Olenko kauhea, kun mieheni on otettava veljensä koirat hoitoon meidän kotiimme, enkä haluaisi koiria kotiini
Olemme juuri muuttamassa yhteen yhdessä ja mieheni vain ilmoitti, että heti muuttoviikolla hänen veljensä koirat tulisivat hoitoon neljäksi päiväksi (ja yöksi). Mieheni veljellä ei ole muuta paikkaa, kuka auttaisi.
Itse en pidä koirista, vaikka tietenkin eläimet ovat tietenkin kivoja, koska ovat eläimiä ja viattomia luontokappaleita. Eihän niitä inhota voi. En vaan silti pidä niistä minun kodissa ja ne sotkevat ja tuhoavat kaikenlaista, varsinkin veljensä koirat. Ja vähän pelkäänkin. En haluaisi mitään lemmikkejä kotiini ja inhoan koiran haukkumista. Lapsuudessakin meillä oli koiria, en koskaan saanut niihin mitään erikoista sidettä, en silloinkaan ollut yhtään koiraihminen.
En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Sanoakko, että meidän taloon koirat ei tule. Toisaalta esimerkiksi minun veljen lapseni olen luvannut aina välillä ottaa hoitoon, muttei ne olisi kuin korkeintaan muutamia tunteja joskus. Että joustoa toki puolin ja toisin.
Olenko aiheesta näreissäni vai pitäisikö minun olla vain epäitsekkäämpi ja ilolla olla auttamassa mieheni veljeä hädässä. Mitä te tekisitte?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun nämä vaatijat aina vielä esittää sen niin, että no kiva nyt sitten kun menee loma pilalle kun ei koiraa saakaan nyt hoitoon. No jaa! Olisi voinut sitä miettiä vaikka suunnitteluvaiheessa. Seuraamukset huonoista valinnoista on joskus ikävät, mutta joskus on opittava kantapään kautta menettämällä vaikka lomamatkalta maksetut rahat. Älä ole kunnysmatto.
No onhan se hoito suunniteltu, veli on luvannut ottaa. Tottakai menee loma pilalle, jos veli ei pidäkään kiinni suunnitellusta.
Miksi asiaa ei kysytty kumppanilta. Ajateltiin että se on automaattisesti ok kumppanille? Luvatta luvannut veli maksaa sitten matkan, joka ei toteutunut vai mummo hoitaa koiria?
Ilmeisesti kumppani eli ap ei vielä asu miehen kanssa yhdessä. En tiedä miten kauan sitten koirien vahtimisesta on sovittu tai miten nopeasti yhteen muuttoon edetään, mutta ei kai tuossa välttämättä ole ollut mitään syytä keskustella asiasta ap:n kanssa. Voihan olla että koirien vahtimisesta on sovittu kuukausia sitten, ennen kuin yhteen muutosta on tehty päätös.
Meillä koira menee koirahoitolaan.
AP:n mies on luvannut hoitaa koirat kotonansa. Sittenpähän hoitaa ja muuttaa vasta sitten yhteiseen kotiin. Pitäisi olla hyvin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien koirat eivät esimerkiksi pysty matkustamaan (pitkiä matkoja) autossa. Näin totesi minulle eläinlääkäri. Se ei opettamalla eikä siedättämällä parane, itselläni sattuu olemaan tällainen koira. Ei auta namit, pedit, häkit, rauhoittavat lääkkeet, vähitellen totuttaminen...
Sitten ei matkusteta. Pitää miettiä asiat kun ottaa lemmikkieläimiä. Tai ei ota eläintä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta yhdessäasumisesta mitään tule. Ensinnäkin tuollaiset koirien ja lasten hoidot pitää etukäteen keskustella ja sopia yhdessä, ne eivät ole ilmoitusasioita. Toiseksi, oletko ap kertonut miehelle, mitä mieltä olet koirista ja juuri näistä koirista kodissasi? Jos olet, niin miehesi ei ota tunteitasi huomioon. Jos taas et, niin sitten teillä ei pelaa kommunikointi.
Parisuhteessa on pakko välillä joustaa, mutta ei se saisi toisaalta aiheuttaa tuollaista ahdistusta. Oletko varma ap, että sinusta on asumaan yhdessä tämän miehen kanssa?
Mies on luultavasti sopinut hoidon jo kauan ennen yhteenmuuton suunnittelua. Ap ei asu miehen luona vieläkään. Ei siis mies ole voinut kysyä aiemmin.
Koirat haisevat ihan kauhealle, oksu tulee! En hyväksyisi tuollaista.
oliko keksitty tarina, saatiin taas keskustelua KOIRISTA:) Se on nyt niin tapetilla.
Tuskin oikeasti kyseli teidän mielipidettänne täällä, kun itsellä oli jo niin voimakas asenne koiria kohtaan, tai oli olevinaan.
