Lue keskustelun säännöt.
Miehen käyttäytyminen tytärtämme kohtaan ärsyttää
14.08.2024 |
Tytär on nyt teini-ikäinen ja selvästikin isintyttö. Hänen lisäkseen meillä on myös kaksi poikaa, vanhempi 10 ja kuopus 4.
Tytär on selvästikin mieheni lellikki ja hänen kanssaa mielellään viettää aikaa ja he viihtyvät yhdessä. Poikien kanssa myöskin kyllä hoitaa osuutensa, mutta tuntuu että heille hän on ankarampi ja kärsimättömämpi. Tyttöä mies kehuu usein ja jos minä esimerkiksi kiellän häneltä jonkin asian, niin mies varovasti asettuu tyttären puolelle kyseenalaistamalla kantaani (jos vaikka sanon että et mene, niin mies toteaa ääneen että miksei voisi mennä? Niin raivostuttavaa!), ei siis ihmekään että isi on myös tytön suosiossa.
Jotenkin toivoisin mieheltä maskuliinisempaa ja jämäkämpää miesmallia, nyt tuntuu melkein että mies haluaa jostain syystä miellyttää tytärtämme. En tiedä mitkä asiat ovat vaikuttaneet tällaisen dynamiikan syntyyn, mutta jokin mussa herättää hirveän vastarinnan...miettinyt jopa sitäkin olenko kateellinen. Saa kertoa omia näkemyksiä jos jotain ajatuksia herätti.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Eikö hän tässä juuri opeta että parisuhteessa oma vaimo asetetaan toissijaiseki ja mielistellään muita? Opettaa myös tyttärelleen diivan elkeitä eli sitä että miehiä voi helposti pompotella. Ap, miehesi on tossu.
Ei opeta.
Isän kannustus ja tuki sai aikaan hyvän itsetunnon. Isän mielestä minä olin älykäs ja osaava, äidin mielestä laiska ja laskelmoiva.
Löysin fiksun puolison, jota arvostan ja rakastan kuten hänkin minua. Meillä on tytär, joka on iskän tyttö. Ei se ole millään tavoin pois minulta.
Äitini kommentti puolisostani, et sä ilman sitä pärjäisikään. Äitini kommentti isästäni en ole piikasi... 🥶
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset takertuvat nyt siihen kumpi vanhemmista on oikeassa ja kumpi väärässä, kun se ei ole se pointti. Oikea asia on se, että vanhempien pitäisi tehdä ja keskustella nämä linjat yhdessä ilman lapsia, eikä lasten aikana yrittää kumota toistensa sanomisia.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Minä olin lellipentu, joka sai tehdä ihan kaiken haluamansa. Jos äiti kielsi jotain, isä kyllä antoi luvan ja teki selväksi, että äiti on vaan tiukkapipoinen. Niinpä minä sain kulkea yläasteikäisenä kaikenlaisissa porukoissa ilman mitään rajoja ja kotiintuloaikoja. 14-vuotiaana käytin viikonloppuisin kovia huumeita ja hilluin kaiken maailman narkkiporukoissa. Äiti etsi minua ympäri kaupunkia ja isä piti häntä idioottina, kun olinhan minä hänen mielestään ikäistään kypsempi ja osasin pitää itsestäni huolta.
Onneksi selvisin noista ajoista suht pienillä kolhuilla. Jokainen voi päätellä kumpaan vanhempaan minulla on välit kunnossa, siihen joka välitti vai siihen joka vähät välitti ja sabotoi vielä toisen kasvatustyötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Eiköhän se parisuhteen malli haeta siitä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, ei miten aikuinen on suhteessa lapseen.
Tämä. Mun mielestä tuommoinen lapsen ja vanhemman välinen erityissuhde on kyseenalaista ja tekee hallaa koko perhedynamiikalle, Jännä että tätä ei monikaan täällä tajua vaan syyllistää ap:n itse olevan epäreilu tytärtään kohtaan.
Mikä ihmeen erityissuhde? S
Jospa itse keskustelisit niistä säännöistä miehen kanssa ennen kuin esität niitä yksipuolisia kieltoja tyttärelle.
