Pakko irtisanoutua, kun ekaluokkalaiselle ei aamu- tai iltapäivähoitopaikkaa

Onko teidän koulussa Suomen mallin kerhoja? Meillä on tokaluokkalainen joka on kaksi päivää viikossa koulun jälkeen klo 13-16 noissa kerhoissa (kokkikerho ja sähly, parkour ja piano-tunti). Piano kyllä kansalaisopiston. Muina päivinä isä pystyy olemaan kotona vastassa jo klo 14, mutta noina kahtena päivänä meillä molemmilla on töitä klo 16 saakka plus ryömatkat.

Miten avuttomaksi lapsi on kasvatettu? Meillä lapset eivät todellakaan halunneet iltapäiväkerhoon, vaan halusivat ekasta luokasta lähtien tulla koulusta kotiin.

Itse osasivat reppunsa pakata ja kävellä kouluun edes takas. Muu ei käynyt edes mielessä. Ja tämä tapahtui tällä vuosikymmenellä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihan todella käy pienessä mielessäsi kääntää kaikkia kiviä ja kantoja, jotta löytyisi joku muu ratkaisu kuin irtisanoutuminen?

Tässä muutama ehdotus:

1. Tiukka vaatimus kunnalle, että sinun  lapsellesi on löydyttävä iltapäivähoitopaikka, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Tämä siis kirjallisena kirjaamon kautta. Saat valituskelpoisen päätöksen.

2. Osa-aikainen hoitovapaa. Ota ihan itse Kelan sivulta selvää. Ja ilmoita se työnantajalle.

3. Hanki sosiaalista verkostoa, joka voisi olla apuna. Esimerkiksi muiden lasten vanhemmista, lähiseudun eläkeläisistä. 

 

Ei sellaista voi vaatia, mihin ei ole lain mukaan oikeutta. On ihan vanhemman vastuulla järjestää koululaisen iltapäivätoiminta tai -hoito, jos kerhoon ei mahtunut. Se ip-kerho ei ole lakisääteinen sillä tavalla,  että kunnan pitäisi se joka penskalle järjestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avainkaulalapsuuteen ei kuole. Kasarilla oli enemmänkin standardi kuin poikkeus.

Nykyään siitä tulee lastensuojeluilmoitus. Meillä kävi kyttäämässä lasu pari vuotta ja koittivat keksiä mikä vika minussa on ja kun ei muuta keksineet niin sanoivat, että lapseni joutuu olemaan iltaisin liian pitkään yksin. Tilanne oli siis se, että menin omaan huoneeseeni yhdeksän jälkeen ja olin siellä puoli tuntia ennen kuin kävin käskemässä lapsen hammaspesulle ja unille. Makuuhuoneemme on vierekkäin ja hän oli kirjaimellisesti seinän takana josta vielä kuului kaikki läpi.Tämä oli sossusta liian pitkä aika omissa oloissaan 12 vuotiaalle.

Miten tämä voi olla totta? Todella vaikea uskoa ja kuka taliaivo voisi edes väittää, että 12v ei voi olla puolta tuntia yksin??

Ainoa taliaivo on tuon sepustuksen kirjoittaja. Tai no, jos uskot tuon, niin sinä olet toinen. 

Sano jo, ap., että kyllä sinun on nyt muutettava maasta, kun siihen olet kuitenkin pyrkimässä näillä mollauksillasi.

Sukupolvien ajan koulunaloittaja oli yksin kotona. Ovatko lapsellistuneet, kun heillä täytyy, jopa koko ala-asteen ajan, olevan tarpeellinen vahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen etätyössä noin 4pv/vko, mutta mikäli työ jostain syystä päättyy, ei meilläkään ole muuta vaihtoehtoa, kuin että lapsi opettelee pärjäämään itse. Meitä on onneksi kaksi aikuista, ja työaikoja voi ainakin hieman liu'uttaa, ja koulukin on lähellä kotia, vaikka asutaan maalla.

Meillä ei ole täällä sukulaisia ja vaikka olisi, hekin olisivat työssä. En ala puolitutuilta perheiltä kyselemään apuja, ja iso osa lapsista on muutenkin koulukuljetuksen piirissä. Ja koska täällä monet saa leipänsä maataloudesta/yritystoiminnasta, on työajat monilla tavallaan joustavammat, ja monesti äidit ovat isoin osin kotona, ja isovanhemmatkin asuvat lähistöllä. 

Tämä on juuri suomalaisten ongelma "En ala puolitutuilta perheiltä kyselemään apuja". Apua kannattaa kysyä, jos sille on tarvetta. Yleensä ihmiset auttavat

Niillä puoli tutuilla ei ole mitään velvollisuuksia auttaa toista puolituttua. Toisekseen keskivertoihmisellä, etenkin semmoisella, jolla on lapsia, on kädet aivan täynnä omien velvollisuuksien kanssa. Hätätilanteet on erikseen, silloin useimmat auttavat niin paljon kuin voivat, mutta ei ole realistinen ajatus rakentaa oma arki ja työssäkäynti puolituttujen hyväntahtoisuuden, joustamisen ja avuliaisuuden varaan. Etenkin kun he ovat samassa tilanteessa ja itse ei pysty vastaavasti auttamaan kun kerran on siellä töissä. 

