Lue keskustelun säännöt.
HS: umpisuomalaiset puhuu lapsilleen englantia. Ei hyvää päivää taas.
12.08.2024 |
Kuinka yksinkertainen pitää ihmisen olla, että kuvittelee, että vaikka kuinka osaisi mielestään "natiivisti" englantia ja ihan että (uuu tosi tavatonta) että lukee englannin kielisiä kirjoja ja katsoo ilman tekstitystä, että olisi sama asia kuin syntyperäinen äidinkieli ja tunnekieli? Siellä mamma niin hehkuttaa, että huomasi vaan osaavansa huvin enkkua kun katseli ilman tekstejä ja alkoi puhumaan lapsilleen englantia. Lasun paikka olisi.
Tällä jos millä saadaan kielitaito sekaisin! Oi aikoja oi tapoja. Lapsiparat.
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010572254.html
Kommentit (418)
No hyvää päivää sullekin. Se on gutten tag saksaksi. Guten morgen on huomenta, niin voi myös sanoa jos kumi puhkeaa tai saa lapun (purra)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen natiivi suomalainen, mutta en puhu kirjakieltä. Mä venaan sua ulkona, mull on femma - näin tulee puhuttua lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei tunnu nyt käsittävän, että eihän "natiivisti" suomea puhuvillakaan ole kielitaito millään yhdellä ja samalla tasolla. Kielellinen kehitys on hyvin yksilöllistä lapsuudesta lähtien ja samoin se, miten sillä kielellä pärjää miten sitä käyttää. Ei kaikilla esimerkiksi lukutaito, luetunymmärtäminen, sanavarasto jne. ole mitenkään samalla tasolla, vaikka kaikki periaatteessa olisikin natiiveja ja suomi heidän äidinkielensä. Sama homma muidenkin kielten kohdalla.
No, tuohon auttaa yksi asia: kirjojen lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia ennakko-oletuksia tuntemattomista ihmisistä. Emmehän todellakaan voi tietää heidän englannin taidon tasoa. Kummasti ilmaisutaito ja sanavarasto kehittyvät myös englannissa, jos tv-viihteen lisäksi lukee kaunokirjallisuutta vuosia englanniksi. Klassikoita myöten. Tv-viihde ei tahdo yksinään riittää (usein kuitenkin erinomainen fraasien ja kieilikuvien lähde) ja työperäinen kielitaito jää yleensä kaikista helpoiten junnaamaan paikoilleen.
Emme voi. Jutussa oli sitaatteja miten he puhuvat lapsille. Voit verrata niitä miten natiivi puhuja puhuisi asiaa.
Noiden pohjalta joidenkin voi olla mahdollista kritisoida heidän kielitaitoaan.
Kerrohan toki, miten sitten natiivi sanoisi ne asiat?
Vaikka esim. suomi on äidinkielenä, niin harva puhuu kirjakieltä. Käytössä on jonkinlainen yleiskieli sisältäen murteita ja slangia.
Vierailija kirjoitti:
Saarikosken perheen lapsilla ei ole mitään hätää. Perheen kotikieli on suomi, äiti puhuu lapsilleen suomea, isä englantia. Isä puhuu myös veljensä kanssa englantia, koska siitä tuli tapa jo lapsena ulkomailla asuessa.
Kun on lapsena ulkomailla kolmekin vuotta englanninkielisessä koulussa ja jatkaa ylioppilaaksi asti Suomessa englanninkielisessä luokassa, niin en menisi hirveästi moittimaan Saarikosken englannin tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Natiiville ei taida olla kovin kummoista määritelmää. Epäilemättä sellaisessa kodissa, missä on puhuttu vain yhtä kieltä, suomea, kasvanut katsotaan natiiviksi. Mutta mitä tämä oikeastaan kertoo kyseisen henkilön kielitaidosta? Ei juuri niin yhtään mitään. Voihan olla, ettei tämä henkilö edes tunne yksinkertaisimpia kielioppisääntöjä, hänen sanavarastonsa on hyvin suppea ja hän käyttää kieltä ainoastaan arkipäiväisissä tilanteissa.
