Jos et ole tyytyväinen elämääsi, niin miksi et muuta sitä?

Vierailija kirjoitti:

No yritän muuttaa saamalla kokoaikatyötä. Yrittäjyys on käynyt  mielessä mutta se on todella vaikeaa keksiä mitä alkaisi myymään eli minkä alan yritys.

Kilpailua on aina joka alalla  eli luulen että pitäisi myydä muita halvemmalla tuotteita/palveluita jotta kukaan multa mitään ostaisi. 

Pitäisi voida mahdollisimman hyvin yrittää varmistaa se että yrityksellä on mahdollisuus menestyä.

Sitten kaikki paperihonmat pitäisi ulkoistaa johki kun en niistä itse mitään ymmärrä. Toki se yrityksen perustaminen edellyttäisi että saisin starttirahan. Ja sitten jos firma ei menestykkään ja  menee konkurssiin niin tuleeko siitä sitten jotain rahallisia seurauksia itselle eli voiko siitä olla sitten jotain haittaa.

Ei tarvitse myydä halvemmalla vaan myyt kalliimmalla laadukkaampaa ja jotain sellaista mitä muut eivät myy. Nettiyrityksen perustaminen on useimmiten fiksumpaa kuin kivijalan, koska vähemmän juoksevia kuluja ja voit saada asiakkaita ympäri maailmaa.

Ei tuollainen "just jäin työttömäksi ja lapsi kuoli hoitojonoon, tää on parasta mitä mulle on tapahtunut!" - väkisin positiivinen ajattelu tee muuta kuin miellyttää eliittiä, kun tyhmät lampaat manipuloi itsensä olemaan vaan iloisia kun niitä per serais kantaan vallanpitäjien taholta.

Toki elämään mahtuu surullisiakin ja hirvittäviäkin tapahtumia ja on ihan suositeltavaakin ottaa aikaa surutyöhön, mutta se että koko lopun elämänsä tuhlaa siihen, että pelkkään voivotteluun ei ole fiksua ihan sen henkilön omankaan mielenterveyden kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen "just jäin työttömäksi ja lapsi kuoli hoitojonoon, tää on parasta mitä mulle on tapahtunut!" - väkisin positiivinen ajattelu tee muuta kuin miellyttää eliittiä, kun tyhmät lampaat manipuloi itsensä olemaan vaan iloisia kun niitä per serais kantaan vallanpitäjien taholta.

 

 

 

Toki elämään mahtuu surullisiakin ja hirvittäviäkin tapahtumia ja on ihan suositeltavaakin ottaa aikaa surutyöhön, mutta se että koko lopun elämänsä tuhlaa siihen, että pelkkään voivotteluun ei ole fiksua ihan sen henkilön omankaan mielenterveyden kannalta. 

No siitä työttömyydestä ja lapsen kuolemasta ja monista muista asioista on haittaa joka päivä monen vuosikymmenen ajan, ei vain jonkun puolen vuoden mittaisen suremisen ajan. Tätä on nykyihmisen vaikea myöntää, ei voi vaan napata ilopilleriä ja "selviytyä" kaikista vastoinkäymisistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työttömänä ja kouluttauduin 3 vuotta uudelle alalla, pärjäsin opinnoissa loistavasti mutta en saa edes kutsua työhaastatteluihin. Rekryammattilaisen mukaan mitään korjattavaa ei cv:ssä tai hakemuksissa ole.

Koko elämä on nyt pysähdyksissä koska ei ole työtä eikä rahaa.

Miten voin muuttaa sen?

Haet opiskelemaan jotain täydentävää ja etsit osa-aikatyön siihen rinnalle. Voit saada helpommin työpaikan, kun et ole "vain" työtön. Tai menet todistamaan osaamisesi työharjoitteluun.

"Mene työharjoitteluun"? Mitä oikein ajattelet? Mitä luulet tapahtuvan, jos iso joukko työttömiä ihmisiä eräänä päivänä päättää mennä työharjoitteluun ihan omin lupinensa? Samaa sarjaa kuin "mene töihin". 

