Mikä asia yllätti, kun sinusta tuli esimies?

Oikeastaan yllätyksenä ja pettymyksenä tuli se, millaisia ihmiset oikeasti ovat. Olen itse ollut aina ns. helppo alainen, tehnyt työni ja saanut asiat hoidettua. Esihenkilönä olen sitten törmännyt ihan aikuisiin, asiantuntijatehtävissä oleviin ihmisiin, joiden kanssa työskentely on välissä kuin lastentarhassa oloa

Vierailija kirjoitti:

Työntekijöiden joukossa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka a) haluavat rusinat pullasta b) menevät säännönmukaisesti sieltä missä aita on matalin c) esittävät toimintansa parhaansa mukaan tehokkaaksi. Vinkkini on, että älä anna tietynlaisten ekstroverttien viilata sinua linssiin äläkä ainakaan kuvittele että se hiljainen introvertti olisi jotenkin huonompi työntekijä.

Tasapäistäminen. Sille 6,5 suorittajalle pitää maksaa se sama palkka, kun kympintytöllekin eli kaikilta ei saa vaatia samaa panosta, mutta kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatta ap opetella nykyaikaiset termit ennen kuin vastuu kasvaa. Ei ole mitään esimiehiä, on esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tms. Jos puhut esimiehistä työpaikallasi, annat itsestäsi tietämättömän kuvan. 

Se on aina yhtä hauskaa, kun osa ihmisistä takertuu kynsin ja hampain melko epäolennaisiin seikkoihin.

Ei kyse ole epäolennaisesta seikasta, kun puhutaan työelämän termistöstä. Jokainen edes auttavasti kartalla oleva on jo ajat sitten päivittänyt termistönsä nykypäivään eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Esimiehistä puhuu lähinnä ne, joilla ei ole mitään kokemusta tai jotka ovat vanhoja änkyröitä, jotka eivät periaatteessakaan sano henkilö. Oli kumpi oli, uskottavuus esihenkilönä menee hyvin nopeasti, jos ei osaa käyttää ajantasalla olevia termejä. Riippumatta siitä, puhuuko

Heh, meillä on vielä sen verran huumoria jäljellä, että käytetään sanoja poika, tyttö ja atk. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijöiden joukossa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka a) haluavat rusinat pullasta b) menevät säännönmukaisesti sieltä missä aita on matalin c) esittävät toimintansa parhaansa mukaan tehokkaaksi. Vinkkini on, että älä anna tietynlaisten ekstroverttien viilata sinua linssiin äläkä ainakaan kuvittele että se hiljainen introvertti olisi jotenkin huonompi työntekijä.

Tasapäistäminen. Sille 6,5 suorittajalle pitää maksaa se sama palkka, kun kympintytöllekin eli kaikilta ei saa vaatia samaa panosta, mutta kaikkia pitää kohdella samalla tavalla. 

Onneksi omassa työpaikassa ainakin saa jakaa palkankorotukset suoriutumisen mukaan.  Supersuorittajat saavat korotuksensa ja keskinkertaiset junnaavat paikallaan (lähtekööt jos haluavat lisää liksaa). 

Se että kaveruus loppuu siihen !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijöiden joukossa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka a) haluavat rusinat pullasta b) menevät säännönmukaisesti sieltä missä aita on matalin c) esittävät toimintansa parhaansa mukaan tehokkaaksi. Vinkkini on, että älä anna tietynlaisten ekstroverttien viilata sinua linssiin äläkä ainakaan kuvittele että se hiljainen introvertti olisi jotenkin huonompi työntekijä.

Tasapäistäminen. Sille 6,5 suorittajalle pitää maksaa se sama palkka, kun kympintytöllekin eli kaikilta ei saa vaatia samaa panosta, mutta kaikkia pitää kohdella samalla tavalla. 

Onneksi omassa työpaikassa ainakin saa jakaa palkankorotukset suoriutumisen mukaan.  Supersuorittajat saavat korotuksensa ja keskinkertaiset junnaavat paikallaan (lähtekööt jos haluavat lisää liksaa). 

Meillä juuri tähän ei ole mahdollisuutta ja ne keskustelut, jossa kovaa tulosta tekeville ja kaikin puolin loistaville työntekijöille ei voi tarjota lisäliksaa ovat kaikista ikävimpiä ja vaikeimpia.

Olen ollut esihenkilönä viimeiset 16 vuotta. Jonkunlaisia asioita voisi listata tältä ajalta:

- En ole terapeutti tai luokan opettaja, vaikka jotkut alaiset niin olettaa. Tottakai kuuntelen ja löydän aina aikaa jostain, mutta välillä tämä rassaa.

- Ihmettelen, kuinka kyvyttömiä jotkut on ihan itse etsimään ratkaisun ongelmaan, vaikka se löytyisi käden käänteessä. 

- Vaatii itseltä aidosti paljon työpaikan asioiden kartalla olemista, että osaa olla kaikille reilu ja odottaa heiltä osaamisensa tasoista työpanosta. 

- Pitää olla rohkea ja luottaa sekä luovuttaa valtaansa alaisille. Valta ja vastuu pitäisi olla aina saman arvoiset.

- Pitää aina asettaa yhtiön etu omien halujen edelle. Käytännössä siis esimerkiksi jos tekisi mieli mennä alan messuille Los Angelesiin, niin pitää aina funtsata, että olisiko se itselle ja yhtiölle hyväksi? 

