Lue keskustelun säännöt.
Kerrotko muille että sinulla on erityislapsi
15.08.2024 |
Minulle erityislapsi on yhtä rakas ja hyvä kuin normaalikin enkä ole koskaan peitellyt sitä.En sano diagnoosia jotta kukaan ei tunnista.Hämmästyin kun sain tietää ihmisten asenteista erityislapsiin.Työpaikalla oli puhuttu onko minullakin vikaa päässä kun on erityislapsi.Työpaikkani on keskisuuri kaupallisen alan toimija.Onko muilla tällaista kokemusta ?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Ei mun työpaikalla kukaan edes tiedä, että mulla on lapsia. Ja tietysti olettavat, että mulla ei sellaisia ole, kun en niistä jauha jatkuvalla syötöllä. Lapseni terveysasiat ovat hänen yksityisasioitaan enkä niistä huutele ympäriinsä.
En minäkään enää tuota usko, viimeistään vuosilomien suunnittelun kohdalla se tulee ilmi. Kuka on lomalla koulujen syysloman aikaan ja hiihtoloman aikaan jne.
Lapsiperheellinen joutuu ne lomansa suunnittelemaan lasten ehdoilla (kun lapset ovat pieniä koululaisia). Vai ovatko sinun lapset jo lentäneet pesästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä olen sanonut, että minulla on vammainen lapsi, ja lapsi tarvitsee liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia. On tuo sana erityislapsi voinut välillä lipsahtaa, mutta koen sanaa vammainen käyttäessä ihmiset suhtautuivat asiaan vähän paremmin ja kysyttiin, että millaista lapsen tarvitsemaa apu käytännössä on. Pääsiassa fyysisissä toiminnoissa, muuten kävi peruskoulua kuten muutkin sisaruksensa ja jatkoi lukioon saaden L:n paperit. Opiskeli sosiaalityötä pääaineena yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun työpaikalla kukaan edes tiedä, että mulla on lapsia. Ja tietysti olettavat, että mulla ei sellaisia ole, kun en niistä jauha jatkuvalla syötöllä. Lapseni terveysasiat ovat hänen yksityisasioitaan enkä niistä huutele ympäriinsä.
Mielenkiinnosta, missä olet töissä, ettei työkavereiden kanssa koskaan vaihdeta kuulumisia? Itse jopa miesvaltaisella alalla ainoana naisena tiesin kellä on lapsia, kellä ei, kyllä ihmiset kahvipöydässä perheistään juttelee. Yleensä.
Paitsi sinun työpaikassasi ilmeisesti?
"kyllä ihmiset kahvipöydässä perheistään juttelee"
Tässäpä se vastaus onkin. Muut kertovat yksityisasioistaan ja minä kuuntelen. Muihin puheenaiheisiin kyllä osallistun, mutta omia asioitani en kerro. Kukaan ei ti
Kukaan ei kysy sinulta koskaan mitään? Vai jos kysytään niin kieltäydyt vastaamasta, olet silloinkin hiljaa?
Ihan todella erikoista. Ja olen itse varsin hiljainen, enkä aloita keskusteluita, mutta kyllä minultakin sentään joskus kysytään, että mitä kuuluu, tai mitä teit lomalla.
Kysytään, mutta en kerro kenen kanssa. Sinä ilmeisesti sisällytät lapset kaikkiin keskusteluihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun työpaikalla kukaan edes tiedä, että mulla on lapsia. Ja tietysti olettavat, että mulla ei sellaisia ole, kun en niistä jauha jatkuvalla syötöllä. Lapseni terveysasiat ovat hänen yksityisasioitaan enkä niistä huutele ympäriinsä.
En minäkään enää tuota usko, viimeistään vuosilomien suunnittelun kohdalla se tulee ilmi. Kuka on lomalla koulujen syysloman aikaan ja hiihtoloman aikaan jne.
Lapsiperheellinen joutuu ne lomansa suunnittelemaan lasten ehdoilla (kun lapset ovat pieniä koululaisia). Vai ovatko sinun lapset jo lentäneet pesästä?