No kyllä kielentutkijat on tutkineet näitä asioita vuosikausia ja natiiville on olemassa ihan pätevä määritelmä. Käsittääkseni se menee niin, että kielenoppimisen herkkyysvaiheessa lapsi on käsittämättömän hyvä oppimaan kieltä sen rakenteita. Sen jälkeen on vaikeampaa. Kirjakielen kieliopin ja laajan sanavaraston oppii vain lukemalla kirjoitettua kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia ennakko-oletuksia tuntemattomista ihmisistä. Emmehän todellakaan voi tietää heidän englannin taidon tasoa. Kummasti ilmaisutaito ja sanavarasto kehittyvät myös englannissa, jos tv-viihteen lisäksi lukee kaunokirjallisuutta vuosia englanniksi. Klassikoita myöten. Tv-viihde ei tahdo yksinään riittää (usein kuitenkin erinomainen fraasien ja kieilikuvien lähde) ja työperäinen kielitaito jää yleensä kaikista helpoiten junnaamaan paikoilleen.
Emme voi. Jutussa oli sitaatteja miten he puhuvat lapsille. Voit verrata niitä miten natiivi puhuja puhuisi asiaa.
Noiden pohjalta joidenkin voi olla mahdollista kritisoida heidän kielitaitoaan.
Kerrohan toki, miten sitten natiivi sanoisi ne asiat?
Vaikka esim
Kirjakieli ja puhekieli on kaksi ihan eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhun kotona kakkosluokkalaisen poikani kanssa usein englantia. Aloimme harjoitella pari vuotta sitten, ja nyt hän on niin etevä, että osaa jutella aika syvällisiäkin asioita käymättä suomiruudun kautta. Puhumme enimmäkseen suomea, koska se nyt kuitenkin on hänen äidinkielensä, mutta usein harjoittelemme englantia ihan huvin vuoksi. Toista omaa äidinkieltäni, riksvenskaa, en ole opettanut, koska en näe asiassa olevan riittävästi hyötyä vaivaan nähden.
Englannin taitamisesta on ollut pojalleni paljon iloa. Käydessämme kesälomalla Ruotsissa hän sai heti leikkikavereita useammaltakin leirintäalueelta, koska häntä vähän vanhemmat ruotsalaispojat osasivat hyvin englantia. Hän pystyi myös osallistumaan hyvin ruokapöytäkeskusteluihin useammankin ruotsalaisen pöytäseurueen kanssa, kun kohteliaisuudesta häntä kohtaan vaihdoimme keskustelukielen englanniksi. Hollantilaisseurueen kanssa keskustelu tietenkin oli muutenkin automaattisesti englanniksi. Lisäksi täällä Suomessa pojasta tuli eräässä harrastusporukassa ikään kuin lasten ryhmänjohtaja, koska hän oli ainoa, joka osasi kaikkien kieliä: osa lapsista kun osasi vain suomea ja osa omaa kieltään ja englantia.
On ollut hauska opettaa pojalle kielitaitoa, etenkin kun hän tänä kesänä on niin monessa paikassa huomannut sen hyödylliseksi. Motivaatio on oppimisen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun kotona kakkosluokkalaisen poikani kanssa usein englantia. Aloimme harjoitella pari vuotta sitten, ja nyt hän on niin etevä, että osaa jutella aika syvällisiäkin asioita käymättä suomiruudun kautta. Puhumme enimmäkseen suomea, koska se nyt kuitenkin on hänen äidinkielensä, mutta usein harjoittelemme englantia ihan huvin vuoksi. Toista omaa äidinkieltäni, riksvenskaa, en ole opettanut, koska en näe asiassa olevan riittävästi hyötyä vaivaan nähden.
