Onko kyläilykulttuuri muuttunut tässä asiassa ja olenko outo, kun odotan muuta?
Kun olin lapsi ysärillä, niin perheessämme oli seuraavat säännöt (jotka olivat aika monissa muissakin kaverieni perheissä tuolloin):
Perheen lapset/nuoret olivat kotona, jos vieraaksi tuli esimerkiksi harvoin käyviä sukulaisia, lapsen kummi yms. Lapset/nuoret eivät lähteneet vieraan/vieraiden tullessa kaverin luokse eivätkä lapsen/nuoren kaverit olleet paikalla, jos perheeseen tuli vieraita. Noita kavereita lapset/nuoret näkivät muutenkin, joten katsottiin, että nyt on aika nähdä rauhassa sukulaisten/kummien/muiden vieraiden kanssa. Eli kyläily kaverien kanssa oli pannassa, jos harvinaisempia vieraita tuli kylään. Vieraan/vieraiden tullessa kylään oltiin eteisessä vastassa ja tervehdittiin, myös lapset/nuoret kättelivät vieraat. Hetken seurustelun jälkeen lapset saivat jatkaa leikkejään ja nuoret vetäytyä omaan rauhaansa.
Kun olen nykyisin vieraillut sukulais/kaveriperheissä, joissa on lapsia/nuoria, ei tuollaista käytöstä enää näe. Lähes poikkeuksetta perheen lapsilla ja nuorilla on kavereita käymässä, jos lapset/nuoret ovat kotona. Ja nämä kaverit ovat siis niitä parhaita kavereita, joita lapset/nuoret muutenkin näkevät jatkuvasti. On hämmentävää, kun perheeseen menee suht harvakseltaan kylään (esimerkiksi kerran tai pari vuodessa) ja silloinkaan perheen lapset/nuoret eivät ole paikalla tai viettävät koko ajan kaveriensa kanssa. Osa lapsista/nuorista hädin tuskin juttelee kanssani, kun keskittyvät omien kavereidensa seuraan. Tämä tuntuu ikävältä sukulaistädin/kummitädin ominaisuudessa. Lähes poikkeuksetta tulee olo, että mitäpä minä täällä kutsuttuna kylässä teen, kun seurassani ei edes olla. Onko kyläilykulttuuri muuttunut tässä asiassa? Ja olenko outo, kun odotan perheen olevan ns. oman perheen kesken, kun menen harvoin kylään?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Meillä ainakin on muutama sukulainen, jotka on lapsista kiinnostuneita tasan sen kerran vuodessa kun heille sattuu sopimaan. Kun lapset oli pieniä niin pyöritin tota hyvä äiti- kohteliaat lapset näytelmää aika pitkäänkin. Nyt kun ovat +10 v, niin en enää vaadi lapsia mukaan kylään paikkaan, johon kutsutaan aniharvoin. Tai että pitäis olla kotona kun joku etäinen täti tulee kerran vuodessa. Miksi pitäisi? Ei mun lapset ole mitään näyttelynukkeja, joiden pitää stepata ja tanssia kun ihmiset, jotka on heille käytännössä lähes vieraita, tulee kylään.
Jos taas kylään on tulossa joku oikeasti läheinen, joka on lastenkin kanssa paljon tekemisissä ja heistä kiinno
Se ei ole mitenkään erityisen harvinaista edes, että tyttö kokee jo nuorena seksuaalista ahdistelua ja että sen tekijänä on joku ennestään tuttu. Minullakin oli suvussa tuollainen setä, joka kahvipöydässä muisti aina mm. puhua mun rintojen kehityksestä. Ei onneksi päässyt koskaan koskemaan. 90-luvulla tuosta ei edes kulmakarvojaan kukaan kohottanut, naureskeltiin vaan että älä tosta Pertistä välitä, sillä on aina tommoset jutut.
