Miksi nykyään joka toista ahdistaa ihan tavalliset arkiset asiat?

Ahdistus on varmasti lisääntynyt, mutta joskus saatetaan käyttää "ahdistaa" -sanaa jostain muusta tunteesta. Ahdistaa, miten ensi kuussa pärjään, kun työt loppuu vai pelottaa, miten ensi kuussa pärjään, kun työt loppuu? Ahdistaa aloittaa uudessa työpaikassa vai jännittää aloittaa uudessa työpaikassa? Ahdistus aika usein on sitä, että jokin asia nostaa jonkun vanhan trauman uudelleen pinnalle. On ihan normaalia jännittää aloittaessaan uudessa työpaikassa, mutta jos jossain aiemmassa työpaikassa on tapahtunut jotain tosi ikävää ja traumatisoivaa, sitten kyse ei olekaan normaalista jännittämisestä vaan just ahdistuksesta. 

Ketjussa on puhuttu siitä, että nykyisin lapset kasvatettaisiin jotenkin pumpulissa ja ahdistus johtuisi siitä, kun elämässä sitten kuitenkin tapahtuu kaikkea kurjaakin. Itse mietin, oisko kyse kuitenkin enemmän siitä, että syystä tai toisesta lapsen perusturvallisuus ei ole kovin hyvällä tolalla? Tai ihmiseltä puuttuu tukiverkot? Jos ihmisellä on luottavainen asenne siihen, että tästäkin selvitään - tavalla tai toisella - onko silloin pienempi riski ahdistua? En siis tiedä, kunhan mietin. 

Ahdistus johtuu madaltuneesta kyvystä sietää epämukavia tilanteita ja niiden aiheuttamia tunteita. 

 

parasta mitä voi itselleen opettaa, on nöyryys sietää epämukavia tilanteita. Koska niitä tulee varmasti elämässä vastaan. Täytyy omaksua selviytyjän asenne ja ymmärtää, että kyse on henkisestä asenteesta joka toden teolla vaikuttaa myös ihmisen fysiikkaan ja fyysiseen kestävyyteen. 

 

pois lukien ne joilla on esim. traumaperäinen stressihäiriö. Heillä se reaktio on lukossa aivoissa. Sitäkin voi kyllä treenata pois , vaatii ratkaisukeskeistä traumaterapiaa tosin.tai jotain tajuntaa laajentavaa terapiaa.  Eikä kaikki todellakaan parannu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ahdistuneet etenkin teinit jaksavat työelämää 8h päivässä 5 päivää viikossa? Tuntuu että eivät millään.

ei huonoa työelämää kuulukaan jaksaa.

Eli työntekijä sanelee ehdot, muuten ahdistutaan ja saikutetaan?

Hieman on eroa siinä teetkö töitä kaupan kassalla 8h vai jotain sellaista johon on luontaisia kykyjä ja kiinnostusta ja mahdollisuuksia edetä uralla.

Useimmiten nuoret saavat sellaiset työt jotka eivät muille kelpaa. Siinä voi mennä usko koko työelämään jo parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ahdistuneet etenkin teinit jaksavat työelämää 8h päivässä 5 päivää viikossa? Tuntuu että eivät millään.

ei huonoa työelämää kuulukaan jaksaa.

Eli työntekijä sanelee ehdot, muuten ahdistutaan ja saikutetaan?

Hieman on eroa siinä teetkö töitä kaupan kassalla 8h vai jotain sellaista johon on luontaisia kykyjä ja kiinnostusta ja mahdollisuuksia edetä uralla.

Useimmiten nuoret saavat sellaiset työt jotka eivät muille kelpaa. Siinä voi mennä usko koko työelämään jo parikymppisenä.

Tervetuloa nykyaikaan, jossa nimenomaan nuoria otetaan tietynlaisiin töihin, vaikka niihin hakisi vanhempiakin. Ikärasismi jyllää työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin viime vuosina kiristynyt olo entisestään. Tämä pahin vaihe alkoi tuossa vuoden 2012 tienoilla. Sitäkin ennen oli toki vaikeaa, mutta ei tällaista jatkuvaa piinaa. Jotain outoa tässä ajassa on.

Ei tässä ajassa ole mitään outoa, mielenterveytesi on horjunut entisestään, mennyt huonommaksi. Siksi sinun ahdistuksesi on pahentunut. 

