Mitä pahaa on kaveerata miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei siis ehdota seksiä vasta, kun siihen tulee tilaisuus. Joskus voidaan olla kaveria 20 vuotta ja odotetaan tilaisuutta saada nainen puolisoksi.

Nainen voi ajatella miestä kaverina ja mies naista kaverina, mutta mies miettii muutakin. Ei vaan tuo sitä koskaan ilmi.

Niin, kyllä mäkin olen ajatellut erään sinkkukaverin kanssa mahdollista seksiä ja jopa suhdetta, mutta en ole kertonut. Ollaan tosi hyvät kaverit, jos jonain päivänä muuttuu suhteeksi, mitä sitten? 

Sä olet sitten sinkku? Sinkkuna saat tehdä ihan mitä vaan. Parisuhteessa tälläisen kanssa kaveeraaminen on pettämistä.

Se oli niin päin, että mies ei voi olla naisen kaveri. Nainen voi olla miehen kaveri omassa päässään, koska ei näe/halua nähdä miehen todellisia motiiveja.

Tästä on tutkimus tehty ja suurin osa miehistä (huom. ei kaikki) ajattelee että mies ja nainen eivät voi olla pelkkiä ystäviä, vaan takana on aina seksuaalinen motiivi. Ero lisää miehen kiinnostusta naispuolisiin ystäviin. Molemmilla sukupuolilla oli tapana vähätellä tai jättää kertomatta mahdollisesta parisuhteestaan toista sukupuolta olevalle ystävälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies jollaon hyvännäköinen (varattu) naispuolinen kaveri unohdettava kokonaan? Olisiko sitä aina itse vain korvike?

Miehet, mitä ajattelette tästä? Onko se  hyvännäköinen kaveri aina se pitkän tähtäimen tavoite kuitenkin,vaikka omakin nainen olisi hyvännäköinen?

Taustat pitää ainakin ottaa selville. Mun kaverilla on naispuolinen ystävä. Kaveri seurustelee ja on lapsia. Mutta mä ja kaveri tiedetään, että heti kun Laura sanois et mä rakastan sua kaveri lähtis saman tien. Kaveri on ollut rakastunut tohon naiseen 15v.

Mulla keski-ikäisenä naisena on elämäni varrelta tästä vaihtelevia kokemuksia. 

On miehiä, joiden kanssa pelkkä kaveruus on onnistunut. Esim. paras kaverini on exäni 17 vuoden takaa. Mitään vetoa seksiin yhdessä ei enää ole, se on jo kokeiltu ja molemmat eteenpäin jatkettu. Mutta henkisesti olemme todellisia sielunkumppaneita, joten olemme kavereita. Myös työpaikalla on paljon miehiä, joista jotkut on mun kavereita muutenkin, hyväksyneet minut työpäivän jälkeisiin perjantaikaljapiireihinsä yms. Ei näiden kanssa ole ollut mitään ongelmaa siitä että alkaisivat joskus vonkua seksiä. 

Mutta muutaman kerran on ollut kyllä näitä tämmöisiä, jotka on yrittänyt kaveruuden kautta saada aikaan parisuhdetta. Ne on usein ujoja, vähän jotenkin ei-suosittuja miehiä, jotka ilmeisesti ei saa naisia perinteisesti suoraan lähestymällä tai ei uskalla lähestyä niin, joten pyrkivät sitten kaveriksi ensin. Tässä on vaan se ongelma, että minä olen saattanut heti alusta tietää, että ei, seksuaalista vetoa häneen en tule koskaan tuntemaan, ei ole yhtään minun tyyppiä, mutta en voi torjuakaan, kun toinen ei mitenkään flirttaa, pyydä treffeille tms - on vain kaveri. Kerran olin puolitoista vuotta tällaisessa työpaikalla alkaneessa kuviossa. Mies tykkäsi tulla juttelemaan niitä näitä samaan aikaan aina ruokalaan, taukohuoneeseen yms. Välillä ajattelin, että on ihastunut, kun tosiaan aina pyrkii tulemaan samaan aikaan, ja on niin innokas juttelemaan, mutta sitten taas, että ehkä kuvittelen vaan, mieshän puhuu vaan jostain autoista tai tietokoneista ja mistä milloinkin, kuin kaverille.

