Miten keskituloisilla pariskunnilla on varaa 350 000-400 000 euron koteihin?

Vierailija kirjoitti:

Kun ei matkustele eikä ole koiraa eikä takkaa niin kyllähän se raha riittää ihan hyvin.

 

Matkustelemme, on koira ja takka (joka säästää lämmityskuluissa) ja raha riittää ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.

Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.

 

Aika harvassa on alat, joiden kaikki työpaikat ovat vain pk-seudulla. Presidentti joo kyllä, kansanedustajista ja ministereistäkin monet asuu muualla. 

On valtava joukko aloja, joilla pk-seudun ulkopuolella työmahdollisuudet on heikot. Jos se työpaikka ok pk-seudulla, ei se siitä yleensä muuksi muutu.

Lisäksi sillä puolisollakin pitää olla työpaikka. Tässä yhtälössä pk-seutu vaan on ylivoimainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän okt talo maksoi 15 vuotta sitten 330 000 €, velkaa siihen otettiin 175 000€.  

Omaa rahaa karttui jo maksetusta rivariasunnosta ja säästöistä. Talouden tulot oli tuolloin n. 100 000€/vuosi. Säästettiin ja lyhennettiin rivarilainaa 7 vuotta. Eli  vuodessa kertyi säästöjä  22 000€  eli n. 11 000€ per henkilö. Lainanlyhennys tässä siis mukana. Ei lapsia ja inflaatiota ei tuolloin ollut. 

Olitte vain sattumalta lähes parhaaseen mahdolliseen aikaan asuntokaupoilla. Ostamassa sitä rivaria, jonka jälkeen siirryttiin nollakorkoja aikaan. 

Mutta onneksi ei ollut markkinavoimia apuna. 

Luoja tätä kateuden määrää. Korot on olleet korkealla vain hetken. En tiedä, oletko niin nuori, että olet vasta nyt työelämässä, jolloin kyllä ehdit se&n

Tosiasioita ne vain on. On vaikea olla kateellinen, kun kuulun itsekin tuohon hyötyjien joukkoon. Ostettiin eka kaksio 99 ja myytiin 2009. Sitten suurempaan ja nyt lähes velatta.

Tuo ei vain toimi enää. Nyt jos ostat kaksion, niin maksat helposti enemmän vastikeita ja korkoja kuin samanlaisesta vuokraa. Sen lisäksi että maksat vielä lainanosuudet ja hyvässä lykyssä asunnon arvokin putoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.

Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.

 

Aika harvassa on alat, joiden kaikki työpaikat ovat vain pk-seudulla. Presidentti joo kyllä, kansanedustajista ja ministereistäkin monet asuu muualla. 

On valtava joukko aloja, joilla pk-seudun ulkopuolella työmahdollisuudet on heikot. Jos se työpaikka ok pk-seudulla, ei se siitä yleensä muuksi muutu.

Lisäksi sillä puolisollakin pitää olla työpaikka. Täss

Näin, kun myös puolisolle pitää löytyä töitä. Näinä yt:n aikoina en ostaisi halpaa taloa jostakin missä sitä ei sitten saa lainkaan myytyä, kun kylän ainoa tehdas lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.

Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.

 

Aika harvassa on alat, joiden kaikki työpaikat ovat vain pk-seudulla. Presidentti joo kyllä, kansanedustajista ja ministereistäkin monet asuu muualla. 

On valtava joukko aloja, joilla pk-seudun ulkopuolella työmahdollisuudet on heikot. Jos se työpaikka ok pk-seudulla, ei se siitä yleensä muuksi muutu.

Lisäksi sillä puolisollakin pitää olla työpaikka. Täss

Enemmän on varmaan oikeasti kyse siitä, että ihmiset haluavat jäädä sille seudulle, missä asuvat. Minun alallani on kyllä töitä ympäri Suomen, mutta viihdyn täällä pohjoisempana, joten miksi muuttaisin

Sama koskee pk-seudun asukkaita. Johan ne tuillaelävät työttömätkin kieltäytyvät muuttamista töiden perässä, miksi työssäkäyvä ei saisi asua juuri siellä, missä haluaa? 

Jokainen aikuinen ihminen kyllä osaa ihan itse arvioida, haluaako ajaa 100km työmatkaa vai ei. Tai missä haluaa asua. Se asia ei netin lässyttäjille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan nettona n. 2300 e/kk ja puoliso myös. Hurjalta tuntuu, että vastaavilla tuloilla ihmiset ottavat noin suuria asuntolainoja. Usein mietinkin, että onko kaikilla joku perintö takataskussa. Myöntääkö pankki edes jotain 300 000 euron lainaa ja eikö kuukausierä ole aika posketon plus muut kulut päälle?

