Miehen käyttäytyminen tytärtämme kohtaan ärsyttää
Tytär on nyt teini-ikäinen ja selvästikin isintyttö. Hänen lisäkseen meillä on myös kaksi poikaa, vanhempi 10 ja kuopus 4.
Tytär on selvästikin mieheni lellikki ja hänen kanssaa mielellään viettää aikaa ja he viihtyvät yhdessä. Poikien kanssa myöskin kyllä hoitaa osuutensa, mutta tuntuu että heille hän on ankarampi ja kärsimättömämpi. Tyttöä mies kehuu usein ja jos minä esimerkiksi kiellän häneltä jonkin asian, niin mies varovasti asettuu tyttären puolelle kyseenalaistamalla kantaani (jos vaikka sanon että et mene, niin mies toteaa ääneen että miksei voisi mennä? Niin raivostuttavaa!), ei siis ihmekään että isi on myös tytön suosiossa.
Jotenkin toivoisin mieheltä maskuliinisempaa ja jämäkämpää miesmallia, nyt tuntuu melkein että mies haluaa jostain syystä miellyttää tytärtämme. En tiedä mitkä asiat ovat vaikuttaneet tällaisen dynamiikan syntyyn, mutta jokin mussa herättää hirveän vastarinnan...miettinyt jopa sitäkin olenko kateellinen. Saa kertoa omia näkemyksiä jos jotain ajatuksia herätti.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Eikö hän tässä juuri opeta että parisuhteessa oma vaimo asetetaan toissijaiseki ja mielistellään muita? Opettaa myös tyttärelleen diivan elkeitä eli sitä että miehiä voi helposti pompotella. Ap, miehesi on tossu.
Ei opeta.
Isän kannustus ja tuki sai aikaan hyvän itsetunnon. Isän mielestä minä olin älykäs ja osaava, äidin mielestä laiska ja laskelmoiva.
Löysin fiksun puolison, jota arvostan ja rakastan kuten hänkin minua. Meillä on tytär, joka on iskän tyttö. Ei se ole millään tavoin pois minulta.
Äit
Joillekin on näköjään vieras käsite, että isä voi rakastaa kaikkia lapsiaan, vaikka tytär on isän tyttö. Ne muutkin lapset voi olla isän tyttöjä ja poikia. Uskomatonta kyllä kaikissa perheissä sitä kiintymystä ei tartte säännöstellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Eiköhän se parisuhteen malli haeta siitä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, ei miten aikuinen on suhteessa lapseen.
Miten arvokkaaksi koet itsesi? Miten annat muiden kohdella itseäsi. Isä arvosti minua, äiti ei arvostanut. Minulla on puoliso, joka arvostaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Eikö hän tässä juuri opeta että parisuhteessa oma vaimo asetetaan toissijaiseki ja mielistellään muita? Opettaa myös tyttärelleen diivan elkeitä eli sitä että miehiä voi helposti pompotella. Ap, miehesi on tossu.
Ei opeta.
Isän kannustus ja tuki sai aikaan hyvän itsetunnon. Isän mielestä minä olin älykäs ja osaava, äidin mielestä laiska ja laskelmoiva.
Löysin fiksun puolison, jota arvostan ja rakastan kuten hänkin minua. Meillä on tytär, joka on iskän tyttö. Ei se ole millään tavoin pois minulta.
Äit
Kyllä meillä on pikkuveljeni, joka oli sekä äitini että isäni mielestä hyvä tyyppi. Minä olin ainoastaan isäni mielestä sellainen.
Äidin ongelmat veljen kanssa alkoivat veljen aikuistuessa ja irottautuessa äidin otteesta. Ensimmäinen miniä oli äidille ihan kauhistus 😄
Eikä paha tytär edes tukenut äitiään kriisissä vaan oli veljen puolella.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Höpö höpö.
Oletko tyhmä?
Kynnysmattoilu ei ole koskaan hyvä malli!
Vierailija kirjoitti:
Olet siis mustasukkainen omalle tyttärellesi.
No, jos kynnysmatttona olo aiheuttaa kateutta
Hmmmmmm
On sulla kateuden aiheet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi ikävää ja kypsymätöntä käytöstä mieheltäsi, ettei pysy yhteisissä säännöissä. Tytär kyllä tiedostaa, että isänsä on sinua heikompi, opettelee nyt rajoja mitä tulee miehiin. Miehesi on heikkoluonteinen, ei saa tyttären kunnioitusta, eikä tuntemaan tyttären oloa turvalliseksi. Muuten hyvä, että isä arvostaa tytärtään ja kehuu tätä.
Missä niitä yhteisiä sääntöjä oli? Minä olen lukenut vain AP:n omista säännöistä.
