Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Irtisanominen muutosneuvotteluissa teki minusta paarian.
31.07.2024 |
Olin työskennellyt yrityksessä yli 20 vuotta, ja sinä aikana syntyi vahvat siteet moniin työkavereihin. Sitten yritykseemme tuli uusi, nuori johtaja, ja muutosneuvotteluissa minut irtisanottiin yhdessä muutaman muun yli 50-vuotiaan työntekijän kanssa. Kaikki työkaverit unohtivat minut välittömästi, lukuun ottamatta yhtä erityisen hyvää ystävääni. Nykyään keskustelen hänen kanssaan enää vain pari kertaa vuodessa puhelimessa, noin 30 minuutin ajan, ja silloinkin keskustelun aloite tulee minulta. Yrityksessä kukaan ei kuulemma puhu minusta enää mitään. Työni on jaettu muille, eikä nimeäni löydy enää laatimistani dokumenteista.
Irtisanominen tuli minulle täytenä yllätyksenä. Uudella johtajalla ei ollut minkäänlaista kokemusta osaamisestani, joten olin hänelle helppo valinta heittää pois. On turha kuvitella, että "tiimihenki" tai "lojaalisuus" olisivat todellisuudessa olemassa. Työpaikalla kukaan ei lopulta välitä muusta kuin omasta edustaan.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja näitä ihmisiä, jotka kuvittelevat että firma kaatuaa, kun he lähtevät. Harvalla jää vesilasiin kuoppa, kun sormella painaa.
En puhunut mitään firman menestyksestä, vaan ystävyyssuhteiden katkaisusta, kun työsuhde katkeaa. Kommenttien mukaan irtisanottu on tosiaan paarialuokkaa. Arvatkaas onko muuten helppoa hakea töitä irtisanottuna? Kuka suosittelisi irtisanottua? Verkosto meni hukkaan kerralla. Ilkkukaa vielä päälle saatana.
ap
Mikä verkosto jos sinulla oli 1 läheinen ystävä työpaikalla?
Tsemppiä, ihan omilla työansioilla voit hakea töitä. Älä esitä olevasi poikkeuksellinen.
Nykyään ongelmana voi olla ettei työtodistuksia ehkä huomioida. Saitko kuitenkin sellaisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tapasin työkavereitani myös vapaa-ajalla ja kävimme tapahtumissa ym. Vaihtelimme lähes päivittäin kuvia ja hassuja videoita Whatsapissa omilla yksityispuhelimilla. Se kaikki loppui, kuin leikaten irtisanomispäivänä. Aivan, kuin minut olisi siirretty eri todellisuuteen, enkä olisi enää olemassa. Sitä tässä ihmettelen.
ap
Teitä yhdisti työpaikkanne, enää ei, siinä se.
Unohda menneet ja toivottavasti sinulla on uusi työpaikka. Katkeruus ei edistä elämääsi millään osa-alueella.
Been there done that.
Ihmiset ovat sosiaalisia ja ystävällisiä sinulle vain jos arvelevat sen hyödyttävän heitä jollakin tavalla. Toisilta ihmiseltä saa tietoa, apua, mahdollisia uusia hyödyllisiä kontakteja ym.
Irtisanotusta ei ole mitään hyötyä entisille työkavereille. Päin vastoin. Jos firman johto kuulee yhteydenpidosta luuseriin, niin silloin myös tämä yhteydenpitäjä saattaa olla luuseri ja päästä paskalistalle.
Unohda vanhat kaverisi. Heille olet vain paskaa. Ystävysty vaikka toisen työttömän kanssa.
Minä haluaisin palkata AP :n ja sitten antaa koeajalla uudet potkut!! :-)
Oppiipahan olemaan. Köyhät kyykkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee, ja siksi työpaikkaa kannattaa nykyisin vaihtaa 35 vuoden välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee, ja siksi työpaikkaa kannattaa nykyisin vaihtaa 35 vuoden välein.
Ja viiva väliin!
Vierailija kirjoitti:
Mitä työkavereidesi pitäisi tehdä? Irtisanoutua solidaarisuudesta?
Olet tyhmä, mutta yritän selittää. Haluaisin voivamme mennä edelleen joskus kahville tai kävelylle. Vaihtaa kuulumisia, kuten ennenkin. Normaalia ihmisten kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trolli aloitus.
Liikaa valitusta ja itsesääli.
