Onko muita, joille ajatus ns. tavallisesta elämästä tuntuu kauhealta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on loppujen lopuksi helpoin tapa elää. Omassa suvussani on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja, jotka ovat yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Päätyvät kaikki lopulta sen sortin köyhyyteen, jossa olet paljon pahemmin kaikkien pompoteltavana ja enemmän stressaantunut kuin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Eli en suosittele.

Näin se valitettavasti on. Säännöllinen kk-palkka poistaa stressiä ja antaa mahdollisuuden käyttää rahaa kivoihin asioihin, joita vapaana ja köyhänä ei pysty toteuttamaan. T. Ent. boheemi pätkätyöläinen 

Sama fiilis ja nyt rutiinit kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

 

Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.

Mitä kokemuksia ja elämyksiä saat itsellesi järjestettyä rahattomana? 

 

eri

Olen ollut rahaton ja se tosiaan oli itselle todella vaikeaa aika, koska tottahan se on että suurin osa elämyksistä myös maksaa. Tuolloin vietin paljon aikaa luonnossa patikoimassa ja kokkailin esim. eri maiden ruokia, jotta saisin vähän vaihtelua tylsään arkeen. Ja nimenomaan tuona aikana panostin paljon opiskeluun juuri siitä syystä että tulevaisuudessa minulla olisi paremmat mahdollisuudet erilaisiin elämyksiin. Opettelin myös uusia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

Sama. En voi ymmärtää epäkiitollisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä haluaa vakityön, kumppanin, ehkä lapsia, pari ystävää, oman kodin, kesämökin, etelänloman kerran vuodessa jne. Nämä jäävät monilta pelkiksi haaveiksi. Ja aloittaja ei selvästi ole kokenut elämässä tarpeeksi surua ja kipua ymmärtääkseen että elämä heittää kyllä ihan jokaiselle kierrepalloja, myös niille ihan tavallisille Virtasille.

Moni, joka saa tuollaisen elämän, on siitä huolimatta onneton ja tyytymätön. Eihän elämää voi ulkopäin ostaa vaan tarvitsee sitä sisäistä henkistä pääomaa myös, mitä ei rahalla saa. Tarkoitan muuta kuin materiaalista hyvinvointia. Mitä vähemmän tarvitsee, sitä vähemmän puuttuu. On myös niin tarvitsevia ihmisiä, että aina puuttuu jotain. Eräskin osti väliaikaisen asunnon isolla asuntolainalla, kun halusi kuulua omistusasujien porukkaan. Oli hyvin onneton ja tyytymätön ihminen, vaikka oli vakityö, oma asunto, korkeasti koulutettu ja paljon saanut kaikkea. 

Ap! Taidat olla selvä yksityisyrittäjä - niin minäkin luonteeltani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on loppujen lopuksi helpoin tapa elää. Omassa suvussani on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja, jotka ovat yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Päätyvät kaikki lopulta sen sortin köyhyyteen, jossa olet paljon pahemmin kaikkien pompoteltavana ja enemmän stressaantunut kuin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Eli en suosittele.

 

Omassa lähipiirissäni taas ne, jotka ovat uskaltaneet valita erilaisen elämäntavan ovat niitä onnellisempia. 

Minun lähipiirissäni myös menestyneimpiä. 

Toki niilläkin on rutiinit, mutta on suuri ero siinä, luoko itse omat rutiininsa vai alistuuko muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

 

Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.

Turvallisuus, onni ja tyytyväisyys. Olen saanut tarpeekseni huonoja kokemuksia ja sydäntäsärkeviä elämyksiä, kaikesta elämästä läpilyöviä pelkoja, traumoja ja tuskallisia menetyksiä ja epäonnistumisia. Mitä isompia kokemuksia, sitä kipeämpiä nämä kokemukset on olleet. En halua niitä enää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen teini puhuu tuollasia koska kuvittelevat vielä elämän olevan seikkailu.

Minusta elämä on seikkailu ja olen sentään jo 38-vuotias. Tavallinen arkikin voi olla seikkailua, jos vain on tarpeeksi mielikuvitusta.

Vierailija kirjoitti:

Sano miten elämän pitäisi olla jotta se ei olisi tommosta mutta olisi parempaa?

Mitä tosta siis puuttuu?

Entäpä jos sinulla on siinä kiva partneri ja teette mitä milloinkin mieleen tulee kun ei tartte mennä jollekin työpaikalle 'pakonomaisesti'. Köyhänäkin saattaa olla ihan kiva olla. Entä jos tarvitset vähän seikkailua ja uudenlaisia virikkeitä köyhän - siis rahaköyhän - partnerin kanssa?

Arvelisin, että se miten tyytyväinen on elämäänsä on enemmänkin joku pään sisäinen juttu kuin nuo asiat. Tietysti noissa voi joku olla pielessä - esim että toimeentulo on jostain epämiellyttävästä työstä tai työpaikasta kiinni jonka mieluummin jättäisi kokonaan ja ryhtyisi vaikka toimeentulotukiasiakkaaksi.

