Miehen käyttäytyminen tytärtämme kohtaan ärsyttää

Just tuo eriarvoinen kohtelu tyttöjä ja poikia kohtaan on väärin ja kertoo luonnehäiriöiisestå isästä.

 Juuri noin isä kasvattaa naismaisia hintttt homooojasellaisia avuttomia

kasvatus tekee sen, eli nöyryytetään lasta..

ja tyttö: ei hyvää tuo hällekään lupaa, luulee olevansa joku maailman napakasvaa sellainen mustasukkainen tapaus, joka voi olla vaaraksi muille naisille ja tarttua astaloon ja myrkkkyhin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap mahdatkaan itse suhtaua teidän poikiin? Äidin pikkukultia, tyttäreltä sitten vaadit ihan eri asteikolla asioita.

Näin oli omassa lapsuudessa. Oma luonteeni on lähempänä isän luonnetta kuin äidin. Oli outo tunne, kun jossain vaiheessa tajusi äidin kadehtivan omaa tytärtään, kun olisi kuvitellut hänen olevan tyytyväinen tyttären onnistumisista. Olemme kovin etäisiä toisillemme.

 

 

Kirjoitinko minä tämän? Ihan tismalleen sama kuvio omassa lapsuudenkodissa.

Komppaan.

Ap:n kuviossa voi vaikuttaa sekin, että teinityttö on henkisesti jo tosi itsenäinen verrattuna paljon nuorempiin pikkuveljiinsä. Isä ehkä huomaa itsenäisyyden ja osaa toimia sen kanssa paremmin. Äiti haluaa punkea tyttären ehkä pienempiin pikkulapsen saappaisiin, kuin minne teinityt

Taas väärin. Olen aika vapaasti joskin vastuullisesti antanut tyttärelle oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle vamhemmalle on helpompi hyväksyä toista sukupuolta oleva lapsi kuin itse on. Helpommin hyväksyy myös eri sukupuolta olevan lapsen virheet. Samaa sukupuolta olevassa ikäänkuin näkee helpommin itsensä. Ja siksi virheitä saman sukupuolen lapselta on hankalampi sietää. Kuitenkin jokainen lapsi on yksilö, ei kenenkään kopio. On tärkeä, että vanhempi kohtelee molempia sukupuolia samanarvoisesti ja asettaa rajat. Jonkun lelliminen ja jalustalle nostaminen johtaa pahimmillaan narsismiin. Puhu miehellesi, että  tasa-arvo lasten kesken on tärkeää ja että sinä ja mies vedätte yhtä köyttä. Lapselle on tosi haitallista, jos toinen vanhempi vetää toiseen suuntaan eikä aseta rajoja. Samalla toinen vanhempi asetetaan ikävän vanhemman rooliin. 

Sinulle ei ehkä tule mieleen, että ap itse suhtautuu omaan tyttäreensä todel

Jos tytär on ensimmäinen teini-iän saavuttanut lapsesi, niin ei auta kuin sopeutua. Pikkulapsiaika loppuu nyt. Teini haluaa kavereiden luokse, tutustua maailmaan, rakentaa ystävyyksiä. Et voi kohdella häntä kuten nelivuotiasta pikkuveljeään...

Se ehkäisy.

"Jos MINÄ esimerkiksi kiellän häneltä jonkin asian, niin mies varovasti asettuu tyttären puolelle kyseenalaistamalla kantaani (jos vaikka sanon että et mene, niin mies toteaa ääneen että miksei voisi mennä? Niin raivostuttavaa!), ei siis ihmekään että isi on myös tytön suosiossa.

Jotenkin toivoisin mieheltä maskuliinisempaa ja jämäkämpää miesmallia, nyt tuntuu melkein että mies haluaa jostain syystä miellyttää tytärtämme."

Ymmärrän toki että vanhempien pitäisi "puhaltaa yhteen hiileen", mutta teettekö päätökset yhdessä? Jos SINÄ olet sitä mieltä että tyttäresi ei voi mennä tilaisuuteen x, mutta miehesi mielestä voisi, niin miksi olisi MIEHEKÄSTÄ että miehesi olisi samaa mieltä kuin SINÄ?

Miehekästä olisi että miehesi sanoisi että PERKELE, kyllä saa mennä!

