Miksi nykyään joka toista ahdistaa ihan tavalliset arkiset asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiat on liian hyvin. Korkea elintaso, kaikenlaista viihdettä mihin tuhlata aikaansa, ei paljoa kiinnostaisi arjen pakkopulla.

Nyt tarvitaan kunnon sota, niin ihmiset muistavat mitä se todellinen kurjuus on. Resetoidaan normaalin käsite. 

 

Liian hyvin ja korkea elintaso? Riikka Purrako se siellä huutelee??

Vaikka ei olisi rahaa, niin älypuhelin löytyy kaikilta, ja sillä saa aivonsa turrutettua ihan ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa kun kaiken voi kuvata kaikkien nähtäville. Siinä sit kiva mennä vaikka kahvilaan kun on kahvikuppineuroosi niin pahimmassa tapauksessa joudut jonkun teinijoukon naurun kohteeksi videolle. No onneks vai aina mennä mettään kahville mut on eri asia tietenkin. Ite oon ollu ahdistunut nyt sen noin 16-vuotta. Alkoi yläkoulussa se...

Nykyään ollaan tosi ilkeitä muille ihmiselle ja oikein halutaan nöyryyttää ja vielä kuvata se. Sairaaksi on mennyt! Monelta puuttuu empatiakyky ihan täysin.

Mä luulen, että ahdistuneisuuden lisääntyminen johtuu ihmisten tietoisuuden lisääntymisestä.

Nykyään jo päiväkodissa aletaan sanoittaa tunteita ja etsiä niille syitä. Kasvattajat ei osaa ottaa huomioon, että tunteet voivat johtua myös ihan vaan fysiologiasta. Huonosti nukkuvalla, huonosti syövällä, sairastelevalla jne. on tavallista enemmän stressihormoneita elimistössä ja tottakai siitä seuraa negatiivista niin ajatteluun, kuin tunteisiin.

Aiemmin oli vaan epämääräinen tunne, ettei huvita. Ehkä sitä ei mietitty sen enempää ja tuntemuksista huolimatta ihmisillä oli tapana tehdä se mitä piti tehdä. Tunnetilat tosin näkyivät ihmisistä selvemmin. Oli lähes ok olla tuppisuu, tai kiukkuinen.

Nykyään tunnetilojen näyttäminen ei sovi. Nyt pyritään näyttämään ulospäin normaalilta, vaikka sisäisesti myllertää. Ahdistaa ja ihminen on oppinut miettimään, että se johtuu siitä, tästä ja tuosta. Mitään ei voi tehdä ennenkuin ne on ratkaistu ja ratkaisua ei löydy, sillä ulkoisista syistä johtuvia ongelmia ei yksittäinen ihminen voi muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Asiat on liian hyvin. Korkea elintaso, kaikenlaista viihdettä mihin tuhlata aikaansa, ei paljoa kiinnostaisi arjen pakkopulla.

Nyt tarvitaan kunnon sota, niin ihmiset muistavat mitä se todellinen kurjuus on. Resetoidaan normaalin käsite. 

Haluat että raidataan ja liitetään Viipuri, Murmansk ja Pietari? Miten se teitä hyödyttää?

Resilienssi.  Joskus aikoinaan lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi,  että vanhempien tärkein tehtävä on opettaa lapsensa kestämään pettymyksiä. 

Minua ei koskaan mikään ahdistanut eikä ahdista nytkään,ehkä se ahdistaa kun ei ahdista m72v,Jallu on keksitty.

Ei 1960-luvulla tunnettu edes sanaa "ahdistus". 

Vierailija kirjoitti:

Ei 1960-luvulla tunnettu edes sanaa "ahdistus". 

Ei niin, silloin tunnettiin sanat alkoholismi, perheväkivalta, lapsen ruumiillinen kuritus, laajennettu itsemu*ha, itsemu*ha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ennenkin ovat ahdistaneet, mutta sitä ei ole kehdattu myöntää. 

Ei minua vaan ennen ahdistanut. Se alkoi siinä 2000 luvun alkuvuosina, se ahdistus.

Mulla ei ole alkanut vieläkään. Ei ahdista yhtään mikään vaan kivaa on elämä. N75

Kai mistä tahansa ei- ahdistavasta saa tehtyä ahdistavaa.

Ja näin on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa kun kaiken voi kuvata kaikkien nähtäville. Siinä sit kiva mennä vaikka kahvilaan kun on kahvikuppineuroosi niin pahimmassa tapauksessa joudut jonkun teinijoukon naurun kohteeksi videolle. No onneks vai aina mennä mettään kahville mut on eri asia tietenkin. Ite oon ollu ahdistunut nyt sen noin 16-vuotta. Alkoi yläkoulussa se...

