Tutkija: Etätyö on syylinen siihen että ihmiset kokevat nykyään yksinäisyyttä ja sosiaalisuuden puutetta

Vierailija kirjoitti:

 

Mulla on omassa työhuoneessa parempi varustus kuin toimistolla ja lisäksi ne ovat ja pysyvät omille mitoille säädettyinä, toisin kuin toimistolla, jossa ei ole edes omia työpisteitä. Ja kotonaan ei tarvitse aloittaa päivää etsimällä työpisteen kadonneita virtapiuhoja.Työhuoneessa teen työt ja työpäivän jälkeen suljen koneen ja sammutan valot. Siitä alkaa vapaa-aika, jolloin en edes ajattele töitä. Ja mitä tulee työpisteen siivoamiseen, siivoan mieluummin omat sotkuni kuin edellisen käyttäjän eväiden jäljet. Meillä on töissä paljon ihmisiä, jotka edelleen luulevat, että voivat elää kuin pellossa. 

Jos sinulla olisi oma työhuone ja työpisteesi säädöt pysyisivät ennallaan, tekisitkö lähitöitä?

Tulee mieleen, onko osa työntekijöistä pakotettu valitsemaan kahdesta "pahasta", joko lähityö muuttuvine työpisteineen tai etätyö.

Vierailija kirjoitti:

Arvaan, että tähän ketjuun tulee miljoona ihmistä kertomaan, miten loistojuttu etätyö on. Varmaan täällä keskusteleekin etupäässä melko introvertteja ja vähän vanhempia ihmisiä.

Tilastot kuitenkin kertovat, että etätyön vaikutukset ovat etupäässä negatiivisia, etenkin nuorille, jotka tarvitsisivat monenlaisia sosiaalisia oppeja, joita saa vain elävässä kanssakäymisessä.

Ja kaiken ikäisillä etätyö vähentää fyysistä aktiivisuutta. 

Omassa työssäni en voi tehdä etätöitä. Mutta olen opiskellut nuorempana tavallisessa opistossa, missä oli läsnäolo pakko ja illalla läksyt ja kurssien lopussa tentit.

Myöhemmin opiskelin lisää etänä ja sain paljon enemmän aikaiseksi, kun sain itsenäisesti edetä opinnoissa ja tehdä tehtävät ja etsiä lisää tietoa.

Jokainen meistä on erilainen. Muutama opiskelu kaveri ei selvinnyt etäopinnoista. He tarvitsivat tiukan struktuuri ja ohjaajan jatkuvan läsnäolon kertomaan, mitä pitää seuraavaksi tehdä.

Onneksi sain kuitenkin työpaikan, missä voin tehdä yksin töitä, vaikka pitääkin mennä työpaikalle. Olen tuottavin silloin, kun saan tehdä yksin töitä ja kukaan ei häiritse minua. 

Pahoitteluni, jos tulee toistoa. Myönnän, etten ole vielä lukenut koko ketjua läpi.

Mielestäni tämän tutkimuksen pitäisi ennen kaikkea avata keskustelua siitä, onko työelämässämme kenties jotain vikaa jos työpaikka on se ensisijainen paikka kokea yhteisöllisyyttä ja saada sosiaalisia kontakteja? Elämme individualistista aikaa jossa ihmisen vapaa-ajan sosiaaliset verkostot ovat kutistuneet omaan perheyksikköön ja muu sosiaalinen kontakti sitten ilmeisesti haetaan työpaikalta.

Itse olen löytänyt työpaikoilta niin ystäviä kuin puolisonkin, joten en vähättele työpaikan merkitystä ihmissuhteiden rakentajana. Silti mieleeni tulee, että jos työelämä ei olisi näin kuormittavaa ja veisi suurinta osaa valveillaoloajastani, minulla riittäisi energiaa itselleni mieluisempien sosiaalisten verkostojen rakentamiseen, esim. vapaaehtoistyöllä. Tai jaksaisimme naapurustona tutustua toisiimme paremmin ja pohtia onko kaikkien järkevä vuokrata vuorotellen klapikonetta tai kolata talvisin pihaa, kun voisimme yhteishankintana hommata klapikoneen ja lumilingon/auralla varustetun mönkijän?