Ja kyllä, yksi syy miksi traumatisoiduin siitä että pakotettiin kylään sukulaisiin, jotka ei olleet mun elämässä muutoin mitenkään mukana ja jotka oli minulle ihan vieraita. Sit toki nää tädit ja muut joita piti halata tai kertoa jotain henkilökohtaisia asioita, vaikka ne tuntui ihan vierailta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse todellakin traumatisoiduin "isosetä-Erikin" juhilissa, koska herra avoimesti kommentoi minun murrosiän kynnyksellä pyöristyviä rintojani ja jopa puristi perseestä, kun muiden silmä vältti. Kaikilla ei ole kivoja sukulaisia ja lasten pakottaminen tuollaisten pervo-Erikkien luokse on sairasta. "
No tuo nyt on ihan eri asia!
Kyllä varmaan oikeasti ymmärsitkin, että minä tarkoitin ihan normaaleja kissanristiäisiä, enkä mitään painajaismaisia pervo-Erkkejä jotka puristelevat nuoria vieraita. Oma moka tietysti kun tyhmyyksissäni menin puhumaan fiktiivisestä Erkistä enkä isotäti-Marjatasta. Olinpas tyhmä taas kerran, kun en tuota tajunnut.
Pitää aina muistaa, että tällä palstalla viestit tulkitaan aina, IHAN AINA, pahimman mahdollisen tulkinnan mukaan.
-----
Mitä sekoilet? Ei tuossa mitään tulkittu, vaan kerrottiin omakohtainen kokemus. Kaikilla ei tos
Kannatttaa mennä takaisin peruskouluun opettelemaan lukutaitoa, jos saat tulkittua yksilön henkilökohtaisen kokemuksen siten, että kaikki kissanristiäiset ovat samanlaisia. Ja mitä tuohon "ei kannata tuoda ikäviä asioita esiiin" kommenttiin tulee, keskustelu ei ole aitoa jos vain kerrotaan miten ihanaa oli kun käytiin kylässä ja lapsistakin tuli supersosiaalisia kun heitä vaan kierrätettiin kissanristiäisistä toisiin. Olisi puhdasta paskanjauhantaa väittää, että sukujuhlissa juokseminen automaattisesti on lapsille hyväski. Kyllä ikävistäkin kokemuksista pitää pystyä keskustelmaan ilman, että sinä tai joku muu tulee öyhömään että "mulla ei ollut noin, joten kellään ei voi olla".
Näinhän se on. Ennen käytöstapojen opettamiseen panostettiin ja hyvää käytöstä pidettiin normaalina. Samoin kuin vaikkapa lukutaitoa. Myös työläisperheissä.
Sosiaalinen kanssakäyminen on muuttanut muotoaan lähiöissä. On paljon isoja ongelmia. Ei osata tervehtiä eikä vastaanottaa vieraita, ovea ei avata jos ovikello soi. Aikuisilla ja lapsilla on netin syövereissä omat paikat joissa kiusataan toisiaan.
Kyse ei ole siitä, ettei OSATA. Kyse on siitä, että ainakaan minulla ei ole mitään halua tervehtiä esim. noita ostarilla hengaavia juoppoja. Ja ovea en avaa ellen tiedä jonkun olevan tulossa puhtaasti turvallisuussyistä. Sosiaalinen elämäni ei ole siitä kiinni etten päästä sisälle jotain narkkaria, joka tulee väärälle ovelle kun ei pöllyissään osaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Ihan ovat kuule monet 2-vuotiaatkin tulleet tervehtimään, osa jopa on odottanut ovella saapumistani. Ja jos on ujompi lapsi, niin kyllä heihinkin usein kontakti
Taitaa äitikin olla "ujo" kuten lapsensa. Niin ne ajat muuttuvat, ennen tuo tyyli oli silkkaa epäkohteliaisuutta ja huonoja käytöstapoja.
Av-mammojen käsitys sivistyksestä: Pakotan lapseni halaamaan tätiä, jota lapset eivät tunne ja pakotan lapseni hylkäämään kaverit tämän tädin vierailun takia.
Ei tarvitse ihmetellä, miksi mt-ongelmat ovat pilvissä tuolla menolla.