- Ei pidä pelätä omia epäonnistumisia tehtävässä. Sellaista henkilöä ei ole, joka ei koskaan epäonnistuisi. 

- Jotta saat alaisten arvostuksen, ole aina johdonmukainen, äläkä ole päätöksissä tuuliviiri. 

- Hyväksy se, että mitään virallista työaikaa ei ole. Se näkyy tietysti palkassa, mutta ei koskaan korreloi esihenkilön työhön käyttämää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin pidempään talossa olleille oli ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa hyväksyä minut tiiminvetäjäksi. Ensimmäisinä kuukausina sai kyllä kasvattaa paksun nahkan. En viitsi edes toistaa millaisia kommentteja tietyt työntekijät (vanhemmat naiset) latelivat naama peruslukemilla.

Vanhanliiton sosiopaatti-jakkukalkkunat on aika kovia suustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatta ap opetella nykyaikaiset termit ennen kuin vastuu kasvaa. Ei ole mitään esimiehiä, on esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tms. Jos puhut esimiehistä työpaikallasi, annat itsestäsi tietämättömän kuvan. 

Jos ap on mies niin eikö hän sitten ole esimies? 

Ei. Termi esimies on vanhentunut. Nykyisin sukupuoleen katsomatta ollaan esihenkilöitä, tiiminvetäjiä tai vastaavia. Kenenkään nimike ei enää ole esimies, vaikka olisi metrinen mulkku jalkovälissä. 

Ja palomies on palohenkilö? 🤣 hoh hoijaa taas...Pelastaja !

turhan työn ja aikavarkaiden määrä. Kun on vaikka  juuri luonut työvuorolistat ja on puhuttu aiemmin palaverissa kaikkien kanssa työvuorojen kokoonpanojen määrytymisestä ja syistä siihen, niin aina tulee pari ööliöalaista supisemaan ja pyytämään työvuoron vaihtamista, tai että saisi tehdä työvuorot sen ja sen kanssa, kun on tunnettu kuitenkin vuosia ja osataan tosi hyvin tehdä töitä tiiminä, että eikö nuo uudet voisi laittaa keskenään, olisi helpompaa.

Siis siitäkin huolimatta, että on perusteltu, että pidetään työvuorot ja tiimit vaihtuvina, että kaikille tulee vähän enemmän vaihtelua ja selitetty miksi näin ja pyydetty palaverissa kaikkien mielipiteitä ja suostumusta ja kaikille se käy, mutta heti palaverin jälkeen alkaa parin työtiimiläisen kesken supinat ja sipinät ja sitten tullaan esimiehelle omien poikkeuspyyntöjen kanssa kaikenmaailman selittelyjen kera miksi haluaisi erikoisoikeuksia. 

Minulle oli täydellinen yllätys, että yhtiön tj olikin täydellinen mikromanageeraaja. Se tuli selväksi, kun sain paikkani esihenkilönä. En tätä jaksanut kuin vuoden ja sitten irtisanouduin.

Se, että kokouksissa/palavereissä kuluu n.50% työajasta...

Ylenin esihenkilöksi tiimin sisältä. Edellä on mainittu paljon itselle yllätyksenä tulleita asioita kuten terapeuttina toimiminen. Tämän lisäksi havaitsin, että entiset kollegat alkoivat puhua minulle paljon iloisempaan sävyyn, ehkä pientä perseen nuolentaa.

Lastentarha meininki - Pirkko tulee kertomaan, että Pertti teki sitä ja tätä ja tuli paha mieli. Hetken päästä Pertti tulee kertomaan kuinka Pirkko oli katsonut häntä pahasti ja tuli paha mieli. Jukka ahdistuu kun Pirkko ja Pertti selkeästi käyvät hänestä puhumassa jotain.

Se että hyvät ja reippaat työntekijät todellakin erottuvat ja heidät huomioidaan ja syystäkin kohdellan paremmin. Vastaavasti se jatkuva saikuttaminen ja hidas työtahti ei myöskään jää huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan se kuinka epämotivoitunutta porukka oli. Itse tykkäsin työstä ja alasta, mutta muut vaikuttivat käyvän töissä lähinnä pakosta.

Olisikohan tämä kokemus muuttunut kun olisi välillä siirtynyt taas alaiseksi?

Likakaivona toimiminen. Oikein kirjaimellisesti elämää puun ja kuoren välissä.

Mikään ei estä tarjoamasta lisäliksaa hyville tekijöille. Sellaisia _esimiehiä_ siellä..

Monen mainitsema lastentarha ja muiden kyttääminen. En itse ns.näe, kuule enkä haista mitään , tuli yllätyksenä ihme sisäiset jännitteet ja asenteet , joita piti selvitellä. Ei ollut mun juttu ! Olin aika paljon vanhempi kuin alaiseni, suurin osa olisi voinut olla lapsiani ja usein meno olikin kyllä äitii , tuu auttamaan.

Henk.koht ongelma oli omat vaikutusmahdollisuudet. Ensimmäisen portaan esimiehenä oli useimmiten vain toimeenpanija vaikka muuta olisin halunnut alaisteni hyväksi tehdä.

vanhat hyvät duunikaverit joilla ei ollut esimies asemaa otti etäisyyttä, ihan kuin oisin eri henkilö. Itselle ainakaan ei noussut pisaraakaan hattuun ja itse en paikkaa hakenut, sitä tarjottiin.