Perään kuulutan siis ihmisten yhteisöllisyyden siirtämistä työpaikalta vapaa-ajalle vanhaan kyläyhteisöhenkeen, jossa toisten osaamisesta ja omistuksesta oli vuorotellen hyötyä koko yhteisölle.

Tutkija voisi työskennellä viikon maisemakonttorissa jossa porukka on kuin sillit suolassa. Joku käy läpi puhelimessa siviiliasioitaan, jotain neuvotaan näytön ääressä, muutamat hölisevät toimiston nurkalla niitä näitä äänekkäästi nauraen,  joku syö eväitään, joku on kuulokkeiden kautta palaverissa. Kaikki tämä muutamien metrien etäisyydellä omasta työpisteestäsi. Neukkarit ovat aina lähes täynnä, kuten myös ns. hiljaiset huoneet varattuina.

Näin oli ennen kuin etätyöt yleistyivät korona-aikaan todella monessa konttorissa. Toki työnantaja säästää siinä kun porukka on ahdettu samaan huoneeseen, mutta ymmärtää hyvin ettei moni halua matkustaa tun tia suuntaansa päästäkseen tekemään töitä tuollaiseen hälinään. Tämä oli tilanne silloin kun viimeksi kävin lähitöissä, takaisin en ole kaivannut, enkä myöskään enää koskaan tule palaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Koko yhteiskunta katsotaan vain huippuosaajien kautta. Aina unohdetaan aidot duunarit jotka tätä yhteiskunta pitävät pystyssä. Ei kaupan ihmiset ja sairaanhoitajat tee etätöitä.

Ns huippuosaajat ne koneetkin suunnittelevat/ kehittelevät, joita ns duunarit saavat sitten käyttää .

Minulla päinvastoin. Toimistolla työskentely ja puolituttujen ihmisten kanssa muusta kuin töistä juttelu imee minusta täysin mehut. Aloin lopulta tehdä lähes täysin etätyötä. Etäpäivän jälkeen olen virkeä, jaksan tehdä asioita ja tavata ystäviäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Koko yhteiskunta katsotaan vain huippuosaajien kautta. Aina unohdetaan aidot duunarit jotka tätä yhteiskunta pitävät pystyssä. Ei kaupan ihmiset ja sairaanhoitajat tee etätöitä.

Ns huippuosaajat ne koneetkin suunnittelevat/ kehittelevät, joita ns duunarit saavat sitten käyttää .

Todellakin kehittelevät, ainakin ohjelmistot. Lähes joka päivä on jokin sovullus alhaalla, kun ei toimi. Päivitysten jälkeen sitten ollaankin sormi suussa, kun odotetaan, että saadaan korjattua päivityksen aiheuttama sotku.

Tuli mieleeni, kun opistoaikaan opettaja sanoi, että pitää sanoa, että jotain kehitetään, ei kehitellään, koska tulee mieleen mitähän no pojat nyt kehittelevät. :)

Vierailija kirjoitti:

Luulempa että syynä oli alunalkaen korona-ajan sulkutoimet, kaikki toimistotyötä tekevät ja opiskelijat eristettiin koteihinsa. Harradtustoiminnot lopetettiin.  Tästä se alkoi. Hallitus teki pahan pahan virheen vain siksi että saatiin pidettyä sairaat ja vanhukset elossa. 

Sitten etätyö jäi muotiin ja tulos on valmis. Eteenkin yksinelävät, joita Suomessa valtavan paljon kokevat yksinäisyyttä. Ja myös osa niistä introverteistä jotka ei edes halua mennä työpaikalle.

"Eteenkin yksinelävät, joita Suomessa valtavan paljon kokevat yksinäisyyttä."

Asutko itse yksin, ja jos ei, niin miksi puhut yksin asuvien puolesta?! Ja jos vaikka asut, niin älä puhu kaikkien yksinasuvien puolesta. Asun yksin ja rakastan etätyötä. Kammottava työnantajani on poistanut kaikki etätyöt. Siellä kauheassa avokonttorissa pitäisi olla 100 % työajasta, vaikka koko pandemian läpi tehtiin 100 % etätyötä. Joutuu tappelemaan osittaisesta etätyöstä (1-2 päivää viikossa), vaikka lääkärikin suosittelee sitä. Aivan sairasta, kun kuitenkin olen toimistolla suuremman osa työajasta. Työpanoksessani ei ole vikaa, se on sanottu. Vaihtaisin mielelläni työpaikkaa, joo.

