Lue keskustelun säännöt.
Jos et ole tyytyväinen elämääsi, niin miksi et muuta sitä?
17.08.2024 |
Mikään ei muutu ellet itse ala muuttamaan niitä asioita (jos sinulla on vaikea masennus tai sairaus kysymys ei ole tarkoitettu sinulle).
Kommentit (346)
321/346
|
17.08.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ei se ole aina mahdollista. Esimerkiksi itse en kykene opiskelemaan keskittymishäiriöni takia.
Kyllä ihmiset varmasti muuttaa elämäänsä paremmaksi aina jos se on mahdollista. Aina siellä on jotain ongelmia taustalla, jos näin ei tee vaan kärsii mieluummin.
Oletko kokeillut meditointia?
Itse keskittymishäiriöisenä en kestä meditointia lainkaan, pelkkä ajatuskin tuo vedet silmiin, mutta aina sitä tuputetaan :) Olen kuitenkin opiskellut paljon ja siihen pitää vaan löytää omat keinot, vaikka ne olisi kuinka kummallisia. Minä esim. opiskelen paikoissa, joissa taustahäly on sopiva ja pystyn istumaan tietyssä paikassa (kahvila, esim.). Opiskelen myös eräässä tietyssä kirjastossa, jossa on hiljainen lukusali ja miellyttävä ympäristö. Toisinaan opiskelen 5-15 minuutin
Sinulla on upea asenne, arvostan kovasti. Jokaisen pitää etsiä itselleen sopivat keinot elämässä. Minulla ei ole keskittymishäiriötä, mutten kestä paikallaan meditointia. Mutta teen sitä päivittäin kävellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minä muutan sen, että joudun maksamaan tuloistani kohtuuutomasti veroja vain, koska olen opiskellut, tehnyt työtä ja tienaan niin, että yhteiskunta haluaa viedä kaiken niille, jotka eivät ole viitsineet?
Minä en sitten saa neuvoja? Pelkä alanuolen kateelliselta, joka ei viitsinyt.
Mene mukaan poliittiseen toimintaan, jos haluat muuttaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
En kannusta murjottamiseen, kannustan elämänlaadun parantamiseen, niillä eväillä mitä on annettu. Tehkää elämästänne paras mahdollinen.
Kuitenkin mielestäni tässä ajassa on täysin demonisoitu negatiiviset ajatukset ja aina pitäisi pas kannella päivänsäteitä ja ok sen nella sateenkaaria jopa onnellisuuden savuavilla raunioilla. Menetin kaksi läheistäni aika lyhyellä aikavälillä ja rakentelin lyhyen sairaslomani aikana elämäni pirstaleista jotakin paikoilleen. Yli vuosi on mennyt akuutista stressireaktiosta ja jaksaa on vain pitänyt, aika vähän saa ylipäätään toipumisaikaa tehokkaan työelämän vaatimuksilta. Ihminen ei ole kone joka jaksaa tauotta puskea vastoinkäymisissä murtumatta. Eikä tämä elämä aina hymyilytä. On ok olla alamaissa jos on oikea syy. Pakkopositiivisuus ja väkisin iloitseminen on haitallista. Surussa ei tietenkään tarvitse velloa mutta on ihan ok sanoa ettei kaikki ole hyvin ja ettei ihan kaikki ole aina itses
Ei kukaan varmaan ole tarkoittanut sitä etteikö saisi olla surullinen, mutta juuri tuo että siinä surussa ei jäädä vellomaan pahimmassa tilanteessa vuosikausiksi. Se, että otetaan vastuuta siitä oman henkisen olon paranemisesta, hakeudutaan terapiaan jos siltä tuntuu, meditoidaan, huolehditaan siitä että yritetään syödä terveellisesti jne.
No se laskemisnopeus riippuu toki älykkyydestä. Kaikilla on ihan yhtä paljon aikaa käytettävissään siellä lääkiksen kokeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannusta murjottamiseen, kannustan elämänlaadun parantamiseen, niillä eväillä mitä on annettu. Tehkää elämästänne paras mahdollinen.
Kuitenkin mielestäni tässä ajassa on täysin demonisoitu negatiiviset ajatukset ja aina pitäisi pas kannella päivänsäteitä ja ok sen nella sateenkaaria jopa onnellisuuden savuavilla raunioilla. Menetin kaksi läheistäni aika lyhyellä aikavälillä ja rakentelin lyhyen sairaslomani aikana elämäni pirstaleista jotakin paikoilleen. Yli vuosi on mennyt akuutista stressireaktiosta ja jaksaa on vain pitänyt, aika vähän saa ylipäätään toipumisaikaa tehokkaan työelämän vaatimuksilta. Ihminen ei ole kone joka jaksaa tauotta puskea vastoinkäymisissä murtumatta. Eikä tämä elämä aina hymyilytä. On ok olla alamaissa jos on oikea syy. Pakkopositiivisuus ja väkisin iloitseminen on haitallista. Surussa ei tietenkään tarvitse velloa mutta on ihan ok sanoa ettei
On paljon psyykkisiä sairauksia joista ei parannuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se laskemisnopeus riippuu toki älykkyydestä. Kaikilla on ihan yhtä paljon aikaa käytettävissään siellä lääkiksen kokeissa.
