Lue keskustelun säännöt.
Onko kyläilykulttuuri muuttunut tässä asiassa ja olenko outo, kun odotan muuta?
16.08.2024 |
Kun olin lapsi ysärillä, niin perheessämme oli seuraavat säännöt (jotka olivat aika monissa muissakin kaverieni perheissä tuolloin):
Perheen lapset/nuoret olivat kotona, jos vieraaksi tuli esimerkiksi harvoin käyviä sukulaisia, lapsen kummi yms. Lapset/nuoret eivät lähteneet vieraan/vieraiden tullessa kaverin luokse eivätkä lapsen/nuoren kaverit olleet paikalla, jos perheeseen tuli vieraita. Noita kavereita lapset/nuoret näkivät muutenkin, joten katsottiin, että nyt on aika nähdä rauhassa sukulaisten/kummien/muiden vieraiden kanssa. Eli kyläily kaverien kanssa oli pannassa, jos harvinaisempia vieraita tuli kylään. Vieraan/vieraiden tullessa kylään oltiin eteisessä vastassa ja tervehdittiin, myös lapset/nuoret kättelivät vieraat. Hetken seurustelun jälkeen lapset saivat jatkaa leikkejään ja nuoret vetäytyä omaan rauhaansa.
Kun olen nykyisin vieraillut sukulais/kaveriperheissä, joissa on lapsia/nuoria, ei tuollaista käytöstä enää näe. Lähes poikkeuksetta perheen lapsilla ja nuorilla on kavereita käymässä, jos lapset/nuoret ovat kotona. Ja nämä kaverit ovat siis niitä parhaita kavereita, joita lapset/nuoret muutenkin näkevät jatkuvasti. On hämmentävää, kun perheeseen menee suht harvakseltaan kylään (esimerkiksi kerran tai pari vuodessa) ja silloinkaan perheen lapset/nuoret eivät ole paikalla tai viettävät koko ajan kaveriensa kanssa. Osa lapsista/nuorista hädin tuskin juttelee kanssani, kun keskittyvät omien kavereidensa seuraan. Tämä tuntuu ikävältä sukulaistädin/kummitädin ominaisuudessa. Lähes poikkeuksetta tulee olo, että mitäpä minä täällä kutsuttuna kylässä teen, kun seurassani ei edes olla. Onko kyläilykulttuuri muuttunut tässä asiassa? Ja olenko outo, kun odotan perheen olevan ns. oman perheen kesken, kun menen harvoin kylään?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanonut ollenkaan näin, en puhunut itsestäni, en omista kokemuksistani Sinulla lienee luetun ymmärtämisessä ongelmaa. Kerroin vain, että tuollainen fiilis näistä kommenteista tulee, kun ketjua lueskelee, luepa sinäkin koko ketju niin ehkä ymmärrät.
T.edellinen
Olen lukenyt jokaisen kommentin enkä ole saanut lainkaan tuollaista "fiilistä". Olen nähnyt vain varsin järkeviä perusteluja sille, miksi vanhempien kutsumaa aikuista ei koko perheen tarvitse viihdyttää ja miksi kummilapsi ei ole velvollinen olemaan kummitätinsä henkilökohtainen viihdekeskus. Lapsellista lähteä tekemään "diagnooseja" muista kirjoittajista vain siksi, että he ovat eri mieltä kuin sinä.
Anteeksi vaan, mutta sinähän tässä teit diagnoosin minusta, päätit, että olen itse hoitanut huonosti suhteeni omiin kummilapsiini ja "uhriudun", näin ei ollenkaan ole. Mu
Ei se ole diagnoosi, että vedit uhrivaihteen päälle ja väitit, että kummit ovat vain lahja-automaatteja. Käy lukemassa oma aiempi kommenttisi. Sieltä se löytyy ilman diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo riippuu siitä, kuka tulee kylään ja mistä syystä. En estä lapsia menemästä kavereilleen, jos kylään tulee minun tai mieheni ystävä, joka on lapsille vain iskän/äidin kaveri. Silloin edellytän kotona olemista, jos kylään tulee lapsen kummi tai sukulainen, joka tulee tapaamaan myös lasta eikä vain meitä aikuisia. Kättelyitä emme harrasta, vaan normaali moikkaaminen riittää. Eteiseen menee vain se, joka avaa oven.
