Onko kyläilykulttuuri muuttunut tässä asiassa ja olenko outo, kun odotan muuta?
Kun olin lapsi ysärillä, niin perheessämme oli seuraavat säännöt (jotka olivat aika monissa muissakin kaverieni perheissä tuolloin):
Perheen lapset/nuoret olivat kotona, jos vieraaksi tuli esimerkiksi harvoin käyviä sukulaisia, lapsen kummi yms. Lapset/nuoret eivät lähteneet vieraan/vieraiden tullessa kaverin luokse eivätkä lapsen/nuoren kaverit olleet paikalla, jos perheeseen tuli vieraita. Noita kavereita lapset/nuoret näkivät muutenkin, joten katsottiin, että nyt on aika nähdä rauhassa sukulaisten/kummien/muiden vieraiden kanssa. Eli kyläily kaverien kanssa oli pannassa, jos harvinaisempia vieraita tuli kylään. Vieraan/vieraiden tullessa kylään oltiin eteisessä vastassa ja tervehdittiin, myös lapset/nuoret kättelivät vieraat. Hetken seurustelun jälkeen lapset saivat jatkaa leikkejään ja nuoret vetäytyä omaan rauhaansa.
Kun olen nykyisin vieraillut sukulais/kaveriperheissä, joissa on lapsia/nuoria, ei tuollaista käytöstä enää näe. Lähes poikkeuksetta perheen lapsilla ja nuorilla on kavereita käymässä, jos lapset/nuoret ovat kotona. Ja nämä kaverit ovat siis niitä parhaita kavereita, joita lapset/nuoret muutenkin näkevät jatkuvasti. On hämmentävää, kun perheeseen menee suht harvakseltaan kylään (esimerkiksi kerran tai pari vuodessa) ja silloinkaan perheen lapset/nuoret eivät ole paikalla tai viettävät koko ajan kaveriensa kanssa. Osa lapsista/nuorista hädin tuskin juttelee kanssani, kun keskittyvät omien kavereidensa seuraan. Tämä tuntuu ikävältä sukulaistädin/kummitädin ominaisuudessa. Lähes poikkeuksetta tulee olo, että mitäpä minä täällä kutsuttuna kylässä teen, kun seurassani ei edes olla. Onko kyläilykulttuuri muuttunut tässä asiassa? Ja olenko outo, kun odotan perheen olevan ns. oman perheen kesken, kun menen harvoin kylään?
Kommentit (177)
Minä edellytän, että lapsi tulee tervehtimään vierasta ja vaihtaa muutaman sanan, mutta ei tarvitse jäädä pidemmäksi aikaa aikuisten kanssa juttelemaan. Meillä käyvät aikuiset vieraat ovat minun vieraitani, lapsella on omat vieraat.
En itsekään ole erityisen kiinnostunut juttelemaan muiden ihmisten lasten kanssa, joten ehkä siksi en osaa ajatella, että joku meillä käyvä aikuinen erityisesti haluaisi olla lapseni seurassa.
Ja meidän lapsella on kaveri kylässä vähän väliä. On ainut lapsi, kuten lähellä asuva paras ystävänsä, joten ovat ihan pikkuisesta asti viettäneet paljon aikaa yhdessä ja kyläilevät toistensa luona kuin kotonaan. Ovat kuin sisarukset, joten en todellakaan käske häntä lähtemään siksi että minulle on tulossa aikuisvieraita. Ja jos vierailla on lapsia, niin saavat mennä mukaan lapseni ja hänen kaverinsa touhuihin, ei tarvitse nököttää aikuisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kaikki katkaista vierailun ajaksi. Aloituksessakin oli hetken juteltuaan lapset saivat mennä leikkeihinsä ja nuoret vetäytyä omaan rauhaansa. Eikö ole ihan sama vaikka tapaavat siinä vaiheessa kavereitaan, ei kai mitään kunniavartiota ole tarpeen järjestää.
No näinpä! Yksin saa vetäytyä huoneeseensa, mutta kaverin kanssa ei. Outo sääntö.
Minusta tämä riippuu ihan vieraasta ja vierailuajasta. Jos minun tai mieheni kaverit tulevat kylään, riittää kun lapset tervehtii, kun käyvät yhteisissä tiloissa. Minunkin on kivempi jutella kaverini kanssa ilman lapsia. Kummin kanssa on syytä jutella sekä sukulaisten. Oma äitini asuu kaukana ja kun tulee, on meillä monta päivää. Todellakaan ei mene kaverit ja harrastukset kokonaan tauolle tuolloin. Toki myös mummon kanssa pitää olla, ja ovatkin.