Taitaa äitikin olla "ujo" kuten lapsensa. Niin ne ajat muuttuvat, ennen tuo tyyli oli silkkaa epäkohteliaisuutta ja huonoja käytöstapoja.
Höpöphöpö. Ennenkin oli ihmisillä aivot päässä ja tiedettiin, että pieni lapsi voi vierastaa. Sulla on viissiin vielä peruskoulu kesken, kun kuvittelet, että ujous=epäkohteliaisuus. Normaali aikuinen osaa erottaa nuo kaksi toisistaan eikä väitä, että jollain mystisellä aikakaudella nimeltä "ennen" kaikki lapset olivat reippaita ja osaavia ja käyttäytyivät aina moitteettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta minusta tämä asia mm. erottaa sivistyneet perheet muista perheistä. Teen työtä, jossa vierailen ihmisten kodeissa niin, että koko perhe on paikalla. Sivistyneissä perheissä on vielä ihan automaatio, että lapset/nuoret tulevat esittäytymään ja monet lapset/nuoret vastailevat oikein reippaasti, kun heiltä kysyy jotain.
Asia ei liity sivistykseen, vaan lasten ikään. Et voi odottaa 2-vuotiaalta samanlaista käytöstä kuin 15-vuotiaalta. 2-vuotias voi ujostella vieraita niin paljon ettei halua sen takia tulla esittäytymään tai varsinkaan vastailemaan kysymyksiisi.
Ihan ovat kuule monet 2-vuotiaatkin tulleet tervehtimään, osa jopa on odottanut ovella saapumistani. Ja jos on ujompi lapsi, niin kyllä heihinkin usein kontakti
Sana sossutantta kertookin kaiken tarvittavan. Toivon, että teillä ei sentään vieraile kytät ja lasulehmät?
Taitaa äitikin olla "ujo" kuten lapsensa. Niin ne ajat muuttuvat, ennen tuo tyyli oli silkkaa epäkohteliaisuutta ja huonoja käytöstapoja
Milloin tarkalleenottaen oli tämä "ennen", jolloin yksikään 2-vuotias ei ujostellut vieraan läsnäollessa ja kaikki 1-vuotiaatkin osasivat reippaasti kätellä?
Sana sossutantta kertookin kaiken tarvittavan. Toivon, että teillä ei sentään vieraile kytät ja lasulehmät?
No minkä muun ammatin edustaja käy työnsä puolesta useissa kodeissa niin, että koko perheen pitää olla paikalla. Kerro ihmeessä, kun olet niin tietäväinen.
Meillä kaikki vieraat oli aina koko perheen vieraita. Toki lasten kaverit saattoi piipahtaa käymässä miten sattuu, mutta kyllä me vanhemmat heidät aina huomioitiin ja tervehdittiin.
Vieraiden tuloa odotettiin ja siihen valmistauduttiin, mietittiin mitä ruokaa tehdään, mitä tehtiin viimeksi mistä vieraat saattaisi tykätä jne
Ja lapset osallistui syömiseen ja yhdessäoloon ja heidän kanssa juteltiin ikätasoisesti. Kaikilla oli hauskaa.
Myös kun mentiin jonkun luokse, koko perhe meni tietenkin jos oli kutsuttu ja yhdessä suunniteltiin tuliaiset ja pukeuduttiin tietty vähän siistimmin kuin vaikka koiraa lenkittäessä. Ja kun lapset oli pienempiä, opetettiin miten käyttäydytään "vieraassa" kodissa niin se oli mukavaa sitten vanhempanakin ja lapset halusivat aina tavata näitä meidän kavereita koska he oli ja on edelleen myös lastemme kavereita ja tärkeitä ihmisiä heille.
Osoitettiin kunnioitusta kutsun esittäjää kohtaan ja myös meille tulevia vieraita kohtaan, että he oli lämpimästi tervetulleita ja odotettuja vieraita
Toki meillä kävi/käy sellaisia ihmisiä ja sukulaisia jotka on meille ja lapsille tärkeitä, luonnollisesti he on halunnut oppia tuntemaan meidän lapsetkin ja myös toisin päin.
