Nykypäivän nelikymppiset

Kuvasit myös minun elämäni. Yritän kyllä harrastaa muutakin kuin lenkkeilyä, mutta se lähteminen on vain niin vaikeaa.

Mulla on sama tilanne. Yksin olen ja lähinnä ulkoilemassa käyn vapaalla ja kotona olen.

Minulla ei ole edes töitä. En tee mitään, en anna mitään yhteiskunnalle, en auta ketään, kukaan ei tarvitse minua. Mutta menee se elämä näinkin.

M41

Siis eiväthän nuo asiat liity mitenkään toisiinsa. Ei se tee yksinäisestä yhtään vähemmän yksinäistä, jos hän samoilee ulkona, eikä ei-yksinäisestä yksinäistä, jos hän viettää aikansa kotona. Todella sekavaa settiä.

Mulla on täysin olematon sosiaalinen elämä tällä hetkellä.

Käyn töissä arkisin mutta muuten olen vain kotona tai salilla/lenkillä.

Viikonloput menee yleensä niin että käyn aamulla salilla ja koko lopun päivän vaan istun koneella/kännykällä.

Deittisovelluksista pääsee treffeille vain harvoin ja vielä harvemmin ne tuottaa mitään tulosta.

M38

Missä sun ystävät on? Miksi et aloita harrastustuksia? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysin olematon sosiaalinen elämä tällä hetkellä.

Käyn töissä arkisin mutta muuten olen vain kotona tai salilla/lenkillä.

Viikonloput menee yleensä niin että käyn aamulla salilla ja koko lopun päivän vaan istun koneella/kännykällä.

Deittisovelluksista pääsee treffeille vain harvoin ja vielä harvemmin ne tuottaa mitään tulosta.

M38

Oletko ruma?

Vierailija kirjoitti:

Siis eiväthän nuo asiat liity mitenkään toisiinsa. Ei se tee yksinäisestä yhtään vähemmän yksinäistä, jos hän samoilee ulkona, eikä ei-yksinäisestä yksinäistä, jos hän viettää aikansa kotona. Todella sekavaa settiä.

Miksi yksinäinen ihminen ei tee tekoja joilla voisi saada ystäviä elämäänsä, jos ei nauti siitä yksinäisyydestä?

Lenkkeily on hyvä harrastus. Hienoa, että monet sitä kuitenkin tekevät!

Koronavuodet vaikuttivat paljon ikäluokkien sosiaalisten taitojen kehitykseen. Sen vuoksi kesätyöhaastattelussa minulle, joka opiskelen kahta tutkintoa, haastattelija muistutti, että työpaikalla pitää pukeutua smart casual-vaatteisiin eikä saa käyttää huppareita eikä verkkareita jne.

 

Pidin pokkani ja lainaan vanhempani vaatteita kun omat eivät aina riitä. Minulla ei edes ole sadetakkia, joka peittäisi pikkutakin. Lainaan sitä vanhemmaltani. 

 

Käyn kyllä opiskelijoiden sitseissä jne. Minulla on muutama ystävä, mutta minulla menee paljon aikaa opiskeluun ja siksi en ole ehtinyt viettää sosiaalista elämää niin paljon kuin olisin halunnut. Minusta on mielenkiintoista tutustua eri aineiden opiskelijoihin, koska he osaavat kertoa minulle paljon minun huonosti tuntemistani asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eiväthän nuo asiat liity mitenkään toisiinsa. Ei se tee yksinäisestä yhtään vähemmän yksinäistä, jos hän samoilee ulkona, eikä ei-yksinäisestä yksinäistä, jos hän viettää aikansa kotona. Todella sekavaa settiä.

Miksi yksinäinen ihminen ei tee tekoja joilla voisi saada ystäviä elämäänsä, jos ei nauti siitä yksinäisyydestä?

Tuupa tänne niin veän turpaan

-yksinäinen 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole edes töitä. En tee mitään, en anna mitään yhteiskunnalle, en auta ketään, kukaan ei tarvitse minua. Mutta menee se elämä näinkin.

M41

Minulla on aika vastaava tilanne. Tosin satunnaisesti autan kavereita. Mutta ihan oudosti into elämään on lopahtanut. En innostu enää samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten, kaikki tekeminen tuntuu yhdentekevältä. Tämä on hirveää, koska menetin hiljattain läheisen ihmisen, joka olisi halunnut elää. Tunnen itseni typeräksi tylsimykseksi.

N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eiväthän nuo asiat liity mitenkään toisiinsa. Ei se tee yksinäisestä yhtään vähemmän yksinäistä, jos hän samoilee ulkona, eikä ei-yksinäisestä yksinäistä, jos hän viettää aikansa kotona. Todella sekavaa settiä.