On olemassa hyvinkin iso joukko korkeasti koulutettuja työnhakijoita ilman työtä ja ilman harjoittelupaikkaa, edes korkea koulutus ei takaa, että voi vaan ottaa ja mennä hakemaan omaa hyötyä lupaa kysymättä. 

Aikaisemmin kehotettiin hankkimaan uusia kavereita, mutta kyllä monella on kaverikiintiö täynnä, ei ole resursseja enempään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?

Hanki uusia kavereita, joilla on aikaa nähdä sinua.

Lopeta jo! Mua parhaillaan Facessa ahdistaa joku kaveria vailla oleva, joka ei sitten millään tahdo uskoa etten nyt halua elämääni yhtään uutta ihmistä. Mulla on kyllä aikaa muttei halua sosialisointiin kaverin kaverin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen "just jäin työttömäksi ja lapsi kuoli hoitojonoon, tää on parasta mitä mulle on tapahtunut!" - väkisin positiivinen ajattelu tee muuta kuin miellyttää eliittiä, kun tyhmät lampaat manipuloi itsensä olemaan vaan iloisia kun niitä per serais kantaan vallanpitäjien taholta.

 

 

 

Toki elämään mahtuu surullisiakin ja hirvittäviäkin tapahtumia ja on ihan suositeltavaakin ottaa aikaa surutyöhön, mutta se että koko lopun elämänsä tuhlaa siihen, että pelkkään voivotteluun ei ole fiksua ihan sen henkilön omankaan mielenterveyden kannalta. 

No siitä työttömyydestä ja lapsen kuolemasta ja monista muista asioista on haittaa joka päivä monen vuosikymmenen ajan, ei vain jonkun puolen vuoden mittaisen suremisen ajan. Tätä on nykyihmisen vaikea myöntää, ei voi vaan napata ilopilleriä ja "selviytyä"

Siis miten työttömyydestä on haittaa vuosikymmenten ajan?

Ketjussa on huomattavissa, kuinka paljon tunteita herättää se tosiasia, että elämässä ei aina pärjää yrityksistä huolimatta.

Sosioekonominen status on periytyvää, kasvatusfilosofit ovat tutkineet tätä vuosikymmeniä ja havainneet tuon tosiasian. Toki voit katkaista kierteen ja olla esim. sukusi ensimmäinen korkeakoulutettu, mutta helppoa se ei tule olemaan. Toiset ovat jo syntymästään kerryttäneet sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa kun itse esim. sinnitteli viikonloput humalaisten vanhempien kiroillessa ja hoilatessa iskelmiä. Lähiöräkälän vanhempien lapsilla ei ole ns. korkeakoulupääomaa kun taas yläluokan lapsilla on kertynyt sivistystä jo ihan lapsesta. Kotona on ollut kirjoja ja taidetta, kuunneltu musiikkia, heitä on viety teatteriin, museoihin, matkoille jne. Aikuisten keskustelut ovat olleet hyvin eri levelillä ja sanoja on jo lapsena opittu satoja, ellei tuhansia enemmän (tämäkin on tutkittu, kielellinen itseilmaisu on eriytynyt sosioekonomissa luokissa). Tämä kaikki vaikuttaa uuden oppimiseen ja maailman hahmottamiseen. Ympäristöllä on usein myös lannistava vaikutus, jos kuuntelet lapsesta "ei susta mihinkään ole" - settiä tai "lopeta unelmoiminen, mene töihin" - puhetta, ei välttämättä ole aikuisenakaan rohkeutta innovoida bisnesideoita.

Itsensä kehittäminen on aina suotavaa, oli sosioekonominen lähtökohta mikä hyvänsä ja menestyminen on toki mahdollista, mutta on hyvin ylimielistä ja ignoranttia väittää, että kaikilla on elämässä yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen, koska sehän on totaalinen vale. 

