Lue keskustelun säännöt.
Jos et ole tyytyväinen elämääsi, niin miksi et muuta sitä?
17.08.2024 |
Mikään ei muutu ellet itse ala muuttamaan niitä asioita (jos sinulla on vaikea masennus tai sairaus kysymys ei ole tarkoitettu sinulle).
Kommentit (346)
Pärjäsin hyvin koulussa ja opiskelut menivät hienosti, valmistuin kurssini primuksena.
Silti jouduin eläkkeelle jo 30-vuotiaana, kun ihmissuhteet repivät, perhe-elämän yritys kariutui ja töissäkin alkoi ahdistaa liikaa. Ylikuormituin ja stressaannuin kaikesta niin, että elämäni ja kuntoni romahti, menetin työkykyni.
Myöhemmin minulle asetettiin autismin kirjon diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yritin. En onnistunut.
Yritä uudelleen.
Alapeukuttajille kysymys, luuletteko todellakin että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yhdellä yrityksellä ja olisivat lopettaneet jos se ensimmäinen yritys ei olisi onnistunut? Täähän on nyt ihan naurettavaa.
Tiedätkö kuinka monta yrittänyttä ja vaille jäänyttä on jokaisen menestyjän ympärillä? Ymmärrätkö, ettei maailma tarvitse kaikkia menestyshaluisia, vaikka he tekisivät kuinka lujasti töitä menestyäkseen?
Raaka totuus on se, ettei kaikkia tarvita.
Tällöin herää kysymys, että mitä se menestynyt yhtiö teki p
Ainakin Temu menestyy hyvin. Pitäisikö mielestäsi ottaa mallia heistäkin? Historiassa mm. sokeriplantaasit myös tuottivat suuria rikkauksia muutamille ja hyvinvointia useille, mutta millä hinnalla?
No eihän sinun tarvitse ottaa mallia semmoisista yhtiöistä, jotka toimivat vastoin moraaliasi. Ota mallia jostain menestyneestä yhtiöstä, jolla on sellainen arvomaailma, joka sopii sinulle.
https://builtin.com/company-culture/socially-responsible-companies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän muuttaa koko ajan. Olen yrittänyt jo vuosia. Kumppania ei vaan saa vain päättämällä ja yrittämällä.
m
Unohda se kumppani ja keskity olemaan onnellinen itseksesi. Se onnellisuus ja positiivinen ajattelu on se, mikä vetää sen puolison puoleensa.
Eipä ole vetänyt.
sama
Näissä tällaisissa ketjuissa huomaa miten valtaosalle kaikki ulkoinen ja meteria on hyvän elämän tae.
Voi olla tyytyväinen vain jos sinulla on laatikkoleuka tai atleettinen kroppa. Tai miljoonaomaisuus.
Mutta oletko ajatellut miten ne asiat tyytväisyyttä omaan itseesi ja elämääsi toisivat? No, voisithan leveillä sillä laatikkoleualla, luulenpa vain että aika harvaa kiinnostaisi. Rahalla et voi ostaa onnea etkä rakkautta. Seksiä toki voit, mutta sekin on vain maksettua, ei sydämestä tulevaa eikä siksi että joku sinua rakastaisi tai tarvisisi. Rahojasi tietysti, mutta jos ne loppuisivat olisit sitten se entinen.
Kyllä se tyytyväisyys ja mielenrauha ja onnellisuus tulee ihmisen sisältä. Sieltä se on löydyttävä vaikka nykyihminen luulee että raha on yhtä kuin onnellisuus. Jos onnellisuudeksi laskee siis sen minkä voi ostaa, ei mitään aitoa niin kai se sitten onkin sitä. Tuppaa vain päättymään aina hyvin ikävästi sekin onni.
Ilman muuta se, että on katto pään päällä ja tieto mitä syö seuraavana päivänä ja että ulosottomies ei ole takomassa ovea on tärkeää. Kuitenkin niin pienellä materialla ja omaisuudella ihminen voi olla tosi onnellinen ja tyytyväinen kun sen vain löytää omasta itsestään. Sitä ei kukaan voi kottikärrryillä tulla kärräämään eikä lapiolla sinulle kasaamaan, itse se on löydettävä. Niin ikävää kuin se onkin.