Ei kai ne talot välttämätt ensiasuntoja ole. Eli ensin pariskunta on hankkinut yksin tai yhdessä pienemmät asunnot, maksaneet lainaa jo pois ja vaihtaneet isompaan, hieman lisää lainaa, taas maksetaa sitä pois ja sitten lopulta ei tarvitakaan kovin paljon lisää siihen taloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan nettona n. 2300 e/kk ja puoliso myös. Hurjalta tuntuu, että vastaavilla tuloilla ihmiset ottavat noin suuria asuntolainoja. Usein mietinkin, että onko kaikilla joku perintö takataskussa. Myöntääkö pankki edes jotain 300 000 euron lainaa ja eikö kuukausierä ole aika posketon plus muut kulut päälle?

 

 

Ei kai ne talot välttämätt ensiasuntoja ole. Eli ensin pariskunta on hankkinut yksin tai yhdessä pienemmät asunnot, maksaneet lainaa jo pois ja vaihtaneet isompaan, hieman lisää lainaa, taas maksetaa sitä pois ja sitten lopulta ei tarvitakaan kovin paljon lisää siihen taloon.

Tämmöinen on ollut kovin helppoa tilanteessa, jossa asunnon arvo ei ole laskenut vaan aina on tehty voittoa myyntitilanteessa.

Nykytilanteessa tilanne on toinen. Etenkin jos ostit asunnon alle 5v sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.

Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.

Tuota, todella moni pendelöi 100 km päästä töihin eikä nää siinä mitään ongelmaa. Käytännössä matka-aika saattaa olla lähes sama, kuin pk-seudun sisällä liikkuville. Toki myös näissä töissä on useim etätyö mahdollisuus. 

Etätyömahdollisuus on yhdyssana. 

Olisipa hirveää jos työmatka olisi 100 km suunta, miten tuommoisessa järjestyy lasten päivähoito?

Vien lapsen hoitoon 7.30 ja haen 16.15, ihan normaali päivä lienee. Ja toki tämä vain silloin, jos puoliso työreissussa ja itse lähitöissä. 

Nuorena aloitettu työura ja sitä myöten nuorena ostettu ensimmäinen asunto. Varallisuutta ja/tai vakuusarvoa kertynyt sen verran, että lainansaanti tuollaiseen mahdollistuu.

Tässä oma tarinani siitä, miten tuon hintaluokan asuntoon päädytään - ja miten sieltä myös päädytään lähtemään. Ajattelen, että oma asumishistoriani ja tilanteeni on myös havainnollistava esimerkki omistusasumisen taloudellisista eduista.

Ostin ensimmäisen asuntoni pienehköltä tehdaspaikkakunnalta armeijan jälkeen vuonna 1999. Pieni kerrostalokaksio maksoi euroiksi muutettuna noin 30 000 €. Pankista oli helppo saada lainaa ja minulla oli omista säästöistäni ja vanhemmilta sekä isovanhemmilta saatuna noin 10 % asunnon hinnasta, eli 3 000 €.  Lainan maksuaika oli 15 vuotta.

Asuin asunnossa koko opiskeluaikani ja pari vuotta päälle (1999-2004), kun sain jo opiskeluaikana töitä paikkakunnalta. Opiskeluaikana vastikkeeseen ja korkoihin sai muistaakseni asumistukea ja lyhennyksiä maksoin opintotuesta ja kesätienesteistä sekä osa-aikatöistä. Loppuvuodesta 2004 tyttöystäväni alkoi odottaa lastamme, ja päätimme muuttaa 100 km etelämmäs isompaan kaupunkiin, josta tyttöystäväni on kotoisin. Iso osa motivaatiota muuttaa oli myös uusi työ ja parempi palkka. Ostimme uuden 100 m2 rivitaloasunnon, josta maksoimme 150 000 €. Tuossa vaiheessa meiltä löytyi säästöjä yhteensä 20 000 € ja lainaa - jota sai edelleen helposti - otimme 130 000 €. Opiskelupaikkakunnan kaksiosta oli tässä vaiheessa maksettu noin puolet ja satuin saamaan siihen helposti vuokralaisen, joten en myynyt asuntoa.

Asuimme rivitalossa 2004-2009. Vuonna 2009 ostimme uuden omakotitalon, joka maksoi 290 000 €. Rivitalosta saimme myydessä käteen 185 000 € ja lainaa oli jäljellä 95 000 €, eli omakotitaloon pystyimme laittamaan 90 000 € omaa rahaa.