Mitenkäs homma tommosen listan suhteen sitten muuttuu kun tulee eläkeikään ja pääsee eläkkeelle? 

Itse tykkään eniten matkustelusta ja tutustumisesta uusiin kulttuureihin. Konsertteja, festareita, teatteriesityksiä, ravintoloita, seikkailulajeja, luontoelämyksiä... Voi siellä mökilläkin toki välillä käydä. Ja miksi eläkkeellä täytyisi lopettaa kivojen asioiden tekeminen jos terveys vain kestää? Omat vanhenpani lähentelevät 80 vuoden ikää ja juuri lähtivät kuukaudeksi Japania kiertelemään.

Mielestäni tuo ei ole tavallista elämää vaan tuossa on jo extra juttuja kuten vuosittainen etelänloma, mökkeily, säännölliset harrastukset.

Ajattelen, että tavallinen elämä on  työmatka bussilla tai vanhalla autolla suorittavan tason työhon, kaupan kautta neukkukuutioon, Salen kauppakasseja kannetaan molemmissa käsissä kun noustaan portaat kävellen, ilta menee tv:tä katsoessa, lomat menevät omien vanhempien luona vanhassa homeisessa okt:ssa, jossa kaikki marjat kerätään talteen talon marjapuskista ja lähimetsistä sienet lisäksi.

Kohokohta on häät, syntymäpäivät tai hautajaiset.

Olen ap ajatellut samaa. Olen vieläpä itse autisti, joten toisaalta elän ja hengitän Omia rutiinejani. Mutta muiden pakottamat, hyi tuuletin sentään. 

Lisäksi minulla on jonkinlainen adrenaliini/endorfiininarkkarius. Tarvitsen sitä, että sukellan vähän lian syvälle tai ryven kylmässä vähän liian pitkään tai yrjöän porrasjuoksussa. 

Minulla on hiljattain diagnosoitu perussairaus joka rajoittaa noita, ja tuntuu että kuolen tähän olemisen mitättömyyteen. En ymmärrä miten ihmiset kestää, kun nenteillä ei ole edes ekkoja mielensä virkistykseksi, siis se kiinnostus on kuin haaleaa seisovaa vettä minun pyroklastisen purkaukseni rinnalla.

En tajua millaiset vietti-inhibiittorit täytyy olla, että kestää 8-16 työpäiviä ja kansalaisopiston jumppia. 

Ja minulla tämä on muuten vaan korostunut vanhemmiten, kun aloin uskaltaa miettiä kuka oikeasti olen jos en larppaa sitä tavista. Kun siitä tuli hullua päähän.

N46, 20 vuotta naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo ei ole tavallista elämää vaan tuossa on jo extra juttuja kuten vuosittainen etelänloma, mökkeily, säännölliset harrastukset.

Ajattelen, että tavallinen elämä on  työmatka bussilla tai vanhalla autolla suorittavan tason työhon, kaupan kautta neukkukuutioon, Salen kauppakasseja kannetaan molemmissa käsissä kun noustaan portaat kävellen, ilta menee tv:tä katsoessa, lomat menevät omien vanhempien luona vanhassa homeisessa okt:ssa, jossa kaikki marjat kerätään talteen talon marjapuskista ja lähimetsistä sienet lisäksi.

Kohokohta on häät, syntymäpäivät tai hautajaiset.

Tavallinen elämä on siis synonyymi helvetin esikartanolle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on loppujen lopuksi helpoin tapa elää. Omassa suvussani on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja, jotka ovat yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Päätyvät kaikki lopulta sen sortin köyhyyteen, jossa olet paljon pahemmin kaikkien pompoteltavana ja enemmän stressaantunut kuin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Eli en suosittele.

 

Omassa lähipiirissäni taas ne, jotka ovat uskaltaneet valita erilaisen elämäntavan ovat niitä onnellisempia. 

Minun lähipiirissäni myös menestyneimpiä. 

Toki niilläkin on rutiinit, mutta on suuri ero siinä, luoko itse omat rutiininsa vai alistuuko muiden.

No niillä on joku hyvä idea, miten tuon mahdollistavat. Tottakai noita on, mutta se vaatii sen että ihmisellä on jotain kykyä järjestää toimeentulo jotenkin muuten kuin perinteisellä työnteolla. Siihen ei ihan riitä pelkkä elämyshakuisuus ja huono tylsyydensieto. Päin vastoin, varsinkin alussa tuollainen vaatii yleensä enemmän panostamista kuin pelkkä töissäkäynti. Mutta tottakai kannattaa yrittää, jos mielestään keksii keinon jolla se onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ap! Taidat olla selvä yksityisyrittäjä - niin minäkin luonteeltani. 

Itse asiassa olen. Juuri sen tuoman vapauden vuoksi. Plussaa myös se, että työni tekemiseen tarvitsen vain läppärin, joten voin periaatteessa työskennellä mistä päin maailmaa tahansa. Ammatinvalinnassani tuo vapaus tehdä asiat oman mielen mukaan ja elää muutakin elämää olivat yksi tärkeimpiä tekijöitä.