Tyytymätön narisija ei sitä paitsi houkuttele ketään puoleensa. Se kannattaa myös muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on huomattavissa, kuinka paljon tunteita herättää se tosiasia, että elämässä ei aina pärjää yrityksistä huolimatta.
Sosioekonominen status on periytyvää, kasvatusfilosofit ovat tutkineet tätä vuosikymmeniä ja havainneet tuon tosiasian. Toki voit katkaista kierteen ja olla esim. sukusi ensimmäinen korkeakoulutettu, mutta helppoa se ei tule olemaan. Toiset ovat jo syntymästään kerryttäneet sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa kun itse esim. sinnitteli viikonloput humalaisten vanhempien kiroillessa ja hoilatessa iskelmiä. Lähiöräkälän vanhempien lapsilla ei ole ns. korkeakoulupääomaa kun taas yläluokan lapsilla on kertynyt sivistystä jo ihan lapsesta. Kotona on ollut kirjoja ja taidetta, kuunneltu musiikkia, heitä on viety teatteriin, museoihin, matkoille jne. Aikuisten keskustelut ovat olleet hyvin eri levelillä ja sanoja on jo lapsena opittu satoja, ellei tuhansia enemmän (tämäkin on tutkittu, kielellinen itseilmaisu on eriyt
Mutta "menestys" ja "onnistuminen" eivät kaikille tarkoita sitä, että muuttuu oopperassa käyväksi korkeakoulutetuksi, joka osaa keskustella uusimmista teatterikappaleista. Menestyminen voi tarkoittaa vaikka oman metallialan alihankintayrityksen pyörittämistä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että saa omakotitalon, paljon lapsia ja mukavan vaimon. Tuo sinun esimerkkisi on hyvin suppea kuva elämässä pärjäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Huomisesta alkaen olen miljardöörilaatikkoleukakirurgilentäjätoimitusjohtajaatleetti. Varmasti onnistuu!
No esim. atleettiseen kroppaan on mahdollisuus aivan kenellä tahansa terveellä ihmisellä. Vaatii vain itsekuria.
Atleettinen kroppa vaan ei ole yhtä kuin hyvännäköinen kroppa. Mulla ei lyhyet töppöjalat pidentyneet, suhteettoman pitkä ja leveä selkä lyhentynyt vaikka miten treenasin.
Vierailija kirjoitti:
Näissä tällaisissa ketjuissa huomaa miten valtaosalle kaikki ulkoinen ja meteria on hyvän elämän tae.
Voi olla tyytyväinen vain jos sinulla on laatikkoleuka tai atleettinen kroppa. Tai miljoonaomaisuus.
Mutta oletko ajatellut miten ne asiat tyytväisyyttä omaan itseesi ja elämääsi toisivat? No, voisithan leveillä sillä laatikkoleualla, luulenpa vain että aika harvaa kiinnostaisi. Rahalla et voi ostaa onnea etkä rakkautta. Seksiä toki voit, mutta sekin on vain maksettua, ei sydämestä tulevaa eikä siksi että joku sinua rakastaisi tai tarvisisi. Rahojasi tietysti, mutta jos ne loppuisivat olisit sitten se entinen.
Kyllä se tyytyväisyys ja mielenrauha ja onnellisuus tulee ihmisen sisältä. Sieltä se on löydyttävä vaikka nykyihminen luulee että raha on yhtä kuin onnellisuus. Jos onnellisuudeksi laskee siis sen minkä voi ostaa, ei mitään aitoa niin kai se sitten onkin sitä. Tuppaa vain päättymä
Asiaa on kylläkin tutkittu ja onnellisuus nousee sitä enemmän mitä on rahaa, toki tiettyyn rajaan asti mutta se raja menee joissain miljoonissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne asiat, jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
Tässä matkaevästä.
Eksä sanoi minulle noin, vähän eri sanoin. Oli ensimmäinen, viimeinen ja ainoa järkevä ajatus hänen päästään. Mies lensi pihalle ja siitä alkoi minun ja lapsen elämä parantumaan kaikella tavalla, taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen suurin osa on kiusatattuja. Osaa on vainottu eri uskonnoista sekä noidilta.
