Tutkija: Etätyö on syylinen siihen että ihmiset kokevat nykyään yksinäisyyttä ja sosiaalisuuden puutetta

Meidän lasten ja miehen iäkkään leskeksi jääneen isän yksinäisyyttä meidän etätyö poistaa. Jokainen työmatkoista säästynyt tunti on siirretty heidän kanssaan vietettyyn aikaan, joskin osa on jätetty liikunnan lisäämiseen.

Voisiko joku tehdä tutkimuksen tästäkin näkökulmasta?

Olen tehnyt etätöitä useassa eri yrityksessä . Missään työpaikassa tai asiakkaalla ei ole ollut tilannetta jossa EI olisi mahdollisuutta tehdä myös lähitöitä. Konttori on aina tarjolla niille jotka sitä kaipaavat ja tarvitsevat.

Etätyö on pelastus kun on suomalaisista työntekijöistä kyse. Voiko kateellisempia, myrkyllisempiä ja vahingoniloisempia "työkavereita" löytyä mistään muusta maasta? Poikeuksiakin löytyy mutta pääosin tuossa tiivistyy suomalainen työ "kaveruus". Miehissä taitaa olla vielä pahempana tämä tauti. Menestyppä vähän keskivertoa paremmin niin jo selän juonitaan.

Meille jotka eivät pysty laiskottelemaan, anteeksi, työskentelemään etänä pitäisi antaa roima palkankorotus ja haittakorvaus.  Sillä jos lähityö on niin kamalaa niin tokihan siitä täytyy korvaus saada.

Etätyö on kakspiippuinen juttu. Toisaalta säästyy bensarahaa, palavereiden välissä ehtii laittamaan pyykit kuivumaan, tekemään jonkin yksinkertaisen uuniruoan, ehtii nopeammin omiin harrastuksiin/lasten harrastuskuskauksiin, ei tarvitse meikata, pukeutua, pakata eväitä yms. 



Mutta itse olen kyllä kokenut yksinäisyyttä näinä 4 etätyövuotena. Olin pitkään hiipuvassa parisuhteessa, jossa mies ei halunnut enää puhua kanssani arkisistakaan asioita eikä viettää minkäänlaista aikaa kanssani. Nyt olen muutama kuukausi sitten eronnut ja lapset teini-ikäisiä omissa menoissaan. Kaverit kiireisiä oman perhe-elämänsä kanssa. Lapsettomina viikoina tulee herkemmin venytettyä työpäivää, kun ei ole harrastuskuskauksia.

Toimisto siirtyi pienempiin tiloihin ja onneksi muutaman työkaverin kanssa sovitusti nähdään noin kerran vkossa toimistolla. Ei sinne sen useammin kannata mennä, kun muut toimistolla olijat on toisista tiimeistä ja täysin tuntemattomia. Ja yleensä kaikki on luurit päässä palavereissa koko päivän kuitenkin.

 

Minä koin enemmän yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ollessani työpaikkakiusattuna ja syrjittynä. Etätyö on todella vapauttavaa. Kumma, että etätyötä halutaan demonisoida ja esittää siitä vain yksipuolisia väitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä koska tulee käsky takaisin toimistolle. Itse en ole menossa.

Onko sulla muka mahdollisuus itse päättää siitä? 

Aika monella on. Duunikavereista aika moni vaihtaisi työpaikkaa, jos tulisi pysyvä käsky toimistolle. Itse jäisin välittömästi OVElle. 

Kunpa eläkeikää nostettaisiin, niin saisin olla pitempään töissä, mutta en haluaisi olla etätöissä.

Mistähän alkaen työntekijät ovat saaneet vallan määritellä, miten haluavat tehdä töitä? Luulisi, että työnantajallakin on jonkinlainen päätösvalta, pitääkö vai eikö pidä olla joskus toimistolla töissä.

