Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Irtisanominen muutosneuvotteluissa teki minusta paarian.
31.07.2024 |
Olin työskennellyt yrityksessä yli 20 vuotta, ja sinä aikana syntyi vahvat siteet moniin työkavereihin. Sitten yritykseemme tuli uusi, nuori johtaja, ja muutosneuvotteluissa minut irtisanottiin yhdessä muutaman muun yli 50-vuotiaan työntekijän kanssa. Kaikki työkaverit unohtivat minut välittömästi, lukuun ottamatta yhtä erityisen hyvää ystävääni. Nykyään keskustelen hänen kanssaan enää vain pari kertaa vuodessa puhelimessa, noin 30 minuutin ajan, ja silloinkin keskustelun aloite tulee minulta. Yrityksessä kukaan ei kuulemma puhu minusta enää mitään. Työni on jaettu muille, eikä nimeäni löydy enää laatimistani dokumenteista.
Irtisanominen tuli minulle täytenä yllätyksenä. Uudella johtajalla ei ollut minkäänlaista kokemusta osaamisestani, joten olin hänelle helppo valinta heittää pois. On turha kuvitella, että "tiimihenki" tai "lojaalisuus" olisivat todellisuudessa olemassa. Työpaikalla kukaan ei lopulta välitä muusta kuin omasta edustaan.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisistä näkee päältä, ketkä tulevat saamaan potkut. Kauniit ihmiset saavat pitää työpaikkansa, mutta rumat heitetään mäkeen. Kertaakaan meidän firmassa ei ole kauniita/komeita & suosittuja irtisanottu. Aina ovat olleet hiljaisia, hlarmaita ja tylsiä tyyppejä. Osaamissa ei ole juurikaan eroja, vaan kaikki hoitavat tehtävänsä ok, mutta rumat poistetaan.
Ei pidä paikkaansa. Entisessä firmassani yt-neuvotteluissa lähtivät aina osaavimmat, suosituimmat ja tyylikkäät henkilöt. Itse jouduin lopulta myös lähtemään, vaikken itseäni laskekaan tuohon samaan porukkaan!
De tenderar att fara frivilligt till bättre jobb om de inte förrän förhandlingarna inleds har blivit lovade en högre position.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni työelämässä on niin pihalla ettei usko jäävänsä itse työttömäksi ja sen jälkeen luulee saavansa töitä.
Tuohon uhkaan pystyy varautumaan pitämällä osaamisensa kilpailukykyisenä ja opettelemalla uutta. Ei kannata myöskään aliarvioida työnhaun haastavuutta, itse päivitän CV:täni säännöllisesti vaikka olen töissä ja haen myös välillä ihan huvikseni uutta työtä. Kun hakee ja käy haastatteluissa taidot pysyvät yllä ja jos hyvä tarjous tulisi niin lähtisin silmää räpäyttämättä, sillä niin olen tehnyt aiemminkin.
Moni on pihalla siinä, että ei ole ymmärtänyt työelämän muuttuneen. Työntekijän ei kannata lähteä rakentamaan uraansa niin, että ajattelee olevansa samassa paikassa vielä kahdenkymmenen vuoden päästä vaan pitää vaihtaa, olla valmis vaihtamaan ja reagoimaan nopeasti jos tarve tulee.
&n
Joojoo ja pitää huolen siitä ettei vanhene yli 40 vuotiaaksi koska sitten se nyt vaan on siinä.
Ap tervetuloa joukkoon tummaan meitä paarioita on satoja tuhansia. Opettelet vaan elämään 590 eurolla kuussa ja leipäjonon vanhan leivän makuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni työelämässä on niin pihalla ettei usko jäävänsä itse työttömäksi ja sen jälkeen luulee saavansa töitä.
Tuohon uhkaan pystyy varautumaan pitämällä osaamisensa kilpailukykyisenä ja opettelemalla uutta. Ei kannata myöskään aliarvioida työnhaun haastavuutta, itse päivitän CV:täni säännöllisesti vaikka olen töissä ja haen myös välillä ihan huvikseni uutta työtä. Kun hakee ja käy haastatteluissa taidot pysyvät yllä ja jos hyvä tarjous tulisi niin lähtisin silmää räpäyttämättä, sillä niin olen tehnyt aiemminkin.
Moni on pihalla siinä, että ei ole ymmärtänyt työelämän muuttuneen. Työntekijän ei kannata lähteä rakentamaan uraansa niin, että ajattelee olevansa samassa paikassa vielä kahdenkymmenen vuoden päästä vaan pitää vaihtaa, olla valmis vaihtamaan ja reagoimaan nopeasti jos tarve tulee.