Omakotitalossa asuimme 2009-2023. 2023 päädyimme avioeroon ja myimme talon. 2009 otettu laina lyheni nopeasti 2010-luvun korkotasolla. Talosta saatiin myytäessä 360 000 € ja lainaa oli jäljellä 20 000 €, joten rahaa jäi käteen 340 000 €. Omistimme talon 50/50, eli erossa minulle jäi 170 000 €.

Koska lapsemme on jo muuttanut omilleen ja teen etätöitä, pystyin itse päättämään uuden asuinpaikkani. Päätinkin muuttaa takaisin juurilleni tänne pienelle tehdaspaikkunnalle. Ostin 20-luvulla rakennetun pienen omakotitalon 50 000 eurolla ja remontoin sekä kalustin sitä 25 000 eurolla. Edellisen talon myyntirahoja jäi säästöön vielä melkein 100 000 €.

Hulluinta tässä on se, että edelleen omistamassani ensiasuntokaksiossani on vielä sama vuokralainen, jolle sen vuokrasin 2004. Vaikka tuon asunnon arvo ei ole juuri noussut, on vuokralainen maksanut minulle vuokrassaan korot, asunnon remontit ja vähän tuottoakin päälle. Olen nyt 45-vuotias. 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.

Osa meistä on syntynyt ja elänyt koko elämänsä täällä. Työt, läheiset ja koko muu elämä on täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma tarinani siitä, miten tuon hintaluokan asuntoon päädytään - ja miten sieltä myös päädytään lähtemään. Ajattelen, että oma asumishistoriani ja tilanteeni on myös havainnollistava esimerkki omistusasumisen taloudellisista eduista.

Ostin ensimmäisen asuntoni pienehköltä tehdaspaikkakunnalta armeijan jälkeen vuonna 1999. Pieni kerrostalokaksio maksoi euroiksi muutettuna noin 30 000 €. Pankista oli helppo saada lainaa ja minulla oli omista säästöistäni ja vanhemmilta sekä isovanhemmilta saatuna noin 10 % asunnon hinnasta, eli 3 000 €.  Lainan maksuaika oli 15 vuotta.

Asuin asunnossa koko opiskeluaikani ja pari vuotta päälle (1999-2004), kun sain jo opiskeluaikana töitä paikkakunnalta. Opiskeluaikana vastikkeeseen ja korkoihin sai muistaakseni asumistukea ja lyhennyksiä maksoin opintotuesta ja kesätienesteistä sekä osa-aikatöistä. Loppuvuodesta 2004 tyttöystäväni alkoi odottaa lastamme, ja päätimme muuttaa 10

Hyvin samankaltainen tarina kuin minulla. Eroa ei tullut ja myynnistä saadut varat meinattiin pistää kohta täysi-ikäisten lasten asuntoihin. Kunnes tajuttiin, että ei ehkä kannatakkaan.

Ainakaan niin pitkään kunnes perhettä alkavat perustaa ja tilantarve kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan osta sitä 400 000:n asuntoa ensiasunnokseen. Ensin ostetaan se opiskelijayksiö, sitten kaksiota ja päivitetään muutoissa asuinaluetta paremmaksi. Nykyisin ihmisillä alkaa olemaan perintöjäkin. t: sellaisessa 400 000:n asunnossa asuva

Mulla on päälle 1,5 miljoonan varallisuus ja silti asun talossa, jonka arvo on siinä 100 000e. Mutta asunkin maalla, unelmakodissani vanhassa hirsitalossa. Ne muut omistamani asunnot ovatkin sitten Helsingissä hyvillä alueilla vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.

Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.

Tuota, todella moni pendelöi 100 km päästä töihin eikä nää siinä mitään ongelmaa. Käytännössä matka-aika saattaa olla lähes sama, kuin pk-seudun sisällä liikkuville. Toki myös näissä töissä on useim etätyö mahdollisuus. 

Etätyömahdollisuus on yhdyssana. 

Olisipa hirveää jos työmatka olisi 100 km suunta, miten tuommoisessa järjestyy lasten päivähoito?

Vien lapsen hoitoon 7.30 ja haen 16.15, ihan normaali päivä lienee. Ja toki tämä vain silloin, jos puoliso työreissussa ja itse lähitöissä. 

Itse lähden ajamaan lasta hoitoon klo 6 aamulla, jotta kerkeän itse töihin 7:30 (pitää olla siihen aikaan siis jo työmaalla vaatteet päällä). Kun pääsen työpäivän jälkeen päiväkodin porteille, kello on 16:30. Kotona ollaan 17:15. Lapsi menee klo 20 nukkumaan. Ei kyllä paljoa jää aikaa lapselle. Mies pendelöi vielä pidemmälle ja tietysti vielä täysin toiseen suuntaan. Kunta ei halua maksaa palveluseteliä työpaikkakunnalle ja tarjoaa vain omasta kunnasta hoitopaikkaa ja sinne taas ei ole varaa muuttaa vuokralle eikä ostaa asuntoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin miksi kukaan uskaltaa elää maantasossa rivarissa/omakotitalossa. Sisään kykenee murtautumaan erittäin helposti jne.