Jos ongelma.on, että mielestäsi tytön pitää tehdä läksyt, miksi ette sovi kotiintuloaikaa niin, että hän ehtii tehdä ne läksyt kauppareissun jälkeen? Jos lapsi on lähdössä kaverin kanssa, on ymmärrettävää, ettei halua laittaa kaveria odottamaan.
Tilanteessa voidaan joustaa, jos siitä ei tule haittoja kuten että läksyt jäisivät kokonaan tekemättä.
Vieläpä nöyrän, kiitollisen tyttären ihanne.
Poikia kohtaan edes isä ei saisi olla ankara 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos MINÄ esimerkiksi kiellän häneltä jonkin asian, niin mies varovasti asettuu tyttären puolelle kyseenalaistamalla kantaani (jos vaikka sanon että et mene, niin mies toteaa ääneen että miksei voisi mennä? Niin raivostuttavaa!), ei siis ihmekään että isi on myös tytön suosiossa.
Jotenkin toivoisin mieheltä maskuliinisempaa ja jämäkämpää miesmallia, nyt tuntuu melkein että mies haluaa jostain syystä miellyttää tytärtämme."
Ymmärrän toki että vanhempien pitäisi "puhaltaa yhteen hiileen", mutta teettekö päätökset yhdessä? Jos SINÄ olet sitä mieltä että tyttäresi ei voi mennä tilaisuuteen x, mutta miehesi mielestä voisi, niin miksi olisi MIEHEKÄSTÄ että miehesi olisi samaa mieltä kuin SINÄ?
Miehekästä olisi että miehesi sanoisi että PERKELE, kyllä saa mennä!
Länsimaisessa kulttuurissa isän tehtävä ei ole mustasukkaisesti valvoa tyttären siveyttä. Suurinta rakkautta on päästää tytär (teini-iässä) elämään omaa elämäänsä ja tekemään omia ratkaisujaan.
Monissa kommenteissa sitä että AP:n mies on salliva isä pidetään jopa epäasiallisena kiinnostuksena tyttäreen, mutta sitten toisissa kommenteissa kirjoitetaan että eikö tyttären isä ymmärrä valvoa siveyttä, tyttärellähän voi olla vaikka fyysisiä seurustelusuhteita. Jos olisin itse isä teini-ikäiselle tyttärelle, niin toivoisin pystyväni pysymään näiden ääripäiden välissä, niin että osoittamani rakkaus ja välittäminen ei olisi mustasukkaista ja ylisuojelevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset takertuvat nyt siihen kumpi vanhemmista on oikeassa ja kumpi väärässä, kun se ei ole se pointti. Oikea asia on se, että vanhempien pitäisi tehdä ja keskustella nämä linjat yhdessä ilman lapsia, eikä lasten aikana yrittää kumota toistensa sanomisia.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Minä olin lellipentu, joka sai tehdä ihan kaiken haluamansa. Jos äiti kielsi jotain, isä kyllä antoi luvan ja teki selväksi, että äiti on vaan tiukkapipoinen. Niinpä minä sain kulkea yläasteikäisenä kaikenlaisissa porukoissa ilman mitään rajoja ja kotiintuloaikoja. 14-vuotiaana käytin viikonloppuisin kovia huumeita ja hilluin kaiken maailman narkkiporukoissa. Äiti etsi minua ympäri kaupunkia ja isä piti häntä idioottina, kun olinhan minä hänen mielestään ikäistään kypsempi ja osasin pitää itsestäni huolta.
Onneksi selvisin noista ajoista suht pienillä kolhuilla. Jokainen voi päätellä kumpaan vanhempaan minulla on välit kunnossa, s
Ap:n lapsi ei juokse narkkiporukoissa vaan käy ostoksilla ja kaverikyläilemässä. Hitusen kaukaa haettua sun narkkijutut tässä yhteydessä.
Samalla lailla ap on velvollinen keskustelemaan miehen kanssa, jos haluaa kieltää jotain mitä mies sallisi. Jos tyttö kysyy lupaa isältään, pitääkö ap aina suunsa kiinni ettei tule ristiriitaisia vastauksia?