Vierailija kirjoitti:

Olisit tyytyväinen, koska tyttäresi saa parhaan mahdollisen mallin siitä miten miehen tulee suhtautua häneen! Olin isin prinsessa ja näin vanhempana ymmärrän miten onnekas olen ollut. En koskaan haksahtanut huonosti kohteleviin miehiin, vaan olen naimisissa miehen kanssa, joka kohtelee minua kuin kuningatarta. Ja tyttäriämme kuin prinsessoja. Heilläkin on hyvä miesmaku, ovat avoliitoissa.

Meillä taas isä oli äidin kanssa toisiaan tukeva tiimi. Sain hyvän parisuhteen mallin, missä ollaan tasa-arvoisia ja kaikessa tekemisessä vallitsee molemmin puolinen kunnioitus ja halu olla toiselle hyvä. Ei ole tarvinnut haksahdella huonosti kohteleviin miehiin, tai parisuhteeseen missä toisia kohdellaan kuin kuninkaallisia. Täysin vieras ajatus moinen.

Eikö perustelujen pyytäminen ole hiukan eri asia kuin kyseenalaistaminen? Minne teini ei saanut mennä? 

Millaisessa perheessä edes on jotain hiton puolia valittavaksi? En ymmärrä tämän palstan käyttäjien tapaa nähdä läheiset ihmissuhteet jonakin ihmeen kamppailuna ja vihollisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle vamhemmalle on helpompi hyväksyä toista sukupuolta oleva lapsi kuin itse on. Helpommin hyväksyy myös eri sukupuolta olevan lapsen virheet. Samaa sukupuolta olevassa ikäänkuin näkee helpommin itsensä. Ja siksi virheitä saman sukupuolen lapselta on hankalampi sietää. Kuitenkin jokainen lapsi on yksilö, ei kenenkään kopio. On tärkeä, että vanhempi kohtelee molempia sukupuolia samanarvoisesti ja asettaa rajat. Jonkun lelliminen ja jalustalle nostaminen johtaa pahimmillaan narsismiin. Puhu miehellesi, että  tasa-arvo lasten kesken on tärkeää ja että sinä ja mies vedätte yhtä köyttä. Lapselle on tosi haitallista, jos toinen vanhempi vetää toiseen suuntaan eikä aseta rajoja. Samalla toinen vanhempi asetetaan ikävän vanhemman rooliin. 

Sinulle ei ehkä tule mieleen, että ap itse suhtautuu omaan tyttäreensä todella epätasa-arvoisesti. Ja suosii poikiaan.

<

Ei vaan sinä et ymmärrä lukemaasi. Ap ei suosi ketään, ihmettelee vaan kuinka juoruakan manipuloijan alku näkyy jo tytössä..

No kun AP kerran olet täydellinen, niin et tarvitse meidän neuvojamme. Miksi siis valitat täällä?

Ehkä tytär ja mies tietävät, että et rakasta tytärtänne yhtä paljon kuin poikia? 

Vierailija kirjoitti:

Mies on oikeassa. Riippuu tietysti asiasta. En usko että nuorille vaikkapa konsertit ovat automaattisesti ok tai viinan kittaaminen. Ole ystävällinen teiniä kohtaan sinäkin ja yritä ymmärtää, kohta teini-ikä menee ohi. Teini ei ole enää lapsi ja etkö näe sitä. Pojille ehkä on ankara ettei tule pahiksia, mutta onko liian. Pitäiskö sun pitää myös poikien puolta ja keskustella miehen kanssa salaa niistä asioista. Ettei kovistele ja tylytä lapsia.

Vaikka antamani esimerkki nyt olikin tuollainen mihin viitannet, niin tyttö saa kyllä paljonkin vapauksia...joskus mietin että ehkä jopa liikaakin (viikkorahat, vaatteet, ostosreissut, kaverikyläilyt yms.) koska ei oikein tunnu olevan kiitollinen mistään, mutta se toisaalta kuuluu ikäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään. 

Amen. Minulla oli juuri tuollainen isä, ja totisesti ihmettelen mistä muut naiset edes löytää miehiä, jotka kohtelee niitä kaltoin. Minua on aina pidetty jalustalla, koska se on sitä mitä minä yksinkertaisesti aina odotan. (Poislukien yksi sukulaismies joka ahdisteli minua seksuaalisesti pari vuotta kun olin varhaisessa teini-iässä. Kiitos hyvän isäsuhteen, selvisin tuosta melko vähäisin henkisin vaurioin.)

