Onko muita, joille ajatus ns. tavallisesta elämästä tuntuu kauhealta?
Kun puhun "tavallisesta elämästä," tarkoitan sellaista elämää, jossa päivät kuluvat toistuvien, arkisten rutiinien mukaan. Työpäiviä, jotka ovat kaikki hyvin samanlaisia ja jollain tavalla yksitoikkoisia: jatkuvasti samoja tehtäviä ja samanlaista ympäristöä. Vapaa-aika kuluu rutiininomaisesti esimerkiksi vuosittaisella lomamatkailla etelään, mökkireissulla tai muilla ennakoitavilla aktiviteeteilla, mutta muuten arki ei tarjoa suuria yllätyksiä tai ihmeellisiä kokemuksia.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
no kun niitä elämyksiä saa ihan arkipäivästäkin, kun älyää herkistyä niille. tarvitset tuota menoa aina vain kovempia ärsykkeitä tukahduttamaan...tyhjyyttä.
nimim. kaiken nähnyt, osaan arvostaa arkea.
Ihmiset on tässä asiassa ihan tutkitusti erilaisia. Esim. aivokuoren perusaktivaatiotaso, kun ei tee mitään erityistä, on toisilla hyvin matala, toisilla korkea. Ne joilla se on matala, yleensä pitkästyvät ja ahdistuvat jos eivät saa virikkeitä. Toisaalta sellaisen jolla on muutenkin jopa vähän turhankin aktiiviset aivot levossa, kaipuu voi olla rauhaan ja hiljaisuuteen. Ja ne keskivertaisen aktivaation ihmiset viihtyy elämässä siltä väliltä, siinä ns. normielämässä.
Nämä ominaisuudet, kuten ei muutkaan persoonallisuuden biologiset perusteet, eivät ole sairauksia tai ongelmia. Ei se hiljaisuutta etsivä erakko, eikä seikkailuja kaipaava ole ongelmaisia kumpikaan, eikä toinen ole toista huonompi tai parempi. Eikä ole se "keskivertokansalainenkaan", jolle paras on se normaali elämä. Kaikille tällaisille erilaisille ihmisille on ollut kautta historian paikkoja ja tehtäviä, ja olisi ihmiskunnan historia paljon köyhempi, jos meillä ei olisi toisaalta seikkailuja hakevia löytöretkeilijöitä ja tutkimusmatkailijoita, tai toisaalta henkisyyden ulottuvuuksia tutkineita mystikoita ja munkkeja ja filosofeja. Ja tietysti aina tarvitaan niitä, jotka elää sitä normaalielämää, käyden normitöissä, elävät perhe-elämää. Kaikkia tarvitaan, eikä toinen ole toista huonompi tai parempi.
Rahalla saa ja hevosella pääsee!
Vierailija kirjoitti:
Ap ei sinut itsensä kanssa riittämiin
Sinkku kenties?
Olen parisuhteessa. Mieheni on samanhenkinen ja hänen työnsä ei myöskään sido häntä tiettyyn paikkaan.
Olen aina inhottunut tätä 'arki' ja 'vapaa' erottulua.
Elämä on elämää, oli se viikolla tai viikonloppuisin. Hyväksymällä saa kaikesta vähän kivempaa.
Ja jos köy tylsäksi, lähden jonnekin keksimään jotain erikoista, ulkomaille - lähelle tai kauas, tau vaikka spa-viikonloppu Suomessa. Lomat ei ikinä ole samanlaisia.
Mitä ap sitten tekee päivisin? Av:lla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
no kun niitä elämyksiä saa ihan arkipäivästäkin, kun älyää herkistyä niille. tarvitset tuota menoa aina vain kovempia ärsykkeitä tukahduttamaan...tyhjyyttä.
nimim. kaiken nähnyt, osaan arvostaa arkea.
Ihmiset on tässä asiassa ihan tutkitusti erilaisia. Esim. aivokuoren perusaktivaatiotaso, kun ei tee mitään erityistä, on toisilla hyvin matala, toisilla korkea. Ne joilla se on matala, yleensä pitkästyvät ja ahdistuvat jos eivät saa virikkeitä. Toisaalta sellaisen jolla on muut
Toisaalta se seikkailijakin voi olla myös kiinnostunut henkisyydestä ja meditoinnista.
Juu, minä oon artisti luonne ja introvertti, en todellakaan jaksaisi ravata enää mihinkää.