No mutta Ap puhui sukulaisista ja lasten kummeista, ei vanhempien omista kavereista.
Kummit on olemassa vain siksi, koska muuten lasta ei voi kastaa, Ei ne usein merkkaa lapselle yhtään mitään. Sukulaiset ovat vain sukulaisia. Ei heidän kanssaan usein ole muuta yhteistä. Ne ovat tärkeitä vain vanhemmille ja heillekin pakkopullaa.
&n
Kuulostaapa hienolta.
Tämä on niin totta! Puolisoni suvussa oli paljon vanhoja tätejä ja setiä, jotka järjestivät mielellään pieniä sukujuhlia. Lapsemme tottuivat pienestä pitäen siihen, että mentiin juhliin, pukeuduttiin nätisti ja seurusteltiin kaiken ikäisten sukulaisten kanssa. Koko suku on myös erittäin lapsirakasta, joten lasten osallistumista arvostettiin.
Nyt voin sanoa, että nuo kokemukset olivat kuin olisi laittanut rahaa pankkiin - molemmat jo aikuiset lapsemme osaavat hyvin luontevasti olla ihmisten seurassa, myös vanhusten.
Pahin painajaiseni oli lapsen ja etenkin teini-iässä, kun pakotettiin laittamaan joku helvetin mekko päälle ja istumaan Martat-tädin tai Keijo-sedän juhlissa kuuntelemassa lässytystä siitä, että kohta alkaa pojat pyöriä nurkissa jne. En todellakaan noissa juhlissa oppinut olemaan luontevasti vanhusten seurassa. Kyllä se oppi tuli ihan siirryttyäni työelämään ja tehtyäni työharjoittelun vanhustentalossa. Opin sen harjoittelun aikana, että vanhuksissa on myös fiksujä yksilöitä, joiden seurassa ei tunne pelkkää halua paeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo riippuu siitä, kuka tulee kylään ja mistä syystä. En estä lapsia menemästä kavereilleen, jos kylään tulee minun tai mieheni ystävä, joka on lapsille vain iskän/äidin kaveri. Silloin edellytän kotona olemista, jos kylään tulee lapsen kummi tai sukulainen, joka tulee tapaamaan myös lasta eikä vain meitä aikuisia. Kättelyitä emme harrasta, vaan normaali moikkaaminen riittää. Eteiseen menee vain se, joka avaa oven.
No mutta Ap puhui sukulaisista ja lasten kummeista, ei vanhempien omista kavereista.
Kummit on olemassa vain siksi, koska muuten lasta ei voi kastaa, Ei ne usein merkkaa lapselle yhtään mitään. Sukulaiset ovat vain sukulaisia. Ei heidän kanssaan usein ole muuta yhteistä. Ne ovat tärkeitä vai
Kuulostaapa hienolta.
Tottahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Meillä ainakin on muutama sukulainen, jotka on lapsista kiinnostuneita tasan sen kerran vuodessa kun heille sattuu sopimaan. Kun lapset oli pieniä niin pyöritin tota hyvä äiti- kohteliaat lapset näytelmää aika pitkäänkin. Nyt kun ovat +10 v, niin en enää vaadi lapsia mukaan kylään paikkaan, johon kutsutaan aniharvoin. Tai että pitäis olla kotona kun joku etäinen täti tulee kerran vuodessa. Miksi pitäisi? Ei mun lapset ole mitään näyttelynukkeja, joiden pitää stepata ja tanssia kun ihmiset, jotka on heille käytännössä lähes vieraita, tulee kylään.
