Lue keskustelun säännöt.
Olenko kauhea, kun mieheni on otettava veljensä koirat hoitoon meidän kotiimme, enkä haluaisi koiria kotiini
16.08.2024 |
Olemme juuri muuttamassa yhteen yhdessä ja mieheni vain ilmoitti, että heti muuttoviikolla hänen veljensä koirat tulisivat hoitoon neljäksi päiväksi (ja yöksi). Mieheni veljellä ei ole muuta paikkaa, kuka auttaisi.
Itse en pidä koirista, vaikka tietenkin eläimet ovat tietenkin kivoja, koska ovat eläimiä ja viattomia luontokappaleita. Eihän niitä inhota voi. En vaan silti pidä niistä minun kodissa ja ne sotkevat ja tuhoavat kaikenlaista, varsinkin veljensä koirat. Ja vähän pelkäänkin. En haluaisi mitään lemmikkejä kotiini ja inhoan koiran haukkumista. Lapsuudessakin meillä oli koiria, en koskaan saanut niihin mitään erikoista sidettä, en silloinkaan ollut yhtään koiraihminen.
En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Sanoakko, että meidän taloon koirat ei tule. Toisaalta esimerkiksi minun veljen lapseni olen luvannut aina välillä ottaa hoitoon, muttei ne olisi kuin korkeintaan muutamia tunteja joskus. Että joustoa toki puolin ja toisin.
Olenko aiheesta näreissäni vai pitäisikö minun olla vain epäitsekkäämpi ja ilolla olla auttamassa mieheni veljeä hädässä. Mitä te tekisitte?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa, jossa hoidosta on sovittu jo ennen kuin olet miehen luokse muuttamassa, oikea tapa on joko kestää koiria se 4 päivää tai siirtää muuttoa sen jälkeiselle ajalle. Reilua olisi myös sitten kertoa vastaisen varalle, että et halua koiria asuntoon, jossa itse asut, joten mieskin voi miettiä haluaako muuttaa kanssasi yhteen.
Koirista tulee aina jonkin verran sotkua (hiekkaa, karvaa, kuolaa - riippuen rodusta). Pikkukoirien kanssa pääsee vähemmällä. Jos toinen on eläinrakas ja toinen ei niitä voi nurkissaan sietää, niin aika erilaiset voi olla toiveet asumisen suhteen.
Ei kai tässä oltu miehen luo muuttamassa vaan yhteiseen uuteen kotiin?
Ei ole tietoa, ap ei ole tarkentanut. Yleensä kai muutetaan jomman kumman luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa, jossa hoidosta on sovittu jo ennen kuin olet miehen luokse muuttamassa, oikea tapa on joko kestää koiria se 4 päivää tai siirtää muuttoa sen jälkeiselle ajalle. Reilua olisi myös sitten kertoa vastaisen varalle, että et halua koiria asuntoon, jossa itse asut, joten mieskin voi miettiä haluaako muuttaa kanssasi yhteen.
Koirista tulee aina jonkin verran sotkua (hiekkaa, karvaa, kuolaa - riippuen rodusta). Pikkukoirien kanssa pääsee vähemmällä. Jos toinen on eläinrakas ja toinen ei niitä voi nurkissaan sietää, niin aika erilaiset voi olla toiveet asumisen suhteen.
Jos asunto olisi uusi ja tuoksuva, vaikka puun tuoksu ja uutuuden kiilto. Se ei ole koirien jälkeen varmaan sitä. Hassua että keskustelu eskaloitui jo aluksi, eri mielipiteisiin tuolla. Osa voimakkaasti haluaa koirat aloittajan asuntoon, kummaa.
Otat sitten jonkun tuttusi kissat samaan aikaan hoitoon. Sitten vaan vastamelukuulokkeet päähän ja popkornia syömään sohvannurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Otat sitten jonkun tuttusi kissat samaan aikaan hoitoon. Sitten vaan vastamelukuulokkeet päähän ja popkornia syömään sohvannurkkaan.
Kuka haluaisi parisuhteeseen tällaisen ihmisen kanssa? Ei kukaan. Nyt hoidetaan veljen koirat ja sitten aikanaan aloittajan äidin dementiaongelmat tai mitä nyt elämässä tulee vastaan. Sinkkuna voi pysyä, jos ei pysty asettamaan kenenkään muun tarpeita koskaan omiensa edelle.
Olisin valmis joustamaan sen verran etta tulkoot nyt taman kerran ja katsotaan miten se menee. Myos edellyttaisin etta mies sitten myos hoitaa ne koirat, ruokkii, lenkittaa ja siivoaa karvat ja sotkut, ja etta kotona on sellainen tila johon koirilla ei ole paasya (makkari) ja johon voit tarpeen tullen vetaytya.