Seinäjoen murrharii hannakin 15 , oli iskän lellikki. Nous kus peähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset takertuvat nyt siihen kumpi vanhemmista on oikeassa ja kumpi väärässä, kun se ei ole se pointti. Oikea asia on se, että vanhempien pitäisi tehdä ja keskustella nämä linjat yhdessä ilman lapsia, eikä lasten aikana yrittää kumota toistensa sanomisia.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Minä olin lellipentu, joka sai tehdä ihan kaiken haluamansa. Jos äiti kielsi jotain, isä kyllä antoi luvan ja teki selväksi, että äiti on vaan tiukkapipoinen. Niinpä minä sain kulkea yläasteikäisenä kaikenlaisissa porukoissa ilman mitään rajoja ja kotiintuloaikoja. 14-vuotiaana käytin viikonloppuisin kovia huumeita ja hilluin kaiken maailman narkkiporukoissa. Äiti etsi minua ympäri kaupunkia ja isä piti häntä idioottina, kun olinhan minä hänen mielestään ikäistään kypsempi ja osasin pitää itsestäni huolta.
Onneksi selvisin noista ajoista suht pienillä kolhuilla. Jokainen voi päätellä kumpaan vanhempaan minulla on välit kunnossa, s
Kai tajuat, että sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa siitä, millaista AP:n perheessä on? Kaikki tuo jaarittelusi on pelkkää omaa kuvitelmaasi. "Oma isäni oli juuri tuollainen". Kun et sinä tiedä, millainen AP:n lasten isä on. Hyvin suurella todennäköisyydellä hän on aivan erilainen kuin sinun isäsi. Ihmiset kun ovat erilaisia keskenään ja sinun kokemuksesi eivät oikeasti todellisuudessa kerro siitä, millaista muilla ihmisillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset takertuvat nyt siihen kumpi vanhemmista on oikeassa ja kumpi väärässä, kun se ei ole se pointti. Oikea asia on se, että vanhempien pitäisi tehdä ja keskustella nämä linjat yhdessä ilman lapsia, eikä lasten aikana yrittää kumota toistensa sanomisia.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Minä olin lellipentu, joka sai tehdä ihan kaiken haluamansa. Jos äiti kielsi jotain, isä kyllä antoi luvan ja teki selväksi, että äiti on vaan tiukkapipoinen. Niinpä minä sain kulkea yläasteikäisenä kaikenlaisissa porukoissa ilman mitään rajoja ja kotiintuloaikoja. 14-vuotiaana käytin viikonloppuisin kovia huumeita ja hilluin kaiken maailman narkkiporukoissa. Äiti etsi minua ympäri kaupunkia ja isä piti häntä idioottina, kun olinhan minä hänen mielestään ikäistään kypsempi ja osasin pitää itsestäni huolta.
Onneksi selvisin noista ajoista suht pienillä kolhuilla. Jokainen voi päätel
Ap:n lapsi ei juokse narkkiporukoissa vaan käy ostoksilla ja kaverikyläilemässä. Hitusen kaukaa haettua sun narkkijutut tässä yhteydessä.
Samalla lailla ap on velvollinen keskustelemaan miehen kanssa, jos haluaa kieltää jotain mitä mies sallisi. Jos tyttö kysyy lupaa isältään, pitääkö ap aina suunsa kiinni ettei tule ristiriitaisia vastauksia?
Kun se pointti oli siinä, että vanhempien täytyy käydä ne linjat läpi yhdessä keskenään, ei lapsien aikana toisiaan vastaan asettuen.
Jaoin oman tarinani varoittavana esimerkkinä siitä mitä se voi pahimmillaan olla, kun toinen vanhempi kumoaa aina toisen asettamia rajoja. En minäkään missään narkkiporukoissa heti alkanut hillumaan, vaan tilanne ajautui siihen, kun sitä siimaa tuli niin paljon kuin kelasta jaksoi vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun se pointti oli siinä, että vanhempien täytyy käydä ne linjat läpi yhdessä keskenään, ei lapsien aikana toisiaan vastaan asettuen. "
Valitettavasti AP ei tee niin, vaan sanelee omia sääntöjään kenestäkään muusta ja järkiperusteista välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Eiköhän se parisuhteen malli haeta siitä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, ei miten aikuinen on suhteessa lapseen.