Jos taas kylään on tulossa joku oikeasti läheinen, joka on lastenkin kanssa paljon tekemisissä ja heistä kiinnostuneita, niin aina lapset on tietysti kotona ja alkuun myös siinä seurustelemassa. Eipä heitä silloin edes tarvi pakottaa.
<
Tämä on niin totta! Puolisoni suvussa oli paljon vanhoja tätejä ja setiä, jotka järjestivät mielellään pieniä sukujuhlia. Lapsemme tottuivat pienestä pitäen siihen, että mentiin juhliin, pukeuduttiin nätisti ja seurusteltiin kaiken ikäisten sukulaisten kanssa. Koko suku on myös erittäin lapsirakasta, joten lasten osallistumista arvostettiin.
Nyt voin sanoa, että nuo kokemukset olivat kuin olisi laittanut rahaa pankkiin - molemmat jo aikuiset lapsemme osaavat hyvin luontevasti olla ihmisten seurassa, myös vanhusten.
Tuo on yksilöllistä. Me ravattiin vaikka missä kaukaisten sukulaisten juhlissa ja vihasin jokaista hetkeä. Eikä minusta tullut sosiaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Meillä ainakin on muutama sukulainen, jotka on lapsista kiinnostuneita tasan sen kerran vuodessa kun heille sattuu sopimaan. Kun lapset oli pieniä niin pyöritin tota hyvä äiti- kohteliaat lapset näytelmää aika pitkäänkin. Nyt kun ovat +10 v, niin en enää vaadi lapsia mukaan kylään paikkaan, johon kutsutaan aniharvoin. Tai että pitäis olla kotona kun joku etäinen täti tulee kerran vuodessa. Miksi pitäisi? Ei mun lapset ole mitään näyttelynukkeja, joiden pitää stepata ja tanssia kun ihmiset, jotka on heille käytännössä lähes vieraita, tulee kylään.
Jos taas kylään on tulossa joku oikeasti läheinen, joka on lastenkin kanssa paljon tekemisissä ja heistä kiinnostuneita, niin aina lapset on tietysti kotona ja alk
"Itse todellakin traumatisoiduin "isosetä-Erikin" juhilissa, koska herra avoimesti kommentoi minun murrosiän kynnyksellä pyöristyviä rintojani ja jopa puristi perseestä, kun muiden silmä vältti. Kaikilla ei ole kivoja sukulaisia ja lasten pakottaminen tuollaisten pervo-Erikkien luokse on sairasta. "
No tuo nyt on ihan eri asia!
Kyllä varmaan oikeasti ymmärsitkin, että minä tarkoitin ihan normaaleja kissanristiäisiä, enkä mitään painajaismaisia pervo-Erkkejä jotka puristelevat nuoria vieraita. Oma moka tietysti kun tyhmyyksissäni menin puhumaan fiktiivisestä Erkistä enkä isotäti-Marjatasta. Olinpas tyhmä taas kerran, kun en tuota tajunnut.
Pitää aina muistaa, että tällä palstalla viestit tulkitaan aina, IHAN AINA, pahimman mahdollisen tulkinnan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Näinhän se on. Ennen käytöstapojen opettamiseen panostettiin ja hyvää käytöstä pidettiin normaalina. Samoin kuin vaikkapa lukutaitoa. Myös työläisperheissä.
