet osallistua. On kuitenkin muitakin lapsia ja heidänkin harrastukset. Ei vaan riitä aika eikä jaksaminen, kun jo harrastuksiin kuljettaminenkin on kauhean järjestelyn takana työaikojen vuoksi. Onhan se kiva että muilla on mummot ja ukit apuna kuskailemassa.
Eli siis sun lapsen harrastuksissa ei ollut jojoja eikä huoltajia vaan näihin oli palkattu väkeä? Ja kaikki tapahtumat toimi suurimmaksi osaksi alaikäisten harrastajien varassa? Susta ehkä näytti siltä, mutta esim järkkärit ei yleensä ole ostettuja vaan ihan isiä ja äitejä joilla on jv-kortti jne.
T. Eri, mutta yhtä hämmästynyt.
---
Taas väärin kuviteltu:
1. En ole missään kohtaa sanonut, että lapseni harrastivat joukkulajia
2. Kyllä, huoltajat saivat ihan palkkaa työstään niin kuin kaikki muutkin.
3. Ei, tapahtumat eivät tietenkään toimineen alaikäisten harrastajien varassa, vaan niihin oli palkattu ihmisiä hommiin. Osa saattoi toki olla esim. 16v opiskelijoita, mutta silti olivat palkattuja työntekijöitä. Ei olisi edes laillista järjestää tapahtumaa, jossa vastuu olisi alaikäisten harteilla
4. Musta ei näyttänyt yhtään miltään, vaan minä TIESIN miten asiat ovat, koska olin paikalla seuran tiedotustilaisuuksissa.
P.S. Miten voit olla selvinnyt elämässäsi kuulematta ikinä sellaista sanaa kuin sponsori?
En osallistunut mihinkään, lapset maks vuoden kaksi jaksoivat harrastaa ja sit lajit vaihtui.
No jo on rahakkaita näytöksiä jos 3x vuodessa 30 minuutin vaivannäöllä säästää 3000e vuosimaksuissa. Ehkä pikkuisen menee uskottavuus näistä jutuista.
Ne itse asiassa on. Puhutaan kymmenistä tuhansista euroista. Joskin tuo säästö tulee siitä että ei tarvitse palkata jojoa, huoltajaa, kirjanpitäjää ja kaikkea sitä väkeä mikä noihin kilpailuihin ja näytöksiin tarvitaan ruokahuollosta logistiikkaan ja järjestyksenvalvontaan. Jokainen palkattu ihminen maksaa ns v*tusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei hirveästi ole tuttuja joilla olisi isompia lapsia ja sitä kautta päässyt tutustumaan tähänkin maailmaan, niin mistä sen voisi tietää. Ei silloin nykyvanhempien lapsuudessa vanhemmat osallistuneet lastensa harrastukseen kovinkaan paljon. Tai no varmaan jotkut, mutta monet ei.
Ihan päättelemällä ja käyttämällä maalaisjärkeä voi päätellä tämän asian. Hirveän monimutkaista päättelyketjua ei tarvitse käydä läpi hahmottaakseen, että junioritasolla seuroilla ei voi olla niin paljon rahaa, että kaikki voitaisiin hoitaa palkatulla työvoimallla. Kun ei tilanne ole tuollainen edes ammattilaisseuroilla aikuisten tasolla Suomessa. Siellä ne HIFK:n ja vastaavienkin kioskeilla vapaaehtoiset myyvät nakkeja ja lihiksiä katsojille, vaikka seuran pelaajat nostavat 6 numeroisia summia palkkaa. Tai ehkä juuri sen takia.
Niin, jostain syystä se vaan tosi
Niinhän sinä luulet, että onnistui. Oikeasti ei onnistunut, mutta sinä et lapsena vain tajunnut, että ne huoltajat, kioskintädit, pöytäkirjan pitäjät, kenttälajeissa välineiden kuskaajat jne. olivat siellä ihan talkootöissä. . Ei niille maksettu palkkaa yhtään enempää kuin tänäpäivänäkään. Mitä maalaisjärkeen tulee, se tarkoittaa ihan vain sitä, että asian ymmärtäminen ei ole rakettitiedettä, vaan se on helppo päätellä.
Itse asiassa osallistui. Jokaikisessä turnauksessa ja kuoromatkalla, jossa olin, oli pelaaijen/kuorolaisten vanhempia huolehtimassa ruokahuollosta, katsomassa lasten perään, myymässä lippuja, tekemässä ottelupöytäkirjoja jne. jne. Edes valmentajat eivät olleet palkattuja henkilöitä, vaan heistäkin suurin osa oli pelaajien vanhempia. Mikään ei ole muuttunut tältä osin 90-luvulta
Tämä. Seuratoiminta on aina perustunut talkootyölle. Ihan ammoisista ajoista ja ennen jopa enemmän kuin nyt.
Vai miksi te talkootyönvastustajat luulette, että aina samat vanhemmat oli siellä peleissä katsomassa ja aina sen Marjatan äiti toi peleihin pullaa ja aina se Juhan isä patsasteli siellä järkkäriliivi päällä?
Jos ei hirveästi ole tuttuja joilla olisi isompia lapsia ja sitä kautta päässyt tutustumaan tähänkin maailmaan, niin mistä sen voisi tietää. Ei silloin nykyvanhempien lapsuudessa vanhemmat osallistuneet lastensa harrastukseen kovinkaan paljon. Tai no varmaan jotkut, mutta monet ei.