&n
Juuri näin. Suurin osa työntekijöistä muutenkin työpaikkaa, vaikka ei olisi mikään pakko, vaan oppiakseen uutta ja tuo vaihtelua elämään. Ei todellakaan kannata jumittaa yhdessä paikassa.
Olitko vapaa-ajallasi yhteydessä näihin ystäviisi vai pelkästään työpaikalla? Jos et, niin tuo on ihan normaalia. Näin se käy eläkkeelle jääneidenkin kohdalla. Jos kadulla kohdataan, jutellaan kyllä ja vaihdetaan kuulumiset mutta eipä sitä muuten olla yhteydessä. Vaikka töissä oltiinkin hyviä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisistä näkee päältä, ketkä tulevat saamaan potkut. Kauniit ihmiset saavat pitää työpaikkansa, mutta rumat heitetään mäkeen. Kertaakaan meidän firmassa ei ole kauniita/komeita & suosittuja irtisanottu. Aina ovat olleet hiljaisia, harmaita ja tylsiä tyyppejä. Osaamissa ei ole juurikaan eroja, vaan kaikki hoitavat tehtävänsä ok, mutta rumat poistetaan.
Olen samaa mieltä tuosta "Aina ovat olleet hiljaisia, harmaita ja tylsiä tyyppejä". Nimenomaan sellaiset johdon kannalta kritiikittömät ja työnsä hiljaisena tekevät "helpot" alaiset saavat pitää työpaikkansa muutosneuvotteluissa ensimmäisinä. Ikärasismi on myös totta. Moni firma haluaa antaa itsestään kuvan "modernina, dynaamisena ja nuorekkaana". Ei siinä aina ammattitaidosta ja kokemuksesta ole kyse - varsinkaan kun moni työtehtävä on sen verran mekanosoitua monella alalla, että se vaatii lähinnä firmaa pyörittävän softan hallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni työelämässä on niin pihalla ettei usko jäävänsä itse työttömäksi ja sen jälkeen luulee saavansa töitä.
Tuohon uhkaan pystyy varautumaan pitämällä osaamisensa kilpailukykyisenä ja opettelemalla uutta. Ei kannata myöskään aliarvioida työnhaun haastavuutta, itse päivitän CV:täni säännöllisesti vaikka olen töissä ja haen myös välillä ihan huvikseni uutta työtä. Kun hakee ja käy haastatteluissa taidot pysyvät yllä ja jos hyvä tarjous tulisi niin lähtisin silmää räpäyttämättä, sillä niin olen tehnyt aiemminkin.
Moni on pihalla siinä, että ei ole ymmärtänyt työelämän muuttuneen. Työntekijän ei kannata lähteä rakentamaan uraansa niin, että ajattelee olevansa samassa paikassa vielä kahdenkymmenen vuoden päästä vaan pitää vaihtaa, olla valmis vaihtamaan ja reagoimaan nop
"Joojoo ja pitää huolen siitä ettei vanhene yli 40 vuotiaaksi koska sitten se nyt vaan on siinä"
No, neljänkympin jälkeen olen vaihtanut työtä kolmeen kertaan. Minä en kiistä sitä, etteikö yli 50-vuotiaan ole hankalampi työllistyä, mutta juuri jo tuosta syystä johtuen sen oman osaamiseni pitäminen kilpailukykyisenä ja tuon jatkuvan työnhaun harjoitteleminen on tärkeää. Siinä vaiheessa, jos työttömyys tulee, kaikki mitä olet tehnyt valmiiksi on plussaa sen puolesta, että voit löytää sen uuden työpaikan. Myös hyvä maine, hyvät verkostot ym. voivat auttaa ja jos huomaat olevasi yrityksessä jossa seniorityöntekijöitä ei arvosteta, niin älä nyt ihmeessä jää sinne roikkumaan ja odottamaan aikaa, kun päädyt itse samaan putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yritys menee eteenpäin muutosneuvotteluiden jälkeen. Sinulla on melko suuret luulot jos kuvittelet, että sinua muisteltaisiin siellä kynttilä palaen kuvasi vierellä.
Mene sinäkin eteenpäin ja etsi uusi työ.
En ole ap, mutta kokeneen työntekijän lähtö vie mukanaan paljon osaamista. Ja se on ihan rahanarvoista tietoa.