Eipä sitä ole kukaan vielä tähän mennessä kysellyt, että miksi haluan pitää talviloman viikolla 8 tai syysloman viikolla 42.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on lapsiluku vähentynyt reilusti parissa vuosikymmenessä. Nyt diagnosoidaan paremmin, mutta se ei kuitenkaan selitä nykyiseen lapsilukuun nähden valtavaa diagnoosien määrää. Mikä on muuttunut? Raskaudenaikainen alkoholin käyttö? Epävakaat perheet? Yksinhuoltajuus? Lasten ravitsemus (mm. rauta, B-vitamiinit)? Ruokien lisäaineet? Onko ulkomailla sama tilanne? Esimerkiksi muissa Euroopan maissa? Pistää miettimään.
Syynä lapsen laittaminen tiukalle vegaaniruokavaliolle ja rodunsekoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun työpaikalla kukaan edes tiedä, että mulla on lapsia. Ja tietysti olettavat, että mulla ei sellaisia ole, kun en niistä jauha jatkuvalla syötöllä. Lapseni terveysasiat ovat hänen yksityisasioitaan enkä niistä huutele ympäriinsä.
Mielenkiinnosta, missä olet töissä, ettei työkavereiden kanssa koskaan vaihdeta kuulumisia? Itse jopa miesvaltaisella alalla ainoana naisena tiesin kellä on lapsia, kellä ei, kyllä ihmiset kahvipöydässä perheistään juttelee. Yleensä.
Paitsi sinun työpaikassasi ilmeisesti?
"kyllä ihmiset kahvipöydässä perheistään juttelee"
Tässäpä se vastaus onkin. Muut kertovat yksityisasioistaan ja minä kuuntelen. Muihin puheenaiheisiin kyllä osa
Kysytään, mutta en kerro kenen kanssa. Sinä ilmeisesti sisällytät lapset kaikkiin keskusteluihin?
Lomakeskustelut on kahvipöydässä yksi tavallisimpia, ja jos minulta kysytään lomasta, ja olimme lomalla koko perheen kanssa, niin KYLLÄ, vastaukseen tulee lapset mukaan, ei siltä voi välttyä. Olisi hullua vastata "Olin Lontoossa" kun oikeasti "Olimme Lontoossa". Enhän ollut siellä yksin.
Mahdat sinä olla mukavaa juttuseuraa. Mitään ei sinusta irti saa. No ilmankos ei kukaan viitsi kyselläkään kuulumisia.
Kerron niille joille haluan. En todellakaan kuuluta sitä ympäriinsä. Lastani sillä suojelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä olen sanonut, että minulla on vammainen lapsi, ja lapsi tarvitsee liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia. On tuo sana erityislapsi voinut välillä lipsahtaa, mutta koen sanaa vammainen käyttäessä ihmiset suhtautuivat asiaan vähän paremmin ja kysyttiin, että millaista lapsen tarvitsemaa apu käytännössä on. Pääsiassa fyysisissä toiminnoissa, muuten kävi peruskoulua kuten muutkin sisaruksensa ja jatkoi lukioon saaden L:n paperit. Opiskeli sosiaalityötä pääaineena yliopistossa.
Fiksua sanoa jos aidosti vammainen lapsi. Kukaan ei pidä sitä kummallisena ja tajutaan tilanne. Nää erityislapset on vähän sama kuin joku long covid = päässä tai älyssä vikaa kun ei ole todistetta ja samalla vikaa vanhemmissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun työpaikalla kukaan edes tiedä, että mulla on lapsia. Ja tietysti olettavat, että mulla ei sellaisia ole, kun en niistä jauha jatkuvalla syötöllä. Lapseni terveysasiat ovat hänen yksityisasioitaan enkä niistä huutele ympäriinsä.
En minäkään enää tuota usko, viimeistään vuosilomien suunnittelun kohdalla se tulee ilmi. Kuka on lomalla koulujen syysloman aikaan ja hiihtoloman aikaan jne.