Tämä. Mun mielestä tuommoinen lapsen ja vanhemman välinen erityissuhde on kyseenalaista ja tekee hallaa koko perhedynamiikalle, Jännä että tätä ei monikaan täällä tajua vaan syyllistää ap:n itse olevan epäreilu tytärtään kohtaan.
Jep. Jos vanhemmat kohtaavat keskinäistä ristiriitaa kasvatustilanteissa, ne keskustellaan läpi kahden kesken. Ei todellakaan aleta liittoutumaan lapsen kanssa ja ns. kampittamaan t
Äidin ote tyttärestä... voi valitettavasti olla tuhoisa tyttären itsetunnolle. Äidillä diagnosoitiin myöhemmin harhaluuloisuushäiriö, tulkitsi monia tilanteita todella negatiivisesti. Isä pelasti itsetuntoni.
Äitikin olisi halunnut selvitellä välejä ilman, että isä minut niistä tilanteista pelasti. Kaikki äidit eivät ole hyviä äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset takertuvat nyt siihen kumpi vanhemmista on oikeassa ja kumpi väärässä, kun se ei ole se pointti. Oikea asia on se, että vanhempien pitäisi tehdä ja keskustella nämä linjat yhdessä ilman lapsia, eikä lasten aikana yrittää kumota toistensa sanomisia.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Minä olin lellipentu, joka sai tehdä ihan kaiken haluamansa. Jos äiti kielsi jotain, isä kyllä antoi luvan ja teki selväksi, että äiti on vaan tiukkapipoinen. Niinpä minä sain kulkea yläasteikäisenä kaikenlaisissa porukoissa ilman mitään rajoja ja kotiintuloaikoja. 14-vuotiaana käytin viikonloppuisin kovia huumeita ja hilluin kaiken maailman narkkiporukoissa. Äiti etsi minua ympäri kaupunkia ja isä piti häntä idioottina, kun olinhan minä hänen mielestään ikäistään kypsempi ja osasin pitää itsestäni huolta.
Onneksi selvisin noista ajo
Monet lapset saa kasvaa vapaasti eikä heistä tule narkkeja ja toisinpäin, ankaran kasvatuksen saanut voi olla narkki. Kotioloissa tai muussa elämässä on ollut jotain muuta pielessä. Harvemmin narkkeja on liikaa rakastettu tai lellitty.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset takertuvat nyt siihen kumpi vanhemmista on oikeassa ja kumpi väärässä, kun se ei ole se pointti. Oikea asia on se, että vanhempien pitäisi tehdä ja keskustella nämä linjat yhdessä ilman lapsia, eikä lasten aikana yrittää kumota toistensa sanomisia.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Minä olin lellipentu, joka sai tehdä ihan kaiken haluamansa. Jos äiti kielsi jotain, isä kyllä antoi luvan ja teki selväksi, että äiti on vaan tiukkapipoinen. Niinpä minä sain kulkea yläasteikäisenä kaikenlaisissa porukoissa ilman mitään rajoja ja kotiintuloaikoja. 14-vuotiaana käytin viikonloppuisin kovia huumeita ja hilluin kaiken maailman narkkiporukoissa. Äiti etsi minua ympäri kaupunkia ja isä piti häntä idioottina, kun olinhan minä hänen mielestään ikäistään kypsempi ja osasin pitää itsestäni huolta.
Onneksi selvisin noista ajoista suht pienillä kolhuilla. Jokainen voi päätellä kumpaan vanhempaan minulla on välit kunnossa, s
Meillä taas äitini antoi mennä, koska ei välittänyt. Isää huoletti. En tosin päätynyt huonoille teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai,miksi ihmisen pitää olla kiitollinen? Kysytkö ihan tosissasi? Ilmankos tuolla niitä eopäkiitollisia pershedelmiä on pitkin kyliä,kun mistään ei tarvitse kiittää ja kaikki on itsestäänselvyys.
