Mikä asia yllätti, kun sinusta tuli esimies?

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan ihan tavallinen raksamies. Sitten kävin kouluja, etenin työnjohtajaksi ja siitä päälliköksi.

Jos duunarina et jotain osannut, olit ammattitaidoton ja tyhmä.

Esihenkilönä taas jos et jotain osaa, se on epämukavuusalue, kehityskohde ja mielenkiintoinen asia johon etsiä ratkaisu.

Lisäksi mitä ylempänä ollaan hierarkiassa, tärkeintä on puhua hienoilla sanoilla, vaikka asiat olisi yksinkertaisia. 

Ei siis "kaiva tähän kuoppa tämän päivän aikana. Soita jos tulee jotain".

Vaan

"Tiimin goali on aikaansaada rakennekerrosten läpi muodostettua kaivanto, timeline alkaen ASAP ja deadline toiminnolle 15.30. projektia manageroi allekirjoittanut, t. Markku maanrakentaja, DI"

Kiitos päivän nauruista. Hauskinta tuossa oli se, että tuo on niiiiin totta :D

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään koska koulutusohjelma tähtäsi juuri siihen kolmen vuoden ajan. Ylläreitä tuli kuulemma pitkän linjan duunareille noustessaan pomoksi. Ei sillä etteikö heillä olisi jopa parempi osaaminenkin, mutta osa valittaa yllättyneensä työmäärästä ja vastuusta.

Unohdit mainita koulujargonin "muistakaa että teillä on tuorein visio, näkemys ja viimeisin koulutus alaan".

Kannatta ap opetella nykyaikaiset termit ennen kuin vastuu kasvaa. Ei ole mitään esimiehiä, on esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tms. Jos puhut esimiehistä työpaikallasi, annat itsestäsi tietämättömän kuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan se kuinka epämotivoitunutta porukka oli. Itse tykkäsin työstä ja alasta, mutta muut vaikuttivat käyvän töissä lähinnä pakosta.

Miten tämä tuli yllätyksenä, kaupastahan ei saa mitään ilmasiks ja asuminenkaan ei ole ilmaista.

Siis totta kai minäkin käyn töissä rahan takia :D mutta minä koen työn mieleiseksi ja alan kivaksi. Jotkut vihasivat koko työtä eivätkä silti vaihtaneet alaa tai työpaikkaa, se on vähän erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään koska koulutusohjelma tähtäsi juuri siihen kolmen vuoden ajan. Ylläreitä tuli kuulemma pitkän linjan duunareille noustessaan pomoksi. Ei sillä etteikö heillä olisi jopa parempi osaaminenkin, mutta osa valittaa yllättyneensä työmäärästä ja vastuusta.

Me askarrellaan lasten kanssa sulle mitali ja laitetaan postiin.

Se, että pitäisi toimia alaisten psykoterapeuttina.

Vierailija kirjoitti:

Kannatta ap opetella nykyaikaiset termit ennen kuin vastuu kasvaa. Ei ole mitään esimiehiä, on esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tms. Jos puhut esimiehistä työpaikallasi, annat itsestäsi tietämättömän kuvan. 

Jos ap on mies niin eikö hän sitten ole esimies? 

Miten yksinäisessä paikassa on. Itseltä odotetaan kannustusta, ongelmien selvittelyä ja tunnustuksen jakamista muille, itselle ei kuitenkaan sovi odottaa muuta kuin paskaa niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan se kuinka epämotivoitunutta porukka oli. Itse tykkäsin työstä ja alasta, mutta muut vaikuttivat käyvän töissä lähinnä pakosta.

Miten tämä tuli yllätyksenä, kaupastahan ei saa mitään ilmasiks ja asuminenkaan ei ole ilmaista.

Siis totta kai minäkin käyn töissä rahan takia :D mutta minä koen työn mieleiseksi ja alan kivaksi. Jotkut vihasivat koko työtä eivätkä silti vaihtaneet alaa tai työpaikkaa, se on vähän erikoista.

Miten puskassa pitää elää, että kuvittelee alan/työpaikanvaihdoksen onnistuvan tuosta vaan?