Lapsiperheellinen joutuu ne lomansa suunnittelemaan lasten ehdoilla (kun lapset ovat pieniä koululaisia). Vai ovatko sinun lapset jo lentäneet pesästä?
Eipä sitä ole kukaan vielä tähän mennessä kysellyt, että miksi haluan pitää talviloman viikolla 8 tai syysloman viikolla 42.
Ei tuollaista työpaikkaa olekaan, että joku saa aina tietyssä kohtaa lomatoiveensa läpi, eikä kukaan kysy mitään. Älä nyt viitsi. Et taida olla työelämään vielä ehtinytkään. 8-) Hyvää koulupäivää huomiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani on ADHD ja olen kyllä kertonut siitä läheisille työkavereille ja muillekin läheisille ihmisille. Lapsi itse on myös ollut asiassa avoin. En ole kokenut kielteistä, vaan ymmärtäväistä ja kannustavaa suhtautumista.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä olen sanonut, että minulla on vammainen lapsi, ja lapsi tarvitsee liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia. On tuo sana erityislapsi voinut välillä lipsahtaa, mutta koen sanaa vammainen käyttäessä ihmiset suhtautuivat asiaan vähän paremmin ja kysyttiin, että millaista lapsen tarvitsemaa apu käytännössä on. Pääsiassa fyysisissä toiminnoissa, muuten kävi peruskoulua kuten muutkin sisaruksensa ja jatkoi lukioon saaden L:n paperit. Opiskeli sosiaalityötä pääaineena yliopistossa.
Lisään vielä, että silmään on pistänyt se, että jopa sydän- tai syöpäsairaasta lapsestakin puhutaan välillä erityislapsena. Olen käyttänyt omasta liikuntavammaisesta lapsesta vähemmän sanaa erityislapsi, koska ihmisten oletus voi olla silloin, että ai onko se häirikkö tai tyhmä. Sanassa vammainen ei ole mitään pelättävää, ei edes lapseni mielestä. Vammainen sana kuvaa hänen tilaansa parhaiten, hänellä on fyysinrn vamma, jonka takia ei voinut suorittaa koululiikuntaa samalla lailla kuin muut eikä hänestä koskaan tule pikajuoksija. Akateeminen sen sijaan on, ja tämän ovat myöhemmin huomanneet jotkut ennakkoluuloisetkin, että eihän se tyhmä olekaan, vaikka ei pysty omilla jaloilla kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD ja olen kyllä kertonut siitä läheisille työkavereille ja muillekin läheisille ihmisille. Lapsi itse on myös ollut asiassa avoin. En ole kokenut kielteistä, vaan ymmärtäväistä ja kannustavaa suhtautumista.
Kiva juttu mutta et olekaan jakanut tietoa laajemmin vaan oot rajannut luotetuille.Naiset voi saada vertaistukea tai ymmärrystä mut miesten maailma on eri.Toi kannustus on aina vähän hankala.Edessä ollaan kannustavia mut takana päin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä olen sanonut, että minulla on vammainen lapsi, ja lapsi tarvitsee liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia. On tuo sana erityislapsi voinut välillä lipsahtaa, mutta koen sanaa vammainen käyttäessä ihmiset suhtautuivat asiaan vähän paremmin ja kysyttiin, että millaista lapsen tarvitsemaa apu käytännössä on. Pääsiassa fyysisissä toiminnoissa, muuten kävi peruskoulua kuten muutkin sisaruksensa ja jatkoi lukioon saaden L:n paperit. Opiskeli sosiaalityötä pääaineena yliopistossa.