Aloinkin jo kääntyä siihen, että se tykkää musta vaan työkaverina ja juttukumppanina, kunnes sitten puolentoista vuoden jälkeen mies pelmahti yllättäen kotiini. Oli onkinut osoitteeni tietoon autoni rekisterinumeron perusteella. Vähän hämmentyneenä pyysin kahville. Alkaessani laittaa kahvinkeittimeen kahvia, hän nappasi minua vyötäröltä ja yritti suudella. Torjuin ja sanoin, että jos juodaan nyt ne kahvit vaan. Yritin pitää tilanteen kevyenä ja naureskella koko asian pois. Mutta mies suuttui. Haukkui minut huoraksi, kullinhärnääjäksi, "antaa ymmärtää vaan ei ymmärrä antaa", pelaileva ylimielinen narttu, lupasi tehdä elämästäni töissä helvettiä. Lähti ovet paukkuen. Ja tuota ennen hän siis ei ollut koskaan osoittanut ollenkaan, että häntä kiinnostaa muu kuin jutella päivän uutisaiheista, tietokonepeleistä ja vastaavista mun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies jollaon hyvännäköinen (varattu) naispuolinen kaveri unohdettava kokonaan? Olisiko sitä aina itse vain korvike?

Miehet, mitä ajattelette tästä? Onko se  hyvännäköinen kaveri aina se pitkän tähtäimen tavoite kuitenkin,vaikka omakin nainen olisi hyvännäköinen?

Taustat pitää ainakin ottaa selville. Mun kaverilla on naispuolinen ystävä. Kaveri seurustelee ja on lapsia. Mutta mä ja kaveri tiedetään, että heti kun Laura sanois et mä rakastan sua kaveri lähtis saman tien. Kaveri on ollut rakastunut tohon naiseen 15v.

Todella monella on näitä nuoruuden "tosirakkauksia" jotka on saattanut olla vuosikymmeniä yksipuolisia, tai on vaan oltu muusta syystä erillään (toisen seurustelu/avioliitto).

Sen takia suhtaudun todella varauksella uusiin potentiaalisiin kumppaniehdokkaisiin, joilla on toista sukupuolta olevia ystäviä nuoruusajoilta.

Vaikka toinen osapuoli ei olisikaan ihastunut toiseen niin tällainen kuvio tulee aina olemaan nykyisen suhteen jarru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies jollaon hyvännäköinen (varattu) naispuolinen kaveri unohdettava kokonaan? Olisiko sitä aina itse vain korvike?

Miehet, mitä ajattelette tästä? Onko se  hyvännäköinen kaveri aina se pitkän tähtäimen tavoite kuitenkin,vaikka omakin nainen olisi hyvännäköinen?

Taustat pitää ainakin ottaa selville. Mun kaverilla on naispuolinen ystävä. Kaveri seurustelee ja on lapsia. Mutta mä ja kaveri tiedetään, että heti kun Laura sanois et mä rakastan sua kaveri lähtis saman tien. Kaveri on ollut rakastunut tohon naiseen 15v.

Todella monella on näitä nuoruuden "tosirakkauksia" jotka on saattanut olla vuosikymmeniä yksipuolisia, tai on vaan oltu muusta syystä erillään (toisen seurustelu/avioliitto).

Sen takia suhtaudu

Niin mitä väliä sillä on, jos se toinen onkin rakastunut, jos siihen omaan kumppaniin luottaa, ettei se lähde mihinkään pettämishommiin, kun ihastus ja muu kuin kaverillinen kiinnostus tosiaan on täysin yksipuolista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies jollaon hyvännäköinen (varattu) naispuolinen kaveri unohdettava kokonaan? Olisiko sitä aina itse vain korvike?

Miehet, mitä ajattelette tästä? Onko se  hyvännäköinen kaveri aina se pitkän tähtäimen tavoite kuitenkin,vaikka omakin nainen olisi hyvännäköinen?

Ei tietenkään ole.  Ei ole vaikka hän sitä itse ehdottaisi.  Tekisi mieleni kysyä, että ajatteletko, että kauneimmilla/ komeammilla olisi jokin erityinen velvollisuus osoittaa kiinnostusta/ halukkuutta ja valmiutta seksiin kuin meillä vähemmän komeilla/ kauniilla? 

Kyllä minusta täytyy kyetä arvostamaan ja kunnioottamaan toisen rajoja ja valintoja ja päätöksiä sanalla sanoen; osata käyttäytyä oli kaverin tai ystävän ulkonäkö/ ulokinen olemus, mikä hyvänsä. 

