En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi
Toivun parhaillaan todella pahasta burn outista. Siis sellaisesta, että pahimmillaan oli itsetuhoisia ajatuksia. Töissä työkuormaa on sopeutettu ja vapaa-ajalla teen lähinnä asioita, jotka ovat minulle voimavara eikä kuluttava tekijä.
Koko kesän on ollut huono omatunto, kun en osallistu mihinkään talkootyöhön. Ei vaan oikeasti ole resursseja viettää koko viikonloppua talkootyössä töiden päälle. Lasten urheilun hoidan. Kuljetan, kustannan, kannustan sekä välillä vähän valmennan omiani. Ja joo, lapsilla on isä, mutta työssä, jossa on paljon pois. Perusarki on minun vastuulla ja kaikki talkootyöt osuneet ajoille, jolloin mies ei ole kotona.
En haluaisi missään urheiluseurassa avautua burn outista ja muista ongelmistani, mutta tuntuu töykeältä, että jätän vaan osallistumatta. Miten te muut olette onnistuneet olemaan osallistumatta? Oletteko vaan jättäneet väliin sen kummempia ajattelematta?
Kommentit (397)
Mun on ollut pakko tehdä tuo sama päätös. En oo sitä lähtenyt perustelemaan. Tai oon saattanut sanoa että nyt on niin vaikea elämäntilanne että ei ole voimavaroja osallistua.
Valitettavasti mä otan häpeän ennemmin kuin lyyhistyn taakkani alle. On ollut pakko rajata kun ei ole vaihtoehtoja.
Minulla on vähän samankaltainen elämäntilanne kuin ap:lla mutta yksi lapsi ja koira. Ja asutaan kaiken tukiverkon ulottumattomissa. Minua kysyttiin valmentamaan (ilmaiseksi tietty) seuraan, kun minulla on taustaa samassa lajissa mitä lapseni harrastaa. Vastasin rehellisesti, että ei ole aikaa eikä resursseja, koska mies on paljon pois. Vastaukseksi sain vain ihmettelyä, että miten niin ei ole, kun meillä on vain yksi lapsi. Kyselijä itse tietenkin oli lapseton ja koiraton.
Vierailija kirjoitti:
Mun on ollut pakko tehdä tuo sama päätös. En oo sitä lähtenyt perustelemaan. Tai oon saattanut sanoa että nyt on niin vaikea elämäntilanne että ei ole voimavaroja osallistua.
Valitettavasti mä otan häpeän ennemmin kuin lyyhistyn taakkani alle. On ollut pakko rajata kun ei ole vaihtoehtoja.
Samaa olen tässä itse miettinyt, että parempi hävetä ja potea huonoa omaatuntoa kuin päätyä siihen lähes psykoosikuntoon, missä olin maaliskuussa. On se äidin mielenterveys kuitenkin lapsillekin tärkeämpi asia kuin se, että olenko talkootyössä mukana vai en. Ja lapsille toki voin perustella ihan rehellisesti miksi en ole, koska tietävät tilanteen muutenkin.
ap
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Ei kai tuo urheiluseura sentään mikään vanhempien pakkotyölaitos ole. Osallistuminen tietty suositeltavaa, mutta vapaaehtoista. Ihan riippumatta elämäntilanteesta. Ei siihen mitään tarvitse selitellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Itse asiassa olisi varaa maksaa ihan rahalla, jos sellainen vaihtoehto olisi. Toisekseen tässä ei ollut kyse lusmuamisesta vaan ihan vaan ihmisen mielenterveydestä. Kolmanneksi, lapseni eivät pelaa mitään enkä ole missään niin sanonut, joten käytit nyt vähän omaa mielikuvitustasi tässä aggressioviestissäsi.
Mielelläni ottaisin sen vaihtoehdon, että ne maksaa enemmän, jotka ei osallistu. Helpottaisi kaikkien elämää.
ap
Olen ilmoittanut että maksan mieluummin ylimääräisen summan, kuin osallistun talkoisiin. Olen introvertti ja todella uupunut jo muutenkin työstä ja arjesta, enkä todellakaan halua yhtään ylimääräistä stressiä. Tukiverkkoja ei ole. Harmi jos lapseni eivät voi harrastaa ilman minun osallistumista. Lapsia on kolme ja kaikki eri lajeissa. Eli pitäisi repiä vähäisestä vapaa-ajasta itseni vielä kolmiin eri talkoisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Ei siihen jojon hommaan vastoin tahtoa jouduta. Etköhän ihan itse halunnut, että voit joka päivä duunissa siitä puhua ja korostaa miten paljon töitä sen eteen teet ja miten hyvä ihminen olet.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Jos lapsi on vuosia harrastanut, pitäisikö tämä ottaa pois siitä, jos vanhempi ei yhtäkkiä pysty tekemään talkootyötä? Aloituksesta ymmärsin, että ap on kuitenkin aiemmin tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Itse asiassa olisi varaa maksaa ihan rahalla, jos sellainen vaihtoehto olisi. Toisekseen tässä ei ollut kyse
Kyllä sellainen vaihtoehto varmasti järjestyy. Toki muidenkin vanhempien pitäisi tähän vaihtoehtoon suostua. Kyse on aivan 100 % varmasti joukkuelajista, jos harrastusta täytyy vanhempien tekemillä talkoilla rahoittaa. Otat sen kersan nyt vai harrastamaan akvarellimaalausta kotona. Talvella hiihtäminen on halpaa, kesällä voi juosta. Ilmaisia liikuntapaikkoja löytyy.