 

Nykyään ollaan tosi ilkeitä muille ihmiselle ja oikein halutaan nöyryyttää ja vielä kuvata se. Sairaaksi on mennyt! Monelta puuttuu empatiakyky ihan täysin.

 

Kuten palstalaisilta, jotka toisesta suupielestä haukkuvat julmasti ja toisesta julistavat itsensä pyhimykseksi!

80 ja 90 luvun TV-ohjelmia katsellessa en voi välttyä ajatukselta että sen ajan normaali oli jotenkin matalammalla tasolla kuin nykyään. Ulkonäkö, pukeutuminen, älykkyys, menestyminen jne. Ennen oli jotenkin suotavaa olla ihan tavallinen pulliainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 1960-luvulla tunnettu edes sanaa "ahdistus". 

Ei niin, silloin tunnettiin sanat alkoholismi, perheväkivalta, lapsen ruumiillinen kuritus, laajennettu itsemu*ha, itsemu*ha.

Kamalaa. Minkähänlaisessa Suomessa minä olen kasvanut kun en lapsena ja nuorena tommosia nähnyt enkä kuullut.-50 syntynyt.

Ahdistuminen on muoti ilmiö. Ja joillekin trendi kuin trendi niin on pakko seurata että on niin kuin muutkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 1960-luvulla tunnettu edes sanaa "ahdistus". 

Ei niin, silloin tunnettiin sanat alkoholismi, perheväkivalta, lapsen ruumiillinen kuritus, laajennettu itsemu*ha, itsemu*ha.

Kamalaa. Minkähänlaisessa Suomessa minä olen kasvanut kun en lapsena ja nuorena tommosia nähnyt enkä kuullut.-50 syntynyt.

 

 

kai silloinkin on ollut pumpulissa kasvaneita, jotka eivät tajua mitään oman pienen piirinsä ulkopuolelta?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa kun kaiken voi kuvata kaikkien nähtäville. Siinä sit kiva mennä vaikka kahvilaan kun on kahvikuppineuroosi niin pahimmassa tapauksessa joudut jonkun teinijoukon naurun kohteeksi videolle. No onneks vai aina mennä mettään kahville mut on eri asia tietenkin. Ite oon ollu ahdistunut nyt sen noin 16-vuotta. Alkoi yläkoulussa se...

Se sama joka naista ahdistava ajatus, mitähän muut ajattelee... yksikään nainen ei ole suostunut vastaamaan kun olen tuon jälkeen kysynyt että mitä väliä mitä muut ajattelee vaan on loukkaannuttua ja ahdistuttu siittä esittämässäni kysymyksestä

Yhtenäiskulttuuri meni rikki. Ennen oli koti, uskonto ja isänmaa joka yhdisti ja suojeli. Enää ne ei suojele. Vanhat auktoriteetit ovat paljastuneet petollisiksi. Koko maapallo on tuhoutumassa.

Jokaiselle pitäisi olla pakollinen viikon armeija, jossa laitettaisiin aidot talvisota olosuhteet, ei vessapaperia, ei lämpöä ei kunnolla ruokaa, ei peseytymisiä jne.

Tämän jälkeen kukaan ei nostaisi jotain super-mega kohtausta jostain "facebook" ei toiminut puoleen tuntiin - maailma loppuu tai jostain bussin myöhästymisestä tai pienestä sateesta tai koiran kakasta tai lapsen huudosta tai kassajonosta tai ihan mistä tahansa täysin turhasta ja naurettavasta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdisti jo lapsena mennä päiväkotiin. Ei ole tilanne muuttunut mihinkään viimeiseen 30 vuoteen. Eikä voi nettiä ja älylaitteita syyttää tästä ongelmasta.

 

Ennen tuota sanottiin jännittämiseksi ja se oli aivan tavallista, suorastaan normaalia. Ei antanut aihetta mihinkään erityiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdisti jo lapsena mennä päiväkotiin. Ei ole tilanne muuttunut mihinkään viimeiseen 30 vuoteen. Eikä voi nettiä ja älylaitteita syyttää tästä ongelmasta.

 

Ennen tuota sanottiin jännittämiseksi ja se oli aivan tavallista, suorastaan normaalia. Ei antanut aihetta mihinkään erityiseen. 

Näin minullekin sanottiin. "Jännitin" niin paljon, että käytännössä en pystynyt syömään mitään aamulla, välillä oksensin jos yritettiin pakottaa syömään jotain. Kouluun menin paniikissa ja laskin minuutteja että pääsen pois. Iltapäivät olin niin väsynyt että en jaksanut tehdä mitään. En tuntenut lapsena ketään jota olisi samalla tavalla jännittänyt.