No sitä arvoa noissa muutosneuvotteluissa arvioidaan ja jos lähtö tulee niin jo ihan oman itsensä vuoksi kannattaa pyrkiä kääntämään katse eteenpäin ja päästää irti vanhasta. Joskus irtisanomisiin voidaan joutua vaikka edes yritysjohto itse ei halua sitä, mutta eivät ne päätökset oman pään sisällä vatvomalla muuksi muutu, vaan hyvää elämisenarvoista elämää vain kuluu hukkaan.
No minun tapauksessani kävi näin: lähes parikymmentä vuotta olin tehnyt käytännössä itsenäisesti tonttiani.
No, katsottiin, että nuorempi hoitaa "dynaamisemmin". No, eipä "nuori ja pätevä" löytänyt tiedostojani (en hävittänyt), joissa oli työhöni tarvittavaa materiaalia.
Kyllä nauratti kun kuulin. Minua kaipailtiin, mutta viimeinen asia oli se, että olisin jakanut tietoni.
Yritykset eivät ole lojaaleja työntekijöille, mitä tahansa sitten johto väittääkin.
Työkaverit eivät ole ystäviä, miltä tahansa suhde tuntuukin.
Kukaan ei välitä kohtalostasi työpaikoilla.
Ei kannata olla naivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi täysin sama kuin ap:lle. Opin ainakin tulevaisuuteen, että tulevissa töissä minulle merkitsee vain raha enkä anna itsestäni yhtään ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni työelämässä on niin pihalla ettei usko jäävänsä itse työttömäksi ja sen jälkeen luulee saavansa töitä.
Tuohon uhkaan pystyy varautumaan pitämällä osaamisensa kilpailukykyisenä ja opettelemalla uutta. Ei kannata myöskään aliarvioida työnhaun haastavuutta, itse päivitän CV:täni säännöllisesti vaikka olen töissä ja haen myös välillä ihan huvikseni uutta työtä. Kun hakee ja käy haastatteluissa taidot pysyvät yllä ja jos hyvä tarjous tulisi niin lähtisin silmää räpäyttämättä, sillä niin olen tehnyt aiemminkin.
Moni on pihalla siinä, että ei ole ymmärtänyt työelämän muuttuneen. Työntekijän ei kannata lähteä rakentamaan uraansa niin, että ajattelee olevansa samassa paikassa vielä kahdenkymmenen vuoden päästä vaan pitää vaihtaa, olla valmis vaihtamaan ja reagoimaan nopeasti jos tarve tulee.
Juuri näin. Heti kun työpaikalla tulee merkkejä heikosta menestyksestä tai mahdollisuudesta YT-neuvotteluihin, kannattaa laittaa turbo-vaihde päälle työnhaussa. Tällä strategialla olen välttänyt monet ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vika on tosiaan ihan siinä esimiehessä. Eräässä vanhassa työpaikassa myymäläpäällikkö vaihtui. Hän hankkiutui aika nopeasti eroon kaikista vanhan myymäläpäällikön aikaisista työntekijöistä ja korvasi omilla kavereilla. Onneksi kyseessä oli iso ketju, joten saivat töitä muista ketjun liikkeistä.
Mutta mielenkiintoisin lopuksi. Järjesti myös oman puolisonsa töihin kassalle. Lopulta jäi kiinni, kun puolison kanssa olivat kavaltaneet rahaa kassasta aika paljon.
Otan osaa puolestasi ap ja kaikkien muiden saman kohtalon kokeneiden puolesta. Työntekijä antaa vuosikymmeniä elämämästään jonkun yrityksen eteen mutta lopulta irtisanotaan tylysti. Yritetään kaikki omalta osaltamme rakentaa yhteiskuntaa pehmeämmällä arvopohjalla. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lojaalisuudella, tiimi hengellä tai millään asialla mitä olet tehnyt tai saavuttanut yrityksen puolesta ei ole merkitystä. Näin se vaan on, olen päätynyt siihen että 8 h olen työnantajan käytössä teen parhaani ja thats it, muuta ei ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yritys menee eteenpäin muutosneuvotteluiden jälkeen. Sinulla on melko suuret luulot jos kuvittelet, että sinua muisteltaisiin siellä kynttilä palaen kuvasi vierellä.
Mene sinäkin eteenpäin ja etsi uusi työ.
En ole ap, mutta kokeneen työntekijän lähtö vie mukanaan paljon osaamista. Ja se on ihan rahanarvoista tietoa.
Tätä rahanarvoisuutta ei osata yritysten toiminnanohjausjärjestelmissä mitattavalla tavalla tunnistaa siinä mittakaavassa jolla olisi merkitystä irtisanottavista päättävien pomojen tulosmittareihin.