Englannin taitamisesta on ollut pojalleni paljon iloa. Käydessämme kesälomalla Ruotsissa hän sai heti leikkikavereita useammaltakin leirintäalueelta, koska häntä vähän vanhemmat ruotsalaispojat osasivat hyvin englantia. Hän pystyi myös osallistumaan hyvin ruokapöytäkeskusteluihin useammankin ruotsalaisen pöytäseurueen kanssa, kun kohteliaisuudesta häntä kohtaan vaihdoimme keskustelukielen englanniksi. Hollantilaisseurueen kanssa keskustelu tietenkin oli muutenkin automaattisesti engl
Tuohan on ihan normaalia kielen opiskelua ja opettamista, joten ihan suositeltavaakin. Puhutte kuitenkin enimmäkseen kummankin äidinkieltä, joka on siis suomi ja vain treenaatte vierasta kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei tunnu nyt käsittävän, että eihän "natiivisti" suomea puhuvillakaan ole kielitaito millään yhdellä ja samalla tasolla. Kielellinen kehitys on hyvin yksilöllistä lapsuudesta lähtien ja samoin se, miten sillä kielellä pärjää miten sitä käyttää. Ei kaikilla esimerkiksi lukutaito, luetunymmärtäminen, sanavarasto jne. ole mitenkään samalla tasolla, vaikka kaikki periaatteessa olisikin natiiveja ja suomi heidän äidinkielensä. Sama homma muidenkin kielten kohdalla.
Ei ole, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että huonolla tasolla oleva natiivi ymmärtää ja sisäistää oma kielensä vivahteet ja sanojen moni-ilmeikkyyden paremmin kuin ei natiivi joka puhuisikin teknisesti hyvää kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenkielen halveksimista. Epäilen lisäksi onko englanninkielen taito niin hyvä kuin luullaan. Ymmärtävätkö he kielen vivahteet ja kaikkien sanojen merkitystä yhtä hyvin kuin omassa kielessään? En usko.
Tämähän se juuri on: ei se natiiviuskaan itsessään välttämättä tarkoita mitään - moni tässäkin ketjussa on maininnut, että harvalla on edes suomen taso sellainen, että sillä leveilisi. Eikä moni osaa kunnolla keskustella pidempään edes suomeksi! Moni ei tajua huumoria tai sarkasmia edes suomeksi tms., ellei sitä oikein alleviivata. Vivahteet oma lukunsa, mutta ovatko kaikki artikkelit ja prepositiot varmasti 100% oikein, kuinka laaja sanavarasto äijällä on, jne.
Kieli muuten kirjoitetaan näin: suomen kielen, englannin kielen. Puhun englantia jne.
Tässä on hyvä esimerkki. Ei natiivi osaisi varmasti kirjoittaa kieliopillisesti parempaa suomea, mutta hän ei tajuaisi sanojen piilomerkityksiä tai niiden sisältämää kulttuurillista sisältöä. Englannissa on sana love ja suomeksi rakkaus. Molemmat tarkoittavat teknisesti samaa, mutta suomeksi sillä on isompi lataus. Suomessa sanaa rakastaa käytetään harvoin ja silloin sitä tarkoitetaan oikeasti. Englanninkielessä sitä käytetään monesti tilanteissa jossa suomenos voisi olla minä pidän. I love somebody ei toimi sanoilla minä rakastan jotakuta vaan sana jota käytetään on minä pidän jostakusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän me suomalaiset valtaosin haluamme muuttua USA:n ja Britannian tapaisiksi ja haluamme myös kieleemme yhä enemmän englantia. Iso kuva on tämä.
Mitä se Britannia tekee sun listalla? Kuka sanoo esim. arsehole, take the mickey, snog?? Suomi on Euroopan jenkein maa. Pää tiukasti Jenkkilän ahterissa - valitettavasti. Jostain syystä suomalaiset kuvittelevat, että vain jenkkikama on hyvää ja arvostettavaa ja tavoiteltavaa. Kukaan ei tajua, että jos on olemassa pitkä, täytyy olla myös lyhyt. Asiat eivät ole joko hyviä tai huonoja, vaan ne vain ovat eli suomalainen tapa ei ole huono, vaan yksi vaihtoehto monien joukossa.