Jos mies jattaa koirat sinun kontollesi ja lahtee itse harrastuksiinsa ja kuvittelee etta sina automaattisesti hoidat ja siivoat, niin voit sanoa etta sori, ei toista kertaa. Paitsi jos ihastut koiriin ja tykkaatkin puuhata niitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis joustamaan sen verran etta tulkoot nyt taman kerran ja katsotaan miten se menee. Myos edellyttaisin etta mies sitten myos hoitaa ne koirat, ruokkii, lenkittaa ja siivoaa karvat ja sotkut, ja etta kotona on sellainen tila johon koirilla ei ole paasya (makkari) ja johon voit tarpeen tullen vetaytya.
Jos mies jattaa koirat sinun kontollesi ja lahtee itse harrastuksiinsa ja kuvittelee etta sina automaattisesti hoidat ja siivoat, niin voit sanoa etta sori, ei toista kertaa. Paitsi jos ihastut koiriin ja tykkaatkin puuhata niitten kanssa.
No ei kai sellaisen miehen kanssa kannata parisuhdetta muutenkaan jatkaa, joka omat hommansa kaataa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Entä jos mies tällä palstalla kysyy, että nainen on luvannut ottaa siskon lapset hoitoon, ja mies kysyy, voiko sen kieltää, kun tulee sotkua (ja tulee paljon enemmän kuin koirista). Parisuhteessa pitää joustaa, ja pitää miettiä, kuinka paljon toiselta voi kieltää asioita.
Jos asutaan yhdessä niin asiat myös päätetään yhdessä. Eli tuodaan niitä koiria/lapsia/ystäviä/anoppeja kotiin vain jos molemmille sopii.
Joo, mutta aika erikoiseksi ja ikäväksikin sitten menee, jos ei sovi useinkaan toisen tavalliset ehdotukset, eikä ollenkaan voisi joustaa. Ymmärrän, jos on jokin kunnon syy miksi ei vaikka juuri jonain ajankohtana halua.
Jos on oma koti, siellä ihminen päättää itse, ei joku muu - se on yksityinen tila, ei julkinen. Ei ole pakkoa suostua ja että miellyttää loputtomiin toista, kärsii siitä. Ei kumppani voi rahdata väkisin toisen kotiin asioita, kuten suku ja alpakkafarmi. Siihen on eri asunnot sitten tehtävä kummallekin. Ja näin.
Se on yhteinen koti, ei vain toisen ja siksi molemmat päättää ja siksi välillä tarvii joustaakin, molempien. Puhuin tavallisista ehdotuksista, en mistään alpakkafarmista tms. Olen samaa mieltä, ettei pidä miellyttää liikaa, eikä vasinkaan toispuoleisesti, joustoa tarvitaan molempiin suuntiin, eikä se ole monellekaan mikään ongelma, vaan ihan elämään kuuluva normaali asia. Ei yhdessä asuessa voi olettaa, että voi itse päättää yksin kaikesta kotona, kuten esität. Jos ollaan liian erilaisia elämäntavoilta ja toiveilta, tai ei ole kykyä nomaaliin joustamiseen ja toisenkin tapoihin sopeutumiseen, niin ei todella pidäkään muuttaa yhteen. Mutta kyllä yhdessä asuessa tiettyä joustoa ja sopeutumista tarvitaan molemmilta toisten jo ihan normaalienkin tavalliseten tapojen suhteen, samoin kuin tietenkin ymmärrystä, ettei aina toiselle kaikki sovi.
Ja esim. sukulaisista, niin ei ole mielestäni ok, jos kieltää toistuvasti toisen sukulaisten normaalit vierailut, jos ei ole jotain kunnon syytä, se on jo liiallista kotrollointia. Eli aina ei voi sopia välttämättä, mutta on erikoista, jos melkein koskaan ei sopisi. Jos haluaa määrätä itse kaikesta, niin sitten pitää asua yksin, niin silloin voi huoletta päättää kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies voi hoitaa noita koiria veljensä luona muutaman päivän? Miksi niiden pitää tulla teille? Jos asutte lähekkäin, niin ei pitäisi olla ongelma ja jos kaukana, niin toivottavasti miehelläsi on etätyö mahdollisuus.
Tätä meinasin myös ehdottaa. Hoitelen välillä tuttavapariskunnan kolmea koiraa mutta aina HEILLÄ heidän talossaan. Olen siellä joskus yötäkin vaikkei ole kuin 10 km päässä omasta talostani. Koirilla on kivaa kun saavat olla kotitontilla jossa on heillä kaikenlaista viihdykettä ja jopa koirille uima-allas. Kotiini en koiria ottaisi koska itsellä ei ole koiria edes yhtä enää. Tykkään kyllä mennä koirahoitajaksi.
Neljä koiraa? Minkä kokoinen se asunto on? Entä onko koirat kuinka isoja?
Ei kai tässä oltu miehen luo muuttamassa vaan yhteiseen uuteen kotiin?