Milloin ruvetaan tutkimaan näiden etätyökritisoijien motiiveja? Vaikuttaa kiusaamiselta koko homma.

Vierailija kirjoitti:

Pahoitteluni, jos tulee toistoa. Myönnän, etten ole vielä lukenut koko ketjua läpi.

Mielestäni tämän tutkimuksen pitäisi ennen kaikkea avata keskustelua siitä, onko työelämässämme kenties jotain vikaa jos työpaikka on se ensisijainen paikka kokea yhteisöllisyyttä ja saada sosiaalisia kontakteja? Elämme individualistista aikaa jossa ihmisen vapaa-ajan sosiaaliset verkostot ovat kutistuneet omaan perheyksikköön ja muu sosiaalinen kontakti sitten ilmeisesti haetaan työpaikalta.

Itse olen löytänyt työpaikoilta niin ystäviä kuin puolisonkin, joten en vähättele työpaikan merkitystä ihmissuhteiden rakentajana. Silti mieleeni tulee, että jos työelämä ei olisi näin kuormittavaa ja veisi suurinta osaa valveillaoloajastani, minulla riittäisi energiaa itselleni mieluisempien sosiaalisten verkostojen rakentamiseen, esim. vapaaehtoistyöllä. Tai jaksaisimme naapurustona tutustua toisiimme paremmin ja pohtia onko kaikkien järkevä vuokrata v

No jos olet koko työpäivän hälinässä, jossa et ilman vastamelukuulokkeita kuule edes omia ajatuksiasi, niin lienee aika ymmärrettävää, jos ei vapaa-ajallaan enää kauheasti kaipaa muiden ihmisten seuraa. Yksinäisyys lisääntyy, kun ihmiset haluavat työpäivän jälkeen olla vaan rauhassa ja ystäviä, kavereita ja sukulaisia jaksetaan tavata vain harvoin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoitteluni, jos tulee toistoa. Myönnän, etten ole vielä lukenut koko ketjua läpi.

Mielestäni tämän tutkimuksen pitäisi ennen kaikkea avata keskustelua siitä, onko työelämässämme kenties jotain vikaa jos työpaikka on se ensisijainen paikka kokea yhteisöllisyyttä ja saada sosiaalisia kontakteja? Elämme individualistista aikaa jossa ihmisen vapaa-ajan sosiaaliset verkostot ovat kutistuneet omaan perheyksikköön ja muu sosiaalinen kontakti sitten ilmeisesti haetaan työpaikalta.

Itse olen löytänyt työpaikoilta niin ystäviä kuin puolisonkin, joten en vähättele työpaikan merkitystä ihmissuhteiden rakentajana. Silti mieleeni tulee, että jos työelämä ei olisi näin kuormittavaa ja veisi suurinta osaa valveillaoloajastani, minulla riittäisi energiaa itselleni mieluisempien sosiaalisten verkostojen rakentamiseen, esim. vapaaehtoistyöllä. Tai jaksaisimme naapurustona tutustua toisiimme p

"No jos olet koko työpäivän hälinässä, jossa et ilman vastamelukuulokkeita kuule edes omia ajatuksiasi, niin lienee aika ymmärrettävää, jos ei vapaa-ajallaan enää kauheasti kaipaa muiden ihmisten seuraa. Yksinäisyys lisääntyy, kun ihmiset haluavat työpäivän jälkeen olla vaan rauhassa ja ystäviä, kavereita ja sukulaisia jaksetaan tavata vain harvoin."

TÄMÄ!!! Aivan omituinen holhousasenne, että työpaikan pitäisi huolehtia kaikkien kaikista sosiaalisista kontakteista. Suuri osa ihmisistä ei sitten muuta jaksakaan, ja tämä "välittäminen" on kääntynyt itseään vastaan, tai siis sillä on jo alusta lähtien jotain etätyötä kritisoivien itsekkäitä tarkoitusperiä.