Jollei pysty, niin ei minusta kannata kutsua itseään toisen kaveriksi tai ainakaan ystäväksi.

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Mulla keski-ikäisenä naisena on elämäni varrelta tästä vaihtelevia kokemuksia. 

On miehiä, joiden kanssa pelkkä kaveruus on onnistunut. Esim. paras kaverini on exäni 17 vuoden takaa. Mitään vetoa seksiin yhdessä ei enää ole, se on jo kokeiltu ja molemmat eteenpäin jatkettu. Mutta henkisesti olemme todellisia sielunkumppaneita, joten olemme kavereita. Myös työpaikalla on paljon miehiä, joista jotkut on mun kavereita muutenkin, hyväksyneet minut työpäivän jälkeisiin perjantaikaljapiireihinsä yms. Ei näiden kanssa ole ollut mitään ongelmaa siitä että alkaisivat joskus vonkua seksiä. 

Mutta muutaman kerran on ollut kyllä näitä tämmöisiä, jotka on yrittänyt kaveruuden kautta saada aikaan parisuhdetta. Ne on usein ujoja, vähän jotenkin ei-suosittuja miehiä, jotka ilmeisesti ei saa naisia perinteisesti suoraan lähestymällä tai ei uskalla lähestyä niin, joten pyrkivät sitten kaveriksi ensin. Tässä on vaan se ongel

Sinun olisi pitänyt torjua se kaverimies heti alkuunsa. Olisi säästynyt molempien aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies jollaon hyvännäköinen (varattu) naispuolinen kaveri unohdettava kokonaan? Olisiko sitä aina itse vain korvike?

Miehet, mitä ajattelette tästä? Onko se  hyvännäköinen kaveri aina se pitkän tähtäimen tavoite kuitenkin,vaikka omakin nainen olisi hyvännäköinen?

Taustat pitää ainakin ottaa selville. Mun kaverilla on naispuolinen ystävä. Kaveri seurustelee ja on lapsia. Mutta mä ja kaveri tiedetään, että heti kun Laura sanois et mä rakastan sua kaveri lähtis saman tien. Kaveri on ollut rakastunut tohon naiseen 15v.

Todella monella on näitä nuoruuden "tosirakkauksia" jotka on saattanut olla vuosikymmeniä yksipuolisia, tai on vaan oltu muusta syystä erillään (toisen seurustelu/avioliitto).

Sen takia suhtaudu

Sama juttu. Mun nyksäl on tälläinen mies kaveri. Tiedän et meidän suhde loppuu jos tää mies antaa yhtään vihreää valoa. Ollaan seurusteltu 3vuotta ja tää äijä on ollut aina ns ystävä. Mä vaan näen kaikesta et mun nainen rakastaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Sä et ehkä panisi niitä ystävämiehiä, mutta ne panisi sua. Tilaisuuden tullen. Siksi.

Väität siis että minun kaverimies raiskaisi minut jos saisi tilaisuuden? Kehtaatko väittää?

Sinä varmasti itse niin tekisit mutta kuule, on toisenlaisiakin miehiä.  Miehiä joille nainen on ihminen ei esine.  Eikö olekin kummallista?

Minä olen aikuinen nainen,  ikääni en kerro mutta minulla on kaksi isoa lasta.  Miespuolisella kaverillani on yksi, hieman nuorempi.  Molemmat olemme oleet jo pitkään vakituisessa suhteessa vaan emme toistemme kanssa. Tapasimme 8-vuotiaina kun siirryin toiseen kouluun ja hänen luokalleen. Meistä tuli nopeasti erittäin hyvät ystävät, toki minulla oli ja  on vieläkin näitä samoja, tyttöpuolisia ystäviä.

Tämä poika, myöhemmin mies on kulkenut elämässäni mukana kaikissa käänteissä. On ollut puolustajana ja tukena, aina luotettavan ystävänä. Tunnen hänen isänsä ja äitipuolensa ja hän minun äitini.  Kävimme toistemme kotona myös muun kaveriporukan kanssa.  Tästä porukasta elämässäni on edelleen muutamia tämän miehen lisäksi.

