Onko muita, joille ajatus ns. tavallisesta elämästä tuntuu kauhealta?
Kun puhun "tavallisesta elämästä," tarkoitan sellaista elämää, jossa päivät kuluvat toistuvien, arkisten rutiinien mukaan. Työpäiviä, jotka ovat kaikki hyvin samanlaisia ja jollain tavalla yksitoikkoisia: jatkuvasti samoja tehtäviä ja samanlaista ympäristöä. Vapaa-aika kuluu rutiininomaisesti esimerkiksi vuosittaisella lomamatkailla etelään, mökkireissulla tai muilla ennakoitavilla aktiviteeteilla, mutta muuten arki ei tarjoa suuria yllätyksiä tai ihmeellisiä kokemuksia.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Kun tekee ahkerasti töitä, välillä tulee sitten niitä tilaisuuksia, kun voi ottaa pidemmän loman ja kiertää vaikka vähän maailmaa. Persaukisena haaveilijana joutuu loppujen lopuksi istumaan kotona.
Minä viihdyn kotona, mutta vihaan sellaisia rutiineja, missä pitää olla tiettyyn aikaan jossakin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen teini puhuu tuollasia koska kuvittelevat vielä elämän olevan seikkailu.
Ja eikö olekin surullista, että monet aikuiset uskovat että se ei ole mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo ei ole tavallista elämää vaan tuossa on jo extra juttuja kuten vuosittainen etelänloma, mökkeily, säännölliset harrastukset.
Ajattelen, että tavallinen elämä on työmatka bussilla tai vanhalla autolla suorittavan tason työhon, kaupan kautta neukkukuutioon, Salen kauppakasseja kannetaan molemmissa käsissä kun noustaan portaat kävellen, ilta menee tv:tä katsoessa, lomat menevät omien vanhempien luona vanhassa homeisessa okt:ssa, jossa kaikki marjat kerätään talteen talon marjapuskista ja lähimetsistä sienet lisäksi.
Kohokohta on häät, syntymäpäivät tai hautajaiset.
Tavallinen elämä on siis synonyymi helvetin esikartanolle?
Tavallinen elämä on tavallisen duunarin elämää.
Mökki, etelänmatkat, harrastukset, kulttuuri vaativat rahaa. Ja ne eivät ole duunarin ulottuvilla kuin haaveissa. Ja tuskin rahaton sellaisesta haaveilee.
Ei se, jos jämähtää johonkin rutiineihin, kaavoihin ja samojen kuvioitten toistamiseen, ole mitään tavallista elämää, vaan pysähtyneisyyttä.
Tavallista elämää on se, että on koti, läheisiä, työ, ehkä lemmikeitä ja harrastuksia yms. tavanomaisia perusasioita, joista tykkää. Ja sitten välillä on jotain arjesta poikkeavaa piristystä. Ja sellaisesta elämästä tykkään itse.
Tosin, jos ympäristö ei miellytä, kuten koti, työ tai asuinpaikkakunta, niin silloin tavallisen elämän viehätys kyllä vähenee ja tarvitaan yhä enempi niitä arjesta poikkeavia piristysruiskeita, että jaksaa edes jotenkuten eteenpäin.
Joko vain tiukasti säädelty elämä tai ylläreitä täynnä. On toki vaihtoehto niin, että lisää piristystä siihen rutinoituun arkielämään. Niin kai ihmiset yleensä kuitenkin tekevät, eikö?
Näin vanhempana arvostan tavallista arkea. Nuorempana en.
Elämä on suuri seikkailu. Tänäänkin on hyvä päivä kuolla. t. Intiaani
Mikäs siinä, jos kykenee saavuttamaan enemmän kuin tavallisen elämän. Tavallista elämää äänekkäästi kritikoivat ihmiset päätyvät kuitenkin kokemukseni mukaan saamaan jotakin vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. En ole koskaan elänyt sitä ns. tavallista elämää pitkiä aikoja. Silloin, kun elämä on sellaista kuin muillakin, en oikein viihdy omassa elämässäni ja tuntuu, että jotain puuttuu, ei ole elämänhalua. Minulla jokaisen päivän pitäisi olla pikkuisen erilainen, jotta pidän elämästä ja olen tyytyväinen siihen. En edes yritä elää sellaista elämää, jossa päivät on melko samanlaisia ja toistaa itseään klo 8-16. Olen aina kehittänyt jotain, jotta arjessa on vaihtelua ja ihan joka ikinen viikko. Pitää olla virikkeitä ja haasteita monipuolisesti.