Kiitollisuudella tarkoitetaan sitä,että lapset opetetaan siihen,että kaikki ei vaan tipahda taivaasta kellekään ja opetetaan kiittämään ja kunnioittamaan muiden ihmisten ponnisteluja toisten eteen. Ja niitä toisia on myös ne omat petshedelmät.
Niistä kasvaa aikuisia ja jos ne opetetaan siihen että kaiken saa ilman kiitosta niin niistä tulee itsekkäitä mulk...näitä näkee joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit tyytyväinen, koska tyttäresi saa parhaan mahdollisen mallin siitä miten miehen tulee suhtautua häneen! Olin isin prinsessa ja näin vanhempana ymmärrän miten onnekas olen ollut. En koskaan haksahtanut huonosti kohteleviin miehiin, vaan olen naimisissa miehen kanssa, joka kohtelee minua kuin kuningatarta. Ja tyttäriämme kuin prinsessoja. Heilläkin on hyvä miesmaku, ovat avoliitoissa.
Meillä taas isä oli äidin kanssa toisiaan tukeva tiimi. Sain hyvän parisuhteen mallin, missä ollaan tasa-arvoisia ja kaikessa tekemisessä vallitsee molemmin puolinen kunnioitus ja halu olla toiselle hyvä. Ei ole tarvinnut haksahdella huonosti kohteleviin miehiin, tai parisuhteeseen missä toisia kohdellaan kuin kuninkaallisia. Täysin vieras ajatus moinen.
Mistä sait ajatuksen, etteivät minun vanhempani olisi tasa-arvoisia ja toisiaan kunnioittavia? Kyllä olivat ja ovat edelleen, yli 50 v. avioliitto takana. Mistä sait ajatuksen siitä, että tyttärelle annettu erityinen huomio olisi pois parisuhteelta ja sille jopa haitaksi? Erikoinen ajatuskuvio!
Ap kertoi olevansa kateellinen tyttärelleen. Sitä kannattaisi pohtia vaikka terapiassa, sillä hän on ehkä jäänyt vaille sellaista hyvää suhdetta ja erityistä asemaa, joka tulisi olla isän ja tyttären välillä aina.
Isän ja tyttären suhde on erityinen, mutta se ei sulje pois sitä, etteikö myös parisuhde voisi olla vahva. Ja kuten sanoin, niin olisi tärkeää, että äiti tukee isän suhdetta tyttäreen eri sukupuolena ja ymmärtää sen valtavan merkityksen, mikä tuolla tyttären elämään on. Elämän loppuun asti. Tytär saa tunteen siitä, että hän on arvokas ja erityinen juuri sellaisena kuin hän on.
Naisilla voi olla äiteinä hankala suhde omaan sukupuoleensa, kehoonsa ja seksuaalisuuteensa heidän omien haavojensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset takertuvat nyt siihen kumpi vanhemmista on oikeassa ja kumpi väärässä, kun se ei ole se pointti. Oikea asia on se, että vanhempien pitäisi tehdä ja keskustella nämä linjat yhdessä ilman lapsia, eikä lasten aikana yrittää kumota toistensa sanomisia.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Minä olin lellipentu, joka sai tehdä ihan kaiken haluamansa. Jos äiti kielsi jotain, isä kyllä antoi luvan ja teki selväksi, että äiti on vaan tiukkapipoinen. Niinpä minä sain kulkea yläasteikäisenä kaikenlaisissa porukoissa ilman mitään rajoja ja kotiintuloaikoja. 14-vuotiaana käytin viikonloppuisin kovia huumeita ja hilluin kaiken maailman narkkiporukoissa. Äiti etsi minua ympäri kaupunkia ja isä piti häntä idioottina, kun olinhan minä hänen mielestään ikäistään kypsempi ja osasin pitää itsestäni huolta.