Nyt lapset on jo aikuisia, yks on hiljainen ja "ujo" muut ovat hyvin sosiaalisia, kaikki he osaavat kuitenkin keskustella sekä tuttujen että tuntemattomien eri ikäisten ihmisten kanssa ja heillä on niin sanotusti käytöstavat hallussa.
Ihan tavallinen duunariperhe kaupungin vuokratalosta ollaan. En ole koskaan ajatellut että tässä olis jotain outoa. Outoa on se, että kaikki asuu samassa talossa mutta elää eri elämiä omissa maailmoissa
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs vanhemmat ja sukulaiset oikein ennen osasi opettaa? Vuoden vanha osaa jo kätellä, jos on harjoitellut. Ei ennen ollut noin ihmisarkoja lapsia noin paljon, iloisena tekivät samoin kuin aikuiset. Nykyään umpimielisyydestä ja jöröttämisestä on tullut hyve johon rohkaistaan lapsia. Lapsi oppii mallista, joka on sivistynyt tai ei. Ja ymmärtää mitä häneltä odotetaan.
Asia liittyy sivistykseen ja lastenkasvatukseen. Sivistyneellä on tarve kasvattaa lapsistaan muita huomioivia, kohteliaita ihmisiä.
-----
Ei kaikki osannut. Tasan varmasti ei jonkun torpanmartan juoppolallin kanssa tekaisemat lapset kätelleet vieraita nätisti 1-vuotiaana. Ja ihan aina on ollut myös ujoja, arkoja ja jopa ihmispelkoisia lapsia. Eivät ole mikään uusi ilmiö, minkä tietäisit, jos olisit sivistänyt itseäsi lukemalla historiaa sen sijaan, että levittelisit omia kuvitelmiasi totuuttena.
Onko muuten sinusta todella lapsen huomi
Kuka on puhunut pakottamisesta paitsi sinä? Oli puhe sivistyneistä ihmisistä, joilla on tarve kasvattaa lapsiaan tulemaan toimeen yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa. Nykyään on yhteiskuntaluokka, joka opettaa lumihiutaleensa häröilemään ja "ujostelemaan". Samat mammat ilmeisesti piinaavat lastensa opettajia.
Torpanmartta osasi kasvattaa toisen vanhempani hyväkäytöksiseksi ja työläismartta toisen. Ilman pakottamista. Juoppolalleista en tiedä. Ei kuulu tuttavapiiriini, luotan tässä sinun kokemukseesi.
Tiedoksi typeryksille: Se, onko ihminen sosiaalinen vai ei, ei liity millään tavalla lapsuudenperheen kyläilysysteemeihin. Sosiaalisuus on luonteenpiirre, joka toisilla on ja toisilla ei. Minä ole erakkoluontoinen ja hyvinkin epäsosiaalinen ihminen, vaikka kasvoin ihan samoissa olosuhteissa kuin sosiaalinen veljeni. Kumpikin meistä sai olla omassa huoneessaan, jos tuli joku etäinen sukulainen käymään. Ainoastaan tervehtimässä piti käydä ja pari sanaa vaihtaa. Kahvipöytään yleensä mentiin mukaan, koska sai herkkuja, joita ei perheenkesken ollessa juuri saanut.
Nuorena sukulaistätien vierailut oli ihan kauhean tylsiä jos pitää istua sohvalla ja keskustella aikuisten kanssa. Ymmärrän hyvin jos nuoriso yrittää livetä näistä tilanteista. Ei heitä vaan kiinnosta kahvipöytäkeskustelu sukulaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs vanhemmat ja sukulaiset oikein ennen osasi opettaa? Vuoden vanha osaa jo kätellä, jos on harjoitellut. Ei ennen ollut noin ihmisarkoja lapsia noin paljon, iloisena tekivät samoin kuin aikuiset. Nykyään umpimielisyydestä ja jöröttämisestä on tullut hyve johon rohkaistaan lapsia. Lapsi oppii mallista, joka on sivistynyt tai ei. Ja ymmärtää mitä häneltä odotetaan.
