Miksi nykyään joka toista ahdistaa ihan tavalliset arkiset asiat?
Eikö ole ollut ihan oikeita vadtoi käymisiä vai mistä johtuu?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
No mua ahdistaa siksi että on ollut liikaa vastoinkäymisiä lapsesta asti. Olemassaolo pelottaa, kun mikä tahansa voi laukaista trauman. Sitten sitä ollaankin pari viikkoa taas sairaslomalla.
Olet varmaan ihannetyöntekijä, kun saikutat tämän tästä. Tiedoksi ettei muillakaan aina helppoa ole, mutta työt pitää silti tehdä. Se voi jopa joskus auttaa pahaa oloa.
Somen voisi lakkauttaa kokonaan. Älylaitteet kiinni ja kokemaan oikeaa elämää. Just olin espanjassa lomalla ja nyt suomessakin kesä jatkuu. Elämä on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
80 ja 90 luvun TV-ohjelmia katsellessa en voi välttyä ajatukselta että sen ajan normaali oli jotenkin matalammalla tasolla kuin nykyään. Ulkonäkö, pukeutuminen, älykkyys, menestyminen jne. Ennen oli jotenkin suotavaa olla ihan tavallinen pulliainen.
sama fiilis mulla. vaatimustaso kasvaa niin että evoluutio ei pysy perässä, joten ihmisten pitää olla itseään parempia - kyllähän sellainen ahdistaa!
Johtuu traumaperäisestä stressihäiröstä. Kasvoin epävakaassa perheessä, olin käytännössä koko lapsuuden varuillani. Siitä hermostoni meni sököksi, enkä kestä yhtään stressiä. Siitä huolimatta olen koittanut elää, kuten kuuluukin, käydä töissä ja perustin perheen. Kova kuormitus on sitten laukaissut lukuisia uusia terveyshuolia, mukaan luettuna yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Mitä varten te oikein suoritatte? Ketä varten? Ja miksi?
Elämä on tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
80 ja 90 luvun TV-ohjelmia katsellessa en voi välttyä ajatukselta että sen ajan normaali oli jotenkin matalammalla tasolla kuin nykyään. Ulkonäkö, pukeutuminen, älykkyys, menestyminen jne. Ennen oli jotenkin suotavaa olla ihan tavallinen pulliainen.
Ja koska kaikki pinnalliset hölmöt haluavat paistatella supersuorittajan maineessa, saa keisari kulkea edelleen alasti!
Miten nämä ahdistuneet etenkin teinit jaksavat työelämää 8h päivässä 5 päivää viikossa? Tuntuu että eivät millään.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ahdistuneet etenkin teinit jaksavat työelämää 8h päivässä 5 päivää viikossa? Tuntuu että eivät millään.
ei huonoa työelämää kuulukaan jaksaa.
Tunnen monta 80-luvulla nuoria olleita henkilöitä, joita ahdisti soittaa esim. hammaslääkäriin tai verotoimistoon. Silloin pystyi fillarilla menemään tiskille ja hoitamaan asiansa.
Ajat ja asiat muuttuu. En aina ihan ymmärrä tätä nykynuorten mollausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ahdistuneet etenkin teinit jaksavat työelämää 8h päivässä 5 päivää viikossa? Tuntuu että eivät millään.
ei huonoa työelämää kuulukaan jaksaa.
Mikä sitten on hyvää työelämää? Palkka vähintään 10 000 e kuussa, etätyö jota voi tehdä merenrantamökiltä pari tuntia päivässä ja kolme päivää viikossa omaan tahtiin? Ei mitään epämukavia työtehtäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ahdistuneet etenkin teinit jaksavat työelämää 8h päivässä 5 päivää viikossa? Tuntuu että eivät millään.
ei huonoa työelämää kuulukaan jaksaa.
Eli työntekijä sanelee ehdot, muuten ahdistutaan ja saikutetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämme lopunaikoja. Varautukaa apokalypsiin, se tulee 2040-luvulla.
Eikös se ole 2028? En jaksa odottaa noin pitkään.
Ajattelin ihan samaa! Olen pinnistellyt kovasti ja tähdännyt kestämään v. 2028 asti.
Ei tätä nyt noin mielivaltaisesti mennä muuttelemaan, hyvänen aika sentään! Maailmanlopusta kyse!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ahdistuneet etenkin teinit jaksavat työelämää 8h päivässä 5 päivää viikossa? Tuntuu että eivät millään.
ei huonoa työelämää kuulukaan jaksaa.
Mikä sitten on hyvää työelämää? Palkka vähintään 10 000 e kuussa, etätyö jota voi tehdä merenrantamökiltä pari tuntia päivässä ja kolme päivää viikossa omaan tahtiin? Ei mitään epämukavia työtehtäviä?
Monelle se arki on ihan jatkuvaa stressiä, liiallinen työmäärä yhdellä ihmisellä, jatkuva kiire, huono johtaminen ja työnsuunnittelu, sinkoilu työtehtävästä toiseen jne. Et ole paljoa nykytyöelämässä tainnut olla?
