Miesystävä vetoaa lapseensa, kun haluaa pitää suhteen kevyenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseen takertumista? Hän on isä 24/7.

Ei ole kuin 50/50. ap

Vanhemmuudessa on jotain, mitä et selvästikään ymmärrä.

Siis jos et koe, että on ehdottomasti elämäsi mies, elät ihan kevyesti friends with benefits tyylisesti ja deittailet samalla muita. Jos löytyy parempi jätät sen. Jos ei löydy teet lapsen sen kanssa. Jos ei muuta saat elarit. Winwin. Miehet on kyllä outoja hannaajia. Se auta yhtään sitä eroperheen lasta, kun ei missään näe normaalia perhe-elämää kahden toisistaan oikeasti rakastavan ihmisen kesken..

Vierailija kirjoitti:

On normaalia ja fiksua, ettei lasten elämään tuoda mitään suhteita, jotka voivat jatkua tai vaihtua. 

 

Sen sijaan rehellisesti luulen, että jos olisit miehen mielestä varmasti se elämän suurin rakkaus, jonka kanssa vanhetaan yhdessä, sitä kahdeksaa vuotta ei olisi pakko odottaa. Minusta sinä saat siitä vetää mitä johtopäätöksiä haluat. 

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ei hae seuraa lapsettomista sinkkumiehistä? Välttyisi tuotla ongelmalta.

Mies on turvallinen ja säännöllinen. Siksi hänellä varmaan onkin jo lapsi. ap

Miestä ei kiinnosta tarpeeksi. 

Kaikki nämä palstan marttyyrien selitykset siitä, miten noin on muka normaalia toimia jos välittää lapsestaan jne., voit ohittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin etsiä itselleni parempaa suhdetta. Sen löytymiseen asti antaisin miehelle haluamansa _kevyen_ suhteen. Niin kevyen, ettei ainakaan seksi tulisi kyseeseen. 

 

Ja seksiäkin voi olla jos haluaa, mutta niin voi olla muidenkin kanssa. Tai muita treffejä. Niin mä tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Miestä ei kiinnosta tarpeeksi. 

Kaikki nämä palstan marttyyrien selitykset siitä, miten noin on muka normaalia toimia jos välittää lapsestaan jne., voit ohittaa. 

Lisään: toinen vaihtoehto toki on se, ettei mies näe sinua tarpeeksi hyvänä seurana lapselle. Eli sinussa ja/tai elämäntavoissasi jotain mikä ei herätä luottamusta. 

Ymmärrän miestä ihan hyvin. Voisin itsekin vastaavassa tilanteessa pysytellä "kevyessä" suhteessa (jos erillään asumista nyt sellaiseksi sitten sanotaan). Täältä palstaltakin saa jatkuvasti lukea kuinka joku valittaa miehensä lapsesta ja inhoaa sitä lasta. Ei kannata muodostaa uusperhettä jos on se riski, että noin käy. On helpompaa ja kaikille parempi silloin asua erillään ja katsella sitten yhteenmuuttoa kun lapset ovat isoja.

Jos sinä haluat jotain muuta niin katsele itsellesi lapseton mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin etsiä itselleni parempaa suhdetta. Sen löytymiseen asti antaisin miehelle haluamansa _kevyen_ suhteen. Niin kevyen, ettei ainakaan seksi tulisi kyseeseen. 

 

Ja seksiäkin voi olla jos haluaa, mutta niin voi olla muidenkin kanssa. Tai muita treffejä. Niin mä tekisin.

Siis jos itse haluan. Tuo "jos haluaa" kuulostaa, että on jos mies haluaa. En tarkoittanut niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseen takertumista? Hän on isä 24/7.

Ei ole kuin 50/50. ap

Erosta huolimatta hän on isä 24/7. Vai ajattelitko, että on isä vain silloin, kun lapsi on hänen  luonaan?

Viestejäsi lukiessani ymmärrän hyvin, miksei mies halua muuttaa kanssasi saman katon alle.

Itse voisin päätyä samaan siksi, etten luottaisi toiseen tarpeeksi että hän olisi sopiva aikuinen lapseni elämään. Tämä taas kertoisi mielestäni siitä, ettei suhde ehkä ole ihan paras mahdollinen muutenkaan. Tai sitten siksi, että olisi paremmin vapaus katsella jotain parempaa suhdetta, kun ei olisi yhteisiä kämppiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä ihan hyvin. Voisin itsekin vastaavassa tilanteessa pysytellä "kevyessä" suhteessa (jos erillään asumista nyt sellaiseksi sitten sanotaan). Täältä palstaltakin saa jatkuvasti lukea kuinka joku valittaa miehensä lapsesta ja inhoaa sitä lasta. Ei kannata muodostaa uusperhettä jos on se riski, että noin käy. On helpompaa ja kaikille parempi silloin asua erillään ja katsella sitten yhteenmuuttoa kun lapset ovat isoja.

Jos sinä haluat jotain muuta niin katsele itsellesi lapseton mies.

Yhdessä asuminen vaan on ihan eri asia kuin kevyt suhde. Jos toinen puhuu kevyestä suhteesta niin on siinä muutakin kuin että ei asuta yhdessä. Mulla on ollut hyvä suhde, ei ikinä mikään kevyt suhde kummankaan mainitsemaan, eron jälkeen. Ja tiedän paljon aikuisten suhteita missä ei asuta yhdessä, eikä kukaan ole sanonut, että tää nyt on tämmöinen kevyt suhde. Että kannattaa miettiä ja jos on epäselvää tai jotain mistä ei ole itse samaa mieltä niin pyytää tarkennusta niin kauan, että asia on selvä, ja sitten päättää mitä itse haluaa.