Minulla ei ole veljeä mutta hän täyttää sen paikan.  Ihmiseen voi kiintyä syvästi tiedätkö, vaikka oltaisiin eri sukupuolta eikä mukana olisi mitään seksuaalisia tunteita.  Oma puolisoni tuntee hänet ja minä pintapuolisesti hänen avovaimonsa ja lapsen olen nähnyt. Asumme nykyisin aika kaukan toisistamme mutta ystävyyttä se ei katkaise.  Aito ystävyys ei katkea. 

Jos joku törkyturpa tulee väittämään jotain omasta saastaisesta mielikuvituksestaan, on se todiste hänen omasta mädäntyneestä sielustaan. 

Mulla on ollut kavereina miehiä kautta aikain. Olen poikatyttö ja kaverisuhteet miesten kanssa ovat tuntuneet aina luonnollisilta. Seksi tai muukaan sellainen ei ole näihin suhteisiin kuulunut koskaan. 

Olen aina ajatellut, että oman kumppanin tulee nämä suhteet hyväksyä. Hyväksyntä on toki tullut, vaan epävarmuus ja mustasukkaisuuspa eivät ole käskemällä lähteneet.

Parisuhdetaustani on rikkonainen. Olen ns. näyttävä nainen ja miesten kokema epävarmuus on mulle tuttua, monen suhteen päättymisen taustalla on ollut miehen riittämättömyyden tunteet. Nykyisessä suhteessani halusin puuttua siihen, mikä omassa toiminnassani aiheuttaa epämukavuutta ja epävarmuutta miehelle, ja aloin karsia muiden miesten (eli kavereideni) kanssa vietettyä aikaa reilusti. En pidä sattumana, että nykyinen suhteeni tuntuu olevan keskinäisessä luottamuksessa aivan omaa luokkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kavereina miehiä kautta aikain. Olen poikatyttö ja kaverisuhteet miesten kanssa ovat tuntuneet aina luonnollisilta. Seksi tai muukaan sellainen ei ole näihin suhteisiin kuulunut koskaan. 

Olen aina ajatellut, että oman kumppanin tulee nämä suhteet hyväksyä. Hyväksyntä on toki tullut, vaan epävarmuus ja mustasukkaisuuspa eivät ole käskemällä lähteneet.

Parisuhdetaustani on rikkonainen. Olen ns. näyttävä nainen ja miesten kokema epävarmuus on mulle tuttua, monen suhteen päättymisen taustalla on ollut miehen riittämättömyyden tunteet. Nykyisessä suhteessani halusin puuttua siihen, mikä omassa toiminnassani aiheuttaa epämukavuutta ja epävarmuutta miehelle, ja aloin karsia muiden miesten (eli kavereideni) kanssa vietettyä aikaa reilusti. En pidä sattumana, että nykyinen suhteeni tuntuu olevan keskinäisessä luottamuksessa aivan omaa luokkaansa. 

Kuulostat mun vaimolta. Hän tosin 3v terapian ja riitelyn jälkeen tajusi ihan itsekkin asioiden vinouman.  Ja sen miten hankalaa on elää hänen kanssaan. Yllättäen kun hän rikkoi haareminsa suhde muuttui parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella monella on näitä nuoruuden "tosirakkauksia" jotka on saattanut olla vuosikymmeniä yksipuolisia, tai on vaan oltu muusta syystä erillään (toisen seurustelu/avioliitto).

Niin mitä väliä sillä on, jos se toinen onkin rakastunut, jos siihen omaan kumppaniin luottaa, ettei se lähde mihinkään pettämishommiin, kun ihastus ja muu kuin kaverillinen kiinnostus tosiaan on täysin yksipuolista? 

No kyllä minua häiritsisi jos selviäisi että seurustelukumppanillani on ollut vaikka 15 vuotta yksipuolisia tunteita kaveriaan kohtaan. Vaikka tuo kaveri olisikin tahollaan naimisissa, niin en usko että haluaisin olla kakkossijalla edes teoreettisessa mielessä.

Mulla on ollut paljon miespuolisia ystäviä. Kukin sitten jäänyt matkanvarrelle, juurikin sen takia, että tietyissä tilanteissa alkoivat märisemään siitä, kun eivät kelpaa.

Mua hämmästytti noi tilanteet, kun usean kanssa ehdittiin olla kavereita muutaman vuoden. Eikä yksikään tehnyt aloitetta! Sitten vasta, kun kävit treffeillä tai olivat juoneet vähän liikaa. Mun pääsääntöisesti sitten haukuttiin ja nolattiin. Aivan äimänä, että mistä nyt tuulee.. Myös syyttivät, kun en mäkään tehnyt asian eteen mitään!