Vähä haalermpi teksti, siis ei noin ylikorostunut itku. ois tehnyt aloituksen edes hiukkasen uskottavamman?
Ihmeellisiä nämä trolliksi huutelut.
Uskon aivan täysin, että ap:ta surettaa ja että ap:n tarina on tosi.
Ainoa virhe, minkä ap on tehnyt, on uskoa kaikkea sitä johtajien ja päälliköiden paskapuhetta "tiimihengestä" ja työkaveruudesta ja tiimipäivistä ja muusta roskasta. Korporaatiokulttuuri on luotu huijaamaan ihmisiä. Yrityksissä työskentelevät ovat ainakin Suomessa pahemmin kilpailijoita toisilleen kuin ikinä ennen, ja työkaveruus feikimpää ja valheellisempaa kuin ikinä ennen. Samaan aikaan niin suuryritykset kuin startupitkin aivopesevät työntekijöitään kaikella "tiimihenki ja yrityskulttuuri"-puheella luulemaan, että tiimi olisi oikeasti tiimi, ja ne työkaverit joita todellisuudessa kaikin tavoin pakotetaan toimimaan sinua vastaan ja kilpailemaan sinua vastaan, olisivat oikeasti kavereitasi.
Monet boomerithan ei ollenkaan ymmärrä tätä todellisuutta, vaan huutelevat eläkkeeltä juttujaan, jotka perustuvat siihen 80-luvun Suomeen, jossa työkaveri oli vielä työkaveri ja ehkä jopa kaveri.
M43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä työkavereidesi pitäisi tehdä? Irtisanoutua solidaarisuudesta?
Olet tyhmä, mutta yritän selittää. Haluaisin voivamme mennä edelleen joskus kahville tai kävelylle. Vaihtaa kuulumisia, kuten ennenkin. Normaalia ihmisten kanssakäymistä.
Jos heidån elämänsä on erilaista kuin sinun, etkö voi hankkia harrastuksia ja uutta työtä ensin?
Ymmärrän kyllä että suhteet voivat katketa yhtäkkiä. Minulle kävi noin opinnoissa. Voivat pitää outona jos lopettaa tai muuten vaan lakkaavat haluamasta olla tekemisissä. Ihmisiin voi olla iskostettu että pomon tai opettajan arvio määrittelee saako jossain jatkaa. Onko valittujen joukossa.
Jos eivät ole aitoja ystäviä eikö ole parempi hankkia muunlaista elämää? Voit löytää kestäviä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli aloitus.
Liikaa valitusta ja itsesääli.
Vähä haalermpi teksti, siis ei noin ylikorostunut itku. ois tehnyt aloituksen edes hiukkasen uskottavamman?
Ihmeellisiä nämä trolliksi huutelut.
Uskon aivan täysin, että ap:ta surettaa ja että ap:n tarina on tosi.
Ainoa virhe, minkä ap on tehnyt, on uskoa kaikkea sitä johtajien ja päälliköiden paskapuhetta "tiimihengestä" ja työkaveruudesta ja tiimipäivistä ja muusta roskasta. Korporaatiokulttuuri on luotu huijaamaan ihmisiä. Yrityksissä työskentelevät ovat ainakin Suomessa pahemmin kilpailijoita toisilleen kuin ikinä ennen, ja työkaveruus feikimpää ja valheellisempaa kuin ikinä ennen. Samaan aikaan niin suuryritykset kuin startupitkin aivopesevät työntekijöitään kaikella "tiimihenki ja yrityskulttuuri"-puheella luulemaan, että tiimi olisi oikeasti tiimi, ja ne työkav
Tuskin koskaan on ollut täysin erilaista? Riippuu varmaan osaksi mistä syystä on lopettanut työn ja onko muita samassa asemassa. Löytyisikö muiden irtisanottujen tai lähteneiden kanssa yhteinen sävel helpommin?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin, että joku olisi kysynyt että mitä minulle kuuluu tms. Ei tarvitse löydä lyötyä.
Ovatko kaikki nykyään noin ilkeitä?ap
Oma tilanteesi tietysti on sinulle uniikki ja tuntuu pahalle. Monella suomalaisella taas on takana paritkymmenet yt-neuvottelut, ja entisiä, läheisiäkin kollegoita jotka on tulleet irtisanotuksi on kymmenittäin, ehkä jopa yli sata. Silloin asia on jo hyvin arkipäiväistä. Lopulta jopa se oma irtisanotuksi tuleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin palkata AP :n ja sitten antaa koeajalla uudet potkut!! :-)
Oppiipahan olemaan. Köyhät kyykkyyn.