Asia liittyy sivistykseen ja lastenkasvatukseen. Sivistyneellä on tarve kasvattaa lapsistaan muita huomioivia, kohteliaita ihmisiä.
-----
Ei kaikki osannut. Tasan varmasti ei jonkun torpanmartan juoppolallin kanssa tekaisemat lapset kätelleet vieraita nätisti 1-vuotiaana. Ja ihan aina on ollut myös ujoja, arkoja ja jopa ihmispelkoisia lapsia. Eivät ole mikään uusi ilmiö, minkä tietäisit, jos olisit sivistänyt itseäsi lukemalla historiaa sen sijaan, että levittelisit omia kuvitelmiasi totuuttena. 
Se on pakottamista, jos "sivistyksen" nimissä laitetaan vierastava 2-vuotias kättelemään jotain kerran vuodesssa kylässä käyvää tätiä, jota lapsi ei tunne ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Ennen käytöstapojen opettamiseen panostettiin ja hyvää käytöstä pidettiin normaalina. Samoin kuin vaikkapa lukutaitoa. Myös työläisperheissä.
Sosiaalinen kanssakäyminen on muuttanut muotoaan lähiöissä. On paljon isoja ongelmia. Ei osata tervehtiä eikä vastaanottaa vieraita, ovea ei avata jos ovikello soi. Aikuisilla ja lapsilla on netin syövereissä omat paikat joissa kiusataan toisiaan.
Kyse ei ole siitä, ettei OSATA. Kyse on siitä, että ainakaan minulla ei ole mitään halua tervehtiä esim. noita ostarilla hengaavia juoppoja. Ja ovea en avaa ellen tiedä jonkun olevan tulossa puhtaasti turvallisuussyistä. Sosiaalinen elämäni ei ole siitä kiinni etten päästä sisälle jotain narkkaria, joka tulee väärälle ovelle kun ei pöllyissään osaa lukea.
Niin. Miksi sinä asut siellä, lapsinesi? Jos olet parempi ihminen kuin naapurisi. Yksinhuoltaja?
Selvennän, että en tarkoittanut vierailla tuntemattomia. Tarkoitin sukulaisia tai ystäviä, jotka tulevat kyläilemään.
Tuon esiin mielestäni tärkeän näkökohdan, eli tervehtiminen voi olla myös etuoikeus. Siinä tulee huomatuksi ja pieni juttelu on tapa saada vaihtaa hyvää vuorovaikutusta molemmin puolin.
Eli vieraan tapaamisen voi myös nähdä hyvänä asiana. Tutustuminen kotiin tuleviin vieraisiin antaa lapselle lisää ihmissuhteita, jotka kannattelevat elämässä.
Myöhemmin työelämässä tai jos muuttaa ulkomaille, on osattava käytöstavat, joten sikälikin on etu saada oppia niitä jo nuorena.
Suomessa ajatellaan, että tervehtiminen ja kohtaaminen sekä pieni juttelu on lapsille ja nuorille liian vaikea asia, mutta jopa pienet taaperot ulkomailla tervehtivät eivätkä käännä katsetta pois. On surullista, miten Suomessa usein jätetään lapset sivuun sosiaalisesta toiminnasta ja vuorovaikutuksesta. He sitten hakevat huomiota erinäisillä venkoiluilla ja riehumisella kun hyviä malleja ei ole tarjolla.
Torpanmartta osasi kasvattaa toisen vanhempani hyväkäytöksiseksi ja työläismartta toisen. Ilman pakottamista. Juoppolalleista en tiedä. Ei kuulu tuttavapiiriini, luotan tässä sinun kokemukseesi.