Ei riipu ainoastaan älykkyydestä vaan myös siitä miten paljon on harjoitellut ja valmistautunut kokeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se laskemisnopeus riippuu toki älykkyydestä. Kaikilla on ihan yhtä paljon aikaa käytettävissään siellä lääkiksen kokeissa.
Ei riipu ainoastaan älykkyydestä vaan myös siitä miten paljon on harjoitellut ja valmistautunut kokeeseen.
Toki, mutta ne jotka ei lukuisista yrityksistä huolimatta pääse ikinä sisään, on harjoitelleet vuosikausia, jolloin syynä on äly.
Jotkut toki saattaa sanoa, etteivät vaan olleet riittävän ahkeria, vaikka oikeasti olisivat harjoitelleet tosi paljon. On vaan nolompaa myöntää olevansa liian tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja vähän sellaiselle, jalattomalle sanot että juokse rivakammin, tai kuurolle sanot, sinun pitäisi kuunnella tarkemmin.
Itse taas koen, että tässä neuvotaan jalatonta hankkimaan pyörätuoli ja kuuroa kuuloimplantti tai opettelemaan viittomakieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja vähän sellaiselle, jalattomalle sanot että juokse rivakammin, tai kuurolle sanot, sinun pitäisi kuunnella tarkemmin.
Itse taas koen, että tässä neuvotaan jalatonta hankkimaan pyörätuoli ja kuuroa kuuloimplantti tai opettelemaan viittomakieltä.
Tämä oli hyvä vertaus. Eli siitä huonosta tilanteesta koitetaan tehdä niin hyvä kuin mahdollista ja sitten mietitään uusia hieman erilaisia tavoitteita, jotka voivat tehdä onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja vähän sellaiselle, jalattomalle sanot että juokse rivakammin, tai kuurolle sanot, sinun pitäisi kuunnella tarkemmin.
Itse taas koen, että tässä neuvotaan jalatonta hankkimaan pyörätuoli ja kuuroa kuuloimplantti tai opettelemaan viittomakieltä.
Tämä oli hyvä vertaus. Eli siitä huonosta tilanteesta koitetaan tehdä niin hyvä kuin mahdollista ja sitten mietitään uusia hieman erilaisia tavoitteita, jotka voivat tehdä onnelliseksi.
No mutta jos se "niin hyvä kuin mahdollista" - tilanne on se, ettei kriteerit aivan riitä suljetulle osastolle, kuten mulla, niin ei tämä ole sellaista elämää jossa kukaan olisi onnellinen. Viimekin yönä joku paha taho nosti peittoani, tai sitten se oli harha, joka tapauksessa se on vaivannut minua koko päivän. Onnellisuus on myös jo tunteena sellainen, etten kykene sitä tuntemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja vähän sellaiselle, jalattomalle sanot että juokse rivakammin, tai kuurolle sanot, sinun pitäisi kuunnella tarkemmin.
Itse taas koen, että tässä neuvotaan jalatonta hankkimaan pyörätuoli ja kuuroa kuuloimplantti tai opettelemaan viittomakieltä.
Tämä oli hyvä vertaus. Eli siitä huonosta tilanteesta koitetaan tehdä niin hyvä kuin mahdollista ja sitten mietitään uusia hieman erilaisia tavoitteita, jotka voivat tehdä onnelliseksi.
No mutta jos se "niin hyvä kuin mahdollista" - tilanne on se, ettei kriteerit aivan riitä suljetulle osastolle, kuten mulla, niin ei tämä ole sellaista elämää jossa kukaan olisi onnellinen. Viimekin yönä joku paha taho nosti peittoani, tai sitten se oli harha, joka tapau
Kokeile laittaa yöksi meditointimusiikkia soimaan. Oma tilanteeni ei ole sama kuin sulla, mutta se auttoi mua kun mulla oli ahdistusta. Etnekin 432 Hz musiikilla on todettu olevan mieltä rauhoittava vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ketju. Arvostan ap, että jaksat vastata ja että vastaat tervejärkisesti ja asiallisesti. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa enää opiskella sitä tutkintoa, jota haluaisin, koska opintotuet on jo aiemmin käytetty toiseen tutkintoon, ja aikuisopintotuen ehdot eivät täyttyneet ja nythän se on kokonaan jo lakkautettukin. Ilman tuota nimenomaista tutkintoa en pääse unelmatyöhöni. Kokeiltu on kaikki tiet, ja kaikki torppaa siihen.