Ensimmäinen ja tärkein sääntö on, että vanhemmat ovat niitä aikuisia lapsen elämässä. Isän ei kuulu alkaa etsimään porsaanreikää, mistä voisivat mennä tytärtään auttaakseen. Miehen täytyy ottaa paikkansa suhteessa vaimoonsa ja tyttäreensä, pystyyhän hän siihen poikiensa kohdalla, tuoda selkeästi mielipiteensä esiin, ottaa huomioon myös puolison mielipide. Hirveää kuinka isä on kasvattamassa tyttärestään prinsessaa, siitä ei hyvä seuraa. Isällä on oikeus, kuin äidilläkin, ihailla lapsiaan, huomata heidän kauneus tai komeus, olla ylpeä heistä. Kuitenkin lapset kaipaavat turvaa ja hyväksyntää, mitkä kummatkin vanhemmat ( tässä tapauksessa), ovat valmiita suomaan, jotta lapsista kasvaisi terveitä persoonia.
Tuota ei pitäs tapahtua, jos kiellät tytöltä jotain, että isä kyseenalaistaa sinun kantasi, tytön kuullen ainakaan. Kahden kesken sovitte lasten kasvattamisen pelisäännöistä, mutta lasten edessä on pidettävä yhtä köyttä. Miehesi ei tätä tee. Jotkut isät nostaa tyttärensä jalustalle, jopa vaimon ohi. Se in väärin tietysti vaimoa kohtaan, mutta aika raskas taakka tytölle.
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei pitäs tapahtua, jos kiellät tytöltä jotain, että isä kyseenalaistaa sinun kantasi, tytön kuullen ainakaan. Kahden kesken sovitte lasten kasvattamisen pelisäännöistä, mutta lasten edessä on pidettävä yhtä köyttä. Miehesi ei tätä tee. Jotkut isät nostaa tyttärensä jalustalle, jopa vaimon ohi. Se in väärin tietysti vaimoa kohtaan, mutta aika raskas taakka tytölle.
Ap ei saisi kyseenalaistaa isää tytön kuullen, mutta tämä kummasti unohtuu.
Meillä oli aikoinaan myös noin. Isä oli ankarampi veljelleni. Minä sain tyttönä monet asiat periksi; jos äiti kielsi, menin tivaamaan asiaa isältäni, joka yleensä ottaen totesi, että kyllähän tyttö saa mennä/tehdä jne.
Myöhemmin tajusin kyllä, että oli varmaan äidistä tosi ärsyttävää, että minä kyselin isältä kiellon päätteeksi lupaa ja isä kumosi äidin kiellot.
Vanhempien pitäisi vetää yhtä köyttä eikä toinen saisi missään nimessä nakertaa toisen arvovaltaa kasvattajana toimien kuten aapeen mies.
Tällä tavalla mitätöidään puolison mielipide, kasvatus ja arvovalta vanhempana.
En näe tuossa mitään hyvää mallia miesten toiminnasta tyttärelle.
Ja mistä täällä porukka kiskoo nuo juttunsa ? Esim.jonkun mielestä aapee kohtelee epäreilusti tytärtään ja suosii poikiaan..Missä kohtaa aapee näin sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan myös noin. Isä oli ankarampi veljelleni. Minä sain tyttönä monet asiat periksi; jos äiti kielsi, menin tivaamaan asiaa isältäni, joka yleensä ottaen totesi, että kyllähän tyttö saa mennä/tehdä jne.
Myöhemmin tajusin kyllä, että oli varmaan äidistä tosi ärsyttävää, että minä kyselin isältä kiellon päätteeksi lupaa ja isä kumosi äidin kiellot.
Vanhempien pitäisi vetää yhtä köyttä eikä toinen saisi missään nimessä nakertaa toisen arvovaltaa kasvattajana toimien kuten aapeen mies.
Tällä tavalla mitätöidään puolison mielipide, kasvatus ja arvovalta vanhempana.
En näe tuossa mitään hyvää mallia miesten toiminnasta tyttärelle.
Ja mistä täällä porukka kiskoo nuo juttunsa ? Esim.jonkun mielestä aapee kohtelee epäreilusti tytärtään ja suosii poikiaan..Missä kohtaa aapee näin sanoo?
Jos luit aloituksen, ap kirjoitti kadehtivansa tyttöä. Niin tyhmää lasta ei olekaan, ettei huomaisi kateuden myrkyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei pitäs tapahtua, jos kiellät tytöltä jotain, että isä kyseenalaistaa sinun kantasi, tytön kuullen ainakaan. Kahden kesken sovitte lasten kasvattamisen pelisäännöistä, mutta lasten edessä on pidettävä yhtä köyttä. Miehesi ei tätä tee. Jotkut isät nostaa tyttärensä jalustalle, jopa vaimon ohi. Se in väärin tietysti vaimoa kohtaan, mutta aika raskas taakka tytölle.