Minulle on joskus tehty vähän noin tai siltä tuntuu. En sentään ole saanut aivan potkuja mutta kouluttautuneena ja määräaikaisuuksissa olleena on alettu näpäyttää. Oma tuntemus on juuri että "oppiipahan olemaan", mitäs haki noin koulutettuna määräaikaiseksi ja pääsi. Ei ole herkkua ja lisätäänpä haastetta. Oppiiko muka nopeasti uutta? Tuleeko toimeen? Onko jossain vikaa?
Hieman ihmetyttää, miten ap tietää ettei hänen nimensä ole enää hänen entisen työnantajansa dokumenteissa. Eihän ap:lla pitäisi olla niihin enää mitään pääsyä. (Ja tietenkin dokumentit omistaa joku, joka on tällä hetkellä firman palkkalistoilla)
Uskon, että niille nuorille uraputkijohtajillekin tulee vielä elämässä yllätyksiä. Nyt ovat johdossa ja päättämässä muiden elämästä, mutta hekin ovat vastuussa ylöspäin ja irtisanottavissa helpommin, kuin työntekijä.
Voi olla elämässä sovittelemista, jos on ansainnut yli 7000€/kk ja työt loppuu. Ansiosidonnaistakin on lyhennetty.
Vierailija kirjoitti:
Hieman ihmetyttää, miten ap tietää ettei hänen nimensä ole enää hänen entisen työnantajansa dokumenteissa. Eihän ap:lla pitäisi olla niihin enää mitään pääsyä. (Ja tietenkin dokumentit omistaa joku, joka on tällä hetkellä firman palkkalistoilla)
Ap on stalkannut. Kaikesta jää jälki. Ehkä muut ovat huomanneet stalkkauksen.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että niille nuorille uraputkijohtajillekin tulee vielä elämässä yllätyksiä. Nyt ovat johdossa ja päättämässä muiden elämästä, mutta hekin ovat vastuussa ylöspäin ja irtisanottavissa helpommin, kuin työntekijä.
Voi olla elämässä sovittelemista, jos on ansainnut yli 7000€/kk ja työt loppuu. Ansiosidonnaistakin on lyhennetty.
Oma kokemukseni on, että niitä bomereitahan ei enää niinkään ole johtoasemissa vaan nämä 80-luvun Dingo nuoret. Aa että niillä on noussut tuo johtajuus niin päähän.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tapasin työkavereitani myös vapaa-ajalla ja kävimme tapahtumissa ym. Vaihtelimme lähes päivittäin kuvia ja hassuja videoita Whatsapissa omilla yksityispuhelimilla. Se kaikki loppui, kuin leikaten irtisanomispäivänä. Aivan, kuin minut olisi siirretty eri todellisuuteen, enkä olisi enää olemassa. Sitä tässä ihmettelen.
ap
No onpa ikävää. Potkaistiinko sinut pois yhteisistä Whatsapp-ryhmistä, jos kerran omilla puhelimillanne viestittelette? Kyllä minäkin silloin ihmettelisin tuollaista käytöstä.
Jos firman liittymistä olisi kyse, taustalla voisi olla jokin tekninen ongelma. Sulkeutuiko sinulla heti irtisanomispäivänä jotkin tunnukset tai liittymät?
Alue: Aihe vapaa
Vaikea sanoa miksi puhtaasti yksityiselämään liittyvä vuorovaikutus on lakannut, eritoten jos se on ollut molemmin puolin vapaaehtoista ja kokonaan irti työyhteydestä. Työhön liittyviin juttuihin pätee allekirjoitettu vaitiolovelvollisuus ja voi olla että ihmiset tietävät että nämäkin asiat tulisivat puheeksi jos yhteyttä pidettäisiin, tai vähintäänkin se johtaisi outoon tilanteeseen kun joutuu entiselle työntekijälle sanomaan ettei enää voi puhua siitä mitä ne apinat ovat töissä taas keksineet. Tätä taustaa vasten on vain helpompi olla pitämättä yhteyttä kun omassakin elämässä kiireitä piisaa ja kysymys on aina valintatilanteesta ajankäytön suhteen, tyyliin vietänkö aikaa perheen kanssa vai perkaanko läpi jonkun traumoja jotka irtisanominen on aiheuttanut.