Kaikissa uskonnoissa on omat mafiat eri maista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina asioiden muuttaminen ei ole pelkästään itsestä kiinni, perheessä voi olla muitakin joita muutokset koskettavat, täytyy pystyä kompromisseihin, voi olla elatusvelvollisuutta ja ikääntyvistä vanhemmista huolehtimista yms. Eli on otettava huomioon muutakin kuin se oma napa.
Omasta hyvinvoinnista tulee tietysti huolehtia ja pyrkiä parantamaan elämänlaatuaan jos kokee itsensä onnettomaksi. Silti, asioiden muuttaminen ei ole niin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. luulee, että ihmisellä on 'yliminä', joka voi päättää ja valita mukavia asioita. Ei ole, eikä tule olemaan.
Kuka sitten sinun asioistasi päättää, ellet sinä itse? Toki, jotta tulevaisuudessa olisi mukavia asioita, niiden mukavien asioiden eteen täytyy useampien tehdä työtäkin. Useimmat tosin valitsevat mieluummin helpot ja välittömät mielihyvän tunteet ja siksi eivät saavuta tavoitteitaan.
Sun kannattaisi - ihan oma-aloitteisesti - päättää olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Huomisesta alkaen olen miljardöörilaatikkoleukakirurgilentäjätoimitusjohtajaatleetti. Varmasti onnistuu!
No esim. atleettiseen kroppaan on mahdollisuus aivan kenellä tahansa terveellä ihmisellä. Vaatii vain itsekuria.
Sun ongelmasi (yksi monesta) on, että kuvittelet kysymyksessä olevan valinta. Nytkin valitsit ohittaa kaikki muut kohdat ja keskityit vain yhteen asiaan. Siihen ainoaan, johon kykenit jonkinlaisen "vastauksen" antamaan. Kukaan ei valitse olla yksinäinen. Kukaan ei valitse olla sairas. Tai syrjäytynyt. Tai lyhyt. Tai pitkä. Eräässä asiassa sinäkin teit selkeän, yksinkertaisen valinnan. Valitsit levittää tätä propagandaasi. Valitsit myös tehdä sen anonyymisti. Koska olet selkärangaton. Et kykene seisomaan edes omien sanojesi takana.
Vierailija kirjoitti:
Näissä tällaisissa ketjuissa huomaa miten valtaosalle kaikki ulkoinen ja meteria on hyvän elämän tae.
Voi olla tyytyväinen vain jos sinulla on laatikkoleuka tai atleettinen kroppa. Tai miljoonaomaisuus.
Mutta oletko ajatellut miten ne asiat tyytväisyyttä omaan itseesi ja elämääsi toisivat? No, voisithan leveillä sillä laatikkoleualla, luulenpa vain että aika harvaa kiinnostaisi. Rahalla et voi ostaa onnea etkä rakkautta. Seksiä toki voit, mutta sekin on vain maksettua, ei sydämestä tulevaa eikä siksi että joku sinua rakastaisi tai tarvisisi. Rahojasi tietysti, mutta jos ne loppuisivat olisit sitten se entinen.
Kyllä se tyytyväisyys ja mielenrauha ja onnellisuus tulee ihmisen sisältä. Sieltä se on löydyttävä vaikka nykyihminen luulee että raha on yhtä kuin onnellisuus. Jos onnellisuudeksi laskee siis sen minkä voi ostaa, ei mitään aitoa niin kai se sitten onkin sitä. Tuppaa vain päättymä
1. Sun pitää opetella erottamaan sarkasmi valituksesta. Epäilen, ettet siihen pysty.
2. Atleettisuus, varallisuus, laatikkoleuka sun muut, erottuvat ulos. Niitä ei joudu "etsimään". Ne näkyvät usein ensivilkaisulla.
3. Ihmiset ovat nykyään aivan liian laiskoja näkemään ihmistä sellaisena kuin hän on. Eli ihmisestä huomataan vain se atleettisuus, varallisuus tai laatikkoleuka tms. Eli on aivan sama, kuinka täydellinen olisi ihmisenä muuten. Jos nuo ulkoiset kriteerit puuttuvat, ei kukaan edes vilkaise suuntaasi toiste.