Nimenomaan, raskas taakka tyttärelle. Tytär kuitenkin on äitinsä jatkumo ja rakastaa tätä sydämestään, erityisesti mikäli varhaiskehityksessä ei ole ollut perustavanlaatuisia ongelmia. Usein isillä tämä varhaislapsuuden läheisyys ja rakkaus herättää mustasukkaisuutta sekä kateutta. Lapsesta muodostuu kilpailuväline mitä tulee rakkauteen. En usko, että kyseessä on mitään sairasta seksualisointia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan myös noin. Isä oli ankarampi veljelleni. Minä sain tyttönä monet asiat periksi; jos äiti kielsi, menin tivaamaan asiaa isältäni, joka yleensä ottaen totesi, että kyllähän tyttö saa mennä/tehdä jne.
Myöhemmin tajusin kyllä, että oli varmaan äidistä tosi ärsyttävää, että minä kyselin isältä kiellon päätteeksi lupaa ja isä kumosi äidin kiellot.
Vanhempien pitäisi vetää yhtä köyttä eikä toinen saisi missään nimessä nakertaa toisen arvovaltaa kasvattajana toimien kuten aapeen mies.
Tällä tavalla mitätöidään puolison mielipide, kasvatus ja arvovalta vanhempana.
En näe tuossa mitään hyvää mallia miesten toiminnasta tyttärelle.
Ja mistä täällä porukka kiskoo nuo juttunsa ? Esim.jonkun mielestä aapee kohtelee epäreilusti tytärtään ja suosii poikiaan..Missä kohtaa aapee näin sanoo?
Aloituksessahan äiti kyseenalaistaa isää yhtä lailla. Miksi äidin mielipide olisi ratkaiseva?
AP on kateellinen kontrollifriikki narsisti ja ei ymmärrä tavallisista perhesuhteista mitään.
Suosittelen kääntymään psykologin puolelle ja miettimään sitä omaa käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei pitäs tapahtua, jos kiellät tytöltä jotain, että isä kyseenalaistaa sinun kantasi, tytön kuullen ainakaan. Kahden kesken sovitte lasten kasvattamisen pelisäännöistä, mutta lasten edessä on pidettävä yhtä köyttä. Miehesi ei tätä tee. Jotkut isät nostaa tyttärensä jalustalle, jopa vaimon ohi. Se in väärin tietysti vaimoa kohtaan, mutta aika raskas taakka tytölle.
Nimenomaan, raskas taakka tyttärelle. Tytär kuitenkin on äitinsä jatkumo ja rakastaa tätä sydämestään, erityisesti mikäli varhaiskehityksessä ei ole ollut perustavanlaatuisia ongelmia. Usein isillä tämä varhaislapsuuden läheisyys ja rakkaus herättää mustasukkaisuutta sekä kateutta. Lapsesta muodostuu kilpailuväline mitä tulee rakkauteen. En usko, että kyseessä on mitään sairasta seksualisointia.
Isällä on lapseen hyvä suhde, ap sen sijaan kokee tytärtään kohtaan kateutta, kuten hän itse myönsi. Miksi projisoit ap:n kokeman kateuden isälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mallinhan mies antaa. Tytär osaa odottaa tulevaisuudessa myös puolisoltaan sitä, mitä isä antaa, eli hänen puolellaan olemista ja lellimistä. Vähempään ei tule tyytymään.
Amen. Minulla oli juuri tuollainen isä, ja totisesti ihmettelen mistä muut naiset edes löytää miehiä, jotka kohtelee niitä kaltoin. Minua on aina pidetty jalustalla, koska se on sitä mitä minä yksinkertaisesti aina odotan. (Poislukien yksi sukulaismies joka ahdisteli minua seksuaalisesti pari vuotta kun olin varhaisessa teini-iässä. Kiitos hyvän isäsuhteen, selvisin tuosta melko vähäisin henkisin vaurioin.)
Ja meilläkin tuo iskän "mieliksi oleminen" oli pikemminkin sitä, että se yritti olla järjen ja kohtuuden ääni tolkuttoman ankaran äitini vastapainona. Äidillä oli mm. sellainen periaate, että lapsia ei saa kehua. Se jopa torui isää julkisesti kun isä ylpeänä kertoi sisko
Tämäpä se on miehen osa perinteisesti perheessä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei pitäs tapahtua, jos kiellät tytöltä jotain, että isä kyseenalaistaa sinun kantasi, tytön kuullen ainakaan. Kahden kesken sovitte lasten kasvattamisen pelisäännöistä, mutta lasten edessä on pidettävä yhtä köyttä. Miehesi ei tätä tee. Jotkut isät nostaa tyttärensä jalustalle, jopa vaimon ohi. Se in väärin tietysti vaimoa kohtaan, mutta aika raskas taakka tytölle.
