Lue keskustelun säännöt.
Kerrotko muille että sinulla on erityislapsi
15.08.2024 |
Minulle erityislapsi on yhtä rakas ja hyvä kuin normaalikin enkä ole koskaan peitellyt sitä.En sano diagnoosia jotta kukaan ei tunnista.Hämmästyin kun sain tietää ihmisten asenteista erityislapsiin.Työpaikalla oli puhuttu onko minullakin vikaa päässä kun on erityislapsi.Työpaikkani on keskisuuri kaupallisen alan toimija.Onko muilla tällaista kokemusta ?
Kommentit (98)
Jotkus tosiaan puhuvat asiasta jotenkin ylpeillen. Tosi outoa, miksi olisi ylpeä siitä, että lapsi on sairas?? Tai sitten heillä on vaan kiire selitellä, miksi se pikku-Maija taas roikkuu ravintolan katossa tai huutelee törkeyksiä naapurin pihaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko, kenellä kokemusta näistä erityislapsista, saaneet selville, lukeneet tutkimuksia , mistä johtuu erityislapsien huima lisääntyminen? Ei riitä, että nyt diagnosoidaan paremmin.
Yksi teoria on se, että ennen oli niin kova kuri (tarvittaessa väkivaltaa), että lapsi kuin lapsi ihan pelon voimalla käyttäytyi jonkin verran siivommin. Ainakin jos vain lievät adhd-oireet.
Tällainen lapsi keskittyi sitten vain siihen yhteen asiaan, eli "istu paikallasi, istu paikallasi, istu istu istu" eikä pysty kuuntelemaan opetusta ollenkaan. Lievät adhd-tapaukset toimivat sillä, mutta toisaalta se on sitten pois muusta suoriutumisesta. Hiljaa istumista ei pidetä enää niin loistavana suorituksena, että haluttaisin sen menevän jopa oppimisen edelle.
Ja aina on ollut niin vaikeita adhd-tapauksia ettei kova kurikaan ole auttanut. Näitä löytyy 150 vuoden takaa vaikkapa kirjallisuudesta. Esim Tom Sawyer. Aina on ollut "häirikkölapsia", jotka on itsekin pystyneet kuvailemaan ongelmansa "en pysty keskittymään", heitä vaan ei ole diagnosoitu.
Omat lapseni ovat vahvasti ADD-tyyppisiä, eli enemmänkin hyvin rauhallisia kuin äänessä tai koskaan häiritsemässä ketään. Esikoinen sai diagnoosin vasta, on juuri 17v, nuorempi 11v ei välttämättä hyötyisi diagnoosista koska on kasvanut koko ikänsä asiaa ymmärtävän vanhemman kanssa ja saanut tukea, rauhaa ja kannustusta. Hän toki hyötyisi pienemmistä kouluryhmistä jne, mutta tilannetta tuntevana en usko että näin hyvin käyttäytyvä ja ihan ok tasolla koulussa pärjäävä saisi mitään pienryhmäpaikkaa. Ne menevät niille lapsille joiden kotona on koodatut turvalukot ovissa etteivät he karkaa ja jotka saavat aggressiivisia kohtauksia jne.
Minusta tämä on oikein, esikoinen on pärjännyt koulussa ihan hyvin (vahvat aineet 9-10 ja ne muutamat heikot 5-6, kertoo autistisesta puolesta ja siitä ettei pärjää ellei aihe ole itselle tosi tärkeä). Nuorempi on samanluonteinen vaikka koulu toki eri vaiheessa kuin isommalla ja ADD-piirteiden vaikutus näkynee vasta myöhemmin.
Jotkut neuroepätyypilliset erottuvat räikeästi koska he ilmaisevat tunteitaan voimakkaasti ulospäin, jotkut taas ovat sellaisia ettei vieras edes arvaisi että mitään erityistä heissä on. Omat lapseni on ollut mahdollista kasvattaa niin, että he osaavat hillitä itseään ja välttää liian rajuja ärsykkeitä ja olen onnistunut siinä ehkä koska ymmärrän heitä hyvin - he ovat perineet piirteensä tosi selvästi minulta.
Olen yli 40v ja tajunnut vasta aikuisena omat piirteeni, en ole yliaktiivinen hössöttäjä vaan tällainen hiljainen sisäinen sekamelska. En koe tarvitsevani mitään diagnoosia, esikoinen sai sen terveydenhuollon aloitteesta joka tuli aivan toisen asian yhteydessä. En aio nuoremmalle vaatia tutkimuksia toistaiseksi, menkööt ne joilla on tarve tuelle ja avulle ja vaikeuksia jaksaa arjessa jne. Itsetuntemus auttaa pitkälle.
