Lue keskustelun säännöt.
Te muut 60kympin lähistöllä? Pelkäättekö kuolemaa?
16.08.2024 |
Täytin just 60.
Pelkään kuolemaa ihan saatanasti.
Tässä jokainen päivä on lainaa. Niinku f-cking oikeesti.
Kommentit (95)
Sitä alkaa jo toivoa, että pääsisi pois. Elämä on eletty 35 vuotiaana. Loppu on alamäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin elämästä, hetkestä kiitävästä
Sairastuin 4 vuotta sitten parantumattomaan syöpään. On tullut vähän kuolemaa siitä lähtien työstettya. Nykyään aika sovussa lähtöajatuksen kanssa.
N61
Olen kyllä huomannut että terveys alkaa reistailemaan. Ruokavalio menee aika lailla uusiksi. Kun nuorena tuli ostettua mahdollsimman halpaa ja helppoa ruokaa, ja völillä 45-55 kaikkea parasta ruokaa ja juomaa, oikein hifistelyä niin nyt aletaan kaupassa miettiä että mikäs onkaan terveellistä tai ei ole.
Miksi pelätä? Haudassa saa levätä kunnolla eikä kukaan pyydä rahaa yhtään mistään. Kyllä pitäisi olla ihmeellinen elämä, että tänne haluaisi jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää niinkään itse kuolemista. Mutta jos loppuaikaan liittyy jokin sairaus, niin se pelottaa. En halua sairautta enkä kärsimystä. Lähipiirissä tosiaan näitä nyt ollut joitakin. Olen 61.
Mun sukulaiset on paljon vanhempia kuin sä ja ne elää elämää. Jospa kuolema ei ole loppu, siirtyminen vaan kropasta. Ehkä sen ulkopuolella on nuorehko, vaikka on viisas. Ehkä sillä puolella on myös kivat kodit ja keskustelua. Silti sairaudet eivät kivoja, jos on täällä jollakulla. Ehkä kesken jääneitä asioita voi tehdä täällä tai siellä. Miten vain. Ellei joku tykkää syntyä uudelleen ja tahkota täällä ilmastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, en pelkää. Mutta vähän haikea fiilis on. Että tässäkö tämä oli? Kaikki se opiskelu ja pingotus, työura meni ruuhkavuosien hösellyksessä ihan ohi, hyvä kun mitään muistan. Perhe-elämäkin oli ohi ennen kuin ehti edes keskittyä asiaan. Liikaa kaikkea samaan aikaan. Ja nyt kun olisi työttömänä vain aikaa, aikaa, aikaa, ei ole enää mitään.
Harva kai pelkää varsinaisesti kuolemaa, pikemminkin kuolemista ja sitä, että omalle kohdalle osuu kivulias ja vaikea kuolema. Luopuminen on tietenkin myös ahdistavaa. Kuoleminen tarkoittaa kaikista rakkaista luopumista ja se on hyvin tuskallinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Enemmän pelkään sitä, että sairastun niin, että joudun viettämään viimeiset aikani muiden armoilla.
AP: Itse pelkään koko ajan. Tuntuu, etten uskalla nukahtaa.
En tajua niitä ihmisiä, jotka sanovat, ettei kuolema pelota.
Mua pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä alkaa jo toivoa, että pääsisi pois. Elämä on eletty 35 vuotiaana. Loppu on alamäkeä.
Tuosta olen aivan eri mieltä. Ehkä yksilöllistä, mutta itse ainakin kypsyin kunnolla naiseksi vasta neljänkymmenen jälkeen. Parhaat vuodet oli siinä 35-55 välissä. Vasta 60 jälkeen on alkanut olla alamäkeä.
Vierailija kirjoitti:
Nautin elämästä, hetkestä kiitävästä
... etkä kyyneltä sä nää.
Nyt toi jäi soimaan päässä :D
Ap:lle: En pelkää. Täytän syksyllä 63 v ja olen aika sinut sen kanssa, että olen jo elämäni jatkoajalla. 12 vuotta sitten kävin hyvin lähellä kuolemaa ja sen jälkeen olen suhtautunut sekä elämään että kuolemaan eri tavalla. Juuri oikeastaan kuten edellinen kirjoitti "nautin elämästä, hetkestä kiitävästä". Se, mikä kyllä ottaisi päähän, jos kuolisin ennenkuin ehdin vanhuuseläkkeelle tai hyvin pian eläkkeelle jäämisen jälkeen. Haluaisn nimittän edes muutaman vuoden nauttia eläkepäivistä. Erittäin kovat kivut ennen kuolinhetkeä ei tietenkään ole mikään mukava ajatus. Varsinkaan, jos ne kivut kestävät viikkoja tai kuukausia. Mutta itse kuolinhetkeä tai mitä on tai on olematta sen jälkeen, en pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ikäsakkia ollaan. Kavereita on vaihtanut hiippakuntaa. Pidä tosiystävistäsi hyvää huolta. Se kantaa kyllä.
En. Jokainenhan täältä lähtee joskus. Ikinä ei voi tietää, milloin lähtö tulee. Minua nuorempikin voi kuolla, ja toisaalta minulla voi olla vielä 30-40 vuotta elinaikaa jäljellä.
Eikö silloin nuorillakin pitäisi olla pelko. Kaikenikäisiä kuolee. On aika hyvä jos elää pitkään. Saa elämän oppia ja voi sitä kanavoida. Miten irrottaa sitten kuolemanpelosta se on toinen juttu.
eli näin 60kympin lähestyessä eli 590+ ilkäisenä ei enää jaksa pelätä. Enemmän jo odottaa...
En. Se tulee kun tulee. Muutama päivä on nyt yli 60 ikää. Pidän yhteyttä kotiseudulle. Luokkakavereita on jo kuollut. Yksi pirteä js urheilullinen tyyppi jo 38- vuotiaana eli kauan sitten. Kaikki kuolee joskus.
Vierailija kirjoitti:
AP: Itse pelkään koko ajan. Tuntuu, etten uskalla nukahtaa.
En tajua niitä ihmisiä, jotka sanovat, ettei kuolema pelota.
Mua pelottaa.
Minua on auttanut kun olen ajatellut, että kaikki ihmiset kuolee. Se kuuluu tähän prosessiin samalla tavalla kuin syntyminenkin. Kaikki täällä siis ensin syntyy, sitten elävät aikansa ja sitten kuolevat. Kuka mistäkin syystä. Joku kuolee onnettomuuteen ja joku toinen sairauteen. Mutta ikuisesti ei kukaan jää kummittelemaan.
Ehkä kannattaa käydä keskustelemassa tästä ammattilaisen kanssa? Onhan se nyt tosi ikävä, jos koko ajan pelottaa.
En. Tässä iässä ympäriltä alkaa putoilla ihmisiä tasaiseen tahtiin. Se on luonnon järjestys. Kukaan ei elä ikuisesti. Jokainen saa ne elinpäivät, mitkä hänelle on tarkoitettu. Keskityn elämään ja kun aika tulee olen valmis.