Ahdistaako teitä Suomen tilanne?
Minua ahdistaa, kun julkisuudessa jatkuvasti kerrotaan kaiken kallistumisesta, palvelujen heikkenemisestä, työttömyyden ja rikollisuuden lisääntymisestä. Minulla perusturvallisuus järkkyy, eikä luottamusta tulevaisuuteen ole. Ihan masentunut olo, vaikka vielä ei itsellä varsinaisesti hätää olekaan.
Kommentit (297)
Omasta puolestani ei ahdista. Nuoret huolettaa pätkätöineen, asuntohuolineen... uskaltavatko lapsia saada, millainen tulevaisuus näitä tulevia sukupolvia odottaakaan... Tämä huolettaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maallemuutto ajankohtaista. Kaupungeissa tulee vielä ankeat ajat ja paljon rikollisuutta.
Teimme saman ratkaisun viime keväänä. Ahdistaa paljon vähemmän kun asuu väljillä vesillä kauempana ihmisistä.
Kiva jos olette viihtyneet paremmin maalla. Pakko sanoa kuitenkin, että paljon enemmän ahdistus riippuu omasta ajatusmaailmasta ja asenteista kuin asuinpaikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maallemuutto ajankohtaista. Kaupungeissa tulee vielä ankeat ajat ja paljon rikollisuutta.
Teimme saman ratkaisun viime keväänä. Ahdistaa paljon vähemmän kun asuu väljillä vesillä kauempana ihmisistä.
Uskon vahvasti, että suurin osa nyky-yhteiskunnan pahoinvoinnista johtuu ku kuitenkin vähäisestä ihmiskontaktien puutteesta. Keittiöpsykologina arvelen, että koronan jälkeinen onnellisuuden lasku aiheutuu osin siitä, että ihmiset ovat keskimäärin enemmän yksin kuin ennen pandemiaa. Ainakin omalla kohdallani huomaan tämän vaikutuksen ja yritän parhaillani pyrkiä palaamaan enemmän "normaaliin", vähentää etätöitä jne.
Mitä tulee parjattuun valtioneuvostoomme pidän sitä isänmaallisimpana vuosikymmeniin. Suomen etu edellä on mentävä vaikka läpi harmaan kiven. Jos edellisen hallituksen hollitupa ei olisi velkaannuttanut olisi enemmän liikkumatilaa. Sipilä sai sentään politiikallaan velkaantumisen taitettua, mutta viime kaudella se levisi käsiin. Ukrainan Marin hoiti hienosti ja siitä kiitos hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Erästä laulua lainaten:
"Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität"
No se on just näin.
Yksilöllä on aina paljon vastuuta itsellään vaikka mitä propaganda väittäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maallemuutto ajankohtaista. Kaupungeissa tulee vielä ankeat ajat ja paljon rikollisuutta.
Teimme saman ratkaisun viime keväänä. Ahdistaa paljon vähemmän kun asuu väljillä vesillä kauempana ihmisistä.
Täälläkin sama ratkaisu tehty tänä kesänä. Maalla on parempi elää. 30 vuotta pk-seudulla opetti ihan tarpeeksi...
Ei pidä ahdistua. Meillä on elämä elettävä. Niillä korteilla, jotka saimme. Köyhänä tai rikkaana tai keskivälistä. Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään, eikä sen tarvitse olla materiaa. Tsekataan mitä sitten tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee parjattuun valtioneuvostoomme pidän sitä isänmaallisimpana vuosikymmeniin. Suomen etu edellä on mentävä vaikka läpi harmaan kiven. Jos edellisen hallituksen hollitupa ei olisi velkaannuttanut olisi enemmän liikkumatilaa. Sipilä sai sentään politiikallaan velkaantumisen taitettua, mutta viime kaudella se levisi käsiin. Ukrainan Marin hoiti hienosti ja siitä kiitos hänelle.
Eipä ole kovin isänmaallista viedä työntekijöiltä oikeudet, opiskelijoilta rahat, sairailta terveyskeskukset ja köyhiltä tuet.
Tietysti jos katsoo vain sen parhaiten ansaitsevan näkökulmasta, niin kaikki voi näyttää toiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maallemuutto ajankohtaista. Kaupungeissa tulee vielä ankeat ajat ja paljon rikollisuutta.
Teimme saman ratkaisun viime keväänä. Ahdistaa paljon vähemmän kun asuu väljillä vesillä kauempana ihmisistä.
Uskon vahvasti, että suurin osa nyky-yhteiskunnan pahoinvoinnista johtuu ku kuitenkin vähäisestä ihmiskontaktien puutteesta. Keittiöpsykologina arvelen, että koronan jälkeinen onnellisuuden lasku aiheutuu osin siitä, että ihmiset ovat keskimäärin enemmän yksin kuin ennen pandemiaa. Ainakin omalla kohdallani huomaan tämän vaikutuksen ja yritän parhaillani pyrkiä palaamaan enemmän "normaaliin", vähentää etätöitä jne.