Ilmeisesti ap ajattelee, että lapsi on jokin erillinen osanen miehen elämässä ja sen voi tarvittaessa sulkea pois. Esim juuri tuo että isä on isä vain 50% ajasta, kertoo tällaisesta ajattelusta. Huono lähtökohta uusperhekuviolle. Ei lupaisi hyvää jos ap ja mies muuttaisivat yhteen ja mies on tämän ilmeisesti tajunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseen takertumista? Hän on isä 24/7.

Ei ole kuin 50/50. ap

Ota koppi miehen sanoista ja hommaa toinen mies, tuo mies ei halua asua kanssasi.

Tjaa-a, eipä sitä kukaan meistä voi tietää, mitä miehen mielessä liikkuu, mutta itse yksinhuoltajaäitinä tajuan ihan hyvin. Mun lapsi on ykkönen, ja kukaan mies ei esimerkiksi meille tule asumaan.

Koska mulla kyseessä ei ole yhteishuoltajuus, vaan olen lapsen kanssa aina, se tarkoittaa myös sitä, etten tapaile ketään, koska en todellakaan lähde lapsen kanssa treffeille. Jos olisi yhteishuoltajuus, ja lapsi vaikka vuoroviikot toisella vanhemmalla, sitten ehkä saattaisin tapaillakin jotain miestä, mutta perhe-elämää en hänen kanssaan haluaisi viettää, koska en tuo lapseni elämään mitään mahdollisesti epävakaita kuvioita. Seurustelu on kuitenkin aina kovin epävarmaa, ja olisi tosi kurjaa, kun lapsi saattaisi kiintyä, ja sitten homma ei ehkä toimisikaan. En myöskään kaipaa meidän perhe-elämään mitään lisäyksiä, homma toimii tosi hyvin näin. Silloin tapailukumppani olisi vain kiva extralisä mun elämääni, mutta hänellä olisi valitettavasti selkeästi oma lokeronsa, enkä pystyisi integroimaan häntä täysin kaikkiin elämäni osa-alueisiin.

Jotkut ajattelevat näin, jotkut toisin. Saattaa olla niin, että miehesi on vähän saman tyyppinen tässä asiassa kuin minä, ja silloin hän ei ehkä pysty sinulle tarjoamaan sitä, mitä sinä haluaisit.

Erosin lasteni isästä lasten ollessa alle kouluikäisiä. Jo tuolloin tein päätöksen, että niin kauan kun lapset asuvat kotona, en halua mitään uusperhekuviota, koti on lasten koti ja heillä on oikeus tasaiseen, turvalliseen arkeen ilman mitään  kotiin muuttavia uusia ihmisiä.

Tuolloin en tietenkään heille päätöksestäni kertonut, mutta nyt heidän ollessaan aikuisia, on tästäkin asiasta (lasten aloitteesta) puhuttu. He ovat moneen kertaan sanoneet, miten ovat kiitollisia päätöksestäni, ovat kavereiden perheissä nähneet uusperhekuvioita ja kuulleet kavereiden avautumista niistä. 

Se vielä pakko sanoa, että parisuhde voi olla hyvinkin vahva ja toimiva, vaikka ei saman katon alla asuttaisikaan. Siihen vain tarvitaan kaksi tasapainoista, itsevarmaa aikuista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin etsiä itselleni parempaa suhdetta. Sen löytymiseen asti antaisin miehelle haluamansa _kevyen_ suhteen. Niin kevyen, ettei ainakaan seksi tulisi kyseeseen. 

 

Eihän kevytsuhde ota kantaa seksiin.

Minäpä ottaisin. Minua ei juuri näkyisi edes, siinäpä mies ihmettelisi kun ei saisi yhteyttä.

Miehenä olen törmännyt samaan kuvioon, mutta tietyllä tapaa päinvastoin. Nainen jolla on lapsi/lapsia, haluaisi vakavan suhteen, mutta minä taas en, koska en todellakaan rupea tappelemaan suhteessa huomiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseen takertumista? Hän on isä 24/7.

Ei ole kuin 50/50. ap

Tämä kertoo sinusta kaiken. Mies on isä 24/7. Isyys ei lakkaa, vaikka lapsi on välillä äidillään. Hän on koko ajan isä, ja saatavilla jos lapsi tarvitsee. Kukaan, eikä mikään ei mene lapsen ohi. Sinä et sitä pysty ymmärtämään, ja katkeroituisit varmasti jos asuisitte yhdessä. Et kestäisi sitä, että mies huomioisi kaikessa lapsensa, ei sinua. Mies tietää, että sinulla on tietynlaiset mielikuvat yhteiselosta, eivärkä ne vastaa lähimainkaan todellisuutta. Mies on viisas, kun pitää selkeät rajat.

Jännä juttu. Olen itse eronnut noin kymmenen vuotta sitten.  Sen jälkeen olen tavannut useita miehiä, joilla on ollut yksin- tai yhteishuoltajuus, lapsia siis. He ovat alle vuoden päästä tapaamisesta nimenomaan halunneet uusperheen. Kyllä minua on haluttu huolehtimaan miesten lapsista, tekemään läksyjä, korjaamaan vaatteita, laittamaan ruokaa. 

Itse olen halunnut lähinnä viettää aikaa aikuisten kesken ja huolehtia itse omasta lapsestani. Voimavarat ei ole riittäneet alkaa kenenkään emännäksi ja äitipuoleksi oman lapseni kustannuksella,  tämä on ollut selvästi uhkana. Lapsetkin on sopineet kuvioihin mukaan joskus omien toiveittensa ja menojensa mukaan. Meni vaan niin, että miesten lapset tykkäsi olla minun ja lapsenikin kanssa, oma lapseni taas ennemmin äitinsä kanssa kahdestaan. Eipä siinä ollut kyselemistä.