Miksi yksinäinen ihminen ei tee tekoja joilla voisi saada ystäviä elämäänsä, jos ei nauti siitä yksinäisyydestä?

Mitähän tekoja nämä mahtaisi olla - kidnappaus? Kaikkea muuta olen ainakin itse jo kokeillut, ilman menestystä. 

Vierailija kirjoitti:

Missä sun ystävät on? Miksi et aloita harrastustuksia?

Tämä nyt oli enemmän yleisellä tasolla olevaa pohdintaa, kuin valitusta yksinäisyyden tunteesta. En koe itseäni yksinäiseksi. Yksinelävä varmaan oikeampi sana. Mietin vain aikani kuluksi miten ikäiseni nykyään elävät.

Toisaalta tekisi hyvää tavata uusia ihmisiä ja kokeilla jotain uutta, mutta kynnys kaiken uuden kokeiluun tuntuu olevan jotenkin korkealla. En tiedä miksi, nuorempana oli paljon luontevampaa lähteä mukaan juttuihin.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eiväthän nuo asiat liity mitenkään toisiinsa. Ei se tee yksinäisestä yhtään vähemmän yksinäistä, jos hän samoilee ulkona, eikä ei-yksinäisestä yksinäistä, jos hän viettää aikansa kotona. Todella sekavaa settiä.

Miksi yksinäinen ihminen ei tee tekoja joilla voisi saada ystäviä elämäänsä, jos ei nauti siitä yksinäisyydestä?

Mitähän tekoja nämä mahtaisi olla - kidnappaus? Kaikkea muuta olen ainakin itse jo kokeillut, ilman menestystä. 

Kuinka monesti, missä ja millä tavoilla olet yrittänyt saada uusia ystäviä elämääsi?

Mikä on sun oma analyysi että missä menee vikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole edes töitä. En tee mitään, en anna mitään yhteiskunnalle, en auta ketään, kukaan ei tarvitse minua. Mutta menee se elämä näinkin.

M41

Minulla on aika vastaava tilanne. Tosin satunnaisesti autan kavereita. Mutta ihan oudosti into elämään on lopahtanut. En innostu enää samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten, kaikki tekeminen tuntuu yhdentekevältä. Tämä on hirveää, koska menetin hiljattain läheisen ihmisen, joka olisi halunnut elää. Tunnen itseni typeräksi tylsimykseksi.

N41

Annoin itselleni aikaa lokakuuhun saakka.

M41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sun ystävät on? Miksi et aloita harrastustuksia?

Tämä nyt oli enemmän yleisellä tasolla olevaa pohdintaa, kuin valitusta yksinäisyyden tunteesta. En koe itseäni yksinäiseksi. Yksinelävä varmaan oikeampi sana. Mietin vain aikani kuluksi miten ikäiseni nykyään elävät.

Toisaalta tekisi hyvää tavata uusia ihmisiä ja kokeilla jotain uutta, mutta kynnys kaiken uuden kokeiluun tuntuu olevan jotenkin korkealla. En tiedä miksi, nuorempana oli paljon luontevampaa lähteä mukaan juttuihin.

Ap.

Miksi et ota yhteyttä ystäviisi tee niiden kanssa jotain kivaa yhdessä?

^ niinpä, joten on vain sellainen "en jaksa enkä kehtaa"- fiilis kaiken uuden aloittamisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eiväthän nuo asiat liity mitenkään toisiinsa. Ei se tee yksinäisestä yhtään vähemmän yksinäistä, jos hän samoilee ulkona, eikä ei-yksinäisestä yksinäistä, jos hän viettää aikansa kotona. Todella sekavaa settiä.

Miksi yksinäinen ihminen ei tee tekoja joilla voisi saada ystäviä elämäänsä, jos ei nauti siitä yksinäisyydestä?

Mitähän tekoja nämä mahtaisi olla - kidnappaus? Kaikkea muuta olen ainakin itse jo kokeillut, ilman menestystä. 

Ota kiinni, tainnuta, pidä kellarissa kaksi päivää, tuo tuoliin sidottuna ylös asuntoosi, sano että me olemme kavereita nyt, irrota köydet ja huomenna soittelette kuin vanhat frendit.

Nelikymppinen nainen, pari vuotta sitten sinkkuuntunut. Ei ole edes lapsia eikä töitä joten elämä on pysähdyksissä.

Tällä hetkellä tuntuu aika turhalta olo, kun kaikkea on kokeillut että elämä paranisi mutta mikään ei auta.

Aamulla tuli taas sähköpostia: "kiitos hakemuksestasi, saimme 172 hakemusta ja otamme yhteyttä haastatteluun valittuihin." Tällaista se on päivästä toiseen.

Vielä jaksan jotain yrittää harrastaa, mutta sekin tuntuu enemmän pakolta kuin ilon aiheelta.