Kyllä mun mielestä pitäisi pystyä ihan hyvillä mielin joustamaan muutama päivä, kun sulla ei ole mikään isompi syy taustalla. Tuolla asenteella voi yhdessä asumisesta tulla aika ankeaa, varsinkin miehellesi, jos hän alkaa liikaa joustaman ja luopumaan omista asioistaan. (Ja jos ei ala, niin sitten tulee todennäköisesti pitkän päälle riitaa ja eripuraa.)
Yhdessä asumisessa tarvitaan molemmin puolin joustoa ja avointa mieltä toisen elämän asioille ja tavoille. Yhteensovittamisen ei pitäisi olla tuollaista niuhotusta pienistä joustamisista. Toisaalta kyllä asianmukaista olisi ollut myös kysyä sinulta, eikä vain ilmoittaa. Toki muuttoviikko on vähän huono hetki tuohon, mutta miehelle on varmastikin tärkeää auttaa veljeään ja mieshän ne koirat hoitaa. Ehkä mies on luvannut asian veljelleen jo aikoja sitten, ennen tietoa teidän yhteenmuutosta tai sen ajankohdasta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä pitäisi pystyä ihan hyvillä mielin joustamaan muutama päivä, kun sulla ei ole mikään isompi syy taustalla. Tuolla asenteella voi yhdessä asumisesta tulla aika ankeaa, varsinkin miehellesi, jos hän alkaa liikaa joustaman ja luopumaan omista asioistaan. (Ja jos ei ala, niin sitten tulee todennäköisesti pitkän päälle riitaa ja eripuraa.)
Yhdessä asumisessa tarvitaan molemmin puolin joustoa ja avointa mieltä toisen elämän asioille ja tavoille. Yhteensovittamisen ei pitäisi olla tuollaista niuhotusta pienistä joustamisista. Toisaalta kyllä asianmukaista olisi ollut myös kysyä sinulta, eikä vain ilmoittaa. Toki muuttoviikko on vähän huono hetki tuohon, mutta miehelle on varmastikin tärkeää auttaa veljeään ja mieshän ne koirat hoitaa. Ehkä mies on luvannut asian veljelleen jo aikoja sitten, ennen tietoa teidän yhteenmuutosta tai sen ajankohdasta?
Ja unohtanut kertoa ennen kuin muuttopäivä lyöty lukkoon? No se antaakin miehestä tosi hyvän kuvan.
Eikö mies voi mennä hoitamaan niitä koiria veljensä luokse? Parempihan se koirillekin on olla omissa tutuissa ympyröissään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata muuttaa kenenkään kanssa yhteeen, jos asenne on tuollainen. Se on miehenkin koti etkä sinä voi yksinäsi sanella, mitä siellä tehdään. Varsinkaan, kun olet vasta muuttamassa eikä kyseessä näin ollen ole vielä sinun kotisi. Koirahoito on jo luvattu ja sinä joko sopeudut siihen tai menet kiukuttelemaan jonnekin muualle. Ei elämä yhteen 4 päivän pätkään koirien kanssa kaadu. Tosin kohtuullisen erikoista, jos miehesi ei tiedä sinun inhoavan koiria, vaikka olette muuttamassa yhteen. Mitäs jos mies joku päivä haluaa oman koiran? Sitten lennät sinä pihalle.
Se on aloittajan koti ja hän sanelee mitä sinne ei voi tuoda. Ei ole ilmoitusasia tuoda koiria tai kokonainen sirkus kotiin strapetsitaiteilijoiden kanssa. Ja on usea koira, ei yksi. Mies ei määräile naisia tai ei voi jättää naisen tunteet kokonaan huomioimatta. Näistä neuvotellaan etukäteen, ei viimetingassa. Mies ottaa oman talon ja pitää siellä eläinfarmin ja sukulaisensa. Pidän itse koirista, ymmärrän silti ettei kaikkien koti ole eläinten paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on paikkoja. Ne vain maksaa.
Ja voi olla aika traumaattisia myös läheisyyteen tottuneelle perhekoiralle sellaiset koirahoitolat, jossa ne pannaan johonkin häkkiin yksinään, muiden koirien räksytyksen kaikuessa naapurikopeista. Itse en laittaisi omaa koiraani mistään hinnasta sellaiseen, mieluummin jäisi matka välistä.
Ja höpö höpö. Koirat tottuvat hoitolassa oloon siinä missä moneen muuhunkin asiaan.
Vierailija kirjoitti:
AP:n mies on luvannut hoitaa koirat kotonansa. Sittenpähän hoitaa ja muuttaa vasta sitten yhteiseen kotiin. Pitäisi olla hyvin yksinkertaista.