En ole antanut kiljua ja sekoilla missään, vaan puuttunut huonoon ja häiritsevään käytökseen. Joistain erityislasten vanhemmista (tiedän ja tunnen monia) huomaa että he eivät itse jaksa lasta ja toivovat että maailma muuttuisi heidän lapsensa elinaikana ymmärtäväiseksi. Moni on ihan muiden aikana sanonut että heidän muita kiusaava ja häiritsevä lapsensa on kärsinyt niin paljon kun hän ei sovi maailmaan joka ei jousta ja ymmärrä lasta.
Sehän se onkin, kun maailma ei tule muuttumaan vaan itse pitää koettaa mukautua. Erityislastakin voi kasvattaa asialliseen käytökseen ja sopeutumiseen, ihmisen on pakko löytää tapoja selvitä tässä ärsykkeitä ja vaatimuksia tulvivassa maailmassa. Se ei auta että hakee sympatiaa muilta lapselleen joka riehuu ja tuhoaa paikkoja ja häiritsee muita.
Kaikilla lapsilla on oikeus olla olemassa ja he ovat tärkeitä. Isoin ongelma nykykouluissa nähdäkseni onkin, että näiden häiritsevien lasten oikeus olla olemassa on isompi kuin muiden lasten oikeus koskemattomuuteen ja omia tarpeitaan vastaavaan ympäristöön.
Varmasti jonkun vanhemman mielestä olen päässyt helpolla kun ns "nepsylapseni" pärjäävät ilman jämeriä tukitoimia ja käyttäytyvät hyvin toisia kohtaan, vaikka he ylikuormittuvat ja kärsivät ihan samoista asioista kuin nämä yliaktiivisetkin. Työni onkin lähes näkymätöntä ulospäin.
En usko että kenenkään sympatiaa lisäävät "ymmärrä nepsyn vanhempaa" -uhriutumispostaukset. Nämä ihmiset unohtavat että muillakin on elämässään vaikka mitä, kaikki eivät vain vaadi muilta huomioimista tuolla tavalla.
Meidän alakouluikäisillä pojillamme on ADHD. En koskaan kerro siitä kellekään. Syy: aiheuttaa täysin turhaa juoruilua ja muka tietämistä kuinka olemme sitä ja tätä. Miksi jakaa omia yksityisasioitaan???
Lapsella on oikeus yksityisyyteen, en jaa hänen terveystietojaan kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on lapsiluku vähentynyt reilusti parissa vuosikymmenessä. Nyt diagnosoidaan paremmin, mutta se ei kuitenkaan selitä nykyiseen lapsilukuun nähden valtavaa diagnoosien määrää. Mikä on muuttunut? Raskaudenaikainen alkoholin käyttö? Epävakaat perheet? Yksinhuoltajuus? Lasten ravitsemus (mm. rauta, B-vitamiinit)? Ruokien lisäaineet? Onko ulkomailla sama tilanne? Esimerkiksi muissa Euroopan maissa? Pistää miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Jotkus tosiaan puhuvat asiasta jotenkin ylpeillen. Tosi outoa, miksi olisi ylpeä siitä, että lapsi on sairas?? Tai sitten heillä on vaan kiire selitellä, miksi se pikku-Maija taas roikkuu ravintolan katossa tai huutelee törkeyksiä naapurin pihaan.
Haetaan säälipisteitä ja huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vähän outoa jos kertoo. Miksi kertoo on seuraava kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat vahvasti ADD-tyyppisiä, eli enemmänkin hyvin rauhallisia kuin äänessä tai koskaan häiritsemässä ketään. Esikoinen sai diagnoosin vasta, on juuri 17v, nuorempi 11v ei välttämättä hyötyisi diagnoosista koska on kasvanut koko ikänsä asiaa ymmärtävän vanhemman kanssa ja saanut tukea, rauhaa ja kannustusta. Hän toki hyötyisi pienemmistä kouluryhmistä jne, mutta tilannetta tuntevana en usko että näin hyvin käyttäytyvä ja ihan ok tasolla koulussa pärjäävä saisi mitään pienryhmäpaikkaa. Ne menevät niille lapsille joiden kotona on koodatut turvalukot ovissa etteivät he karkaa ja jotka saavat aggressiivisia kohtauksia jne.