Miten etätöihin tuleva nuori perehdytetään työhön? Tuskin koulunpenkiltä tuleva on täysin oppinut, ettei tarvitse perehdy

Työnantajalla kaiketi on viime kädessä direktio-oikeus työn suorittamispaikan suhteen, mutta kyllä se nyt vaan kuitenkin käytännössä on niin, että jos hlöllä on osaamista, mitä ei ole helposti rekrytoitavissa, niin sillä työntekijän mieltymyksellä/toiveella voi olla aika painava arvo. Sivusta

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

On varmasti ihmisiä, joilla ainoat sosiaaliset kontaktit ovat työkaverit, kaupan kassa ja ehkä bussikuski. Jos etätyö jo aiheuttaa yksinäisyyttä, miten näille ihmisille käy, jos jäävät työttömiksi tai kun jäävät eläkkeelle? Ei ole enää työkavereita. Etätyö ei ehkä sovikaan tällaisille ihmisille vaan enemmän sellaisille, joilla on jo riittävästi ihmissuhteita työajan ulkopuolella. Ihmisillä on erilainen tarve sosiaalisten suhteiden määrälle eli jollekin riittää oikein hyvin pari kaveria vaikka harrastusten parista, jollekin taas oma puoliso ja pari läheisintä sukulaista jne. Ja joku viihtyyy parhaiten ihan itsekseen. 

Joku ketjussa kirjoitti, että nuoret saavat ystäviä nimenomaan työpaikoilta (opiskelupaikan lisäksi). Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Mutta kun ystävyys on työkaverin kanssa jo syntynyt, häntä ei tarvitse enää tavata nimenomaan työpaikalla. Voi hyvin vaihtaa työpaikkaakin ja ystävyys säåilyy silti.

Itse usein juuri mennyt sillä oletuksella että ne ihmiset joilla ei ole ketään ja ovat yksin ovat juuri niitä jotka haluavat olla yksin ja ovat itse valinneet sen että heillä ei ole ketään koska viihtyvät mieluummin itsekseen.

Mikä estää sen että työajan ulkopuolella on sosiaalista elmää, ystäviä, kaveriporukoita ja pitämästä yhteyttä vanhoihin luokkatovereihin?

Esim työttömänä ainakin pystyy näkemään useanakin päivänä piiriään ja käymään vaikka yhdessä kahvilassa tai vaikka elokuvissa kun luulisi että heillä olisi siihen käytettävinä aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on meitä, joiden elämänlaatua etätyöt parantavat 8000%, koska ei tarvitse esittää kaveria ja sosiaalisuutta. 

Ja sitten olemme esim. me kirjantekijät. Olemme aina tehneet yksin töitä kotona.

Jos ihminen on yksin niin tämä haluaa silloin olla itse olla yksin joten silloin on parempi antaa olla ihnisen olla yksin koska se on tämän oma päätös ja tahto.

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua, että työnantaja valitsee ystäväni. 

Oletpa lapsellinen.

Meidän työpaikalla, jossa voi olla vaikka 5 päivää viikossa etänä, käytetään väärin etätyötä. Porukka on vain etänä, ei tee töitä ja asiat eivät etene, kukaan ei tiedä mitä puuhaavat päivän aikana.

Veikkaan, että kohta tulee muutos asiaan ja vaaditaan läsnäoloa fyysisesti. Sikäli harmittaa kun osa porukasta käyttää väärin tuota luottamusta ja koko tiimi joutuu kollektiivisesti kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Meille jotka eivät pysty laiskottelemaan, anteeksi, työskentelemään etänä pitäisi antaa roima palkankorotus ja haittakorvaus.  Sillä jos lähityö on niin kamalaa niin tokihan siitä täytyy korvaus saada.

Totuus valitettavasti on tosiaan, että ainakin osa ei pysty tekemään tehokkaasti töitä etänä, liikaa häiriötekijöitä. Huomannut omassa tiimissä kun kuulee kerran kaksi viikossa statuspäivityksen, että hommat etenee, vaikka mitään ei tule valmiiksi.

Siis ne onnettomat jotka menevät toimistolle kokevat yksinäisyyttä kun ei siellä ole ketään muita. Ovat niitä ihmisiä joille työ on kaikki kaikessa ja ainoat kontaktit on työkavereita. 

 

etätöitä tekevät työkaverit eivät koe yksinäisyyttä koska ystäviä tavataan vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kotona olisikin yhtä hyvät pöydät, tuolit, näytöt ym (itse tarvitsen työssäni tuplanäyttöä) niin siltikään kotona ei kukaan siivoa ilmaiseksi työpistettäni. Samoin työajan ja vapaa-ajan raja sumenee etätöissä, ja sitä en halua.