Ei ole velvollisuutta ei, mutta joku saattaa silti haluta auttaa. Ihmiset tekee jotkut jopa ilmaista vapaaehtoistyötä ihan tekemisen ilosta. Eivätkä kaikki ole samassa tilanteessa. Itse olin korvia myöten täynnä ruuhkavuosia vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt on helpottanut, ja jos joku kysyisi niin auttaisin, enkä edes pitkin hampain :D  Samaten eläkeläisissä voi olla sellaisia, että mielelläänkin auttaisivat. 

Kyllä sen kysyessä näkee toisen naamasta, että onko ok palvelus vai ei. 

Palkkaa joku työtön tai vastaava yksityisesti 

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien ajan koulunaloittaja oli yksin kotona. Ovatko lapsellistuneet, kun heillä täytyy, jopa koko ala-asteen ajan, olevan tarpeellinen vahti.

Lastensuojelu ja huoli. Se on muuttunut.

Plus koulut on keskitetty joten se koulumatka on usein vaarallinen ja vaativa.

Apua voi kysellä setelit kädessä. Se kummasti lisää auttamisen halua. 

Itse voisin aivan hyvin toimia aamu-ja iltapäiväkerhotätinä kotonani/lasten kotona jos siitä vaan palkan saisi. Ei nykypalkoilla vanhemmilla ole varaa maksella hoitajien palkkoja ja tuskin yhteiskuntakaan tukee koululaisten hoitoa. 

Kyllähän lapset pärjää mutta mielestäni se on vaan surkeaa että niin pienenä pitää alkaa olemaan yksin ja PÄRJÄÄMÄÄN. 

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien ajan koulunaloittaja oli yksin kotona. Ovatko lapsellistuneet, kun heillä täytyy, jopa koko ala-asteen ajan, olevan tarpeellinen vahti.

Entisinä aikoina oli kyllä hyvin tavallista, että äidit oli kotona.

Meillä oli ip- kerho leikkikentällä. Siellä välipala, maksoi jonkun nimellisen summan. Ekaluokkalaiseni eivät viihtyneet vaan menivät muutaman kerran kerhoon mutta jo syksymmällä kotiin. Äkkiä juuro tuossa iässä oppivat itsenäisesti kulkemaan eikä tarvittu hoitopaikkoja enää kun oltiin lähempänä joulua ja siitä eteenpäin.

Näin Helsingiss 90- luvulla, miten lienee nyt.

Voi kyllä ekaluokkalainen voi olla kotonaankin. Etkö ole kasvattanut häntä mitenkään? 

En tajua yhtään tätä ongelmaa. Mä olin ekaluokkalaisesta asti yksin kotona silloin kun vanhemmat oli töissä (toimistotyöaika) ja mun koulu ei ollut alkanut tai oli jo loppunut. Eikö nykylapset pärjää enää muutamaa tuntia yksin kotonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihan todella käy pienessä mielessäsi kääntää kaikkia kiviä ja kantoja, jotta löytyisi joku muu ratkaisu kuin irtisanoutuminen?

Tässä muutama ehdotus:

1. Tiukka vaatimus kunnalle, että sinun  lapsellesi on löydyttävä iltapäivähoitopaikka, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Tämä siis kirjallisena kirjaamon kautta. Saat valituskelpoisen päätöksen.

2. Osa-aikainen hoitovapaa. Ota ihan itse Kelan sivulta selvää. Ja ilmoita se työnantajalle.

3. Hanki sosiaalista verkostoa, joka voisi olla apuna. Esimerkiksi muiden lasten vanhemmista, lähiseudun eläkeläisistä. 

 

Ei sellaista voi vaatia, mihin ei ole lain mukaan oikeutta. On ihan vanhemman vastuulla järjestää koululaisen iltapäivätoiminta tai -hoito, jos kerhoon ei mahtunut. Se ip-kerho ei ole lakisääteinen sillä tavalla,  että kunnan pitäisi se joka pensk

Kun iltapäiväkerhoja kuitenkin on, luulisi työssäkäyvällä yksinhuoltajalla olevan etuoikeus.

Sama on ongelma on varmasti muillakin. Palkatkaa useamman perheen kanssa joku lastenhoitaja katsomaan lapsia iltapäivällä. Halvempaakin kun jakaa kustannukset monen kanssa.

Lasu.

Sulla on oikeus osittaiseen työaikaan. Katso kelan sivuilta tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien ajan koulunaloittaja oli yksin kotona. Ovatko lapsellistuneet, kun heillä täytyy, jopa koko ala-asteen ajan, olevan tarpeellinen vahti.

Lastensuojelu ja huoli. Se on muuttunut.

Plus koulut on keskitetty joten se koulumatka on usein vaarallinen ja vaativa.

Virallisesti vaaralliseksi luokitellulle koulumatkalle saa koulukuljetuksen.