Kerro meillekin vinkkejä.
Millaisessa elämässä päivät eivät olisi toisteisia?
Moni epävakaa ei kestä normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
Mitä kokemuksia ja elämyksiä saat itsellesi järjestettyä rahattomana?
eri
Vaatii se nyt ehkä vaatteet päälle ja ehkä fillarin tai muun kulkupelin omistamisen, että voi hankkia elämyksiä. Jos sellaisiin on varaa, voi jo hankkia jotain elämyksiä, kun lähtee ihmisten ilmoille ja taipaleille silmät ja korvat auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo ei ole tavallista elämää vaan tuossa on jo extra juttuja kuten vuosittainen etelänloma, mökkeily, säännölliset harrastukset.
Ajattelen, että tavallinen elämä on työmatka bussilla tai vanhalla autolla suorittavan tason työhon, kaupan kautta neukkukuutioon, Salen kauppakasseja kannetaan molemmissa käsissä kun noustaan portaat kävellen, ilta menee tv:tä katsoessa, lomat menevät omien vanhempien luona vanhassa homeisessa okt:ssa, jossa kaikki marjat kerätään talteen talon marjapuskista ja lähimetsistä sienet lisäksi.
Kohokohta on häät, syntymäpäivät tai hautajaiset.
Tavallinen elämä on siis synonyymi helvetin esikartanolle?
Tavallinen elämä on tavallisen duunarin elämää.
Mökki, etelänmatkat, harrastukset, kulttuuri vaativat rahaa. Ja n
Duunareillahan on usein parempi palkka kuin jollain humanisteilla.
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa elämässä päivät eivät olisi toisteisia?
Yksi esimerkki elämäntavasta, jossa päivät eivät ole toisteisia, on digitaalinen nomadismi. Tällöin henkilö voi yhdistää työn ja matkustelun, työskennellen missä tahansa, mutta usein muuttuvan ympäristön keskellä. Tällä viikolla voit työskennellä Filippiinien hiekkarannalla riippumatossa, ja seuraavalla viikolla mennä töiden jälkeen Rion karnevaaleille.
Toinen tapa välttää toisteisuus on valita luovaa työtä tai projektipohjaisia tehtäviä. Esimerkiksi taiteilijat, kirjoittajat ja muusikot saattavat jatkuvasti kohdata uusia ideoita ja haasteita. Projektit voivat vaihdella, ja jokainen uusi päivä tarjoaa mahdollisuuden kokeilla jotain uutta tai kehittää taitoja uudella tavalla. Samoin arjessa voi kokeilla uusia harrastuksia, kuten kiipeilyä tai melomista, ja osallistua erilaisiin tapahtumiin.
Millaista sen elämän sitten pitäisi olla, jos tavallinen arki ei miellytä? Millaisia elämyksiä oikein haluat?
Eikä se tavallinen arkikaan ole aina samanlaista. Töissä tapahtuu joka päivä jotain uutta, kotona lapset kasvavat ja tekevät uusia asioita. Aina voi lukea kirjan, jota ei vielä ole ehtinyt lukea. Voi alkaa harrastaa jotain uutta tai parantaa taitojaan vanhassa harrastuksessa. Jois vaikkapa soitat jotain soitinta, voi opetella uusia tapoja soittaa tai uusia kappaleita tai soittaa vanhoja kappaleita uudella tavalla.
Jos pienet muutokset eivät riitä, vaan haet jatkuvasti uusia isoja elämyksiä, kannattaa miettiä, mistä se johtuu. Jatkuva voimakkaiden elämysten etsiminen voi kertoa, että taustalla on jotain ongelmia, jotka pitäisi selvittää.
Ihanaa olla oman elämänsä sankari, suuri seikkailija! t. Intiaani
Julkkisten elämä on täyttä helvettia ja orjuutta. Kaikki oma elämä katoaa ja tätä nuoriso kadehtii?
Se on helpoin tapa, jos osaa oikeasti nauttia tuollaisesta yksinkertaisesta elämästä. Mutta osa meistä ei pysty nauttimaan vaan kaipaamme jotain, mikä saa adrenaliinin virtaamaan. Itse en tunne oikein edes eläväni jos elämä on pelkkää rutiinia.