Tutkija: Etätyö on syylinen siihen että ihmiset kokevat nykyään yksinäisyyttä ja sosiaalisuuden puutetta
Ihmisten lisääntynyt yksinäisyyden tunne ja se että nykyaikana ihmisillä ei ole sosiaalisia suhteita ja läheisiä ystäviä johtuu tutkimusprofessori Jari Hakasen mukaan siitä että kotoa tehtävä etätyö on lisääntynyt eikä työpaikoille tarvitse mennä jolloin se sosiaalisia suhteita muodostunut työyhteisöpuuttuu ihmisten elämästä ja jättää aukon joka tuntuu yksinäisyydeltä.
Räjähdysmäisesti ja yhtäkkiä, salamaniskun tavoin lisääntynyt etätyö vaikuttaa nyt muutenkin koko Suomen talouteen ja on syy sen nykyiseen tilaan, konkurssien lisääntymiseen ja tyhjiin vuokra-asuntoihin, kertoo puolestaan työ- ja elinkeinoministeriön Elina Pylkkänen.
https://www.talouselama.fi/uutiset/suomalaisten-tyoelamassa-tapahtui-sa…
Kommentit (178)
En ole tutkija joten en ymmärrä miksi minun täytyy mennä toimistolle vähentämään jonkun toisen yksinäisyyttä ja kärsimään itse kahdeksaksi tunniksi. Onko minun hyvinvointini vähempiarvoista?
Mun työkaverin mielestä oli hupaisaa ulostaa roskakoriin. Voitte vain kuvitelle sen lemun, yök. 15 min myöhemmin se oli siivouskomerossa hässimässä naimisissa olevaa irmaa. Silloin päätin työskennellä vain etänä.
Pahimpia työkavereita on ne, jotka päästelevät äänettömiä. Kaikki tietävät syyllisen lemuun mutta syyttää et voi, koska kukaan ei kuullut sen tapahtuvan.
Ei, kyllä se pakkomielle työllistää valtiolle töihin on se syypää.
Autokauppa, polttoainemyynti, lounaspaikat, keskustan turhat pikku putiikit ja toimitilafirmat ovat kusessa etätöiden kanssa. Ministerit ovat niiden asialla, eivät kansalaisen. Kansalaiselle etätyöt ovat luojan lahja, säästää aikaa ja rhaa, jaksaminen paranee.
Jos yksinäisyydestä olisivat huolissaan, lyhentäisivät työpäivää 2h, että ihmiset ehtivät päivän jälkeen luuhata enemmän vapaa-ajalla.
Työmatka pitää säätää palkalliseksi, jos lähitöihin halutaan. Seuraavalle vaalikaudelle siitä voittajaksi haluavalle puolueelle vaaliteema.
Tampereella aletaan metsästämään hikikomeroita:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia työkavereita on ne, jotka päästelevät äänettömiä. Kaikki tietävät syyllisen lemuun mutta syyttää et voi, koska kukaan ei kuullut sen tapahtuvan.
Mä en edes ole koulutukseltani yhteiskuntatieteilijä/valtiotieteilijä ja silti vaan on hirveä pakkomielle saada minut valtiolle töihin. Pahimpia on nämä selän takana junailijat, jotka alkavat järkkäämään töitä valtiolle pyytämättä ja ilman lupaa.
Mä olen sinkku ja lapseton ja ystävätön. Olen tehnyt täysin etätöitä jo yli 10 vuotta, it-alalla. Enkä suostuisi enää kyllä minnekään konttorille, mieluummin heittäytyisin vaikka tukielätiksi.
Alalla konttorit on avokonttoreita, joissa ei pysty keskittymään. Turhaan menee aikaa ruuhkissa kulkemiseen. Eikä mulle ainakaan koskaan tullut yhtäkään sosiaalista suhdetta konttorilta, ehkä koska olen nainen hyvin miesvaltaisella alalla (enkä kaunis sellainen) - eikä siellä muutkaan nörtit juuri sosialisoineet. Meillä ei enää edes ole mitään konttoria, minne mennä, ja monet tekee ulkomailtakin etätöitä. Hyvä näin.
Mites me jotka kärsimme yksinäisyydestä ja sivullisuudesta myös tai oikeastaan vielä enemmän siellä toimistolla, mikäs meitä auttaisi? Aika karua päivästä toiseen katsella vierestä kun toiset tekevät lounassuunnitelmia ja lähtevät yhdessä kahvitauolle kun itse saa kohteliaan etäiset huomenet ja muuten sinulle puhutaan vain kun joku haluaa jotain.