Kyläilyt, joissa on koko perhe paikalla koko vierailun ajan, ovat hyvin uuvuttavia. En tiedä ketään joka voisi nauttia sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Meillä ainakin on muutama sukulainen, jotka on lapsista kiinnostuneita tasan sen kerran vuodessa kun heille sattuu sopimaan. Kun lapset oli pieniä niin pyöritin tota hyvä äiti- kohteliaat lapset näytelmää aika pitkäänkin. Nyt kun ovat +10 v, niin en enää vaadi lapsia mukaan kylään paikkaan, johon kutsutaan aniharvoin. Tai että pitäis olla kotona kun joku etäinen täti tulee kerran vuodessa. Miksi pitäisi? Ei mun lapset ole mitään näyttelynukkeja, joiden pitää stepata ja tanssia kun ihmiset, jotka on heille käytännössä lähes vieraita, tulee kylään.
Jos taas kylään on tulossa joku oikeasti läheinen, joka on lastenkin kanssa paljon tekemisissä ja heistä kiinnostuneita, niin aina lapset on tietysti kotona ja alkuun myös siinä seurustelemassa. Eipä heitä silloin edes tarvi pakottaa.
Muistan myös omasta lapsuudesta kuinka ahdistavaa
En tiedä, meillä niitä oli eikä minusta ainakaan sen sosiaalisempaa tullut. Vaan tosiaan, nykyään osallistun tuollaisiin yhä vähemmän. Koska ei mun tarvii, en ole mitään velkaa kaukaisille sukulaisille eikä ole lapsetkaan.
Sosiaaliset taidot meillä kuitenkin on kaikilla, sekä läheisiä ihmissuhteita joihin panostetaan. Jos sä tykkäät istua kissanristiäisissä ja raahata lapsia niihin, niin antaa mennä vaan.
Meillä ei tuollaista vaadittu enkä vaadi myöskään omilta lapsiltani. Jokainen seurustelkoot omien vieraidensa kanssa itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapset aina pyhävaatteet päällä ja hiukset suittuina paikalla, kun vieras saapuu. Tytöt niiavat ja pojat pokkaavat samalla kun tervehtivät: "Hyvää päivää rouva/neiti Kumminen". Tämän jälkeen pojat ohjaavat tädin istumaan sanoen: "Täti on hyvä ja käy istumaan tähän." Tytöt istuvat sievästi nilkat ristissä merkkuuliinoja kirjaillen odottaessaan, että joku puhuttelee heitä. Hetken seurusteltuamme sisäkkö tuo teetarjottimen ja tarjoilee teetä ja leivonnaisia. Jos tulee herravieraita, miehet vetäytyvät kirjastoon savukkeelle teehetken jälkeen.
terveisin "ajat eivät saa muttua"
En ole aloittaja, mutta tämä oli nyt vähän turhaa saivartelua ja sarkasmia. Toisten ihmisten huomioiminen ja kohtelias käytös ei liene koskaan epämuodikasta. Myöskin on mielestäni vaarallista olla vaatimatta nuorilta mitään tai olla altistamatta heitä epämukaville tilanteille. Johan se on nähty mitä siitä seuraa, itsekkäitä mulk ku ja joita ahdistaa kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo sinusta, jos lapsia ei kiinnosta sinulle jutella. Tuo, että vaadit jotain kättelyvastaanottoa eteiseen, kuvastaa aika hyvin sitä, miksi lapsia ei kiinnosta.
Ja tällä asenteella varustettuja ihmisiä nykyään piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapset aina pyhävaatteet päällä ja hiukset suittuina paikalla, kun vieras saapuu. Tytöt niiavat ja pojat pokkaavat samalla kun tervehtivät: "Hyvää päivää rouva/neiti Kumminen". Tämän jälkeen pojat ohjaavat tädin istumaan sanoen: "Täti on hyvä ja käy istumaan tähän." Tytöt istuvat sievästi nilkat ristissä merkkuuliinoja kirjaillen odottaessaan, että joku puhuttelee heitä. Hetken seurusteltuamme sisäkkö tuo teetarjottimen ja tarjoilee teetä ja leivonnaisia. Jos tulee herravieraita, miehet vetäytyvät kirjastoon savukkeelle teehetken jälkeen.
terveisin "ajat eivät saa muttua"
En ole aloittaja, mutta tämä oli nyt vähän turhaa saivartelua ja sarkasmia. Toisten ihmisten huomioiminen ja kohtelias käytös ei liene koskaan epämuodikasta. Myöskin on mielestäni vaarallista olla vaatimatta nuorilta mitään tai olla altistamatta heitä epämukaville tila
Se että meidän perheen nuoria ei pakoteta kättelemään ja viihdyttämään sua kun tulet kylään, ei kyllä tarkoita ettei heiltä vaadita mitään tai he eivät koskaan joudu epämukavuusalueelle.