T. AP

Eläkeläisenä on ollut joskus vaikea ymmärtää miten jotkut jaksavat ainaista puurtamista. Mutta kyllä mieluummin itsekin puurtaisin kuin olisin tällainen sairas ja työkyvytön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

 

Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.

Mitä kokemuksia ja elämyksiä saat itsellesi järjestettyä rahattomana? 

 

eri

Sivusta ihmettelen, että miten tähän yhdistyy rahattomuus? Mä olen tuollainen ap:n kuvailema ihminen. Mulla on työpaikka ja työ on mieleistä juurikin siksi, ettei mikään päivä ole samanlainen. Aina on mahdollisuus oppia uutta ja saa haastaa itseään ja osaamistaan. Sopii mulle hyvin. Tämä työ mahdollistaa sitten vapaa-ajalla kaikenlaisia kulttuuririentoja, reissuja ja itsensäkehittämistä. Ei kaikki ihmiset, jotka kammoksuvat rutiineja ole mitään kelan elättejä jotka asuvat haavemaailmassa.

Riippuu varmaan paljon lapsuudesta. Meitä kyllä vietiin Puuhamaahan,lintsille, Korkeasaareen, Tallinnaan, Tukholmaan yms perus silloin tällöin, mutta ei läheskään joka kesä. Mitään extremeä ei koskaan ollut. Suurin osa ajasta sitä perus arkea. En osaa tälleen vanhanakaan kaivata mitään ihmeellisyyksiä. Siksipä kai tavallinen riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on loppujen lopuksi helpoin tapa elää. Omassa suvussani on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja, jotka ovat yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Päätyvät kaikki lopulta sen sortin köyhyyteen, jossa olet paljon pahemmin kaikkien pompoteltavana ja enemmän stressaantunut kuin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Eli en suosittele.

 

Omassa lähipiirissäni taas ne, jotka ovat uskaltaneet valita erilaisen elämäntavan ovat niitä onnellisempia. 

Minun lähipiirissäni myös menestyneimpiä. 

Toki niilläkin on rutiinit, mutta on suuri ero siinä, luoko itse omat rutiininsa vai alistuuko muiden.

No niillä on joku hyvä idea, miten tuon mahdollistavat. Tottakai noita on, mutta se vaatii sen että ihmisellä on jotain kykyä järjestää toimeentulo jotenkin muuten kuin perinteisellä työnteolla. Siihen ei ihan riitä pelkkä elämyshakuisuus ja huono tylsyydensieto. Päin vastoin, varsinkin alussa tuollainen vaatii yleensä enemmän panostamista kuin pelkkä töissäkäynti. Mutta tottakai kannattaa yrittää, jos mielestään keksii keinon jolla se onnistuu.

 

Nykyajan digitaalisessa maailmassa on helpompaa kuin koskaan ennen luoda sellainen työympäristö mikä ei sido perinteiseen toimistoelämään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap ajatellut samaa. Olen vieläpä itse autisti, joten toisaalta elän ja hengitän Omia rutiinejani. Mutta muiden pakottamat, hyi tuuletin sentään. 

Lisäksi minulla on jonkinlainen adrenaliini/endorfiininarkkarius. Tarvitsen sitä, että sukellan vähän lian syvälle tai ryven kylmässä vähän liian pitkään tai yrjöän porrasjuoksussa. 

Minulla on hiljattain diagnosoitu perussairaus joka rajoittaa noita, ja tuntuu että kuolen tähän olemisen mitättömyyteen. En ymmärrä miten ihmiset kestää, kun nenteillä ei ole edes ekkoja mielensä virkistykseksi, siis se kiinnostus on kuin haaleaa seisovaa vettä minun pyroklastisen purkaukseni rinnalla.

En tajua millaiset vietti-inhibiittorit täytyy olla, että kestää 8-16 työpäiviä ja kansalaisopiston jumppia. 

Ja minulla tämä on muuten vaan korostunut vanhemmiten, kun aloin uskaltaa miettiä kuka oikeasti olen jos en larppaa sitä tavista. Kun siitä tuli hull

Aijoo, sä siis lasket kokemuksiksi ja elämyksiksi vain positiiviset sellaiset. Mun näkökannalta taas esim sairastuminen, jonka olet juuri kokenut, on todellakin kokemus - ja erinomainen esimerkki sellaisesta, joita en enää omalle osalleni enempää haluaisi. 

Kyllä rutiinit on ihan jees kunhan niissä on riittävästi säröjä, silloin ne särötkin tuntuu elämykseltä eikä tarvitse stressata mikä seuraava juttu olisi vielä elämyksellisempi. Ja säröllä tarkoitan arjen irtiottoja, niitä elämyksiä ja seikkailuja.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen teini puhuu tuollasia koska kuvittelevat vielä elämän olevan seikkailu.

Jokainen teini haaveilee olevansa Yhdysvaltain presidentti, maailman menestynein naisjohtaja, johtava poliitikko, ministeri, kansanedustaja, valtion virastossa töissä, maailman suosituin pop-tähti?