Hyvä kun muistutit. Pitää ostaa kettinkiä ja jalkapanta. Teen murtautujasta ilmaisen orjan itselleni.

Eihän tuo pendelöinti todellisuudessa kauheasti maksa. Verotuksesta kuitenkin voi tehdä vähennykset kk-lipun mukaan ja vähentää myös kotipaikan ja työpaikan bussiliput. Todellisuudessa etätyön ja työmatkojen takia käytössäni on sarjalippu ja toki kävelen nuo matkat asemalla. Todellinen säästö verotuksessa on samaa luokkaa kuin itse noista sarja lipuista maksan. Ja junassa töitä tekemällä työaika on ihan sama kuin työpaikkaa lähellä asuessa. Asuntojen hinnat vaan ihan toista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se 400 000 euron talo todellakaan ole mikään ensiasunto. Heti valmistumisen jälkeen ostin kerrostalokaksion, sen jälkeen miehen kanssa kimpassa rivarin ja nyt asutaan tuollaisessa vajaan 400 000 euron talossa. Mun osuus asuntolainasta ei ole koskaan ollut yli 100 000 eur. Hyvin on pärjätty. Mitään perintöjä ei olla saatu ja opintolainaakin oli jonkin verran. 

Näin se käy kun on syntynyt oikeaan aikaan ja päässyt sopivan suhdanteen aikaan ostoksille.

Ihan samalla tavalla nykynuoret tekee (ne fiksut). 

Ei kukaan valitse suhdanteita. Jos nyt on myymässä muutama vuosi sitten ostettua ensiasuntoaan, voi olla ettei saa omiaan takaisin. Asuntokaupoissa voi tehdä persnettoa.

 

Mutta myös se seuraava (isompi) asunto on halvempi, joten väliraha pysyy ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.

 

Osa meistä on syntynyt ja elänyt koko elämänsä täällä. Työt, läheiset ja koko muu elämä on täällä. 

Ymmärrän hyvin. Siksipä en aina ymmärrä myöskään niitä "muuttakaa pois"- keskusteluja ratkaisuna kaikkiin rahaongelmiin, koska ei kai "kukaan muukaan" muuta pois paikkakunnalta, johon on vahvat siteet vain siksi, että jossain muualla on halvemmat vuokra-asunnot.  Jos itselläni olisi ollut vahvat siteet pk- seutuun, niin sitten olisin varmasti haudannut haaveeni omakotitalosta pois muuttamisen sijaan. (Koska todennäköisesti en kuitenkaan olisi uskaltanut ottaa hurjan ison lainaa). Eli plussat ja miinukset jonoon vaihtoehdoista.

Me ostettiin ensin kaksio, sitten isompi jonka jälkeen perheasunto. Ei matkusteltu niin rahaa säästyi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma tarinani siitä, miten tuon hintaluokan asuntoon päädytään - ja miten sieltä myös päädytään lähtemään. Ajattelen, että oma asumishistoriani ja tilanteeni on myös havainnollistava esimerkki omistusasumisen taloudellisista eduista.

Ostin ensimmäisen asuntoni pienehköltä tehdaspaikkakunnalta armeijan jälkeen vuonna 1999. Pieni kerrostalokaksio maksoi euroiksi muutettuna noin 30 000 €. Pankista oli helppo saada lainaa ja minulla oli omista säästöistäni ja vanhemmilta sekä isovanhemmilta saatuna noin 10 % asunnon hinnasta, eli 3 000 €.  Lainan maksuaika oli 15 vuotta.

Asuin asunnossa koko opiskeluaikani ja pari vuotta päälle (1999-2004), kun sain jo opiskeluaikana töitä paikkakunnalta. Opiskeluaikana vastikkeeseen ja korkoihin sai muistaakseni asumistukea ja lyhennyksiä maksoin opintotuesta ja kesätienesteistä sekä osa-aikatöistä. Loppuvuodesta 2004 tyttöystäväni alkoi odottaa lastamme, ja päätimme muuttaa 10

"Ostin 20-luvulla rakennetun pienen omakotitalon 50 000 eurolla ja remontoin sekä kalustin sitä 25 000 eurolla. Edellisen talon myyntirahoja jäi säästöön vielä melkein 100 000 €." 

Tuo oli fiksu peliliike. Et ahnetinut ja elintaso on varmasti mukava lopun elämää.