Suomessa kaikki lapset ovat eskarista lähtien pakollisen opetuksen piirissä. Sitä kautta tulee kyllä kaikkia mainitsemiasi kokemuksia pl. matkustaminen, eli siinä mielessä meillä on kaikilla keskimäärin samat lähtökohdat. Luokan kanssa opetellaan käyttämään kirjastoa, käydään museoissa ja teatterissa. Akateeminen koulutus on mahdollista hankkia, vaikka siihen ei mitään taloudellista tukea lapsuudenkodista saisikaan. Meillä on opiskelu ilmaista, hyvät kirjastot, opintolainat ja opintotuet. Pitää vain olla valmis opiskelemaan. Yliopistossa pärjää ihan normiälyllä.

Täysin samaa mieltä olen kuitenkin tästä lannistavasta ilmapiiristä lapsuudenkodissa. Vaikka sitä negatiivista viestiä ei tulisi suusanallisesti, niin ilmapiiri saattaa kuitenkin vaikuttaa siten, että sisäänrakennettuna on ajatus siitä, että sinun pitää hävetä itseäsi lapsuudenkotisi vuoksi, ja että et ansaitse menestyä omassa elämässäsi. Se miten tästä sitten pääsee eteenpäin voi riippua paljon persoonallisuudenpiirteistä ja älykkyydestä. Koska syrjäytyneiden määrä tuntuu vain kasvavan ja yleinen toivottomuus lisääntyvän, näyttäisi siltä, että jonkinlaiselle aivopesulle olisi tarvetta pakollisen koulutuksen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin. En onnistunut.

Yritä uudelleen.

Alapeukuttajille kysymys, luuletteko todellakin että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yhdellä yrityksellä ja olisivat lopettaneet jos se ensimmäinen yritys ei olisi onnistunut? Täähän on nyt ihan naurettavaa.

Tiedätkö kuinka monta yrittänyttä ja vaille jäänyttä on jokaisen menestyjän ympärillä? Ymmärrätkö, ettei maailma tarvitse kaikkia menestyshaluisia, vaikka he tekisivät kuinka lujasti töitä menestyäkseen? 

Raaka totuus on se, ettei kaikkia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin. En onnistunut.

Yritä uudelleen.

Alapeukuttajille kysymys, luuletteko todellakin että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yhdellä yrityksellä ja olisivat lopettaneet jos se ensimmäinen yritys ei olisi onnistunut? Täähän on nyt ihan naurettavaa.

Tiedätkö kuinka monta yrittänyttä ja vaille jäänyttä on jokaisen menestyjän ympärillä? Ymmärrätkö, ettei maailma tarvitse kaikkia menestyshaluisia, vaikka he tekisivät kuinka lujasti töitä menestyäkseen? 

Raaka totuus on se, ettei kaikkia tarvita.

Tällöin herää kysymys, että mitä se menestynyt yhtiö teki paremmin kuin se ei-menestynyt ja miksi se ei-menestynyt yhtiö ei tehnyt näitä asioita tai teki ne huonommin? 

Ei elämä ole satu jossa hyvikset aina voittavat. Tervetuloa tänne todellisuuteen vaan. Yrittämättä ei toki mikään muutu, mutta pelkkä yrittäminen ei ole tae.

Toisekseen jos on tyytymätön elämäänsä, niin eihän sitä elämää ensisijassa muuteta, vaan omaa tyytymättömyyttään. Toinen on hallinnassa ja valittavissa, toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Ap. luulee, että ihmisellä on 'yliminä', joka voi päättää ja valita mukavia asioita. Ei ole, eikä tule olemaan.

