Jos et ole tyytyväinen elämääsi, niin miksi et muuta sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska skitsofreniaani ei ole parannusta. 

Voisitko kirjoittaa kokemuksistasi sairauden kanssa ja auttaa sitä kautta muita sairastuneita tai heidän läheisiään ymmärtämään mistä on kyse.

Kirjoittaa kelle, missä? Eikä mua edes kiinnosta auttaa ketään ymmärtämään sairauksiani. Aiheesta on kyllä ihan lukuisia kirjoja ja elokuviakin, jos niistä ei ymmärrä niin voi voi. 

 

Avaat tietokoneen tai otat kynän ja paperin. Kirjoitat kokemuksistasi, lähetät kustantamoon tai järjestöön, tutkijalle tms.

No jotain kustantajaa ja järjestöä ja (mitä helvetin) tutkijaa varmaan todella paljon k

Hehhheheh. Ei mun ongelma ole työpaikan puute, vaan skitsofrenia. Sinun tyhmyyteenkään ei ole näköjään löydetty parannusta. 

Maailmassa on nykyään vaikea tehdä mitään kun tuntuu että päättäjät tekevät kaikkensa että ihmisten elämä menee huonosti.   

Eikä valtio voi kaatua joten sama meno vaan jatkuu.

Monella tuntuu että mahdoton enää nousta suosta pois.

Yritän muuttaa koko ajan. Olen yrittänyt jo vuosia. Kumppania ei vaan saa vain päättämällä ja yrittämällä.

m

Ei ihminen ole mikään pelkkä henkiolento, jolle on täysin samantekevää mitkä olosuhteet on, kunhan vaan ajattelee, että "ei haittaa vaikka olen psykoottinen kadulla asuva työtön!".

Tuo ajatusten muuttamisen hokeminen on kapitalistista propagandaa, jossa kaikki varat ja mahdollisuudet imuroidaan 1 % väestöstä, lopuille hoetaan että oma vikas kun et ole iloinen vaikka sinulla ei ole rahaa lapsesi syöpälääkkeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei se ole aina mahdollista. Esimerkiksi itse en kykene opiskelemaan keskittymishäiriöni takia. 

Kyllä ihmiset varmasti muuttaa elämäänsä paremmaksi aina jos se on mahdollista. Aina siellä on jotain ongelmia taustalla, jos näin ei tee vaan kärsii mieluummin.

Oletko kokeillut meditointia?

 

Itse keskittymishäiriöisenä en kestä meditointia lainkaan, pelkkä ajatuskin tuo vedet silmiin, mutta aina sitä tuputetaan :) Olen kuitenkin opiskellut paljon ja siihen pitää vaan löytää omat keinot, vaikka ne olisi kuinka kummallisia. Minä esim. opiskelen paikoissa, joissa taustahäly on sopiva ja pystyn istumaan tietyssä paikassa (kahvila, esim.). Opiskelen myös eräässä tietyssä kirjastossa, jossa on hiljainen lukusali ja miellyttävä ympäristö. Toisinaan opiskelen 5-15 minuutin

Oletko kokeillut kävelymeditointia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?

Et voi muuttaa muita ihmisiä. 

Voi muuttaa. Väkivallalla.

Vierailija kirjoitti:

Yritän muuttaa koko ajan. Olen yrittänyt jo vuosia. Kumppania ei vaan saa vain päättämällä ja yrittämällä.

m

Sama ongelma, sitä ei vaan tapahdu, vaikka päällään seisois ja jokaisen kiven kääntäis. 

Hehhheheh. Ei mun ongelma ole työpaikan puute, vaan skitsofrenia. Sinun tyhmyyteenkään ei ole näköjään löydetty parannusta. 

Eli voit satavarmasti sanoa että työpaikka ei parantaisi oloasi ja elämääsi mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen ole mikään pelkkä henkiolento, jolle on täysin samantekevää mitkä olosuhteet on, kunhan vaan ajattelee, että "ei haittaa vaikka olen psykoottinen kadulla asuva työtön!".