Voi olla, että joillain noin, mutta itselläni tuntuu olevan päin vastoin. Mitä vähemmän olen kontaktissa työpaikan ihmisten kanssa sitä paremmin voin. Mitä enemmän määrittelen itse omaa elämääni ja teen itselleni merkitseviä asioita sitä paremmin voin. Ennen koronaa olin enemmän systeemin ja tapojen orja kuin nyt.
Yksikään asia ei ole ratkennut, edennyt tai muuksi muuttunut murehtimalla tai ahdistumalla.....
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään eläkeläistä ei ahdista. Tilille napsahtaa tietty summa riippumatta siitä, mitä tekee tai on tekemättä. Ei huolta, toimiiko auto tai onko varaa bussilippuun. Metsästä voi poimia puolukoita ja sieniä. Levätä voi silloin kun haluaa. Liikkua voi luonnossa. Kirjastossa lukea päivän lehdet ja uimahallissa uida ja saunoa. Aikaa on.
Ei varmaan ahdista. Muut elättää ja toimeentulo taattu loppuelämäksi, viis siitä mitä elättäjillesi käy.
Vierailija kirjoitti:
Ei ahdista. Olemme suunnattoman onnekkaita, kun elämme juuri nyt. Suomen historiassa ei ole koskaan ollut näin rauhallista ja varakasta tilannetta, joka ei ole edes kestänyt vielä montaakaan vuosikymmentä. Ja nytkin maailmalle katsoessa voimme sanoa olevamme todella hyväosaisia. Ja vaikka Venäjä onkin taas hankalalla päällä, olemme nyt Natossa eikä puolustuksemme itää vastaan ole ikinä aiemmin ollut näin vahva.
Vaikka jokunen tuki pienenisikin tai loppujen lopuksi muuta melko vähäpätöistä tapahtuisi, hyvin meillä on asiat. Myönnän itsekin, että tähän hyvinvointitilanteeseen on jo tottunut eikä aina muista, kuinka paljon tiukempaa monessa suhteessa (ei kaikissa, mutta monessa) oli jo omilla vanhemmilla, saatikka isovanhemmilla.
Ainoa asia, joka vähän ahdistaa, on tämä nykyinen negatiivisuuden, valittamisen (en tarkoita nyt sinua ap vaan ylipäätään, olen pahoillani jos olet ahdistunut), vastakkainasettelujen lietsomisen sek
Mitä ihmettä minä luinkaan?
Ei ahdista. Minä olen oppinut jo pienenä, että kaikki se mitä uutisissa kerrotaan kannattaa kääntää päässään ylösalaisin ja toimia siten. Vaistoon kannattaa myös luottaa. Täten olen jo kauan sitten hoksannut, että tämä tulee rommaamaan.
Siten olen tehnyt ihan päinvastoin kuin puhuvat päät on läpättänyt. Kun uutisissa ministereitä myöden puhuvat aasit höpöttää "ota nyt lainaa, sitä ei koskaan tartte maksaa takaisin, oot tyhmä jos et ota nollakorkoista lainaa nyt koko limiittiä tappiin". Niin minä tein päinvastoin, minä kiihdytin lainan takaisin maksua. Samoin en sekaantunut pörssisähkövirityksiin hämäräperäisiin norjalaisiin pöytälaatikko-sähköyhtiöiden soppareihin. Vaikka sanottiin miten sillä säästää ja tienaa. En ottanut vapaaehtoista eläkevakuutusta silloin kun sitä kaiken maailman aasit hypetti, koska saa olla todella tyhmä ihminen jos silloin ei jo huomannut, että se on pelkkää jusetusta koko homma. En luota ansiosidonnaisiin, enkä luota eläkkeisiin.
Mitä minä siis tein? Varauduin. Kaiken tuon ajan kun muut eli kuin siat pellolla. Elän vaatimatonta mutta rikasta elämää. Laina on jo ihan viimeisillään pois. Kulut on ihan minimissään ja säästöt on maksimissaan.
Seuraavaksi tulee pikkuisen bumby road. Ne kuuluu elämään ja siitä pitää _ITSE_ selvitä. Se asia mikä Suomalaisilla ei koskaan ole kaaliin mennyt. Kukin on vastuussa loppupeleissä vain itsestään. Sekä tietysti omasta perheestään. Mitä pahempi tilanne, sitä enemmän. Sellaiset vanhat sanonnat pitää hyvin paikkansa, että pankki antaa sinulle mielellään sateenvarjon ja ottaa sen pois heti kun alkaa satamaan. Tai, että vakuutusyhtiöt on vain hyvien aikojen juttuja. Ei niitä ole enää kun palaa.