Ahdistus ei ole normaalia. Ihan tosi, ei terve ihminen ahdistu kaikesta, tai ylipäätään paljon mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vain älykkäät ihmiset ahdistuvat, tyhmää ei ahdista mikään.

Höpö höpö. Oman kokemukseni mukaan nimenomaan keskimääräistä älykkäämmät ahdistuvat vähemmän, koska osaavat käsitellä asioita ja suhteuttaa niitä. Kaikesta ei tehdä älytöntö numeroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään yläkoulussa nuorisoa "ahdistaa" jo se, että pitäisi koe tehdä luokassa muiden kanssa. En tiedä mistä tällainen päävika on peräisin, mutta se on tosi yleinen. Työllistää sitten aina ohjaajan, jonka pitää ottaa nämä paapottavat eri tilaan, sen sijaan että tekisi varsinaista työtään eli ohjaisi oppilaita oppimaan tunneilla. 

Haista pas*a. Toivottavasti joskus omallekin kohdallesi tulee jokin riittävän paha trauma joka laukaisee ahdistuksen ja pääset nauttimaan kadehtimiesi ihmisten arjesta ja varsin niistä arjen haasteista. Again, haista pa*ka.

Oletpa hurmaava persoona, kertakaikkiaan

Tiedätkö, suurin osa ihmisistä kokee vaikeitakin asioita, jopa useita, elämässään. Ja selviää niistä ahdistumatta tai nimittelemättä toisia ja osoittamatta aggressiota, kuten sinä teet

Ei ole normaalia olla ahdistunut milloin mistäkin. Se on sairaus

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa kun kaiken voi kuvata kaikkien nähtäville. Siinä sit kiva mennä vaikka kahvilaan kun on kahvikuppineuroosi niin pahimmassa tapauksessa joudut jonkun teinijoukon naurun kohteeksi videolle. No onneks vai aina mennä mettään kahville mut on eri asia tietenkin. Ite oon ollu ahdistunut nyt sen noin 16-vuotta. Alkoi yläkoulussa se...

Miksi vellot ahdistuksessasi, etkä työstä sitä pois? 

Ala ajatella järkevästi. Miksi kukaan kuvaisi sinua. Ihan tosi, ei ketään kiinnosta toisten tekemiset. Teinit sitäpaitsi on ihan fiksuja, mutta myös niiden elämä pyörii oman itsen ympärillä, eli mitä muut minusta ajattelee. Ei ne jouda sinun neuroosejasi pohtimaan. Olet vähän kuin teiniksi jäänyt itsekin. 

Itse sinä tuosta kärsit, kun joudut rajoittamaan elämääsi. Miksi et tee asialle mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa kun kaiken voi kuvata kaikkien nähtäville. Siinä sit kiva mennä vaikka kahvilaan kun on kahvikuppineuroosi niin pahimmassa tapauksessa joudut jonkun teinijoukon naurun kohteeksi videolle. No onneks vai aina mennä mettään kahville mut on eri asia tietenkin. Ite oon ollu ahdistunut nyt sen noin 16-vuotta. Alkoi yläkoulussa se...

 

Nykyään ollaan tosi ilkeitä muille ihmiselle ja oikein halutaan nöyryyttää ja vielä kuvata se. Sairaaksi on mennyt! Monelta puuttuu empatiakyky ihan täysin.

 

Höpsis. En minä ainakaan ole moiseen kuvaamiseen törmännyt. Ja kun en vietä ylenmäärin aikaa somessa, tiktokeissa ym en edes tiedä, vaikka joku kuvasikin minua

Ehkä kannattaa mennä sinne oikeaan elämään välillä sieltä kotoa pelkäämästä ja kuvittelemasta asioita, joita tuskin tulee tapahtumaan 

Vierailija kirjoitti:

Syynä on yksinkertaisesti Suomi!

Ahdistus on mielenterveysongelma ja useimmitenhan ne luodaan ulkopuolisten tahojen toimesta. Suomalaiseen kulttuuriin vaan kuuluu olennaisena osana se muiden kiusaaminen.

Tämä kaltaisesi ihmistyyppi, joka joutuu aina ja kaikkialla muiden kiusaamaksi on erikoinen

 Jos jokapaikassa kiusataan, olisiko todennäköisempää, että tunne kiusaamisesta on korviesi välissä. 

Ehkä et vain pääse, tai uskalla poistua siitä uhrin roolistasi