Onko muita, joille ajatus ns. tavallisesta elämästä tuntuu kauhealta?

Ei tunnu kauhealta. Arvostan vakautta ja turvallisuutta.

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

Kyllä. En ole koskaan elänyt sitä ns. tavallista elämää pitkiä aikoja. Silloin, kun elämä on sellaista kuin muillakin, en oikein viihdy omassa elämässäni ja tuntuu, että jotain puuttuu, ei ole elämänhalua. Minulla jokaisen päivän pitäisi olla pikkuisen erilainen, jotta pidän elämästä ja olen tyytyväinen siihen. En edes yritä elää sellaista elämää, jossa päivät on melko samanlaisia ja toistaa itseään klo 8-16. Olen aina kehittänyt jotain, jotta arjessa on vaihtelua ja ihan joka ikinen viikko. Pitää olla virikkeitä ja haasteita monipuolisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

Sama. En voi ymmärtää epäkiitollisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä haluaa vakityön, kumppanin, ehkä lapsia, pari ystävää, oman kodin, kesämökin, etelänloman kerran vuodessa jne. Nämä jäävät monilta pelkiksi haaveiksi. Ja aloittaja ei selvästi ole kokenut elämässä tarpeeksi surua ja kipua ymmärtääkseen että elämä heittää kyllä ihan jokaiselle kierrepalloja, myös niille ihan tavallisille Virtasille.

En elä tuollaista elämää.

Tuo on loppujen lopuksi helpoin tapa elää. Omassa suvussani on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja, jotka ovat yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Päätyvät kaikki lopulta sen sortin köyhyyteen, jossa olet paljon pahemmin kaikkien pompoteltavana ja enemmän stressaantunut kuin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Eli en suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

 

Mikä sinua viehättää elämässä ilman uusia kokemuksia ja elämyksiä? En sano tätä mitenkään tuomitsevasti ihmettelen vain kun oma ajatusmaailmani on niin erilainen.

Mitä kokemuksia ja elämyksiä saat itsellesi järjestettyä rahattomana? 

 

eri

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu kauhealta. Arvostan vakautta ja turvallisuutta.

Eikö elämä voi silti ole turvallista vaikka siinä tapahtuisikin paljon enemmän? 

Ei se arki eli archon -konemaailma kaikille sovi, jossa kaikki tikittää tietyllä toistolla. Ehkä osa haluaa ehtiä saamaan yhteyden itseen, luontoon tai ajatella. Säätää aikaa ja tehtäviä asioita. Jotkut asiat on ehkä ajateltu toimivan kellolla ja tehtävälistalla, kaipa se osalle niin toimiikin, mutta onko se kaikkien juttu - ei välttämättä. On monia tapoja toimia.

Mitäpä muuta se voisi olla.

Vai:

Bilettämistäkö hauskassa seurassa pe-la. Dinnereitä kavereiden kanssa.

Minä olen ajautunut tuollaiseen elämään. Se ei ollut tavoitteeni, vaan vapaus ajan ja paikan suhteen. 

Mutta olen alkanut arvostaa arkea ja rutiineja. Jos haluaa saada jotain vaativaa aikaan, arki ja rutiinit ovat tehokkain tapa. Jokainen voi itse määrittää ne rutiininsa, mutta loppujen lopuksi rutiini on rutiini, vaikka se olisi vaikkapa taiteen luominen klo 22-06 ja nukkuminen klo 08-16.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu kauhealta. Arvostan vakautta ja turvallisuutta.

Eikö elämä voi silti ole turvallista vaikka siinä tapahtuisikin paljon enemmän? 

 

Yleensä ei. Ne ihmiset jotka keksivät tavan elättää itsensä ilman että sitovat itsensä johonkin työrutiiniin ovat aika harvassa.

eri

Jokainen teini puhuu tuollasia koska kuvittelevat vielä elämän olevan seikkailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi ihanaa elämää. 

Sama. En voi ymmärtää epäkiitollisia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä haluaa vakityön, kumppanin, ehkä lapsia, pari ystävää, oman kodin, kesämökin, etelänloman kerran vuodessa jne. Nämä jäävät monilta pelkiksi haaveiksi. Ja aloittaja ei selvästi ole kokenut elämässä tarpeeksi surua ja kipua ymmärtääkseen että elämä heittää kyllä ihan jokaiselle kierrepalloja, myös niille ihan tavallisille Virtasille.

No itse näen asian hieman eri tavalla. Se, että haluan kokea erilaisia elämyksiä kumppanini ja perheeni kanssa, ei tarkoita, että en olisi kiitollinen heistä tai nykyisestä elämästäni. Päinvastoin, se johtuu siitä, että arvostan heitä niin paljon, että haluan jakaa kanssaan vielä enemmän upeita asioita ja kokemuksia, joita maailma voi tarjota. Haluni kokea uusia asioita yhdessä ei vähennä kiitollisuuttani nykyisestä elämästämme, vaan se rikastuttaa sitä entisestään. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on loppujen lopuksi helpoin tapa elää. Omassa suvussani on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja, jotka ovat yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Päätyvät kaikki lopulta sen sortin köyhyyteen, jossa olet paljon pahemmin kaikkien pompoteltavana ja enemmän stressaantunut kuin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Eli en suosittele.

Näin se valitettavasti on. Säännöllinen kk-palkka poistaa stressiä ja antaa mahdollisuuden käyttää rahaa kivoihin asioihin, joita vapaana ja köyhänä ei pysty toteuttamaan. T. Ent. boheemi pätkätyöläinen 

Ajattelin noin 18-vuotiaana. Nyt nelikymppisenä arvostan kyllä mun 8-16 asiantuntijatehtäviä, 20 vuotta kestänyttä avioliittoa ja arkeani, jossa rutiinit toistuvat. Se on mukavaa ja turvallista niin sosiaalisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on loppujen lopuksi helpoin tapa elää. Omassa suvussani on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja, jotka ovat yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia elämänpolkuja. Päätyvät kaikki lopulta sen sortin köyhyyteen, jossa olet paljon pahemmin kaikkien pompoteltavana ja enemmän stressaantunut kuin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Eli en suosittele.

Omassa lähipiirissäni taas ne, jotka ovat uskaltaneet valita erilaisen elämäntavan ovat niitä onnellisempia. 

Kun tekee ahkerasti töitä, välillä tulee sitten niitä tilaisuuksia, kun voi ottaa pidemmän loman ja kiertää vaikka vähän maailmaa. Persaukisena haaveilijana joutuu loppujen lopuksi istumaan kotona.

Sano miten elämän pitäisi olla jotta se ei olisi tommosta mutta olisi parempaa?

Mitä tosta siis puuttuu?

Entäpä jos sinulla on siinä kiva partneri ja teette mitä milloinkin mieleen tulee kun ei tartte mennä jollekin työpaikalle 'pakonomaisesti'. Köyhänäkin saattaa olla ihan kiva olla. Entä jos tarvitset vähän seikkailua ja uudenlaisia virikkeitä köyhän - siis rahaköyhän - partnerin kanssa?

Arvelisin, että se miten tyytyväinen on elämäänsä on enemmänkin joku pään sisäinen juttu kuin nuo asiat. Tietysti noissa voi joku olla pielessä - esim että toimeentulo on jostain epämiellyttävästä työstä tai työpaikasta kiinni jonka mieluummin jättäisi kokonaan ja ryhtyisi vaikka toimeentulotukiasiakkaaksi.

Mitenkäs homma tommosen listan suhteen sitten muuttuu kun tulee eläkeikään ja pääsee eläkkeelle?