Kerropa minulle, miten muutan tuon asian? Mitä askelia otan muuttaakseni asiantilan?
Jotkut asiat on vain hyväksyttävä ja lakattava hakkaamasta päätään seinään.
Opiskelet omalla rahalla, ei kaikkeen voi aina odottaa yhteiskunnan tukia. Tai käyt töissä opintojen ohessa. Ei kukaan voi estää opiskelemasta vaikka kaikki tukikuukaudet olisi käytetty. Jos todella haluat tätä, niin keksit keinon. Muutat opiskelijasoluun 200 euroa kuukaudessa sis sähkön ja veden opintojen ajaksi ja karsit muutkin kulut minimiin.
Älä mieti niitä syitä miksi
Ai että yksinhuoltajana opiskelijasoluun? Ja milloinkohan sitten näkisin jälkikasvuani, jos päivät on sitten kokonaan pelkkää työtä ja opiskelua? Ja jos kuvittelet jollain osa-aikaisella iltatyöllä lapsiperheen elävän, niin etpä paljon vielä elämästä tiedä, ja turha tulla neuvomaan. Eivät asiat ole niin yksinkertaisia aina, vaan jokaisella on oma tilanne, johon ei ole aina yleispätevää ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju. Arvostan ap, että jaksat vastata ja että vastaat tervejärkisesti ja asiallisesti. Kiitos.
Kiitos. Koitan vastailla silloin tällöin, mutta on täällä ilmeisesti moni muukin vastailemassa ihan fiksusti ja kannustavasti.
Itse olen ainakin joutunut tekemään kovasti töitä elämässäni, että olen saavuttanut asioita mitä halusin. Olen köyhästä duunariperheestä, muutin heti 18-vuotiaana pois kotoa (olin vielä lukiossa). Kotiolot olivat kehnot. Vanhemmillani ei ollut muuta koulutusta kuin peruskoulu. Eikä opiskeluun kannustettu.
Lukion jälkeen kuitenkin pyrin AMK:hon opiskelemaan ja pääsinkin opiskelemaan insinööriksi. Olen edennyt urallani ottamalla riskejä ja vaihtamalla sopivalla hetkellä työpaikkaa. Lisäksi löysin miehen (koska vaatimuslista ei ollut pitkä), saimme lapsia ja kovan asuntosäästämisen ansioista ostimme ihanan omakotitalon.
Olen saavuttanut kaiken mitä ajattelin tarvittavan hyvään elämään. Lisäksi olen ollut terve ja pyrin pitämään terveydestä huolta. Paino ei ole ihanteellinen, mutta pienin askelin sitäkin pitäisi alkaa tiputtaa.
Kannustan kaikkia ponnistelemaan unelmia kohti! Kukan muu ei tee sitä puolestasi.
Minulta puuttuu tarmoa, ja on varmaan adhd. Yritän silti keskittyä kehittymään paremmaksi joissakin asioissa. Jos tekee jotain hyvin, yleensä raha seuraa.
Jotenkin koen outona, että ketju keskittyy niin paljon rahaan. On paljon asioita, millä pystyy parantamaan elämäänsä ilman rahaa tai vähällä rahalla. Esim. elämänlaatuni parani, kun aloin kävelemään joka päivä puoli tuntia. Olen virkeämpi, mieli rauhoittuu levolliseksi ja painokin putosi vähän. Nukun paljon paremmin ja pystyin vähentämään unilääkkeitä.
Isompiin sitten varmaan tarvii rahaakin, mutta minusta jokainen voi aloittaa jostakin. Ja olen tälläinen raihnainen, köyhä keski-ikäinen täti, ettei mene muilla kommentoijilla nuoruuden innon piikkiin 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannusta murjottamiseen, kannustan elämänlaadun parantamiseen, niillä eväillä mitä on annettu. Tehkää elämästänne paras mahdollinen.
Kuitenkin mielestäni tässä ajassa on täysin demonisoitu negatiiviset ajatukset ja aina pitäisi pas kannella päivänsäteitä ja ok sen nella sateenkaaria jopa onnellisuuden savuavilla raunioilla. Menetin kaksi läheistäni aika lyhyellä aikavälillä ja rakentelin lyhyen sairaslomani aikana elämäni pirstaleista jotakin paikoilleen. Yli vuosi on mennyt akuutista stressireaktiosta ja jaksaa on vain pitänyt, aika vähän saa ylipäätään toipumisaikaa tehokkaan työelämän vaatimuksilta. Ihminen ei ole kone joka jaksaa tauotta puskea vastoinkäymisissä murtumatta. Eikä tämä elämä aina hymyilytä. On ok olla alamaissa jos on oikea syy. Pakkopositiivisuus ja väkisin iloitseminen on haitallista. Surussa ei tieten
On myös autismi, josta ei parannuta. Ei edes hyvä ruokavalio, liikunta ja meditaatio paranna. Lääkkeitähän sutismiin ei ole