Ja meilläkin tuo iskän "mieliksi oleminen" oli pikemminkin sitä, että se yritti olla järjen ja kohtuuden ääni tolkuttoman ankaran äitini vastapainona. Äidillä oli mm. sellainen periaate, että lapsia ei saa kehua. Se jopa torui isää julkisesti kun isä ylpeänä kertoi siskolleen, että Maire sai siirtyä baletissa kärkitossuihin. Äiti sille ärähtämään, että "älä nyt leveile mukulan tekemisillä". Tuo on jäänyt mieleeni, koska se oli ainoa kerta kun muistan kummankaan vanhempani sanoneen mitään hyvää minusta sukulaisten aikana. Kun muita sukulaislapsia kehuttiin estoitta, oli tosiaan aika ankeaa. 

Kysyin kerran isältä, miksei se eronnut äidistä. Vastaus oli, että ei tahtonut jättää meitä lapsia keskenämme äidin kanssa -koska niin kasarilla olisi käynyt. Miettikää, isä uhrasi oman elämänsä "ollakseen mieliksi" lapsilleen. 

Jotta katsopa ap peiliin. Oikein pitkään ja hartaasti. Jokainen vähänkin psykologiaa tietävä nainen tietää, että hyvä isäsuhde on naisen paras turva maailmassa. Joten miksi sinulle on ongelma, että miehesi haluaa sellaisen tyttärellenne antaa? 

Muista myös, että mies on aivan yhtä paljon tyttärenne vanhempi kuin sinäkin. Ei sinulla ole mitään ensisijaista päätösoikeutta asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään. 

Eiköhän se parisuhteen malli haeta siitä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, ei miten aikuinen on suhteessa lapseen.

 

Tämä. Mun mielestä tuommoinen lapsen ja vanhemman välinen erityissuhde on kyseenalaista ja tekee hallaa koko perhedynamiikalle, Jännä että tätä ei monikaan täällä tajua vaan syyllistää ap:n itse olevan epäreilu tytärtään kohtaan.

Mikä ihmeen erityissuhde? Se, että on lämmin suhde ja viettää aikaa lapsensa kanssa on suurimpia lahjoja, mitä vanhempi lapselleen voi antaa.

Miehellä varmasti olisi tarinasta sitä paitsi ihan eri versio. Ap sentään myöntää, että saattaa olla kateellinen tyttärelleen. On yleistä, että äiti on nuorelle tyttärelleen kateellinen. Se kannattaa tunnustaa ja miettiä, missä vika kun pitää kadehtia omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

"Jos MINÄ esimerkiksi kiellän häneltä jonkin asian, niin mies varovasti asettuu tyttären puolelle kyseenalaistamalla kantaani (jos vaikka sanon että et mene, niin mies toteaa ääneen että miksei voisi mennä? Niin raivostuttavaa!), ei siis ihmekään että isi on myös tytön suosiossa.

Jotenkin toivoisin mieheltä maskuliinisempaa ja jämäkämpää miesmallia, nyt tuntuu melkein että mies haluaa jostain syystä miellyttää tytärtämme."

Ymmärrän toki että vanhempien pitäisi "puhaltaa yhteen hiileen", mutta teettekö päätökset yhdessä? Jos SINÄ olet sitä mieltä että tyttäresi ei voi mennä tilaisuuteen x, mutta miehesi mielestä voisi, niin miksi olisi MIEHEKÄSTÄ että miehesi olisi samaa mieltä kuin SINÄ?

Miehekästä olisi että miehesi sanoisi että PERKELE, kyllä saa mennä!

 

Isä on myös todennäköisesti autuaan tietämätön E-pillereistä joita jo kakaroille määrätään eikä varmaan uskoisi, että moniko nuori poika jo päässyt iholle. Se siitä. Isä elää sadussa. Prinsessamekkoa vaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään. 

Eiköhän se parisuhteen malli haeta siitä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, ei miten aikuinen on suhteessa lapseen.

 

Tämä. Mun mielestä tuommoinen lapsen ja vanhemman välinen erityissuhde on kyseenalaista ja tekee hallaa koko perhedynamiikalle, Jännä että tätä ei monikaan täällä tajua vaan syyllistää ap:n itse olevan epäreilu tytärtään kohtaan.