Da da pjotor
Tietääkö äitisi, että olet koneella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia ennakko-oletuksia tuntemattomista ihmisistä. Emmehän todellakaan voi tietää heidän englannin taidon tasoa. Kummasti ilmaisutaito ja sanavarasto kehittyvät myös englannissa, jos tv-viihteen lisäksi lukee kaunokirjallisuutta vuosia englanniksi. Klassikoita myöten. Tv-viihde ei tahdo yksinään riittää (usein kuitenkin erinomainen fraasien ja kieilikuvien lähde) ja työperäinen kielitaito jää yleensä kaikista helpoiten junnaamaan paikoilleen.
Emme voi. Jutussa oli sitaatteja miten he puhuvat lapsille. Voit verrata niitä miten natiivi puhuja puhuisi asiaa.
Noiden pohjalta joidenkin voi olla mahdollista kritisoida heidän kielitaitoaan.
Kerrohan toki, miten sitten natiivi sanoisi ne asiat?
Itse en siis arvioisi heidän kielen osaamistaan tällä perusteella. Syitä puhua näin on monia.
Yksi sitaatti artikkelista oli "if you want to go outside you can go outside."
Natiivin odottaisin puhuvan sulavammin ja sanoisin "you can go outside if you want" tai "just go already" alkuperäisessä on kieliopillisesti ja sisällöllisesti oikein, mutta siinä on toistoa. Kuten sanoin yksittäisestä lauseesta ei paljoa voi päätellä ja natiivitkin puhuvat miten sattuu. Jotkut kriittiset ihmiset voivat kuitenkin näihin tarttua.
Jokainen tekee itse tälläiset päätökset ja hyvä niin, sillä se tuo maailmaan erilaisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia ennakko-oletuksia tuntemattomista ihmisistä. Emmehän todellakaan voi tietää heidän englannin taidon tasoa. Kummasti ilmaisutaito ja sanavarasto kehittyvät myös englannissa, jos tv-viihteen lisäksi lukee kaunokirjallisuutta vuosia englanniksi. Klassikoita myöten. Tv-viihde ei tahdo yksinään riittää (usein kuitenkin erinomainen fraasien ja kieilikuvien lähde) ja työperäinen kielitaito jää yleensä kaikista helpoiten junnaamaan paikoilleen.
Emme voi. Jutussa oli sitaatteja miten he puhuvat lapsille. Voit verrata niitä miten natiivi puhuja puhuisi asiaa.
Noiden pohjalta joidenkin voi olla mahdollista kritisoida heidän kielitaitoaan.
Kerrohan toki, miten sitten natiivi sanoisi ne asiat?
Itse en siis arvioisi heidän kielen osaamistaan tällä perusteella. Syitä puhua näin on monia.
Yksi sitaatti artikkelista oli "if you want to go outside you can go outside."
Natiivin odottaisin puhuvan sulavammin ja sanoisin "you can go outside if you want" tai "just go already" alkuperäisessä on kieliopillisesti ja sisällöllisesti oikein, mutta siinä on toistoa. Kuten sanoin yksittäisestä lauseesta ei paljoa voi päätellä ja natiivitkin puhuvat miten sattuu. Jotkut kriittiset ihmiset voivat
Totta kai lapselle puhutaan eri tavalla kuin aikuiselle. Kyllähän suomessakin lapsille puhuttaessa ne lauseet ja puhe on hyvin toistavia, "jos sinä haluat mennä ulos niin sinä voit mennä ulos", kun puhutaan esimerkiksi 2-vuotiaalle. Sen sijaan 10-vuotiaalle varmaan sanottaisiin ihan eri tavalla. "No mene ulos jos haluat".
Lapset kyllä yleensä jotenkin luontaisesti aistivat, ja ikäänkuin vainuavat suorastaan aikuisista kaiken teennäisyyden .
Vieläpä lähes tiedostamatta sitä itse että aistivat.
Eihän Oxfordin professori ja yh-lähäri Manchesterista myöskään ole kielellisen ilmaisun näkökulmasta lähelläkään samaa tasoa. Tai kyseessä on äärimmäisen harvinainen poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia ennakko-oletuksia tuntemattomista ihmisistä. Emmehän todellakaan voi tietää heidän englannin taidon tasoa. Kummasti ilmaisutaito ja sanavarasto kehittyvät myös englannissa, jos tv-viihteen lisäksi lukee kaunokirjallisuutta vuosia englanniksi. Klassikoita myöten. Tv-viihde ei tahdo yksinään riittää (usein kuitenkin erinomainen fraasien ja kieilikuvien lähde) ja työperäinen kielitaito jää yleensä kaikista helpoiten junnaamaan paikoilleen.