Kuka sitten sinun asioistasi päättää, ellet sinä itse? Toki, jotta tulevaisuudessa olisi mukavia asioita, niiden mukavien asioiden eteen täytyy useampien tehdä työtäkin. Useimmat tosin valitsevat mieluummin helpot ja välittömät mielihyvän tunteet ja siksi eivät saavuta tavoitteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtoseksin harrastaminen randomkumppaneiden kanssa tuskin tuo kuvatunlaisia terveysvaikutuksia, päin vastoin. Irtoseksin harrastaminen tuo monenlaisia terveysriskejä.

Tietty turvallisessa vakiintuneessa suhteessa seksin harrastaminen voi tuoda terveyshyötyjä. Tämä tosiaan vaatii henkisesti ja fyysisesti turvallisen, uskollisen suhteen. 

Samat terveyshyödyt saa kyllä vaihtuvien kumppaneidenkin kanssa, mutta eihän a-seksuaali frigidi ymmärrä seksuaalisuudesta yhtään mitään joten ymmärrän tietämättömyytesi.

Erikoinen henkilöhyökkäys. Argumentit loppuvat niin tuikituntemattomaan henkilöön menevä kommentointi alkaa.

Sukupuolitaudit ja mahdolliset muut fyysiset ja henkiset vauriot, joita satunnaisten kumppanien kanssa voi tulla, eivät tietenkään tuo terveyshyötyjä. Pornoistuneessa heteroseksikulttuurissa tämä totuus saattanee hämärtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on huomattavissa, kuinka paljon tunteita herättää se tosiasia, että elämässä ei aina pärjää yrityksistä huolimatta.

Sosioekonominen status on periytyvää, kasvatusfilosofit ovat tutkineet tätä vuosikymmeniä ja havainneet tuon tosiasian. Toki voit katkaista kierteen ja olla esim. sukusi ensimmäinen korkeakoulutettu, mutta helppoa se ei tule olemaan. Toiset ovat jo syntymästään kerryttäneet sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa kun itse esim. sinnitteli viikonloput humalaisten vanhempien kiroillessa ja hoilatessa iskelmiä. Lähiöräkälän vanhempien lapsilla ei ole ns. korkeakoulupääomaa kun taas yläluokan lapsilla on kertynyt sivistystä jo ihan lapsesta. Kotona on ollut kirjoja ja taidetta, kuunneltu musiikkia, heitä on viety teatteriin, museoihin, matkoille jne. Aikuisten keskustelut ovat olleet hyvin eri levelillä ja sanoja on jo lapsena opittu satoja, ellei tuhansia enemmän (tämäkin on tutkittu, kielellinen itseilmaisu on eriyt

Loistavasti kiteytetty! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin. En onnistunut.

Yritä uudelleen.

Alapeukuttajille kysymys, luuletteko todellakin että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yhdellä yrityksellä ja olisivat lopettaneet jos se ensimmäinen yritys ei olisi onnistunut? Täähän on nyt ihan naurettavaa.

 

 

Luuletko sinä, että kukaan muu kuin elämässään menestynyt ei ole yrittänyt useammin kuin kerran? Voi kuule penikka, niitä yrityskertoja on lukuisia erilaisia, koska nämä elämässään epäonnistuneet ei ole yhtä tyhmiä kuin sinä, että hakkaisivat päätään seinään tekemällä tasan samalla tavalla uudelleen ja uudelleen toivoen saavuttavansa tällä kertaa toisenlaisen lopputuloksen.<

Miksi Los Angelesin ravintoloissa työskentelee niin paljon menestyneitä näyttelijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Ei elämä ole satu jossa hyvikset aina voittavat. Tervetuloa tänne todellisuuteen vaan. Yrittämättä ei toki mikään muutu, mutta pelkkä yrittäminen ei ole tae.

Toisekseen jos on tyytymätön elämäänsä, niin eihän sitä elämää ensisijassa muuteta, vaan omaa tyytymättömyyttään. Toinen on hallinnassa ja valittavissa, toinen ei.