Tuo ajatusten muuttamisen hokeminen on kapitalistista propagandaa, jossa kaikki varat ja mahdollisuudet imuroidaan 1 % väestöstä, lopuille hoetaan että oma vikas kun et ole iloinen vaikka sinulla ei ole rahaa lapsesi syöpälääkkeisiin. 

Päinvastoin, se 1% nimenomaan haluaa, että ihmiset pysyvät oravanpyörässä ja eivätkä muuta ajatusmaailmaansa ja pyri kohti parempaan elämään, jotta eliitti itse voi 'hallita' muita.

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on nykyään vaikea tehdä mitään kun tuntuu että päättäjät tekevät kaikkensa että ihmisten elämä menee huonosti.   

Eikä valtio voi kaatua joten sama meno vaan jatkuu.

Monella tuntuu että mahdoton enää nousta suosta pois.

Mitä se yhteiskunta tähän nyt kuuluu. Kyllä sun onnellisuus on ihan sun omalla vastuulla, ei sitä voi ulkoistaa jollekin yhteiskunnalle. Ryhdy kantamaan vastuu itsestäsi, sen sijaan että yrität sitä vyöryttää jonnekin muualle. Monessa muussa maassa maailmassa ei ole näin hyvin kansalaisten asiat, että jos jotain, niin tämä yhteiskunta on mahdollistanut sen että sinulla on kaikki eväät menestykseen.

Ketjussa on huomattavissa, kuinka paljon tunteita herättää se tosiasia, että elämässä ei aina pärjää yrityksistä huolimatta.

Sosioekonominen status on periytyvää, kasvatusfilosofit ovat tutkineet tätä vuosikymmeniä ja havainneet tuon tosiasian. Toki voit katkaista kierteen ja olla esim. sukusi ensimmäinen korkeakoulutettu, mutta helppoa se ei tule olemaan. Toiset ovat jo syntymästään kerryttäneet sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa kun itse esim. sinnitteli viikonloput humalaisten vanhempien kiroillessa ja hoilatessa iskelmiä. Lähiöräkälän vanhempien lapsilla ei ole ns. korkeakoulupääomaa kun taas yläluokan lapsilla on kertynyt sivistystä jo ihan lapsesta. Kotona on ollut kirjoja ja taidetta, kuunneltu musiikkia, heitä on viety teatteriin, museoihin, matkoille jne. Aikuisten keskustelut ovat olleet hyvin eri levelillä ja sanoja on jo lapsena opittu satoja, ellei tuhansia enemmän (tämäkin on tutkittu, kielellinen itseilmaisu on eriytynyt sosioekonomissa luokissa). Tämä kaikki vaikuttaa uuden oppimiseen ja maailman hahmottamiseen. Ympäristöllä on usein myös lannistava vaikutus, jos kuuntelet lapsesta "ei susta mihinkään ole" - settiä tai "lopeta unelmoiminen, mene töihin" - puhetta, ei välttämättä ole aikuisenakaan rohkeutta innovoida bisnesideoita.

Itsensä kehittäminen on aina suotavaa, oli sosioekonominen lähtökohta mikä hyvänsä ja menestyminen on toki mahdollista, mutta on hyvin ylimielistä ja ignoranttia väittää, että kaikilla on elämässä yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen, koska sehän on totaalinen vale. 

Vierailija kirjoitti:

Hehhheheh. Ei mun ongelma ole työpaikan puute, vaan skitsofrenia. Sinun tyhmyyteenkään ei ole näköjään löydetty parannusta. 

Eli voit satavarmasti sanoa että työpaikka ei parantaisi oloasi ja elämääsi mitenkään?

Kaikki työpaikat joissa olen ollut ovat pahentaneet oloani, koska stressi pahentaa oireita. Eikä työpaikka muutenkaan poista latteaa tunne-elämää, ääniä, kognitiivisia ongelmia, harhoja, minättömyyttä ym ym. Katsos kun ongelma on edelleenkin parantumaton sairaus eikä työn puute. 