Harmi, ettei ne torpanmammojen kasvattamat vanhempasi osanneet kasvattaa sinusta ihmistä, joka tietäisi edes alkeet käytöstavoista. Ei nimittäin ole hyvien käytöstapojen mukaista vihjailla, että toisen ihmisen suvussa olisi juoppolalleja. Kyllä niiden olemassaolosta voi olla tietoinen ilman omaa kokemustakin. Ei tarvitse kuin avata silmät ja poistua joskus kotoaan. Myös se auttaa, jos lukee joskus jotain muutta kuin av-palstaa. Suosittelen sinullekin niin maailmankuvasi kummasti avartuu ja huomaat, että "ennen" ei elettykään missään yksisarvismaailmassa, jossa kaikki olivat hyväkäytöksisiä ja vauvatkin jo osasivat jopa kurjimmassa torpassa kätellä vieraita.
Tämä ketju on kyllä ihan loistoesimerkki palstalle tyypillisestä vääristelystä.
Jos joku esittää toivomuksen, että olisi hienoa jos nykylapset opetettaisiin edes tervehtimään perheen vieraita, niin heti vedetään mukaan kaikki mahdolliset ääriesimerkit tyyliin "ai että lasten pitäisi sietää seksuaalista häirintää vai??" "ai sun mielestäsi ei lasten tulisi koskaan saada olla itsekseen??" "eikö lapsilla saa olla omia rajoja ja lupa päättää omasta elämästään????" "oletteko te sadistipsykopaatteja kun haluatte pakottaa lapset ja nuoret viettämään aikaa kanssanne??????"
Joo, kaikesta tuostahan tässä olikin kyse. Tsiisus teidän kanssanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Ennen käytöstapojen opettamiseen panostettiin ja hyvää käytöstä pidettiin normaalina. Samoin kuin vaikkapa lukutaitoa. Myös työläisperheissä.
Sosiaalinen kanssakäyminen on muuttanut muotoaan lähiöissä. On paljon isoja ongelmia. Ei osata tervehtiä eikä vastaanottaa vieraita, ovea ei avata jos ovikello soi. Aikuisilla ja lapsilla on netin syövereissä omat paikat joissa kiusataan toisiaan.
Kyse ei ole siitä, ettei OSATA. Kyse on siitä, että ainakaan minulla ei ole mitään halua tervehtiä esim. noita ostarilla hengaavia juoppoja. Ja ovea en avaa ellen tiedä jonkun olevan tulossa puhtaasti turvallisuussyistä. Sosiaalinen elämäni ei ole siitä kiinni etten päästä sisälle jotain narkkaria, joka tulee väärälle ovelle kun ei pöllyissään osaa lukea.
Niin. Miksi sinä asut siellä, lapsinesi? Jos olet parempi ihminen kui
En asu lapsineni. Ihan itseksni asun, kiitos vain huolenpidosta.
Mitenkäs vanhemmat ja sukulaiset oikein ennen osasi opettaa? Vuoden vanha osaa jo kätellä, jos on harjoitellut. Ei ennen ollut noin ihmisarkoja lapsia noin paljon, iloisena tekivät samoin kuin aikuiset. Nykyään umpimielisyydestä ja jöröttämisestä on tullut hyve johon rohkaistaan lapsia. Lapsi oppii mallista, joka on sivistynyt tai ei. Ja ymmärtää mitä häneltä odotetaan.
Asia liittyy sivistykseen ja lastenkasvatukseen. Sivistyneellä on tarve kasvattaa lapsistaan muita huomioivia, kohteliaita ihmisiä.
-----
Ei kaikki osannut. Tasan varmasti ei jonkun torpanmartan juoppolallin kanssa tekaisemat lapset kätelleet vieraita nätisti 1-vuotiaana. Ja ihan aina on ollut myös ujoja, arkoja ja jopa ihmispelkoisia lapsia. Eivät ole mikään uusi ilmiö, minkä tietäisit, jos olisit sivistänyt itseäsi lukemalla historiaa sen sijaan, että levittelisit omia kuvitelmiasi totuuttena.
Onko muuten sinusta todella lapsen huomioimista ja kohteliasta käytöstä lasta kohtaan pakottaa hänet kättelemään jotain vierasta tätiä, jota lapsi silminnähden pelkää? Vai oletko niitä aikuisia, joiden mielestä lasten tunteilla ei ole väliä kunhan pääsee näyttelemään mahdollisimman täydellistä perhettä ulospäin?