Sosiaalinen kanssakäyminen on muuttanut muotoaan lähiöissä. On paljon isoja ongelmia. Ei osata tervehtiä eikä vastaanottaa vieraita, ovea ei avata jos ovikello soi. Aikuisilla ja lapsilla on netin syövereissä omat paikat joissa kiusataan toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Sivistyneessä kodissa 2-vuotiaskin osaa käytöstavat
Kun ei enää eletä 70-lukua! Nämä "perinteet" olivat silloin ja olisivat nytkin todella ikäviä lasten ja nuorten kannalta. Se oli pakkopullaa! Siihen aikaan piti pukeutua parhaimpiin vaatteisiin vieraita varten, vaikka nämä itse saattoivat tulla ihan arkikamppeissa. Vierailusta soitettiin ja sovittiin vanhempien kesken etukäteen. Joskus tuli yllätysvieraita se oli pahinta mitä voi!!!Yleensä piti juosta äkkiä ostamaan jotain kahville kaupasta ja mutsi teki pikasiivouksen sillä aikaa! Joopasta, joo!! Siinä oli kivat kaukana. Sitten kun nämä vieraat tuli kysyttiin lapsilta todistuksen keskiarvo, arvosteltiin ulkonäkö ja kysyttiin onko jo poikakaveria, vaikka olit 10-vuotias! Sitten pakotettiin ottamaan leikkiin mukaan näiden vieraiden lapset! SE oli pahinta!!! Jotain ylivilkkaita poikaserkkuja, jotka ensimmäisenä irrottivat Barbeilta kaikki raajat ja pään. Sotkivat koulukirjoja ja haisivat niin hieltä, että se haisi vielä seuraavana päivänäkin. En kaipaa sitä aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itse todellakin traumatisoiduin "isosetä-Erikin" juhilissa, koska herra avoimesti kommentoi minun murrosiän kynnyksellä pyöristyviä rintojani ja jopa puristi perseestä, kun muiden silmä vältti. Kaikilla ei ole kivoja sukulaisia ja lasten pakottaminen tuollaisten pervo-Erikkien luokse on sairasta. "
No tuo nyt on ihan eri asia!
Kyllä varmaan oikeasti ymmärsitkin, että minä tarkoitin ihan normaaleja kissanristiäisiä, enkä mitään painajaismaisia pervo-Erkkejä jotka puristelevat nuoria vieraita. Oma moka tietysti kun tyhmyyksissäni menin puhumaan fiktiivisestä Erkistä enkä isotäti-Marjatasta. Olinpas tyhmä taas kerran, kun en tuota tajunnut.
Pitää aina muistaa, että tällä palstalla viestit tulkitaan aina, IHAN AINA, pahimman mahdollisen tulkinnan mukaan.
-----
Mitä sekoilet? Ei tuossa mitään tulkittu, vaan kerrottiin omakohtainen kokemus. Kaikilla ei tosiaan ole kivoja sukulaisia, joiden kissanristiäisissä vierailut olisivat mukavia. Ei, vaikka kysessä olisi isotäti-Marjatta. Kyllä isotäditkin osaavat olla mlkkuja ja traumatisoida sukulaislapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tai pikemminkin oli tämmöinen kummilapsi. Ajettiin pitkän matkan takaa kutsuttuina ja joka hito n kerta tämä oli huoneessaan pelaamassa koko tuon ajan pleikkaa, lähti kaverille tai harrastuksiin. Hyvä kun tervehtiä murahti tai lahjasta kiitti. Me sitten istuttiin seurustelemassa muun perheen kanssa. Mutta ratkaistiin tilanne niin, että jätettiin kummius ja ei enää jaksettu mennä kylään. Ihmettelivät tietysti, mutta ilmeisesti yhtään ei leikkaa mikä olisi voinut mennä pieleen.
Niin, vanhemmat kutsuivat, ei tämä kummilapsi.
Olisi sitten kait parempi, että mitään kummeja ei enää olisikaan. Pelkkiä lahja-automaatteja, pakon sanelemana kutsutaan joskus kutsutaan kylään ja kaikkien mielestä kauhea riesa, kun on pakko yrittää jaksaa seurustella. Tällainen fiilis tulee, kun tätäkin ketjua lueskelee.&nb
"Olisi sitten kait parempi, että mitään kummeja ei enää olisikaan. Pelkkiä lahja-automaatteja, pakon sanelemana kutsutaan joskus kutsutaan kylään ja kaikkien mielestä kauhea riesa, kun on pakko yrittää jaksaa seurustella. Tällainen fiilis tulee, kun tätäkin ketjua lueskelee. "
Tämä. Kummit, sukulaiset, ylipäätään kaikki muut kuin ne kaikista hauskimmat ja läheisimmät kaverit ovat ihan turhaa sakkia, joihin ei kannata haaskata aikaansa.