Itse en ole enää viiskymppinen, mutta olin eräässä huonohenkisessä rekryfirmassa töissä 8 vuotta. Olin tunnollinen ja reilu, tietenkin siis sen verran että itse jaksan henkisesti jne., töitä kun oli erittäin paljon. Autoin jos aikaa oli (esim. taukoaika ei ole työaikaa tai siis se on tarkoitettu palautumiseen että jaksaa sit taas tehdä töitä), enkä kieroillut mielestäni muita vastaan, olin tasapuolinen kaikin tavoin. Yleensä kun firmasta lähti melko uuttakin porukkaa pois, niin kerättiin jonkunlainen kolehti tms., ja hänelle ostettiin jotain pientä lähtiäislahjaksi. Minulle ei mitään. Yksi uusi tyyppi sentään oli mukava ja sen lisäksi ehkäpä yksi tai pari "vanhaa" työntekijää, mutta muuten oli semmosta ihan perus-kyselyä "minne menet tämän jälkeen?" jne. Sinänsä siis ihan asiallista. Mutta kyseinen firma oli muutenkin aika karsea, esihenkilöt olivat aina firman puolella, eivät työntekijän ja tosiaan töitä oli melkein jatkuvasti ihan liikaa. Mutta ei kolehtia kerätty minulle. Eipä se mitään sinänsä, en pidä sitä pakollisena. Mutta olisi edes kiva että ihmiset arvostaisivat rehtiä ja reilua työntekijää. Tuntuu vain, että suurinta lässyttäjää/p...kanjauhajaa fanitetaan ja muut ovatkin sitten täysin turhia ihmisiä. Täysiä lampaita ovat suomalaiset joka paikassa näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yritys menee eteenpäin muutosneuvotteluiden jälkeen. Sinulla on melko suuret luulot jos kuvittelet, että sinua muisteltaisiin siellä kynttilä palaen kuvasi vierellä.
Mene sinäkin eteenpäin ja etsi uusi työ.
En ole ap, mutta kokeneen työntekijän lähtö vie mukanaan paljon osaamista. Ja se on ihan rahanarvoista tietoa.
Tätä rahanarvoisuutta ei osata yritysten toiminnanohjausjärjestelmissä mitattavalla tavalla tunnistaa siinä mittakaavassa jolla olisi merkitystä irtisanottavista päättävien pomojen tulosmittareihin.
On tosiaan näin, että tätä ei osata mitata. Eikä myöskään sitä, että tyyppi saattaa viedä arvokasta tietoa kilpailijalle, jos pääsee sinne töihin.
Joskus saatetaan vielä hätäpäissään ottaa tähän vanhaan osaajaan yhteyttä jonkin ajan päästä. Silloin kannattaa ottaa rahat pois, tai kylmästi jättää auttamatta.
Tosiaan tapasin työkavereitani myös vapaa-ajalla ja kävimme tapahtumissa ym. Vaihtelimme lähes päivittäin kuvia ja hassuja videoita Whatsapissa omilla yksityispuhelimilla. Se kaikki loppui, kuin leikaten irtisanomispäivänä. Aivan, kuin minut olisi siirretty eri todellisuuteen, enkä olisi enää olemassa. Sitä tässä ihmettelen.
ap
Sellaista se elämä on. Jos on ollut pitään yhdessä työpaikassa, voi unohtua millaisia ihmiset todella ovat kun YT:t astuu voimaan. Ovat itse helpottuneita kun saivat jäädä ja ulkoistavat kokemansa epävarmuuden henkilöön joka laitetaan pihalle. Siihen ihmiseen sitten katkovat siteet äkkiä, sillä eivät halua olla sen epävarmuuden tunteen kanssa enää tekemisissä. Se on vaan see you ja uutta matoa koukkuun.
Alue: Aihe vapaa
Tuohon uhkaan pystyy varautumaan pitämällä osaamisensa kilpailukykyisenä ja opettelemalla uutta. Ei kannata myöskään aliarvioida työnhaun haastavuutta, itse päivitän CV:täni säännöllisesti vaikka olen töissä ja haen myös välillä ihan huvikseni uutta työtä. Kun hakee ja käy haastatteluissa taidot pysyvät yllä ja jos hyvä tarjous tulisi niin lähtisin silmää räpäyttämättä, sillä niin olen tehnyt aiemminkin.
Moni on pihalla siinä, että ei ole ymmärtänyt työelämän muuttuneen. Työntekijän ei kannata lähteä rakentamaan uraansa niin, että ajattelee olevansa samassa paikassa vielä kahdenkymmenen vuoden päästä vaan pitää vaihtaa, olla valmis vaihtamaan ja reagoimaan nopeasti jos tarve tulee.