Emme voi. Jutussa oli sitaatteja miten he puhuvat lapsille. Voit verrata niitä miten natiivi puhuja puhuisi asiaa.
Noiden pohjalta joidenkin voi olla mahdollista kritisoida heidän kielitaitoaan.
Kerrohan toki, miten sitten natiivi sa
Näinhän tämä on. Kaikki tällainen kommentointi on aika turhaa ja ei kerro käytännössä mitään heidän kielitaidostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natiiville ei taida olla kovin kummoista määritelmää. Epäilemättä sellaisessa kodissa, missä on puhuttu vain yhtä kieltä, suomea, kasvanut katsotaan natiiviksi. Mutta mitä tämä oikeastaan kertoo kyseisen henkilön kielitaidosta? Ei juuri niin yhtään mitään. Voihan olla, ettei tämä henkilö edes tunne yksinkertaisimpia kielioppisääntöjä, hänen sanavarastonsa on hyvin suppea ja hän käyttää kieltä ainoastaan arkipäiväisissä tilanteissa.
No kyllä kielentutkijat on tutkineet näitä asioita vuosikausia ja natiiville on olemassa ihan pätevä määritelmä. Käsittääkseni se menee niin, että kielenoppimisen herkkyysvaiheessa lapsi on käsittämättömän hyvä oppimaan kieltä sen rakenteita. Sen jälkeen on vaikeampaa. Kirjakielen kieliopin ja laajan sanavaraston oppii vain lukemalla kirjoitettua kieltä.
Tai sitten vain ihan elämällä vieraskielisessä maassa jokapäiväistä elämää. When you need a five eights countersink drill bit right now, you'll learn a new word fast.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannissa on äänteitä, jotka hyvin harva suomalainen osaa oikein ääntää. Esim. sanat joke ja choke, suomalainen sanoo molemmat choke. Tai gin ja chin. Lähes varmasti leukatonic lähtee tilaukseen. Eikä se mitään. Yleensä ihan ymmärrettävää. Samaa tasoa kuin ulkkareiden hyvaa paivaa.
Mutta tommosia ääntämisvirheitä on vaikea myöhemmin korjata.
Ai hyvin harva? Mun mielestä nuo ovat tosi perusjuttuja. Nuori polvi osaa aivan varmasti. Soinnillinen ja soinniton s ovat sitten hankalampia, kun niille ei ole kirjoittaessa eri kirjainta.
Myös tuossa esimerkissä on kyseess erä nimenomaan soinnillisen ja soinnittoman äänteen välillä. Choke ja joke käyttävät muuten samaa äännettä, mutta jälkimmäisessä se on soinnillinen. Ja kyllä juuri nämä ovat niitä, joista suomalaisen, nuorenkin, tunnistaa ulkomailla. Meillä ei esiinny noita äänteitä, joten ei ihme että ne tuottavat vaikeuksia. Itsekin tunnistan ne kyllä selvästi ja tiedän miten äänet syntyvät suussa, mutta silti välillä puhuessa ko. äänteet saattavat mennä sekaisin. Toinen asia, mistä suomalaisen tunnistaa on intonaation puute. Meillä on aina paino ensimmäisellä tavulla, joten englantiakin puhutaan usein ilman kummoista painotusta, joka voi tehdä siitä vaikeammin ymmärrettävää. Intonaatiota ja painotusta on myös hankala, joskaan ei suinkaan mahdoton, opetella tietoisesti.
Mutta kyllä se kovalevytila jokaisella on rajallinen. Samoin aika ja energia. En tiedä yhtään lasta, joille esim. luettaisiin kirjoja kolmella eri kielellä. Kyllä niille kaikille kielille väkisinkin tulee vähän eri funktio ja esim. sanastot eivät kehity samaan tahtiin.