Miehen ei kannata muuttaa lainkaan. Pilaa elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien koirat eivät esimerkiksi pysty matkustamaan (pitkiä matkoja) autossa. Näin totesi minulle eläinlääkäri. Se ei opettamalla eikä siedättämällä parane, itselläni sattuu olemaan tällainen koira. Ei auta namit, pedit, häkit, rauhoittavat lääkkeet, vähitellen totuttaminen...
Sitten ei matkusteta. Pitää miettiä asiat kun ottaa lemmikkieläimiä. Tai ei ota eläintä.
Höpö höpö.
Ap:n kaltaset ihmiset on kyllä jotenkin mieleltään sairaita kun ei tykkää eläimistä.
Ei niitä koiria tai muitakaan eläimiä rakastaa tarvi, mutta ei tuollanenkaan käytös oo normaalia että koirat jotenkin ahistaa ja lapsenakaan et saanu mitään tunnesidettä teidän koiriin.
Tosi outoa. Jotain psykopatiaa tälläsissä ihmisissä oltava.
Vierailija kirjoitti:
oliko keksitty tarina, saatiin taas keskustelua KOIRISTA:) Se on nyt niin tapetilla.
Tuskin oikeasti kyseli teidän mielipidettänne täällä, kun itsellä oli jo niin voimakas asenne koiria kohtaan, tai oli olevinaan.
Mitä ihmettä sinä selität?
Yök, en ottaisi missään tapauksessa koiria kotiini. Ne haisevat, kuolaavat, sotkevat ja mikä ällöttävintä tuovat tassuissaan paskaa sisään ja turkissa punkkeja. Hyi helvetti. Lisäksi ne hilseilevät, karvastavat, sotkevat. Mies menköön veljensä asuntoon koiria hoitamaan. Niitä ei tarvitse kenenkään ottaa kotiaan sotkemaan. Lapsia ja elukoita ei voi arvottaa keskenään. Sairaita olette, jotka aina jänkkäätte jotain lapsijuttuja koiraketjuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata muuttaa kenenkään kanssa yhteeen, jos asenne on tuollainen. Se on miehenkin koti etkä sinä voi yksinäsi sanella, mitä siellä tehdään. Varsinkaan, kun olet vasta muuttamassa eikä kyseessä näin ollen ole vielä sinun kotisi. Koirahoito on jo luvattu ja sinä joko sopeudut siihen tai menet kiukuttelemaan jonnekin muualle. Ei elämä yhteen 4 päivän pätkään koirien kanssa kaadu. Tosin kohtuullisen erikoista, jos miehesi ei tiedä sinun inhoavan koiria, vaikka olette muuttamassa yhteen. Mitäs jos mies joku päivä haluaa oman koiran? Sitten lennät sinä pihalle.
Se on aloittajan koti ja hän sanelee mitä sinne ei voi tuoda. Ei ole ilmoitusasia tuoda koiria tai kokonainen sirkus kotiin strapetsitaiteilijoiden kanssa. Ja on usea koira, ei yksi. Mies ei määräile naisia tai ei voi jättää naisen tunteet kokonaan huomioimatta. Näistä neuvotellaan etukäteen, ei viimetingass
Mihin aloittajan kotiin. Ei ole mitään aloittajan kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on paikkoja. Ne vain maksaa.
Ja voi olla aika traumaattisia myös läheisyyteen tottuneelle perhekoiralle sellaiset koirahoitolat, jossa ne pannaan johonkin häkkiin yksinään, muiden koirien räksytyksen kaikuessa naapurikopeista. Itse en laittaisi omaa koiraani mistään hinnasta sellaiseen, mieluummin jäisi matka välistä.
Ja höpö höpö. Koirat tottuvat hoitolassa oloon siinä missä moneen muuhunkin asiaan.
Olen samaa mieltä ettei hoitolat ole koiran paikka. Se voi aiheuttaa traumoja ja ahdistusta. Pelkoja. Koira hämmentyy ja ei ymmärrä miksi on siellä, eikä voi kertoa ettei halua sinne. Hoitoloita on monenlaisia ja toinenkin koira voi stressata, joku niistä. Ei ole varmaa että jokainen hoitola on rauhallinen ja mukava paikka, kuin koti.
Ei tuosta yhdessäasumisesta mitään tule. Ensinnäkin tuollaiset koirien ja lasten hoidot pitää etukäteen keskustella ja sopia yhdessä, ne eivät ole ilmoitusasioita. Toiseksi, oletko ap kertonut miehelle, mitä mieltä olet koirista ja juuri näistä koirista kodissasi? Jos olet, niin miehesi ei ota tunteitasi huomioon. Jos taas et, niin sitten teillä ei pelaa kommunikointi.
Parisuhteessa on pakko välillä joustaa, mutta ei se saisi toisaalta aiheuttaa tuollaista ahdistusta. Oletko varma ap, että sinusta on asumaan yhdessä tämän miehen kanssa?