Vierailija kirjoitti:

Yritän muuttaa koko ajan. Olen yrittänyt jo vuosia. Kumppania ei vaan saa vain päättämällä ja yrittämällä.

m

Unohda se kumppani ja keskity olemaan onnellinen itseksesi. Se onnellisuus ja positiivinen ajattelu on se, mikä vetää sen puolison puoleensa.

No yritän muuttaa saamalla kokoaikatyötä. Yrittäjyys on käynyt  mielessä mutta se on todella vaikeaa keksiä mitä alkaisi myymään eli minkä alan yritys.

Kilpailua on aina joka alalla  eli luulen että pitäisi myydä muita halvemmalla tuotteita/palveluita jotta kukaan multa mitään ostaisi. 

Pitäisi voida mahdollisimman hyvin yrittää varmistaa se että yrityksellä on mahdollisuus menestyä.

Sitten kaikki paperihonmat pitäisi ulkoistaa johki kun en niistä itse mitään ymmärrä. Toki se yrityksen perustaminen edellyttäisi että saisin starttirahan. Ja sitten jos firma ei menestykkään ja  menee konkurssiin niin tuleeko siitä sitten jotain rahallisia seurauksia itselle eli voiko siitä olla sitten jotain haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen ole mikään pelkkä henkiolento, jolle on täysin samantekevää mitkä olosuhteet on, kunhan vaan ajattelee, että "ei haittaa vaikka olen psykoottinen kadulla asuva työtön!".

Tuo ajatusten muuttamisen hokeminen on kapitalistista propagandaa, jossa kaikki varat ja mahdollisuudet imuroidaan 1 % väestöstä, lopuille hoetaan että oma vikas kun et ole iloinen vaikka sinulla ei ole rahaa lapsesi syöpälääkkeisiin. 

 

Päinvastoin, se 1% nimenomaan haluaa, että ihmiset pysyvät oravanpyörässä ja eivätkä muuta ajatusmaailmaansa ja pyri kohti parempaan elämään, jotta eliitti itse voi 'hallita' muita.

Ei tuollainen "just jäin työttömäksi ja lapsi kuoli hoitojonoon, tää on parasta mitä mulle on tapahtunut!" - väkisin positiivinen ajattelu tee muuta kuin miellyttää eliittiä, kun tyhmät lampaat manipuloi itsensä olemaan vaan iloisia kun niitä per serais kantaan vallanpitäjien taholta.

Ap. luulee, että ihmisellä on 'yliminä', joka voi päättää ja valita mukavia asioita. Ei ole, eikä tule olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Irtoseksin harrastaminen randomkumppaneiden kanssa tuskin tuo kuvatunlaisia terveysvaikutuksia, päin vastoin. Irtoseksin harrastaminen tuo monenlaisia terveysriskejä.

Tietty turvallisessa vakiintuneessa suhteessa seksin harrastaminen voi tuoda terveyshyötyjä. Tämä tosiaan vaatii henkisesti ja fyysisesti turvallisen, uskollisen suhteen. 

Samat terveyshyödyt saa kyllä vaihtuvien kumppaneidenkin kanssa, mutta eihän a-seksuaali frigidi ymmärrä seksuaalisuudesta yhtään mitään joten ymmärrän tietämättömyytesi.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja vähän sellaiselle, jalattomalle sanot että juokse rivakammin, tai kuurolle sanot, sinun pitäisi kuunnella tarkemmin.

Taidat vain nojautua tekosyihin ettei tarvitse tehdä mitään ja sitten voi uhriutua surkeasta elämästä.

Aloittaja on paljas uneksija kuin Kullervo Pellinen Olli Kujasen seikkailuissa.

Vierailija kirjoitti:

Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?

Vaihdat kaveripiiriä. Oikeilla kavereilla on aikaa.