Sitten kuitenkin itketään, miksi kummi jätti tulematta yo-juhliin rahalahjoineen ja miksi itsekkäät sukulaiset eivät ikinä tule lastenhoito- tai muuttoavuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Sivistyneessä kodissa 2-vuotiaskin osaa käytöstavat
Se, jos vieras täti ujostuttaa eikä 2-vuotias halua hänelle esittäytyä, ei liity mitenkään käytöstapoihin. Sivistynyt ihminen ymmärtää, että 2-vuotias on hyvin pieni lapsi eikä häneltä voi odottaa jatkuvaa reippautta ja pikkuaikuisena toimimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Mitenkäs vanhemmat ja sukulaiset oikein ennen osasi opettaa? Vuoden vanha osaa jo kätellä, jos on harjoitellut. Ei ennen ollut noin ihmisarkoja lapsia noin paljon, iloisena tekivät samoin kuin aikuiset. Nykyään umpimielisyydestä ja jöröttämisestä on tullut hyve johon rohkaistaan lapsia. Lapsi oppii mallista, joka on sivistynyt tai ei. Ja ymmärtää mitä häneltä odotetaan.
Asia liittyy sivistykseen ja lastenkasvatukseen. Sivistyneellä on tarve kasvattaa lapsistaan muita huomioivia, kohteliaita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoina hyvinä aikoina lapset sentään osasivat käyttäytyä jos kotiin tuli vieraita kutsusta. Puettiin hienot vaatteet ylle ja oltiin reippaina vieraita vastassa. Käteltiin, niiattiin ja kumarrettiin: "Hyvää päivää Herra Virtanen, hauska tavata taas Neiti Salminen!"
Vieraitten tultua sisään lapset kokoontuivat pianon ympärille lauluesitystä varten jota yleensä vanhin säesti. Saattoipa joku runonkin lausua. Kahvitellessa lapset istuivat siivosti pöydässä ja auttoivat äitiä tarjoiluiden kanssa, tärkeää oli kelle pikkuleipiä ja kahvia tarjottiin ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Mitenkäs vanhemmat ja sukulaiset oikein ennen osasi opettaa? Vuoden vanha osaa jo kätellä, jos on harjoitellut. Ei ennen ollut noin ihmisarkoja lapsia noin paljon, iloisena tekivät samoin kuin aikuiset. Nykyään umpimielisyydestä ja jöröttämisestä on tullut hyve johon rohkaistaan lapsia. Lapsi oppii mallista, joka on sivistynyt tai ei. Ja ymmärtää mitä häneltä odotetaan.Asia liittyy sivistykseen ja lastenkasvatukseen. Sivistyneellä on tarve kasvattaa lapsistaan muita huomioivia, kohteliaita ihmisiä.
Nykyään ihmiset uskaltavat olla itsekkäitä. Uskalletaan käyttää arvokas vapaa-aika sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
"Itse todellakin traumatisoiduin "isosetä-Erikin" juhilissa, koska herra avoimesti kommentoi minun murrosiän kynnyksellä pyöristyviä rintojani ja jopa puristi perseestä, kun muiden silmä vältti. Kaikilla ei ole kivoja sukulaisia ja lasten pakottaminen tuollaisten pervo-Erikkien luokse on sairasta. "
No tuo nyt on ihan eri asia!
Kyllä varmaan oikeasti ymmärsitkin, että minä tarkoitin ihan normaaleja kissanristiäisiä, enkä mitään painajaismaisia pervo-Erkkejä jotka puristelevat nuoria vieraita. Oma moka tietysti kun tyhmyyksissäni menin puhumaan fiktiivisestä Erkistä enkä isotäti-Marjatasta. Olinpas tyhmä taas kerran, kun en tuota tajunnut.