Mä en ollut missään tilanteessa heihin romanttisesti ihastunut tms. miksi ihmeessä mä olisinkaan tehnyt aloitteen tai alkanut keskustelemaan aiheesta yleensäkään yhtään mitään? Me oltiin kavereita.

Mun kokemuksilla tapaa olla siten, että tietynlainen ja tietyissä elämäntilanteissa oleva naistyyppi pyrkii piilottelemaan kiinnostustaan miehiin.Ollaan kauniita sanoja, huomioimista ja vierasta munaa vailla kun kotona ei enää suju eikä huomioimista henkisellä ja fyysisellä tasolla ole saatu pitkiin aikoihin.

Nämä jakaantuu karkeasti kahteen eri kategoriaan: täysin tuntemattomiin miehiin, joita nainen pitää viehättävänä tai lisäksi kyseiset miehet ovat katselleet naista sillä silmällä. Ehkä tulleet juttelemaankin ja ehdottelemaan. Nämä joko jää siihen, tai jos liikutaan samoissa piireissä ja mies kenties tulee tutummaksi, tilanne jatkuu vähintään katseiden ja flirtin tasolla. Saahan nainen boostia ja jaksaa taas vähän aikaa kotona. Tehdään ehkä lapsi tai lisää lapsia, mennään kihloihin tai naimisiin sen oman miehen kanssa, jonka kanssa nainen ei tunne itseään enää naiseksi. Taustalla on mies tai miehiä, jotka boostaa naisen egoa ja auttavat jaksamaan arjessa.

Toinen kategoria on vaikkapa ystävien kautta tulevat uudet tuttavuudet, ystävän seurustelukumppanit ja muut vastaavat. Lopulta sieltä tulee vastaan se, jonka kanssa löytyy se yhteys, joka uupuu nykyisistä ihmissuhteista ja joka ainakin niiltä osin sujuu kuin itsestään. Henkisesti siitä tulee tärkeä, kaikkea ei tarvitse vääntää kun ymmärretään toisia puolikkaista sanoista, tiedetään jo valmiiksi. Hyvin monesti näissä on taustalla myös vähintään yksipuolinen viehätyksen kokemus. Mutta se voi olla myös molemminpuolista. Kaunis sana silloin tällöin, lämmin katse, tilanteet joissa ei tarvitse sanoa sanaakaan kun tietää katseesta molempien ajattelevan samaa. Asiat ovat helppoja, sen oikein tuntee henkisesti miten hyvä olla toisen seurassa.

Molempien kategorioiden naiset tahtovat vielä jakaantua niihin, jotka ovat valmiita pettämään matalalla kynnyksellä, sekä heihin, jotka pelkäävät omia tuntemuksiaan vierasta miestä kohtaan, vaikka fantasiatasolla sama henkilö toimii arjen pakopaikkana. Kenties pienessä hiprakassa ollaan menossa jo liian pitkälle, ja selvin päin järkytytään omasta itsestä ja mitä melkein tuli tehtyä. Nyt päästää siihen, että tällaisessa tilanteessa oleva nainen pelästyy kun ei enää ollakaan turvallisessa fantasiatilanteessa ja voi helposti olkaa sabotoida kaveri- tai ystäväsuhdetta kyseiseen mieheen. Pienestäkin asiasta paisutellaan suurempia kun koitetaan työntää aiempaa kaveria, tai vielä pahempaa, ystävää pois.

Onhan niitä miehiä ja naisia, joiden kanssa tulee paremmin toimeen. Huumori tai harrastukset natsaa, löytyy puheenjuurta tai vitsejä jne. Moni sanoo tuommoista kaveruudeksi, mä yleensä työkaveriksi, joiden kanssa en muuten tapaa, mutta töihin on kiva mennä, kun on hengenheimolaisia. Kun ovat pois, niin päivät on tylsempiä.

Eikä kukaan halua ketään.

M52

Ei ole mitään pahaa! Naiskuplassa elävät naiset vaan kuvittelevat että naispuoliset kaverit yrittävät vietellä heidän miehensä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kavereina miehiä kautta aikain. Olen poikatyttö ja kaverisuhteet miesten kanssa ovat tuntuneet aina luonnollisilta. Seksi tai muukaan sellainen ei ole näihin suhteisiin kuulunut koskaan. 