Minusta tämä on oikein, esikoinen on pärjännyt koulussa ihan hyvin (vahvat aineet 9-10 ja ne muutamat heikot 5-6, kertoo autistisesta puolesta ja siitä ettei pärjää ellei aihe ole itselle tosi tärkeä). Nuorempi on samanluonteinen vaikka koulu toki eri vaiheessa kuin isommalla ja ADD-piirteiden
Hyvä kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä erityislapsella tarkoitetaan? Sekin varmasti vaikuttaa asiaan eli siihen, kerrotaanko siitä vai ei. Kun on tarpeeksi erityinen, ei voi jättää kertomatta päivänselvää asiaa. Nämä ovat näitä nykyajan termejä, joista ei aina tiedä.
Teinivanhemmat kertovat.Ei harkintaa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro, jossei sitten vastapuoli avaudu omastaan.
Joskus tuntuu, että edes terveyshuollon ammattilaiset eivät ymmärrä nepsykirjon ongelmia. Saatetaan esim. syyllistää herkästi kuormittuvaa assilasta, kun tämä ei jaksa tavallisen koulupäivän jälkeen lähteä vielä harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä erityislapsella tarkoitetaan? Sekin varmasti vaikuttaa asiaan eli siihen, kerrotaanko siitä vai ei. Kun on tarpeeksi erityinen, ei voi jättää kertomatta päivänselvää asiaa. Nämä ovat näitä nykyajan termejä, joista ei aina tiedä.
Mikä olis tarpeeksi erityinen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kerro, jossei sitten vastapuoli avaudu omastaan.
Joskus tuntuu, että edes terveyshuollon ammattilaiset eivät ymmärrä nepsykirjon ongelmia. Saatetaan esim. syyllistää herkästi kuormittuvaa assilasta, kun tämä ei jaksa tavallisen koulupäivän jälkeen lähteä vielä harrastamaan.
Sama kokemus. Kiitos, kun jaoit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä erityislapsella tarkoitetaan? Sekin varmasti vaikuttaa asiaan eli siihen, kerrotaanko siitä vai ei. Kun on tarpeeksi erityinen, ei voi jättää kertomatta päivänselvää asiaa. Nämä ovat näitä nykyajan termejä, joista ei aina tiedä.
Mikä olis tarpeeksi erityinen ?
No vaikkapa sokeus tai heikkonäköisyys, kuulovammaisuus ja niin poispäin. Kyllähän sen näkee, jos toinen ei näe. Itse olin erityislapsi, sillä olen syntymäsokko. Mutta joo, ehkä tässä keskustelussa ei ihan tällaisia ole tarkoitettu kun erityislapsista puhutaan. Yhteen aikaan sanottiin aina, että se ja se on -rajoitteinen. Nyt ollaan sitten erityisiä. :) Ajat ja termit muuttuvat, mutta ihmiset pysyvät pohjinmiltaan samanlaisina.
Meillä on töissä yksi vanhempi, joka käyttää erityislasta syynä töissä epäonnistumiselle. On vain perinteinen laiska. Mutta se tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä erityislapsella tarkoitetaan? Sekin varmasti vaikuttaa asiaan eli siihen, kerrotaanko siitä vai ei. Kun on tarpeeksi erityinen, ei voi jättää kertomatta päivänselvää asiaa. Nämä ovat näitä nykyajan termejä, joista ei aina tiedä.
Mikä olis tarpeeksi erityinen ?
No vaikkapa sokeus tai heikkonäköisyys, kuulovammaisuus ja niin poispäin. Kyllähän sen näkee, jos toinen ei näe. Itse olin erityislapsi, sillä olen syntymäsokko. Mutta joo, ehkä tässä keskustelussa ei ihan tällaisia ole tarkoitettu kun erityislapsista puhutaan. Yhteen aikaan sanottiin aina, että se ja se on -rajoitteinen. Nyt ollaan sitten erityisiä. :) Ajat ja termit muuttuvat, mutta ihmiset pysyvät pohjinmiltaan samanlaisina.
Hyvä tavaton, ei tässä näistä puhuta! Kellään ei ole mitään pahaa sanottavaa sokeista tai kuuroista.
Naiset saattavat lörpötellä nepsyostään.En ole ikinä kuullut miehen kertovan.
Meillä ei puhuta eikä ole kerrottu edes sukulaisille.Aiheuttaa vaan p jauhantaa selän takana.
Olen samalla ajatuksella. Vaikuttaa negat.