Mun työkaveri pyysi orgioihin muun porukan kanssa mukaan. Kieltäydyttyäni, hän purskahti kyyneliin ja syytti hänen sosiaalisen elämänsä tuhoamisesta.
Nikke nylkyttäjä vie meidän työpaikan naiset, joten sama kai se on olla epäsosiaalinen etäilijä.
Vierailija kirjoitti:
Etätyö on kakspiippuinen juttu. Toisaalta säästyy bensarahaa, palavereiden välissä ehtii laittamaan pyykit kuivumaan, tekemään jonkin yksinkertaisen uuniruoan, ehtii nopeammin omiin harrastuksiin/lasten harrastuskuskauksiin, ei tarvitse meikata, pukeutua, pakata eväitä yms.
Mutta itse olen kyllä kokenut yksinäisyyttä näinä 4 etätyövuotena. Olin pitkään hiipuvassa parisuhteessa, jossa mies ei halunnut enää puhua kanssani arkisistakaan asioita eikä viettää minkäänlaista aikaa kanssani. Nyt olen muutama kuukausi sitten eronnut ja lapset teini-ikäisiä omissa menoissaan. Kaverit kiireisiä oman perhe-elämänsä kanssa. Lapsettomina viikoina tulee herkemmin venytettyä työpäivää, kun ei ole harrastuskuskauksia.
Toimisto siirtyi pienempiin tiloihin ja onneksi muutaman työkaverin kanssa sovitusti nähdään noin kerran vkossa toimistolla. Ei sinne sen useammin kannata mennä, kun muut toimistolla olijat on toisista tiimeistä ja
Hyvin ikävä kuulla. Käytännössä oletko harkinnut harrastuksia tai muuta paikkaa jossa tavata ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Epäilivät myös että etäyön takia työn tuottavuus on vähentynyt.
Tutkimusten ja tulosten mukaan näin ei ole. Firmojen tulokset kyykkäsivät heti kun väki patistettiin takaisin konttoreihin.
Harvardin tutkimuksen mukaan avokonttoreissa ihmiset vuorovaikuttavat toistensa kanssa kaikkein vähiten:
Vierailija kirjoitti:
On tullut huomattua että monella ei riitä kykyä huomata miten etätyö vaikuttaa itseen. On vaan kiire puolustaa saavutettua etua. Ja onhan se etu. Ja onhan se luksusta. Mutta pitkällä tähtäimellä se tulee johtamaan ongelmiin. Isossa mittakaavassa ongelmat ovat näkyvissä tilastoissa.
Etätöitä on tehty jo vuosikymmeniä. Kerrotko noista uhkakuvista?
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, millaisilla aloilla työskentelette te, joiden työkaverit ovat tyhmiä, ilkeitä tai suolistokaasuja päästeleviä.
Itse olen akateeminen ja luovalla alalla, ja minun on kyllå huomattavasti helpompi löytää samanhenkisiä ihmisiä työpaikalta kuin muilta elåmänalueilta. Pääosa kavereista taitaa olla opiskeluajalta.
Aivan kuin ne suolistokaasut kyselisi koulutustasoa.
Monet eivät jaksa lähityöpäivän jälkeen muuta sosiaalisuutta, joten pakottamalla toimistoon joka päivä varastetaan tavallaan monen yksityistä sosiaalista elämää.
Hybridi-malli taitaa olla paras, introvertit (kuten minä) joudumme pinnistelemään että jaksetaan toimistopäivät ja ekstrovertit joutuvat tottumaan siihen, että kaikki eivät ole koko ajan fyysisesti läsnä, vaan vaan keskittyvät etätöissä töihinsä, toki saavutettavissa tietenkin, jos on jotain tärkeätä.
Mun mielestä kyse ei ole yksinomaa etätöistä, vaan kännyköistä ja sosiaalisesta mediasta. Niiden myötä ketään ei tarvitse tavata, vaan kaikki "sosiaalinen" kanssakäyminen tapahtuu viesteillä jne. Todellakin kaipaan aikaa ennen älypuhelimia.
Voisi jo tuo koulutyö alkaa lapsosilla. Selkeästi liika yksinolo tekee pahaa.