Olen aina ajatellut, että oman kumppanin tulee nämä suhteet hyväksyä. Hyväksyntä on toki tullut, vaan epävarmuus ja mustasukkaisuuspa eivät ole käskemällä lähteneet.

Parisuhdetaustani on rikkonainen. Olen ns. näyttävä nainen ja miesten kokema epävarmuus on mulle tuttua, monen suhteen päättymisen taustalla on ollut miehen riittämättömyyden tunteet. Nykyisessä suhteessani halusin puuttua siihen, mikä omassa toiminnassani aiheuttaa epämukavuutta ja epävarmuutta miehelle, ja aloin karsia muiden miesten (eli kavereideni) kanssa vietettyä aikaa reilusti. En pidä sattumana, että nykyinen suhteeni tuntuu olevan keskinäisessä luottamuksessa aivan omaa luokkaansa. 

Sen sukupuolen kavereista, josta itse on kiinnostunut, voi tulla helposti ongelmia suhteeseen. Joko oma kumppani voi olla liian helposti mustasukkainen, tai itse voi kokea hankalaksi tilanteet, joissa näkee oman kumppaninsa liian hyvissä väleissä toisten kanssa. Etenkin kun tiedät, miltä oma kumppani näyttää muiden seurassa kun on kyse "pelkästä pakollisesta tutusta" siihen, kun hän katsoo sinua silmiin haluten, tai on ainakin katsonut. Myös kumppanin kavereiden eleistä on poimittavissa samoja merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksilla tapaa olla siten, että tietynlainen ja tietyissä elämäntilanteissa oleva naistyyppi pyrkii piilottelemaan kiinnostustaan miehiin.Ollaan kauniita sanoja, huomioimista ja vierasta munaa vailla kun kotona ei enää suju eikä huomioimista henkisellä ja fyysisellä tasolla ole saatu pitkiin aikoihin.

Nämä jakaantuu karkeasti kahteen eri kategoriaan: täysin tuntemattomiin miehiin, joita nainen pitää viehättävänä tai lisäksi kyseiset miehet ovat katselleet naista sillä silmällä. Ehkä tulleet juttelemaankin ja ehdottelemaan. Nämä joko jää siihen, tai jos liikutaan samoissa piireissä ja mies kenties tulee tutummaksi, tilanne jatkuu vähintään katseiden ja flirtin tasolla. Saahan nainen boostia ja jaksaa taas vähän aikaa kotona. Tehdään ehkä lapsi tai lisää lapsia, mennään kihloihin tai naimisiin sen oman miehen kanssa, jonka kanssa nainen ei tunne itseään enää naiseksi. Taustalla on mies tai miehiä, jotka boostaa naisen egoa

Tähän vielä lisäyksenä: nainen voi alkaa kutsua tällaista miestä ystäväkseen lyhyenkin ajan perusteella. Toki toiset käyttävät ystävä- tai kaveri-termiä matalalla kynnyksellä, ei sotketa sitä tähän. Kun tilanne ei sitten etene naiselle kätevimmällä tavalla, nämä ystävämiehet voidaan hylätä. Ainoa vaan, että kun nähdään vaikka livenä, koko olemuksestä näkee mitä ollaan vailla ja miten ollaan kaivattu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut paljon miespuolisia ystäviä. Kukin sitten jäänyt matkanvarrelle, juurikin sen takia, että tietyissä tilanteissa alkoivat märisemään siitä, kun eivät kelpaa.

Mua hämmästytti noi tilanteet, kun usean kanssa ehdittiin olla kavereita muutaman vuoden. Eikä yksikään tehnyt aloitetta! Sitten vasta, kun kävit treffeillä tai olivat juoneet vähän liikaa. Mun pääsääntöisesti sitten haukuttiin ja nolattiin. Aivan äimänä, että mistä nyt tuulee.. Myös syyttivät, kun en mäkään tehnyt asian eteen mitään!

Mä en ollut missään tilanteessa heihin romanttisesti ihastunut tms. miksi ihmeessä mä olisinkaan tehnyt aloitteen tai alkanut keskustelemaan aiheesta yleensäkään yhtään mitään? Me oltiin kavereita.

Kävit treffeillä kuitenkin?