4. Kukaan ei halua "tyytyä" yhtään mihinkään. Eli koko ajattelu lähtee siitä, että "minä ansaitsen sitä ja tätä ja tuota, joten en tyydy vähempään". Toisin sanoen, vain se laatikkoleuka-atleettimiljardöörilentäjä kelpaa. Ainakin sen aikaa, että tulee joku parempi vastaan. Joten miksi "tyytyä" edes täydelliseen, kun voisi ehkä saada vieläkin parempaa? Joten, loppupeleissä, edes täydellinen ei ole riittävän hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?
Poistat sellaiset kaverit ja hommaat uusia, jos tarvitset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen "just jäin työttömäksi ja lapsi kuoli hoitojonoon, tää on parasta mitä mulle on tapahtunut!" - väkisin positiivinen ajattelu tee muuta kuin miellyttää eliittiä, kun tyhmät lampaat manipuloi itsensä olemaan vaan iloisia kun niitä per serais kantaan vallanpitäjien taholta.
Eläkettä ei kerry työttömänä. Eli ainakin siitä on haittaa myöhemmin elämässä, jos tippuu pitkäksi aikaa työmarkkinatuelle.
Toki elämään mahtuu surullisiakin ja hirvittäviäkin tapahtumia ja on ihan suositeltavaakin ottaa aikaa surutyöhön, mutta se että koko lopun elämänsä tuhlaa siihen, että pelkkään voivotteluun ei ole fiksua ihan sen henkilön omankaan mielenterveyden kannalta.
No siitä työttömyydestä ja lapsen kuolemasta ja monista muista asioista on haittaa joka päivä monen vuosikymmenen ajan, ei vain jonkun puolen vuoden mittaisen suremisen ajan. Tätä on nykyihmisen vaikea myöntä
En kannusta murjottamiseen, kannustan elämänlaadun parantamiseen, niillä eväillä mitä on annettu. Tehkää elämästänne paras mahdollinen.
Kuitenkin mielestäni tässä ajassa on täysin demonisoitu negatiiviset ajatukset ja aina pitäisi pas kannella päivänsäteitä ja ok sen nella sateenkaaria jopa onnellisuuden savuavilla raunioilla. Menetin kaksi läheistäni aika lyhyellä aikavälillä ja rakentelin lyhyen sairaslomani aikana elämäni pirstaleista jotakin paikoilleen. Yli vuosi on mennyt akuutista stressireaktiosta ja jaksaa on vain pitänyt, aika vähän saa ylipäätään toipumisaikaa tehokkaan työelämän vaatimuksilta. Ihminen ei ole kone joka jaksaa tauotta puskea vastoinkäymisissä murtumatta. Eikä tämä elämä aina hymyilytä. On ok olla alamaissa jos on oikea syy. Pakkopositiivisuus ja väkisin iloitseminen on haitallista. Surussa ei tietenkään tarvitse velloa mutta on ihan ok sanoa ettei kaikki ole hyvin ja ettei ihan kaikki ole aina itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
En voi millään muutoksella kääntää aikaa 30 vuotta taaksepäin. Enkä voinut tehdä sitä myöskään silloin kuin aikaa olisi tarvinnut saada takaisin "vain" 15 vuotta. Silloin tein kyllä lukuisia pienempiä muutoksia ja pääosa niistä toteutui vähintäänkin osittain, mutta ei niistä ollut kuitenkaan muuttamaan kokonaiskuvaa.
Ei mistään ole, paitsi just tuosta mitä ei voi muuttaa. Eikä edes toimi se, että alkaisin tykkäämään elämästäni tällaisena, koska päivä päivältä tämä tuntuu vain enemmän vääränlaiselta. Mitä enemmän itseäni opin tuntemaan ja mitä enemmän elämääni sain niitä oikeanlaisia asioita näillä pienemmillä muutoksilla, niin sitä enemmän prseestä tämä on.
Harmittaa ihan hitosti, että elämä meni ihan hukkaan.
Kaatunutta maitoa on turha itkeä.
Toisaalta onko se onnellisuus ainoastaan älykkyydestä kiinni? Joskus ne tyhmimmät ihmiset ovat niitä kaikista onnellisempia, koska osaavat kenties nauttia yksinkertaisimmista asioista mitkä eivät välttämättä stimuloi sitä älykkäämpää henkilöä.