Lisään vielä, että silmään on pistänyt se, että jopa sydän- tai syöpäsairaasta lapsestakin puhutaan välillä erityislapsena. Olen käyttänyt omasta liikuntavammaisesta lapsesta vähemmän sanaa erityislapsi, koska ihmisten oletus voi olla silloin, että ai onko se häirikkö tai tyhmä. Sanassa vammainen ei ole mitään pelättävää, ei edes lapseni mielestä. Vammainen
Mutta eihän erityislapsi myöskään ole häirikkö tai tyhmä. Lapselleni on ADHD, ja hän valmistui juuri yliopistosta ja on nyt hyvässä vakituisessa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä olen sanonut, että minulla on vammainen lapsi, ja lapsi tarvitsee liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia. On tuo sana erityislapsi voinut välillä lipsahtaa, mutta koen sanaa vammainen käyttäessä ihmiset suhtautuivat asiaan vähän paremmin ja kysyttiin, että millaista lapsen tarvitsemaa apu käytännössä on. Pääsiassa fyysisissä toiminnoissa, muuten kävi peruskoulua kuten muutkin sisaruksensa ja jatkoi lukioon saaden L:n paperit. Opiskeli sosiaalityötä pääaineena yliopistossa.
Lisään vielä, että silmään on pistänyt se, että jopa sydän- tai syöpäsairaasta lapsestakin puhutaan välillä erityislapsena. Olen käyttänyt omasta liikuntavammaisesta lapsesta vähemmän sanaa erityislapsi, koska ihmisten oletus voi olla silloin, että ai onko se häirikkö tai tyhmä. Sanassa vammainen ei ole mitään pelättävää, ei edes lapseni mielestä. Vammainen
Erityislapsi viittaa neurokirjoon joka vähän shady juttu.Vammainen on vammainen ja todella jees myös yläkoulua käyvien lastemme mielestä.Heillä kaverina liikuntarajoitteinen joka on kaikkien suosikki.Mukava ja välkky poika!Vammaisesta ei tod kannata käyttää erityislapsi sanaa!
Sanon suoraan, että jos kuulisin, että joku kertoilee laajemmin, että lapsensa on erityislapsi, yhdistäisin asian elämänhallinnaltaan heikkoon lähiömammaan, joka käy sossun luukulla tatskoineen ja pissistoppeineen. Että sellainen mielikuva. Ei tipu säälipisteitä.
Olen naisvaltaisella sote-alalla ja työkaverini puhuvat erityislapsistaan avoimesti. Todella monella työkaverilla on ainakin yksi erityislapsi. Asenteet erityislapsiin eivät ole sen erilaisempia kuin ei-erityisiin. Itselläni ei ole lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen naisvaltaisella sote-alalla ja työkaverini puhuvat erityislapsistaan avoimesti. Todella monella työkaverilla on ainakin yksi erityislapsi. Asenteet erityislapsiin eivät ole sen erilaisempia kuin ei-erityisiin. Itselläni ei ole lapsia ollenkaan.
Olet varmaan sossu ?
Vierailija kirjoitti:
Olen naisvaltaisella sote-alalla ja työkaverini puhuvat erityislapsistaan avoimesti. Todella monella työkaverilla on ainakin yksi erityislapsi. Asenteet erityislapsiin eivät ole sen erilaisempia kuin ei-erityisiin. Itselläni ei ole lapsia ollenkaan.
Oletko lähäri? Jotenkin yhdistän siihen tasoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen naisvaltaisella sote-alalla ja työkaverini puhuvat erityislapsistaan avoimesti. Todella monella työkaverilla on ainakin yksi erityislapsi. Asenteet erityislapsiin eivät ole sen erilaisempia kuin ei-erityisiin. Itselläni ei ole lapsia ollenkaan.
No huh. Jos et ole trolli ihmettelen asioiden tilaa! Oikein useampi erityinen. Kertoo jotain alan rappiosta.
Silloin kun multa kysytään, että mitä meinaan tehdä lomalla, niin vastaan ettei ole suunnitelmia tai vaikka että meinaan käydä vaikkapa laivalla. En raportoi, että kenen kanssa. Joillain on outo tarve kertoa joka välissä kuinka on ollut miehensä kanssa paikassa x ja mies on tehnyt sitä ja tätä ja miehen kanssa ollaan menossa mökille. Se minusta on outoa.