Mulla on omassa työhuoneessa parempi varustus kuin toimistolla ja lisäksi ne ovat ja pysyvät omille mitoille säädettyinä, toisin kuin toimistolla, jossa ei ole edes omia työpisteitä. Ja kotonaan ei tarvitse aloittaa päivää etsimällä työpisteen kadonneita virtapiuhoja.Työhuoneessa teen työt ja työpäivän jälkeen suljen koneen ja sammutan valot. Siitä alkaa vapaa-aika, jolloin en edes ajattele töitä. Ja mitä tulee työpisteen siivoamiseen, siivoan mieluummin omat sotkuni kuin edellisen käyttäjän eväiden jäljet. Meillä on töissä paljon ihmisiä, jotka edelleen luulevat, että voivat elää kuin pellossa. 

Oma syyni etätöille on infektioherkkyys. Isossa avokonttorissa taudeilta ei voi välttyä. Juuri lueskelin, että sielläkin leviää hinkuyskä. Ei siis pelkoa, että ihan lähiaikoina siirtyisin toimistolle.

Aamulla on mukava herätä hiukan myöhemmin, avata kone, laittaa Teamsiin älä häiritse tila ja mennä takaisin vällyjen väliin jatkamaan unia. Sitten kun jaksaa nousta voi laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, siivota ja tehdä muitakin kodin askareita.

Sitä vaan ihmettelen, miksi työnantajaa ei velvoiteta maksamaan vuokraani, kun teen kotona töitä.

Nuo ovat kärjistyksiä, mutta osatotuuksia lienee noissakin. Kun olin aikoinaan etätöissä, niin tein välillä kodin pikkuaskareita. Suurimman osan työpäivästä seisoin koneella ja tein töitä minkä pystyin ja tunsin suunnatonta yksinäisyyttä. Päivien iloisimmat asiat olivat, jos työkaverilta tuli puhelu tai sähköpostia. Voi sitä ilonpäivää, kun vihdoin pääsin työpaikalle töihin ja sain purkaa etätyöpisteen kotoa. Minulla on oma työhuone, joka taitaa olla pian harvinaista näissä konttoritöissä.

Etätyö on tullut jäädäkseen, joten turha varmaan on pullikoida vastaan. Työnantajalle tulee säästöä, kun voi luopua ylimääräisistä konttoritiloista. Mikäpä siinä, kun etätyöntekijät ovat tähän suostuneet ja suostuvat antamaan kotinsa työnantajan käyttöön.

Luin tällä viikolla, ettei työantaja saa mennä etätyöläisen kotiin tarkastuskäynnille. Olisihan se aika hassua, jos saisi ja siellä olisikin työntekijä nukkumassa. :)

Olen hiukan järkyttynyt että tosi moni haukkuu työkavereita kusipäiksi. Onko tosiaan noin? Itsessä ei koskaan mitään vikaa?

Tätä olen myös ihmetellyt. Ei kaikista tarvitse pitää, mutta aika hyvä olisi tulla toimeen ihmisten kanssa. Omassa työyhteisössäni on monenlaista persoonaa, eikä heidän kanssaa tarvitse olla kaveri.

Tilanteesta "yksinäisyyttä" kärsijät ovat niitä jotka työpaikalla kiertävät huoneesta toiseen kehumassa mitä ovat tällä kertaa ostaneet tai tehneet vapaa-ajalla. Heitä joilla persaus ei kestä paikallaan istuimista ja työn tekemistä ja tarvitsevat hovia ja kuulijoita viihtyäkseen työpaikalla. Varmaan kuvittelivat että toiset kävivät työpaikalla koska "nauttivat hyvästä seurasta". Sitten kun monet jäivätkin kotiin niin pettyivät siihen ja siltä pohjalta näitä tutkimustuloksia tulee. Toinen motiivi näille tuloksille on edelleen se vanha patruuna-ajan perinne että työntekijät haluttaisiin nähdä valvovan silmä alla työpisteellä jolloin työtä muka oikeasti tehdään eikä lusmuilla. Vaikka pelkästään tuloksella on merkitystä, ei sillä miten siihen tulokseen päästään.

Ja jos joku kokee yksinäisyyttä tai mielenterveyden heikkenemistä etätöissä niin aina on mahdollista hakeutua toimistolle useampana päivänä. Luulen että on harvassa ne yritykset jotka ovat luopuneet toimistosta kokonaan.