Mikä asia yllätti, kun sinusta tuli esimies?

No varmaan se kuinka epämotivoitunutta porukka oli. Itse tykkäsin työstä ja alasta, mutta muut vaikuttivat käyvän töissä lähinnä pakosta.

Se, ettei ole työaikaa. 

Se ei ollutkaan ihan vaan kahvilla istumista ja ilmaisia lounaita. Ja on syitä miksi toisia kohdellaan eri tavalla. 

En edes halunnut tulla esimieheksi, mutta Orpo pakotti, koska kuulema saa aina kovaa settiä. Tartuin syöttiin, eikä lähde katumusta. Niinistö hoiti eduskunnalle luukun jostain ulkomailta, mutta Riikka ei tykkää polttaa koska alkaa ahdistaa. Ehkä se tuo pinnan alta luurankoja.

Se, että jotkut eivät vieläkään osaa käyttää sanaa esihenkilö.

Se, ettei ole ihan yksinkertainen asia kuunnella ja toteuttaa vuoro- ja lomatoiveita. 

Erilaiset sisäiset riidat henkilöiden välillä joita joutui selvittelemään ja sovittelemaan.

Kaiken kaikkiaan turhauttavaa hommaa, josta olen onneksi päässyt eroon.

Olin yllättynyt siitä, kuinka henkilökohtaisia asioita minulle uskottiin. Välillä roolini muistutti enemmän terapeuttia tai parasta kaveria. Itse en työntekijänä erityisemmin kertonut henkilökohtaisia asioita työkavereille tai omalle esihenkilölle, joten yllätti että työntekijäesihenkilö-suhde voi olla myös hyvin henkilökohtainen.

Muutuin työkavereiden silmissä eri ihmiseksi. Olisin halunnut jutella edelleen heidän kanssaan niitä näitä, mutta heillä olikin vain toisensa. Nykyään oma porukka koostuu muista esimiehistä, mutta alkuun sen harmitti paljonkin.

Se, että jollakulla alaisella on aina jokin ongelma, mikä vaikuttaa työntekoon. Oli kyse sitten henk.koht.asioista tai työkaverien kanssa tapahtuneista asioista. 

Änkyröinti ja muutosvastarinta.

Se ettei voi suoraan sanoa mitä mieltä on alaisesta ja hänen työpanostuksestaan. Pitää olla motivoiva ja kannustava. Vaikeaa myös ymmärtää, että edustat yritystä ja ajat yrityksen asioita päätöksissäsi. Henkilökohtaiset mieltymykset laitettava sivuun ja ajateltava yrityksen kannalta parhaita vaihtoehtoja. Esim yt-tilanteessa mietittävä yrityksen etua, verrattava osaamista ja hyötyä yritykselle. Siinä joutuu laittamaan pihalle juuri eronneita, asuntoja ostaneita tai juuri takaisin äitiyslomalta palanneita, ei ole todellakaan kivaa.

Käytännössä teit mitä tahansa niin jonkun mielestä teit päin pe..ttä.

Ei mikään koska koulutusohjelma tähtäsi juuri siihen kolmen vuoden ajan. Ylläreitä tuli kuulemma pitkän linjan duunareille noustessaan pomoksi. Ei sillä etteikö heillä olisi jopa parempi osaaminenkin, mutta osa valittaa yllättyneensä työmäärästä ja vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan se kuinka epämotivoitunutta porukka oli. Itse tykkäsin työstä ja alasta, mutta muut vaikuttivat käyvän töissä lähinnä pakosta.

Tuollaisia pinkoja vedettiin välitunnilla aina turpaan.

Kasvoi pippeli jalkoväliin :O

Naisen katkeruus voittaa kuolemankin eli se miten eri tavalla juuri naiset kohteli. 

Vierailija kirjoitti:

No varmaan se kuinka epämotivoitunutta porukka oli. Itse tykkäsin työstä ja alasta, mutta muut vaikuttivat käyvän töissä lähinnä pakosta.

Miten tämä tuli yllätyksenä, kaupastahan ei saa mitään ilmasiks ja asuminenkaan ei ole ilmaista.

Olin aikoinaan ihan tavallinen raksamies. Sitten kävin kouluja, etenin työnjohtajaksi ja siitä päälliköksi.

Jos duunarina et jotain osannut, olit ammattitaidoton ja tyhmä.

Esihenkilönä taas jos et jotain osaa, se on epämukavuusalue, kehityskohde ja mielenkiintoinen asia johon etsiä ratkaisu.

Lisäksi mitä ylempänä ollaan hierarkiassa, tärkeintä on puhua hienoilla sanoilla, vaikka asiat olisi yksinkertaisia. 

Ei siis "kaiva tähän kuoppa tämän päivän aikana. Soita jos tulee jotain".

Vaan

"Tiimin goali on aikaansaada rakennekerrosten läpi muodostettua kaivanto, timeline alkaen ASAP ja deadline toiminnolle 15.30. projektia manageroi allekirjoittanut, t. Markku maanrakentaja, DI"

Oman tiimin esimieheksi ylentämisessä on ongelmia. Ennen te olitte tiimiläisten kanssa samalla puolella. Nyt olisit yrityksen puolella hankalissa päätöksissä ja vanhat suhteet tiimiläisiin voi olla haastavia uudessa roolissa. Ette ole enää 'kavereita' siinä mielessä.

Joillekin pidempään talossa olleille oli ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa hyväksyä minut tiiminvetäjäksi. Ensimmäisinä kuukausina sai kyllä kasvattaa paksun nahkan. En viitsi edes toistaa millaisia kommentteja tietyt työntekijät (vanhemmat naiset) latelivat naama peruslukemilla.