Koodailemalla voin kyllä suorittaa tuloja, ei olla niin pohjalla vielä ettei sohvalta päästä ylös.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei sinut itsensä kanssa riittämiin
Sinkku kenties?
Tai sitten hän on enemmän sinut itsensä kanssa kuin moni muu. On nimittäin paljon myös ap:n kaltaisia, jotka kuitenkin menevät lauman mukana ihan erilaiseen elämään kuin mitä pohjimmiltaan kaipaavat, koska eivät siinä vaiheessa kun isoja elämänvalintoja tehdään, tunne itseään niin kovin hyvin. Sitten ehkä keski-iän kriisissä iskee ahdistus, että ei, tämä ei ole minun näköistäni elämää, minä en ole tällainen ihminen. Ap ainakin tietää, mitä kaipaa. Eikä siinä ole mitään vikaa. Ihmisiä on erilaisia, olisi aika kummallista väittää, että kaikki jotka ei halua "taviselämää" on jotenkin ongelmissa tai terapian tarpeessa.
Sinun kaltaista tuuliviiriä en edes kelpuuta puolisoksi. En todellakaan jaksa sitä jatkuvaan muutos vaatimusta mitä sinun kaltaiset tekevät kun te ette koskaan itse ole vastuussa järjestelyistä ja maksamisesta kun ne kaadatte miehen vastuulle
En tunne ainoatakaan tavallista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
En nyt tiedä, mitkä niin erityisiä ja ihmeellisiä uusia kokemuksia ja elämyksiä lähes nelikymppisenä enää olisivat. Extreme-lajit (matkustellessa) varmaan ainoa, mutta ne ei kiinnosta yhtään.
- eri
Joo, unelmaelämäni olisi elää multimiljonäärinä Kaliforniassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi ihanaa elämää.
Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.
no kun niitä elämyksiä saa ihan arkipäivästäkin, kun älyää herkistyä niille. tarvitset tuota menoa aina vain kovempia ärsykkeitä tukahduttamaan...tyhjyyttä.
nimim. kaiken nähnyt, osaan arvostaa arkea.
Ihmiset on tässä asiassa ihan tutkitusti erilaisia. Esim. aivokuoren perusaktivaatiotaso, kun ei tee mitään erityistä, on toisilla hyvin matala, toisilla korkea. Ne joilla se on matala, yleensä pitkästyvät ja ahdistuvat jos eivät saa virikkeitä. Toisaalta sellaisen jolla on muut
Jännästi kuitenkin yhteiskunta on viritetty ekstroverteille perus jampoille, hiljasemmat aarteet jää todellakin sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Taidat olla selvä yksityisyrittäjä - niin minäkin luonteeltani.
Itse asiassa olen. Juuri sen tuoman vapauden vuoksi. Plussaa myös se, että työni tekemiseen tarvitsen vain läppärin, joten voin periaatteessa työskennellä mistä päin maailmaa tahansa. Ammatinvalinnassani tuo vapaus tehdä asiat oman mielen mukaan ja elää muutakin elämää olivat yksi tärkeimpiä tekijöitä.
T. AP
Aivan, periaatteessa. Miten tuo käytäntö? Matkusteletko työn ohessa paljonkin eksoottisissa ja yllättävissä paikoissa maailman ympäri?
Nuorten kuuluukin ajatella noin. Se on sitä kasvua ja kypsymistä.
Viihdyn kotona, etenkin nojatuolissa kirjan kanssa, kirjasto on elämyksiä pullollaan. Nautiskelen kahvilapiipahduksista, tanssi- ja konsertti-illoista, lautapelaamisesta kavereiden kanssa, lähimaastoissa lenkkeilystä. Ymmärrän, että tällainen ei kaikille riitä elämyksiksi, mutta itse nautin täysin rinnoin ja on ihanaa kun pääsee yöksi kotiin. Töissäkin on kivaa.
Tää just. Tuli tehtyä ahkeraan töitä 40+ vuotta, säästöjäkin kertyi. Jäin heti 61v ovelle, teen töitäkin, kivoja, mutta maanantai vit...us on taakse jäänyttä elämää. Meil on asunto maalla ja kaupungissa, on todella hienoa olla terveenä vapaalla, tulevasta ei tiedä. On uusia ystäviä maalla, julkaisen toisen runokirjani syksyllä, juhlitaan julkkareita ystävien kaa...
Kaksi läheistä kuoli juuri 67v ja 75v... haluan nauttia, kun olen terve ja elossa, teen mitä tykkään, syön, juon, ja nautin💕
N63