Vierailija kirjoitti:
Somen voisi lakkauttaa kokonaan. Älylaitteet kiinni ja kokemaan oikeaa elämää. Just olin espanjassa lomalla ja nyt suomessakin kesä jatkuu. Elämä on ihanaa.
Mitä se sinun 'oikea elämä' käytännössä pitää sisällään?
Terv. masentunut autisti 67 v., joka ei jaksa muita ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ahdistuneet etenkin teinit jaksavat työelämää 8h päivässä 5 päivää viikossa? Tuntuu että eivät millään.
ei huonoa työelämää kuulukaan jaksaa.
Mikä sitten on hyvää työelämää? Palkka vähintään 10 000 e kuussa, etätyö jota voi tehdä merenrantamökiltä pari tuntia päivässä ja kolme päivää viikossa omaan tahtiin? Ei mitään epämukavia työtehtäviä?
Monelle se arki on ihan jatkuvaa stressiä, liiallinen työmäärä yhdellä ihmisellä, jatkuva kiire, huono johtaminen ja työnsuunnittelu, sinkoilu työtehtävästä toiseen jne. Et ole paljoa nykytyöelämässä tainnut olla?
Olen ollut ja olen myös vaihtanut työpaikkaa, jos ilmapiiri on ollut sairas. On myös normaaleja työpaikkoja, joissa ei aina ole kivaa, mutta ei myöskään pala loppuun.
Joka asia kohdataan tunne edellä. Siitä tunteesta tehdään numero ja sitä pitää analysoida suu vaahdossa, jolloin kaikki jää tekemättä tunteilun vuoksi. 
On ok,. että tunnistaa tunteensa, mutta olisi hyvä opetella miettimään ratkaisu tilanteeseen. Se, että jäädään lillumaan siihen ja voivotellaan on väärin myös muita kohtaan. 
Jos imurointi ahdistaa, niin ei sitten imuroi. Elää mieluummin pa...kan seassa, joka on myös vaihtoehto. Jotenkin näin sen pitäisi toimia kuin uhriutua sitten niiden ahdistuksiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu traumaperäisestä stressihäiröstä. Kasvoin epävakaassa perheessä, olin käytännössä koko lapsuuden varuillani. Siitä hermostoni meni sököksi, enkä kestä yhtään stressiä. Siitä huolimatta olen koittanut elää, kuten kuuluukin, käydä töissä ja perustin perheen. Kova kuormitus on sitten laukaissut lukuisia uusia terveyshuolia, mukaan luettuna yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Sama täällä 🧡
Ihmettelen samaa, ärsyttää ja haluaisin auttaa ratkaisemaan asian.
Olen syntynyt 90-luvulla, vanhemmat ovat eronneet, äiti on alkoholisti (+muita mt-ongelmia) joka mollasi läpi lapsuuden ja kuppasi rahaa. Minulla ei ollut teininä ketään kenelle purkaa kotiolojen pahaa oloa. Monella tuntuu olevan paljon helpompi nuoruus henkisesti kuin minulla, (ilman että känninen äiti jättää omilleen, herättää keskellä yötä tullessaan huutamaan kurkku suorana ja h.orittelee jne) ja silti syyttävät pitkälle aikuisikään vanhempiaan nykyistä pahaa oloansa kun "kotona ei puhuttu tai kannustettu tarpeeksi". Äitini asetteli kaljalasin kympin kokeeni päälle ja sanoi ettei minusta tule ikinä mitään. Hän onkin sairas ihminen kenen kanssa en ole asunut vuosikausiin ja voin nyt tehdä mitä haluan!
Siitä huolimatta, päästyäni omilleni opiskelemaan ja töihin, olen ollut taas sellainen iloinen ja positiivinen itseni mitä olin joskus lapsena. Aktiivisena ihmisenä on tullut kohdattua kaikenlaisia ikävyyksiä ja vastoinkäymisiä ihmissuhteissa ja muissa asioissa (talous, terveys, työelämä). Mikään vastoinkäyminen ei ole silti estänyt hoitamasta asioita aikataulussa, menemästä töihin tai vastaamasta puhelimeen kun joku kaveri soittaa.
Voin avoimesti puhua heikkouksistani ja vahvuuksistani, asioista mistä pidän ja asioista mistä en pidä. Vaikken ole täydellistä lähellä tosiaankaan, olen tyytyväinen itseeni ja voin seistä valintojeni takana. Tässä monella ikätoverilla tuntuu olevan esteitä - hävetään itseä kun paljastuu ettei täytäkään jotain "standardia mitä pitäisi täyttää". Ihmisiä pelottaa ottaa asioita käsittelyyn sellaisina kuin ne ovat.
Minä en ymmärrä että MIKÄ ahdistaa?! Puhutaan jostakin epämääräisestä ahdistuksesta mutta mitä siellä on taustalla; MIKSI ahdistaa?
Sanoisin että päinvastoin.