Toki on hyvä, että toimisto ja fyysinen tapaamistila on olemassa, mutta niin kaukan kun siellä ei ole omia huoneita kaikille sitä tarvitseville ei pitäisi myöskään voida vaatia sataprosenttistä lähityötä kaikilta. Lisäksi joillakin on sen verran pitkä työmatka että on uuvuttavaa tulla toimistoon joka päivä.

"Työmatkoista säästynyt aika ja raha ovat pitkä penni. Miten ihmiset käyttävät työmatkoista vapautuneen ja omaan aikatauluun optimoidun työajan tuloksena syntyneen lisäajan ja miten se vaikuttaa rahankäyttöön?, kysyy Elina Pylkkänen.

Mielenkiintoista pohdiskelua kieltämättä. Keskiluokka ei ole enää yhtä altis hyväksikäytölle, tai rupeavat käyttämään rahansa itseä enemmän palveleviin juttuihin. Mihin (super)rikkaat käyttävät rahansa ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaan? Miksi tästä ei puhuta enemmän? Mihin nämä järjettömän suuret johtajapalkat käytetään?

Monet syöbät ne etätyölounaat omalla paikkakunnalla oikeiden ystävien kesken. Ei sitä varten tarvitse mennä Helsingin keskustaan.

Tutkijan motiivit voi kyseenalaistaa. Onko tarkoitus tehdä töitä vai olla töissä? Tässä on iso ero. Kotona voi keskittyä.

On tullut huomattua että monella ei riitä kykyä huomata miten etätyö vaikuttaa itseen. On vaan kiire puolustaa saavutettua etua. Ja onhan se etu. Ja onhan se luksusta. Mutta pitkällä tähtäimellä se tulee johtamaan ongelmiin. Isossa mittakaavassa ongelmat ovat näkyvissä tilastoissa.

Kummmallisia tutkimustuloksia... Omalla kohdalla etätyö nimenomaan lisää hyvinvointia ja vapaa-aikaa ja vapaa-ajalla juuri on aikaa nähdä ystäviä ja sukulaisia. Nykyisessä työssä ei ole oikeastaan yhtään sellaisia työkavereita joiden kanssa kiinnostaisi viettää yhtään enempää aikaa kuin on pakko eli todellakaan en kaipaa heidän seuraansa enkä halua väkinäisesti keskustella heidän kanssaan mistään muusta kuin työasioista. Konttorilla on paljon vaikeampi keskittyä kuin kotona. Työmatkoihin ei mene aikaa kun tekee etänä. En siis keksi yhtään mitään hyvää sanottavaa konttorilla työskentelystä, olen onnellisempi kuin koskaan kun saan tehdä etätöitä.

Vierailija kirjoitti:

On tullut huomattua että monella ei riitä kykyä huomata miten etätyö vaikuttaa itseen. On vaan kiire puolustaa saavutettua etua. Ja onhan se etu. Ja onhan se luksusta. Mutta pitkällä tähtäimellä se tulee johtamaan ongelmiin. Isossa mittakaavassa ongelmat ovat näkyvissä tilastoissa.

Olen samaa mieltä. On ilmiöitä ja tämä etätyöbuumi on yksi muiden joukossa. Hyvin harvassa on ne itseohjautuvat yksilöt, jotka jaksavat tuottaa päivästä päivään vuodesta toiseen vain etänä se parhaimman arvonsa työnantajalle. Toimistossa he eivät omien sanojensa mukaan ole niin tuottavia. Kyllä siinä ihminen kulkee laput silmillä kun näin asian ajattelee. Jossain vaiheessa buumi katkeaa.

Ja taas Ylellä etätyötä mollaava artikkeli. Ylen pitäisi kertoa avoimesti näissä artikkeleissa, että mikä on sen oma kanta etätyöhön. Saavatko toimittajat tehdä etänä töitä?

Pitäisikö minun olla joku apina viihdyttämässä työkavereita vai tehdä töitä?

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä koska tulee käsky takaisin toimistolle. Itse en ole menossa.

Toki voit erota ja etsiä etätyötä.

Etätyöskentely on muuttanut maailmaa paremmaksi. 

Mä ennemmin säästän matkakulut ja työskentelen etänä, kuin raahaudun paikan päälle ja haistelen muiden pieruja.