Jos urheiluseura haluaa, että vanhemmat tekevät tietyn määrän töitä seuran eteen niin se pitäisi ilmoittaa selkeästi siinä missä rahallisetkin korvaukset. Jos työ taas on vapaaehtoista niin siihen ilmeisesti löytyy tarpeeksi halukkaita ilman haluttomien "uhrautumista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Itse asiassa olisi varaa maksaa ihan rahalla, jos sellainen
Kyllä sellainen vaihtoehto varmasti järjestyy. Toki muidenkin vanhempien pitäisi tähän vaihtoehtoon suostua. Kyse on aivan 100 % varmasti joukkuelajista, jos harrastusta täytyy vanhempien tekemillä talkoilla rahoittaa. Otat sen kersan nyt vai harrastamaan akvarellimaalausta kotona. Talvella hiihtäminen on halpaa, kesällä voi juosta. Ilmaisia liikuntapaikkoja löytyy.
No, kun ei ole joukkuelaji. Suosittelen lopettamaan tuon tietämisen, ettet tee itsestäsi yhtään enempää pelleä.
Melkein kaikissa lajeissa on tarjolla enemmän tai vähemmän talkootyötä. Jos seura järjestää esim. kilpailuja, niin ei ne millään pyhällä hengellä järjesty.
ap
Jos maksat lapsesi harrastuksesta, niin se riittää. Talkootyö on vapaaehtoista ei pakko, jos se sovi muille porukalle mene mukaan ja kerro tuntipalkkasi, jos eivät maksa niin et tee mitään, olet toipumassa tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Jos lapsi on vuosia harrastanut, pitäisikö tämä ottaa pois siitä, jos vanhempi ei yhtäkkiä pysty tekemä
Pitäisi, jos vanhemmalla ei ole rahaa maksaa tai halua osallistua
Eihän nämä koskaan ole mennyt tasan. Itse olen osallistunut vapaaehtoisena ihan sosiaalisten kontaktien takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Itse asiassa olisi varaa maksaa ihan rahalla, jos sellainen
Kyllä sellainen vaihtoehto varmasti järjestyy. Toki muidenkin vanhempien pitäisi tähän vaihtoehtoon suostua. Kyse on aivan 100 % varmasti joukkuelajista, jos harrastusta täytyy vanhempien tekemillä talkoilla rahoittaa. Otat sen kersan nyt vai harrastamaan akvarellimaalausta kotona. Talvella hiihtäminen on halpaa, kesällä voi juosta. Ilmaisia liikuntapaikkoja löytyy.
Miten niin "100% varmasti joukkuelaji"? Kukahan mahdollisesti hoitaa lasten yleisurheilukisoissa kuuluttajan työt, mittamiehen työt, pituuspaikan lanaukset, keihäiden palauttamisen, ajanotot jne puhumattakaan vaikkapa jonkun kioskin pyörittämisestä ja makkaranpaistosta. Voit halutessasi vaihtaa tilalle myös jonkun muun yksilölajin, jossa järjesteltään kilpailuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Itse asiassa olisi varaa maksaa ihan rahalla, jos sellainen
Lapseni oli telinevoimistelija, kyllä olisi akat järjestäneet kaiken maailman myyjäisiä rahan keräämiseen, laji on yksilölaji ja minä maksoin sen mitä piti, en osallistunut näihin kissanristijäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Ei siihen jojon hommaan vastoin tahtoa jouduta. Etköhän ihan itse halunnut, että voit joka päivä duunissa
Ketään muuta ei saatu ja teini raivosi, kun mahtava pelaajaura jää saavuttamatta. Vihasin lajia ja inhosin joka hetkeä lajin parissa sen kaksi vuotta. Jälkikäteen ajateltuna olisi vain pitänyt anta kakaran huutaa. Oma moka siis.
Olin joskus lapseni urheilujoukkueen hommissa vapaaehtoistöissä tekemässä kaupassa inventaariota. Porukassa oli joku paikallisen metallipuljun työnjohtaja, joka alkoi pomottamaan ja selittämään kuin lapsille aikuisille jaettavia tehtäviä. Jäi viimeiseksi kerraksi ja joukkuekin kuopattiin pian. Aina porukkaan tulee pätemään joku narsisti ja pilaa homman.
No ei minusta pidä. Aina on ollut niitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole pystyneet panostaan antamaan. Sinulla on hyvä syy eikä edes selitysvelvollisuutta. Pääasia, että lapset saa harrastaa.