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuolla jälkimmäisellä? Siis jos vaikka olet tyytymätön palkkaasi ja työyhteisöösi niin sen sijaan, että hakisit parempia töitä sinun pitäisi vai tyytyä siihen mikä tekee sinut onnettomaksi? Tai jos sinulla on narsistin kanssa parisuhde niin suhteesta lähtemisen pitäisi koittaa olla tyytyväinen huonossa suhteessa? Toki kiitollisuus niistä hyvistä asioista on asia erikseen, mutta kyllä siinä samalla kannattaa tavoitella niitä muita mukavampia asioita. Kaikki ei ole omassa hallinnassa ja ne asiat täytyy toki hyväksyä, mutta kyllä suurin osa asioista on ihan ihmisen omissa käsissä.

Jep. Huomisesta alkaen olen miljardöörilaatikkoleukakirurgilentäjätoimitusjohtajaatleetti. Varmasti onnistuu!

Vierailija kirjoitti:

Jep. Huomisesta alkaen olen miljardöörilaatikkoleukakirurgilentäjätoimitusjohtajaatleetti. Varmasti onnistuu!

No esim. atleettiseen kroppaan on mahdollisuus aivan kenellä tahansa terveellä ihmisellä. Vaatii vain itsekuria. 

Koska muiden elämä on mun vastuullani. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on huomattavissa, kuinka paljon tunteita herättää se tosiasia, että elämässä ei aina pärjää yrityksistä huolimatta.

Sosioekonominen status on periytyvää, kasvatusfilosofit ovat tutkineet tätä vuosikymmeniä ja havainneet tuon tosiasian. Toki voit katkaista kierteen ja olla esim. sukusi ensimmäinen korkeakoulutettu, mutta helppoa se ei tule olemaan. Toiset ovat jo syntymästään kerryttäneet sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa kun itse esim. sinnitteli viikonloput humalaisten vanhempien kiroillessa ja hoilatessa iskelmiä. Lähiöräkälän vanhempien lapsilla ei ole ns. korkeakoulupääomaa kun taas yläluokan lapsilla on kertynyt sivistystä jo ihan lapsesta. Kotona on ollut kirjoja ja taidetta, kuunneltu musiikkia, heitä on viety teatteriin, museoihin, matkoille jne. Aikuisten keskustelut ovat olleet hyvin eri levelillä ja sanoja on jo lapsena opittu satoja, ellei tuhansia enemmän (tämäkin on tutkittu, kielellinen itseilmaisu on eriyt

Yksi asia mitä ei ikinä huomioida on matala älykkyys. Ei tarvitse nykypäivänä olla kuin ÄO 90, niin todella vaikeaa sitä on muuttaa esimerkiksi niin, että pääsee kouluttautumaan ja keskituloiseksi, saati sitten menestyjäksi. 

Jos joku tuossa onnistuu, hänellä on sitten erityislahjakkuus tai kannatteleva tukiverkko, joka on valmis auttamaan koulussa ja verkosto josta saa työpaikankin vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin. En onnistunut.

Yritä uudelleen.

Alapeukuttajille kysymys, luuletteko todellakin että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yhdellä yrityksellä ja olisivat lopettaneet jos se ensimmäinen yritys ei olisi onnistunut? Täähän on nyt ihan naurettavaa.

Tiedätkö kuinka monta yrittänyttä ja vaille jäänyttä on jokaisen menestyjän ympärillä? Ymmärrätkö, ettei maailma tarvitse kaikkia menestyshaluisia, vaikka he tekisivät kuinka lujasti töitä menestyäkseen? 

Raaka totuus on se, ettei kaikkia tarvita.

 

Tällöin herää kysymys, että mitä se menestynyt yhtiö teki paremmin kuin se ei-menestynyt ja miksi se ei-menesty

Ainakin Temu menestyy hyvin. Pitäisikö mielestäsi ottaa mallia heistäkin? Historiassa mm. sokeriplantaasit myös tuottivat suuria rikkauksia muutamille ja hyvinvointia useille,  mutta millä hinnalla?