Sitä kieltämistä ei pitäisi tapahtua, jos se ei perustu mihinkään järkisyyhyn. Ymmärräthän sinä, että AP on tässä se, joka kieltäytyy sopimasta yhteisiä sääntöjä ja noudattamasta niitä. Hän ei jätä yhteisistä säännöistä sopimiselle mahdollisuutta, kun sanelee kieltojaan ennen kuin kukaan on ehtinyt neuvotella asiasta.
Mun vanhemmat oli maataloista ja siellä tyttö ei ollut mitään mutta poika oli kaikki kaikessa. 3 vuotta nuorempi veljeni sai 7 kertaa enemmän viikkorahaa kuin mää ja sai tehdä melkein mitä halusi. Mulla oli tiukka kuri ja säännöllisesti arestissa. En silti vihaa veljeäni, tyhmähän se olisi ollut jonsei etujansa olisi käyttänyt.
Meillä ihan samanlaista menoa. Tyttö on isin lemmikki. Heillä on samanlaiset luonteet. Sallii lähes kaiken häneltä.
Poika taas äidin lemmikki. Hän on erityislapsi. Liian hankala isukin käsitellä häntä.
Muistan omasta lapsuudestani saman kuvion. Olen 70-luvulla syntynyt. Useissa perheissä tytöt oli isän lemmikkejä. Jotenkin isästä tytöt hakee turvaa ja hyväksyntää luontaisesti. Isät haluavat ehkä tiedostamattaankin tyttären hyväksyntää enemmän kuin pojan. Miksi, en tiedä sitä.
Mutta kyllä tasapuolinen pitäisi silti olla perheessä lasten kohtelussa. Ja sitä voi vaatiakin. Jos toinen vanhempi esim. äiti kieltää jotain. Ei sitä isä voi kumota. Keskustelkaa! Tällä suosimisella voi olla traumaattisia vaikutuksia toisien lasten, poikien elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan myös noin. Isä oli ankarampi veljelleni. Minä sain tyttönä monet asiat periksi; jos äiti kielsi, menin tivaamaan asiaa isältäni, joka yleensä ottaen totesi, että kyllähän tyttö saa mennä/tehdä jne.
Myöhemmin tajusin kyllä, että oli varmaan äidistä tosi ärsyttävää, että minä kyselin isältä kiellon päätteeksi lupaa ja isä kumosi äidin kiellot.
Vanhempien pitäisi vetää yhtä köyttä eikä toinen saisi missään nimessä nakertaa toisen arvovaltaa kasvattajana toimien kuten aapeen mies.
Tällä tavalla mitätöidään puolison mielipide, kasvatus ja arvovalta vanhempana.
En näe tuossa mitään hyvää mallia miesten toiminnasta tyttärelle.
Ja mistä täällä porukka kiskoo nuo juttunsa ? Esim.jonkun mielestä aapee kohtelee epäreilusti tytärtään ja suosii poikiaan..Missä kohtaa aapee näin sanoo?
Jos luit aloituksen, niin missä kohtaa aapee sanoo kadehtivansa tyttöä?
Aapeehan sanoo, että miettii onko kateellinen. Ei sitä, että olisi juuri tytölle kateellinen, vaan ehkä siitä, että isä ja tytär ovat läheisissä väleissä keskenään ja äiti jää tavallaan ulkopuolille "pahiksena", joka luo sääntöjä?
Ja täällä myös paheksutaan, että äiti kieltää eikä vaikka neuvottele isän kanssa ensin.
Äidillähän voi olla selkeä syy kieltoon, esim.sovitut läksyt/kotityöt tekemättä, tytär haluaa kaverilleen ja tulee asiaa kysymään, äiti kieltää edellä mainituista syistä ja isä sotkeutuu asiaan tietämättä tai kysymättä syytä.
Meillä ainakin vanhempina osataan tehdä itsenäisesti päätökset. En minä tarvitse miehen lupaa tai mies minun, jos lapsilta jotakin kielletään. Jos kyseessä isompi asia, kysytään heti, että oletko jo puhunut toiselle vanhemmalle, jos ei, niin sitten selvitetään molempien mielipiteet ja neuvotellaan, miten homma hoidetaan. Ei tämä niin vaikeaa ole.
Ei hyvää päivää te olette sekaisin. Provo-AP on kadonnut vähin äänin takavasemmalle jo monta sivua sitten, ja täällä jengi vaan paasaa omista lapsuuden traumoistaan. :D