Eli vielä kerran - ei ahdista. Se vain on selviydyttävä. Hoksottimilla pääsee yllättävän pitkälle. Kuitenkin. Sateen jälkeen tulee aina myös auringonpaiste. Ei nämä ikuisesti kestä.
En sano että ahdistaa, mutta mietityttää. Vielä meidän perhe elää mukavan keskiluokkaista elämää, mutta esim huvipuistoreissuista, tivoleista, sirkuksista ym ylimääräisestä ollaan karsittu jo, ennen tuli niissäkin käytyä. Matkustaminen ulkomaille on edelleen suht edullista ja Suomessa reissaaminen kallista, joten valinta on aika helppoa.
Lapset saavat harrastaa, yksi lapsista harrastaa kilpaurheilua em-tasolla ja tiedostan sen, että on iso mahdollisuus, että tulevaisuudessa joutuu harrastuksensa lopettamaan tai ainakin tasoa pudottamaan. Mutta hän on saanut jo kauan olla lajinsa parissa eikä hän sitä ammatikseen tule tekemään, sivutyönä valmentamista ehkä. Mutta ammatin tämä harrastus hänelle ehkä antaa, nimittäin kiinnostuksen liikunta-alaan. On myös auttanut pahimpien teinivaiheiden läpi. Koen siis kiitollisuutta, että elämässäni olen saanut paljon, olen saanut hankittua perheelleni paljon. Ja siis minä ja mieheni olemme paiskineet töitä, mitään emme ole hopealautasella tarjottuna saaneet. Itsekin olen pienipalkkainen. Nyt otan vaan vastaan sen mitä tulee. Niin kauan kuin on terveyttä jäljellä, kaikesta selviää.
Vierailija kirjoitti:
Niitä ostaripuukotuksia etc on täällä jo
Joku pelle Moran kanssa ostarilla on päiväkotileikkiä siihen nähden, että meillä on vihamielinen diktatuuri-ydinasevaltio heti rajan takana.
Woketus ja sosiaalinen media tuhosi tämän kansan. Mitään ei saa sanoa, mitään ei tarvitse tehdä, omista asioistaan ei tarvitse huolehtia, kaikki on muiden syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ahdista. Olemme suunnattoman onnekkaita, kun elämme juuri nyt. Suomen historiassa ei ole koskaan ollut näin rauhallista ja varakasta tilannetta, joka ei ole edes kestänyt vielä montaakaan vuosikymmentä. Ja nytkin maailmalle katsoessa voimme sanoa olevamme todella hyväosaisia. Ja vaikka Venäjä onkin taas hankalalla päällä, olemme nyt Natossa eikä puolustuksemme itää vastaan ole ikinä aiemmin ollut näin vahva.
Vaikka jokunen tuki pienenisikin tai loppujen lopuksi muuta melko vähäpätöistä tapahtuisi, hyvin meillä on asiat. Myönnän itsekin, että tähän hyvinvointitilanteeseen on jo tottunut eikä aina muista, kuinka paljon tiukempaa monessa suhteessa (ei kaikissa, mutta monessa) oli jo omilla vanhemmilla, saatikka isovanhemmilla.
Ainoa asia, joka vähän ahdistaa, on tämä nykyinen negatiivisuuden, valittamisen (en tarkoita nyt sinua ap vaan ylipäätään, olen pahoillani jos ole
"Mitä ihmettä minä luinkaan?"
No, kerro - mistä olet eri mieltä? Pyytäisin myös perustelut mukaan
Ei ahdista. Olemme suunnattoman onnekkaita, kun elämme juuri nyt. Suomen historiassa ei ole koskaan ollut näin rauhallista ja varakasta tilannetta, joka ei ole edes kestänyt vielä montaakaan vuosikymmentä. Ja nytkin maailmalle katsoessa voimme sanoa olevamme todella hyväosaisia. Ja vaikka Venäjä onkin taas hankalalla päällä, olemme nyt Natossa eikä puolustuksemme itää vastaan ole ikinä aiemmin ollut näin vahva.
Vaikka jokunen tuki pienenisikin tai loppujen lopuksi muuta melko vähäpätöistä tapahtuisi, hyvin meillä on asiat. Myönnän itsekin, että tähän hyvinvointitilanteeseen on jo tottunut eikä aina muista, kuinka paljon tiukempaa monessa suhteessa (ei kaikissa, mutta monessa) oli jo omilla vanhemmilla, saatikka isovanhemmilla.
Ainoa asia, joka vähän ahdistaa, on tämä nykyinen negatiivisuuden, valittamisen (en tarkoita nyt sinua ap vaan ylipäätään, olen pahoillani jos olet ahdistunut), vastakkainasettelujen lietsomisen sekä tylyn puhetyylin ja kovien arvojen ilmapiiri nyky-Suomessa.