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Olin yllättynyt siitä, kuinka henkilökohtaisia asioita minulle uskottiin. Välillä roolini muistutti enemmän terapeuttia tai parasta kaveria. Itse en työntekijänä erityisemmin kertonut henkilökohtaisia asioita työkavereille tai omalle esihenkilölle, joten yllätti että työntekijäesihenkilö-suhde voi olla myös hyvin henkilökohtainen.

Tätä minäkin ihmettelen. Olen siis työntekijä. Jotkut oikeasti kertovat s e k s i viikonlopuistaan pomolle. Ja ihan kaikki aikuisia ihmisiä ollaan aikuisten työporukassa😶

Se että edes vaativassa asiantuntija työssä jotkut eivät tee mitä pyydetään vaan joudut kyselemään perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatta ap opetella nykyaikaiset termit ennen kuin vastuu kasvaa. Ei ole mitään esimiehiä, on esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tms. Jos puhut esimiehistä työpaikallasi, annat itsestäsi tietämättömän kuvan. 

Jos ap on mies niin eikö hän sitten ole esimies? 

Ei. Termi esimies on vanhentunut. Nykyisin sukupuoleen katsomatta ollaan esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tai vastaavia. Kenenkään nimike ei enää ole esimies, vaikka olisi metrinen mulkku jalkovälissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan se kuinka epämotivoitunutta porukka oli. Itse tykkäsin työstä ja alasta, mutta muut vaikuttivat käyvän töissä lähinnä pakosta.

Miten tämä tuli yllätyksenä, kaupastahan ei saa mitään ilmasiks ja asuminenkaan ei ole ilmaista.

Siis totta kai minäkin käyn töissä rahan takia :D mutta minä koen työn mieleiseksi ja alan kivaksi. Jotkut vihasivat koko työtä eivätkä silti vaihtaneet alaa tai työpaikkaa, se on vähän erikoista.

Miten puskassa pitää elää, että kuvittelee alan/työpaikanvaihdoksen onnistuvan tuosta vaan?

t. eri

Esimiespuskassa noin..

Vierailija kirjoitti:

Se että edes vaativassa asiantuntija työssä jotkut eivät tee mitä pyydetään vaan joudut kyselemään perään.

Miksi sinulla on noin monta kirjoitusvirhettä tekstissäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Kannatta ap opetella nykyaikaiset termit ennen kuin vastuu kasvaa. Ei ole mitään esimiehiä, on esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tms. Jos puhut esimiehistä työpaikallasi, annat itsestäsi tietämättömän kuvan. 

Se on aina yhtä hauskaa, kun osa ihmisistä takertuu kynsin ja hampain melko epäolennaisiin seikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatta ap opetella nykyaikaiset termit ennen kuin vastuu kasvaa. Ei ole mitään esimiehiä, on esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tms. Jos puhut esimiehistä työpaikallasi, annat itsestäsi tietämättömän kuvan. 

Jos ap on mies niin eikö hän sitten ole esimies? 

Ei, koska nimike on esihenkilö. 

Kaikki riippuu tiimistä, omasta persoonasta ja olosuhteista. Parhaina päivinä ihanaa, huonoina päivinä vihoviimeinen paskaduuni.

Vierailija kirjoitti:

Se että edes vaativassa asiantuntija työssä jotkut eivät tee mitä pyydetään vaan joudut kyselemään perään.

En minäkään tekisi, jos esihenkilö ei osaisi edes yhdyssanoja kirjoittaa oikein. Ei sellaista pomoa pysty ottamaan tosissaan. 

Vaikuttamisen vähyys siihen miten sinun tiimiä ja projekteja hallinnoidaan. 

Päällimmäisenä tulee mieleen, että se yllätti miten ihmiset kokevat objektiivisesti arvioiden tasapuoliset säännöt epätasa-arvoiseksi kohteluksi ja kuvittelevat oman napansa olevan jotenkin hyvä perustelu poiketa kaikesta yhdessä sovitusta. 

Tämä oli todella yllättävää eikä se ole vuosien varrella muuttunut miksikään.