Miehen käyttäytyminen tytärtämme kohtaan ärsyttää
Tytär on nyt teini-ikäinen ja selvästikin isintyttö. Hänen lisäkseen meillä on myös kaksi poikaa, vanhempi 10 ja kuopus 4.
Tytär on selvästikin mieheni lellikki ja hänen kanssaa mielellään viettää aikaa ja he viihtyvät yhdessä. Poikien kanssa myöskin kyllä hoitaa osuutensa, mutta tuntuu että heille hän on ankarampi ja kärsimättömämpi. Tyttöä mies kehuu usein ja jos minä esimerkiksi kiellän häneltä jonkin asian, niin mies varovasti asettuu tyttären puolelle kyseenalaistamalla kantaani (jos vaikka sanon että et mene, niin mies toteaa ääneen että miksei voisi mennä? Niin raivostuttavaa!), ei siis ihmekään että isi on myös tytön suosiossa.
Jotenkin toivoisin mieheltä maskuliinisempaa ja jämäkämpää miesmallia, nyt tuntuu melkein että mies haluaa jostain syystä miellyttää tytärtämme. En tiedä mitkä asiat ovat vaikuttaneet tällaisen dynamiikan syntyyn, mutta jokin mussa herättää hirveän vastarinnan...miettinyt jopa sitäkin olenko kateellinen. Saa kertoa omia näkemyksiä jos jotain ajatuksia herätti.
Kommentit (110)
Olipa järkyttävä ketju lukea. On sairasta porukkaa vapaalla. Ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nyt tuntuu melkein että mies haluaa jostain syystä miellyttää tytärtämme"
Voi kauhistus! Jaxuhali!
Kannattaisi ottaa pikimmiten yhteyttä lastensuojeluun, niin saa tuommoisen loppumaan!
Siis ketä nämä lastensuojeluun soittajat ovat? Joka hitsin asiassa ollaan soittamassa lastensuojeluun. Vanhemmilla on pieni ristiriita- ei tarkoita sitä että lapset olisivat yhteiskunnan varoilla kustannettavan suojelun tarpeessa. Se suojelu maksaa ja siihen on muutenkin liian vähän resursseja, joku siis ihan tosissaan tuhlaa niitä tällaiseen.
Sama henkilö varmaan soittaa hätäkeskukseen kun varikset tappelee pihalla tai kadulla on koiran kakkaa.
Uskoni ihmisen älykkyyteen karisee alas kuin syksyiset lehdet puista...
Vierailija kirjoitti:
Olisit tyytyväinen, koska tyttäresi saa parhaan mahdollisen mallin siitä miten miehen tulee suhtautua häneen! Olin isin prinsessa ja näin vanhempana ymmärrän miten onnekas olen ollut. En koskaan haksahtanut huonosti kohteleviin miehiin, vaan olen naimisissa miehen kanssa, joka kohtelee minua kuin kuningatarta. Ja tyttäriämme kuin prinsessoja. Heilläkin on hyvä miesmaku, ovat avoliitoissa.
Sinulla on vanhanaikainen maku, kun mielestäsi tytärten tulee olla prinsessoja. Ja naista kohdella avioliitossa jonain kuningattarena vain sukupuolensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap mahdatkaan itse suhtaua teidän poikiin? Äidin pikkukultia, tyttäreltä sitten vaadit ihan eri asteikolla asioita.
Näin oli omassa lapsuudessa. Oma luonteeni on lähempänä isän luonnetta kuin äidin. Oli outo tunne, kun jossain vaiheessa tajusi äidin kadehtivan omaa tytärtään, kun olisi kuvitellut hänen olevan tyytyväinen tyttären onnistumisista. Olemme kovin etäisiä toisillemme.
Vieläkö väitätte että naiset eivät ole sairaita?
Äiti sanoi joskus että omassa perheessämme ja lähipiirien perheessä se näkyy selvästi; tytär kietoo isänsä pikkusormensa ympärille paljon poikia tehokkaammin. Tyttären ei tarvitse kuin vähän silmiä räpsyttää niin isä tekee sen mitä tytär haluaa. Allekirjoitan tämän, itselläni tyttönä oli isän kanssa paljon lepsummat säännöt kuin veljilläni.
Ap kilpailee miehen huomiosta?!
Kyllä varmasti isäsuhde vaikuttaa tyttären parisuhteisiin. Minua isä kyllä kehui, mutta se mikä omiin suhteisiini vaikutti, oli se kuinka isä kohteli äitiä. Ensinnäkin, isä ja äiti eivät keskustelleet, olleet tiimi, joten opin petkuttamaan. Toinen asia oli että kun isä ei rakastanut äitiä ja myöhemmin jättikin tämän, opin että miehiin ei voi luottaa ja nämä eivät rakasta ja jättävät. Niinpä itse aina jätin kumppanini koska odotin että minut kuitenkin jätetään, enkä halunnut kokea sitä. Lisäksi suhteissa olin aina epävarma että rakastetaanko minua, en uskonut jos niin sanottiin. Ehkä jotenkin alitajuisesti hakeuduin suhteisiin jossa ei oikeasti rakastettu.
Minun mielestä vanhempien pitää vetää yhtä köyttä. Kahden kesken voidaan riidellä siitä mihin tytön annetaan mennä ja miksi. Voi toki olla että tyttö osaa jatkossa vaatia itselleen arvostusta, mutta ei se tarkoita sitä että elämä olisi terveellä pohjalla.
Jotenkin luonnollista että isät *suojelevat* tyttäriään. Se on aika suloistakin toisaalta ja kaikki ei tätä saa edes kokea.
Ap:lle tiedoksi että sun välit tyttäreesi tulevat olemaan huonot jos et kasva ihmisenä.
Miehesi on lastenne isä eikä vain sinun puoliso.
Toivon ap, jos tämä on aito kysymys, että tämä keskustelu välillä aivan hirveine kommentteineen avaa sitä, miten paljon käsittelemättömiä kokemuksia ihmisillä on suhteessa omiin vanhempiinsa ja lapsuuteensa. Tyttärien näkeminen manipuloivina juoruakkoina yms. kuvastaa varmaan ensisijassa oman äitisuhteen pimeitä kohtia ja sitä, miten on itse tullut nähdyksi teini-iän vaiheissa. Teinit varmasti käyttäytyvät välillä eri tavoin huonosti, mutta jos edes oma äiti ei näe sitä herkkää ja rakastettavaa lasta siinä taustalla ja jaksa kohdella rakastavasti ja arvostavasti silloinkin, niin siitä syntyy juuri sitä naisvihaa, kateutta ja katkeruutta mitä nämä kommentit huokuvat. Hoidetaan siis omia haavoja ensin ja koetetaan olla siirtämättä samaa tuskaa ihaniin tyttäriimme.
Pojat kyllä joutuvat tottumaan siihen että tyttöjä suositaan, kaikkialla.