Edelleen, kuinka itsekeskeisessä maailmassa sä elät? Ei sun vierailulla todellisuudessa ole mitään vaikutusta kuin ehkä hyvin harvan ihmisen elämään ja vähiten niiden nuorien, joita et selvästi edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. Meillä ainakin on muutama sukulainen, jotka on lapsista kiinnostuneita tasan sen kerran vuodessa kun heille sattuu sopimaan. Kun lapset oli pieniä niin pyöritin tota hyvä äiti- kohteliaat lapset näytelmää aika pitkäänkin. Nyt kun ovat +10 v, niin en enää vaadi lapsia mukaan kylään paikkaan, johon kutsutaan aniharvoin. Tai että pitäis olla kotona kun joku etäinen täti tulee kerran vuodessa. Miksi pitäisi? Ei mun lapset ole mitään näyttelynukkeja, joiden pitää stepata ja tanssia kun ihmiset, jotka on heille käytännössä lähes vieraita, tulee kylään.
Jos taas kylään on tulossa joku oikeasti läheinen, joka on lastenkin kanssa paljon tekemisissä ja heistä kiinnostuneita, niin aina lapset on tietysti kotona ja alkuun myös siinä seurustelemassa. Eipä heitä silloin edes tarvi pakottaa.
<
"Jos sä tykkäät istua kissanristiäisissä ja raahata lapsia niihin, niin antaa mennä vaan. "
En ole väittänyt tykkääväni. Ihmettelin vain, kuinka usein tuota sosiaalista kidutusta teillä harrastettiin. Oliko kissanristiäisiä joka kuukausi, joka viikko jopa?
Minäkään en ole sosiaalinen ihminen, mutta silti tiedostan, että silloin tällöin elämässä täytyy sietää sellaistenkin ihmisten seuraa, joiden kanssa ei erityisemmin viihdy. En koe traumatisoituneeni siitä, että joskus 10-vuotiaana piti ehkä käydä piipahtamassa isosetä-Erkin 80-vuotispäivillä. Ei noita tilaisuuksia ollut kuin tosi harvoin. Siksi kummastelinkin, kuinka usein sinua oikein raahattiin tuollaisiin, että jopa ahdistuit asiasta.
Jos menisin tätinä kylään sukulaisiin, niin mulle riittäisi että perheen nuoret edes moikkaisivat minua. Ei tarvitsisi tulla istumaan olohuoneeseen koko vierailun ajaksi ja yrittämään keksiä jotain juteltavaa. Kuitenkin juttelisin aikuisten kanssa. Mulle olis ihan sama, jos ovat kavereidensa kanssa tai lähtevät ulos, ellei sitten kiinnostaisi jutella mun kanssa. Ei minusta olis yhtään väärin. Jos menisin kummilapseni synttäreille, niin riippuisi varmaan hänen iästään, miten jaksaisi istua sohvalla juttelemassa kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo riippuu siitä, kuka tulee kylään ja mistä syystä. En estä lapsia menemästä kavereilleen, jos kylään tulee minun tai mieheni ystävä, joka on lapsille vain iskän/äidin kaveri. Silloin edellytän kotona olemista, jos kylään tulee lapsen kummi tai sukulainen, joka tulee tapaamaan myös lasta eikä vain meitä aikuisia. Kättelyitä emme harrasta, vaan normaali moikkaaminen riittää. Eteiseen menee vain se, joka avaa oven.
No mutta Ap puhui sukulaisista ja lasten kummeista, ei vanhempien omista kavereista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo sinusta, jos lapsia ei kiinnosta sinulle jutella. Tuo, että vaadit jotain kättelyvastaanottoa eteiseen, kuvastaa aika hyvin sitä, miksi lapsia ei kiinnosta.
Ja tällä asenteella varustettuja ihmisiä nykyään piisaa.
Kutsuja hoitakoot itse vieraansa.
Ei vaadittu tuollaista meillä 70-80-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo riippuu siitä, kuka tulee kylään ja mistä syystä. En estä lapsia menemästä kavereilleen, jos kylään tulee minun tai mieheni ystävä, joka on lapsille vain iskän/äidin kaveri. Silloin edellytän kotona olemista, jos kylään tulee lapsen kummi tai sukulainen, joka tulee tapaamaan myös lasta eikä vain meitä aikuisia. Kättelyitä emme harrasta, vaan normaali moikkaaminen riittää. Eteiseen menee vain se, joka avaa oven.
No mutta Ap puhui sukulaisista ja lasten kummeista, ei vanhempien omista kavereista.
Vanhemman kaveri voi olla myös lapsen kummi. Eikä kaikkien kommenttien tarvitse peilata sitä, mitä ap sanoo. Voi kertoa myös omasta näkökulmastaan, miten omassa perheessä toimitaan.