Onneksi selvisin noista ajoista suht pienillä kolhuilla. Jokainen voi päätel
Kai tajuat, että sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa siitä, millaista AP:n perheessä on? Kaikki tuo jaarittelusi on pelkkää omaa kuvitelmaasi. "Oma isäni oli juuri tuollainen". Kun et sinä tiedä, millainen AP:n lasten isä on. Hyvin suurella todennäköisyydellä hän on aivan erilainen kuin sinun isäsi. Ihmiset kun ovat erilaisia keskenään ja sinun kokemuksesi eivät oikeasti todellisuudessa kerro siitä, millaista muilla ihmisillä on.
Olen pahoillani, että viittaukset tuottavat sinulle ongelmia, joten väännän rautalangasta. Aloitin kirjoitukseni kappaleella jossa kerron, että vanhempien täytyy pitää yhtä linjaa eikä alkaa kumoamaan toisiaan lasten aikana. Tämän jälkeen teen toisen kappaleen alussa viitauksen tuollaiseen toistaan kumoavaan vanhempaan käyttäen omaa isääni esimerkkinä. Eli vielä yksinkertaistaen, en viitannut aloittajan puolisoon.
Kuten ihan alussa kirjoitin, nyt takerrutaan liikaa siihen kumpi on oikeassa, koska näitä asioita emme voi tietää. Tästä johtuen joudumme keskustelemaan asiasta yleisellä tasolla keskittyen juurisyyhyn, eli vanhempien keskenäiseen kommunikaatioon ja sen puutteeseen. Tällöin oman elämän kautta esitetyt esimerkit eivät ole rinnastuksia siihen mitä aloittajan huushollissa konkreettisesti tapahtuu, vaan esimerkkejä siitä millaisia lisäongelmia alkuperäinen ongelma voi pahimmillaan aiheuttaa.
Toivottavasti tämä selvensi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Eiköhän se parisuhteen malli haeta siitä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, ei miten aikuinen on suhteessa lapseen.
Tämä. Mun mielestä tuommoinen lapsen ja vanhemman välinen erityissuhde on kyseenalaista ja tekee hallaa koko perhedynamiikalle, Jännä että tätä ei monikaan täällä tajua vaan syyllistää ap:n itse olevan epäreilu tytärtään kohtaan.
Mikä ihmeen erityissuhde? S
Eli jos tyttäresi kysyy jotain sinulta ja mieheltäsi, niin sinä päätät ja miehesi pitäisi olla automaattisesti samaa mieltä?
Eri tilanne on että olette sopineet jotain ja sitten miehesi lipsuu sovitusta. Tämä osoittaisi että miehesi olisi kykenemätön pitäytymään yhteisesti sovituissa päätöksissä.
Siskoni ex on täysin kykenemätön mies pitämään sopimuksia ja määräämään teini iän saavuttanutta poikaansa (lapsi edellisestä suhteesta). Sovitusta kiinni pitäminen osoittaa luonnetta ja kykyä, mutta ex tempore päätökset on sitten eri asia ja neuvottelukysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Ja pojillako sama oikeus odottaa palvontaa ja lellimistä puolisoltaan??
Mitä seksististä paskaa.
Tuon tytön tulevaisuus on pilalla. Just noi iskän lellikkitytöt ei osaa kohdata mitään pettymyksiä maailmassa. Hyvää loppuelämää vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Eikö hän tässä juuri opeta että parisuhteessa oma vaimo asetetaan toissijaiseki ja mielistellään muita? Opettaa myös tyttärelleen diivan elkeitä eli sitä että miehiä voi helposti pompotella. Ap, miehesi on tossu.
Ei opeta.
Isän kannustus ja tuki sai aikaan hyvän itsetunnon. Isän mielestä minä olin älykäs ja osaava, äidin mielestä laiska ja laskelmoiva.
Löysin fiksun puolison, jota arvostan ja rakastan kuten hänkin minua. Meillä on tytär, joka on iskän tyttö. Ei se ole millään tavoin pois minulta.
Äitini kommentti puolisostani, et sä ilman sitä pärj
Toivottavasti ei ole muita lapsia kuin tuo "iskän tyttö". Se on aika hemmetin väärin niitä muita sisaruksia kohtaan. Mutta tuskin edes tajuat sitä.
Voi luoja te olette sekaisin!
Siis tältä porukalta joku ihan tosissaan kyselee mielipiteitä omasta elämästään.