Pitää aina muistaa, että tällä palstalla viestit tulkitaan aina, IHAN AINA, pahimman mahdollisen tulkinnan mukaan.
-----
Mitä sekoilet? Ei tuossa mitään tulkittu, vaan kerrottiin omakohtainen kokemus. Kaikilla ei tosiaan ole kivoja sukulaisia, joiden kissanristiäisis
En väitä ettei ihmisillä olisi pahoja kokemuksia sukulaisista. Jopa omat vanhemmatkin voivat olla niitä hyväksikäyttäjiä. Mutta tällaisessa yleisellä tasolla tapakulttuuria koskevassa keskustelussa on vähän outoa tuoda ne pahimmat esimerkit esille, ikään kuin kaikki tavalliset kissanristiäiset olisivat tuollaisia sairaita, lapsille ja nuorille traumoja aiheuttavia tilaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Meillä ainakin on muutama sukulainen, jotka on lapsista kiinnostuneita tasan sen kerran vuodessa kun heille sattuu sopimaan. Kun lapset oli pieniä niin pyöritin tota hyvä äiti- kohteliaat lapset näytelmää aika pitkäänkin. Nyt kun ovat +10 v, niin en enää vaadi lapsia mukaan kylään paikkaan, johon kutsutaan aniharvoin. Tai että pitäis olla kotona kun joku etäinen täti tulee kerran vuodessa. Miksi pitäisi? Ei mun lapset ole mitään näyttelynukkeja, joiden pitää stepata ja tanssia kun ihmiset, jotka on heille käytännössä lähes vieraita, tulee kylään.
Jos taas kylään on tulossa joku oikeasti läheinen, joka on lastenkin kanssa paljon tekemisissä ja heistä kiinnostuneita, niin aina lapset on tietysti kotona ja alkuun myös siinä seurustelemassa. Eipä heitä silloin edes tarvi pakottaa.
<
Niin, siis miksi se on erityisen hienoa? Mua ei ainakaan haittaa yhtään elää sosiaalisesti eristäytynyttä elämääni. Osaan kyllä tarvittaessa esittää sosiaalista, mutta en siitä nauti, en ole koskaan nauttinut, enkä tule nauttimaan, vaikka minuakin lapsesta saakka tuollaisissa kesteissä kuljetettiin.
Miten sun lasten elämä on parempaa kuin jonkun muun, joka osaa olla itekseen ja vieläpä nauttii siitä? Joka ei kaipaa elämäänsä vaikkapa vanhusten kestittämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Mitenkäs vanhemmat ja sukulaiset oikein ennen osasi opettaa? Vuoden vanha osaa jo kätellä, jos on harjoitellut. Ei ennen ollut noin ihmisarkoja lapsia noin paljon, iloisena tekivät samoin kuin aikuiset. Nykyää
Aika on sulla kullittanut muistot. Lisäksi sinä et tuntenut kaikkia "ennen" eläneitä lapsia, joten et voi sanoa, ettei ollut ujojakin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Sivistyneessä kodissa 2-vuotiaskin osaa käytöstavat
2-vuotiaat ovat vielä keskenään hyvin erilaisia esimerkiksi siinä, millä tasolla kommunikaatio on. Alkaisin vasta 4-vuotiaasta tehdä jonkinlaisia päätelmiä, jos silloinkaan.
Tämä on niin totta! Puolisoni suvussa oli paljon vanhoja tätejä ja setiä, jotka järjestivät mielellään pieniä sukujuhlia. Lapsemme tottuivat pienestä pitäen siihen, että mentiin juhliin, pukeuduttiin nätisti ja seurusteltiin kaiken ikäisten sukulaisten kanssa. Koko suku on myös erittäin lapsirakasta, joten lasten osallistumista arvostettiin.
Nyt voin sanoa, että nuo kokemukset olivat kuin olisi laittanut rahaa pankkiin - molemmat jo aikuiset lapsemme osaavat hyvin luontevasti olla ihmisten seurassa, myös vanhusten.