Miksi sinne isosetä-Erkin 80v-synttäreille pitää änkeytyä, jos ei muuten pidetä yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo riippuu siitä, kuka tulee kylään ja mistä syystä. En estä lapsia menemästä kavereilleen, jos kylään tulee minun tai mieheni ystävä, joka on lapsille vain iskän/äidin kaveri. Silloin edellytän kotona olemista, jos kylään tulee lapsen kummi tai sukulainen, joka tulee tapaamaan myös lasta eikä vain meitä aikuisia. Kättelyitä emme harrasta, vaan normaali moikkaaminen riittää. Eteiseen menee vain se, joka avaa oven.
No mutta Ap puhui sukulaisista ja lasten kummeista, ei vanhempien omista kavereista.
Kummit on olemassa vain siksi, koska muuten lasta ei voi kastaa, Ei ne usein merkkaa lapselle yhtään mitään. Sukulaiset ovat vain sukulaisia. Ei heidän kanssaan usein ole muuta yhteistä. Ne ovat tärkeitä vain vanhemmille ja heillekin pakkopullaa.
Meillä on tai pikemminkin oli tämmöinen kummilapsi. Ajettiin pitkän matkan takaa kutsuttuina ja joka hito n kerta tämä oli huoneessaan pelaamassa koko tuon ajan pleikkaa, lähti kaverille tai harrastuksiin. Hyvä kun tervehtiä murahti tai lahjasta kiitti. Me sitten istuttiin seurustelemassa muun perheen kanssa. Mutta ratkaistiin tilanne niin, että jätettiin kummius ja ei enää jaksettu mennä kylään. Ihmettelivät tietysti, mutta ilmeisesti yhtään ei leikkaa mikä olisi voinut mennä pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapset aina pyhävaatteet päällä ja hiukset suittuina paikalla, kun vieras saapuu. Tytöt niiavat ja pojat pokkaavat samalla kun tervehtivät: "Hyvää päivää rouva/neiti Kumminen". Tämän jälkeen pojat ohjaavat tädin istumaan sanoen: "Täti on hyvä ja käy istumaan tähän." Tytöt istuvat sievästi nilkat ristissä merkkuuliinoja kirjaillen odottaessaan, että joku puhuttelee heitä. Hetken seurusteltuamme sisäkkö tuo teetarjottimen ja tarjoilee teetä ja leivonnaisia. Jos tulee herravieraita, miehet vetäytyvät kirjastoon savukkeelle teehetken jälkeen.
terveisin "ajat eivät saa muttua"
En ole aloittaja, mutta tämä oli nyt vähän turhaa saivartelua ja sarkasmia. Toisten ihmisten huomioiminen ja kohtelias käytös ei liene koskaan epämuodikasta. Myöskin on mielestäni vaarallista olla vaatimatta nuorilta mitään tai olla altistamatta heitä epämukaville tila
Sä oletkin tosikko, joka ei ymmärrä pientä leikkimielistä kuittailua. Onhan se nyt huvittavaa, jos aikuinen ihminen kuvittelee, että vuonna 2024 pitää toimia kaikessa samalla tavalla kuin 3 vuotta sitten 1990-luvulla. Se, että koko perhe ei seiso eteisessä kättelemässä vierasta, ei tarkoita, että nuorilta ie vaadita mitään tai he eivät joudu epämukavaan tilaan. Toki hieman erikoista, jos lapsillasi on niin kamalat kummit, että heidän kanssaan ajan viettäminen on epämukava tilanne.
Mua aavistuksen huvittaa, meillä käy kerran vuodessa (suunnilleen) lasten sukulainen. Lapset ovat alkuun läsnä ja jopa kertoilevat vähän kuulumisiaan jos saavat sanan väliin sukulaisen puhuessa omia juttujaan ja sivuuttaessaan lapset täysin. Jossain kohtaa vinkkaan että saavat poistua omiin huoneisiinsa. Siinä kohtaa kun sukulainen on reilun tunnin kälättänyt omia juttujaan (mm. "kyllä se naapurin martta on mennyt huonoksi" ja muita tarinoita ihmisistä ketä emme tunne, emme ole edes tavanneet), saattaa huomata että lapset ovat kadonneet ja ihmettelee mihin ovat menneet. Kohteliaisuudesta totean että taisi olla kavereiden kanssa jotain juttua, en voisi aidosti sanoa ettei jaksaneet istua tässä kuuntelemassa kuinka naapurisi lapset ovat niin ihania ja kuinka Pertin (kuka-lieneekään) peräpukamat taas ovat ärtyneet.
Tietyllä tapaa raskasta.
Mitä sä riehut? Tuossahan sanottiin, että ollaan samaa mieltä kanssasi tästä synttäriasiasta.