Jep. Jos vanhemmat kohtaavat keskinäistä ristiriitaa kasvatustilanteissa, ne keskustellaan läpi kahden kesken. Ei todellakaan aleta liittoutumaan lapsen kanssa ja ns. kampittamaan toista vanhempaa. Tuollahan vaan pelataan sitä, että äiti menettää kaiken otteen tyttäreensä.

Alitajuinen himo tytärtä kohtaan. Oma isäni oli samanlainen, alkoi seksualisoimaan minua teininä. Äiti ei reagoinut esim. pukeutumiseeni millään tavalla, isä oli koko ajan puuttumassa siihen ja muutenkin kohteli flirttailevasti. Suomessa sepitetään, etteivätkö miehet tuntisi alitajuista vetoa tyttäriään kohtaan, mutta todellakin tuntevat ja äiti ja tytär aistivat sen

Sinuna jättäisin tyttären täysin rauhaan ja antaisin hänen jatkaa leikkirakkaussuhdettaan isukkiin. Se tulee räjähtämään näpeille, mutta se ei ole sinun ongelmasi. Tätä tuhoa tapahtuu niin kauan, kunnes miehet alkavat noudattamaan viisaampien reseptejä, esim. kristittyjen ohjeita avioliitosta, jne. Niin kauan kun näin ei ole, he ovat elukoita. Se ei ole hyvien naisten vika. Pelasta oma sielusi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on oikeassa. Riippuu tietysti asiasta. En usko että nuorille vaikkapa konsertit ovat automaattisesti ok tai viinan kittaaminen. Ole ystävällinen teiniä kohtaan sinäkin ja yritä ymmärtää, kohta teini-ikä menee ohi. Teini ei ole enää lapsi ja etkö näe sitä. Pojille ehkä on ankara ettei tule pahiksia, mutta onko liian. Pitäiskö sun pitää myös poikien puolta ja keskustella miehen kanssa salaa niistä asioista. Ettei kovistele ja tylytä lapsia.

 

Vaikka antamani esimerkki nyt olikin tuollainen mihin viitannet, niin tyttö saa kyllä paljonkin vapauksia...joskus mietin että ehkä jopa liikaakin (viikkorahat, vaatteet, ostosreissut, kaverikyläilyt yms.) koska ei oikein tunnu olevan kiitollinen mistään, mutta se toisaalta kuuluu ikäänkin.

Miksi lapsen pitää olla kiitollinen? Vaikuttaa siltä, että sinulla on päässäsi nöyrän lapsen ihanne. Mistä se tulee? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö perustelujen pyytäminen ole hiukan eri asia kuin kyseenalaistaminen? Minne teini ei saanut mennä? 

Nyt kaikki takertuu tuohon esimerkkiin ja vielä niin etten päästä tyttöä mihinkään, mikä ei siis pidä paikkaansa alkuunkaan. Mutta joskus täytyy asettaa rajojakin ja esimerkiksi voin sanoa että nyt ei voi mennä kaverin kanssa ostoksille koska läksyt tehtävä ensin tai on tulossa vieraita. Niin mies saattaa silloin asettua tyttären puolelle ja mielestäni häneltä puuttuu täysin tilannetaju ja ymmärrys siitä ettei ole oikea hetki asettua lapsen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään. 

Eiköhän se parisuhteen malli haeta siitä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, ei miten aikuinen on suhteessa lapseen.

 

Tämä. Mun mielestä tuommoinen lapsen ja vanhemman välinen erityissuhde on kyseenalaista ja tekee hallaa koko perhedynamiikalle, Jännä että tätä ei monikaan täällä tajua vaan syyllistää ap:n itse olevan epäreilu tytärtään kohtaan.

Mistä sinä tiedät kumpi vanhemmista on kohtuullinen ja kumpi epäreilu. Oletat että mies on varmaan epäreilu ja lellii tytärtään, mutta voi olla että AP on epäreilu ja lellii poikiaan!

Tietysti miehenä pitäisin mahdollisena että jos minulla olisi tytär, niin hän oppisi kontrolloimana ja manipuloimaan minua. Miehiä on helppo kontrolloida kehumalla ja mielistelemällä. Parisuhteessa miehille ei (varmaan) paljoa kehuja tai ystävällisiä sanoja tarjota, joten tytär voi tajuta tämän ja iskeä kiilaa noidan ja isänsä väliin.