Lue keskustelun säännöt.
Miten keskituloisilla pariskunnilla on varaa 350 000-400 000 euron koteihin?
22.07.2024 |
Asun paikkakunnalla, jossa on paljon n. 350 000-450 000 euron hintaisia asuntoja. Asuinalueet ovat hyviä, mutta nämä ovat siis ihan tavallisia koteja, usein pari- tai rivitaloissa. Nämä eivät ole edes paikkakunnan "ökyalueita", vaan näissä asuu ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Lähes poikkeuksetta nämä ihmiset ovat tavallisissa keskiluokkaissa ammateissa ja tienaavat sen mukaista palkkaa (noin kolme tonnia bruttona, toiset vähän enemmän ja toiset vähän vähemmän). Monella on kotipihalla joku perusauto, ei siis mitään ylikallista kaaraa.
Miten näillä keskiluokkaisilla perheillä on varaa asua näin ja miten ihmeessä saavat noin isoja asuntolainoja? Meillä on perheessä kaksi keskituloista vanhempaa ja ei todellakaan olisi mahdollisuutta ostaa jotain 400 000 euron kotia. Kaikilla myöskään tuskin on perintöä, rahakkaita sivubisneksiä tai rikkaita sukulaisia auttamassa.
Ap
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lähemmäs 400 th maksava ok-talo kolmekymppiselle lapsettomalle pariskunnalle on aivan mahdollinen yhtälö. Pitää vaan aloittaa ASP-tilin kerryttäminen heti, kun kynnelle kykenee. Tiedän tapauksen, että pariskunta osti ensiasunnun heti valmistuttuaan noin 25-vuotiaana. Asui pari vuotta ja muutti isompaan aivan uuteen asuntoon. Asui siinä noin kolme vuotta ja osti noin kolmekymppisinä ok-talon hieman alle 400 th:lla. Yksi perintö oli realisoitunut ja muuten todella säästäväinen pariskunta ja hyvin päämäärätietoisia. Velkaa tietysti on, mutta heillä myös on aivan uusi ok-talo. Kyse on siis keskituloisista ihmisistä.
Eli sieltä löytyi se taikasana eli perintö pitkään tekstiin ujutettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskituloisen pariskunnan nettotulot ovat jotain 5000 euroa. Jos tuosta käyttää 2000 euroa asumiseen, saa aika ison lainan.
Mutta lainan lisäksi on muut asumiskulut lisänä. Vastikkeet ym. Ei riitä yli 300 000 lainan maksuun.
Omakotitalossa ei ole vastiketta.
Useimmiten perheasunnon vastikkeen määrällä saa omakotitaloon maksettua kaiken: vesi, sähkö, jätehuolto, vakuutukset, kiinteistövero/tonttivuokra, mahdollinen valokuitu/muu vastaava nettimaksu, sekä mahdolliset tienhoitokulut yms.
Nämä kulut kun laskee yhteen ja jakaa kahdellatoista, summa usein alittaa esim rivitaloneliön vastikkeen. Saati vuokran.
Toki ei nyt ihan keskituloisia olla, mutta 2000e + 1800e nettopalkoilla hirvitti, että oltais saatu 200ke laina pankista. Hirvitti ottaa jo 70ke laina, mutta 200e lainanmaksulla per naama ei pelota. 800-1000e per naama kuukaudessa mitä tuo 200ke ois ollut, niin eipä paljoa anna joustovaraa arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lähemmäs 400 th maksava ok-talo kolmekymppiselle lapsettomalle pariskunnalle on aivan mahdollinen yhtälö. Pitää vaan aloittaa ASP-tilin kerryttäminen heti, kun kynnelle kykenee. Tiedän tapauksen, että pariskunta osti ensiasunnun heti valmistuttuaan noin 25-vuotiaana. Asui pari vuotta ja muutti isompaan aivan uuteen asuntoon. Asui siinä noin kolme vuotta ja osti noin kolmekymppisinä ok-talon hieman alle 400 th:lla. Yksi perintö oli realisoitunut ja muuten todella säästäväinen pariskunta ja hyvin päämäärätietoisia. Velkaa tietysti on, mutta heillä myös on aivan uusi ok-talo. Kyse on siis keskituloisista ihmisistä.
Unohdit nyt aika merkittävän muuttujan. Tuossakin tarinassa piti olla asuntokaupoilla oikeaan aikaan, jotta siinä pääsi vaurastumaan.
Mielellään ennen kuin ilmaisen lainan vuodet tulivat edes ajankohtaiseksi. Se kun teki lyhentämisestä helppoa ja pumppasi hintoihin ilmaa.
Sisarukseni puolisoineen tyytyi paljon vähempään kuin olisivat saaneet, ja se kyllä kannatti, koska toinen on ollut nyt vuosia työkyvytön sairastelun takia. Silläkin on joku hinta, että kaiken meneillään olevan keskellä ei ole tarvinnut huolia vielä asumisesta, vaikka asiat varmaan järjestyisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän okt talo maksoi 15 vuotta sitten 330 000 €, velkaa siihen otettiin 175 000€.
Omaa rahaa karttui jo maksetusta rivariasunnosta ja säästöistä. Talouden tulot oli tuolloin n. 100 000€/vuosi. Säästettiin ja lyhennettiin rivarilainaa 7 vuotta. Eli vuodessa kertyi säästöjä 22 000€ eli n. 11 000€ per henkilö. Lainanlyhennys tässä siis mukana. Ei lapsia ja inflaatiota ei tuolloin ollut.
Mitkä toisaalta ovat vaihtoehdot? Vuokrat korkealla ja ne eivät jousta. Kuulumme otsikon kuvauksen mukaiseen tilanteeseen. Laina sidottiin kiinteään korkoon vakuutuksen ajatuksella ja siten lainanhoitokulut varsin kohtuulliset. Muut asumiskulut alhaiset energiatehokkuuden vuoksi ja siksi että edelliseen asunto-osakkeeseen verrattuna itse voi vaikuttaa kuluihin ihan eri tavalla. Tämän myötä kokonaismenot muutaman kympin tarkkuudella samat, vaikka lainan määrä kasvoi muutossa yli 100 000 kasarivarin muuttuessa uuteen okt:on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa ärsyttää aina pari asiaa:
Tullaan pätemään sillä, miten on itse nuorena ostettu eka pienempi asunto ja myöhemmin vaihdettu isompaan. Kerrotaan, miten on nollakorkojen aikaan maksettu nopeasti asuntolaina pois.
Totuus on kuitenkin se, että tuo ei ole kaikille mahdollista. Moni ei ole nuorena päässyt ostamaan ekaa asuntoa, kun elämä on kenties ollut sinkkuna pätkätyökierteessä muuttamista pitkin Suomea (mitään järkeä ostaa asuntoa jostain, josta lähtee pian pois ja muuttotappiokunnassa asuntoa ei ehkä saa myytyä eteenpäin). Aika monella on tilanne, että se asunnon ostaminen tulee ajankohtaiseksi vasta +30 v iässä vakituisen työpaikan/parisuhteen/perheellistymisen myötä. Siinäpä sitten irvaillaan, että mitäs et ostanut ensin pientä kämppää ja maksanut velkaa nollakorkojen aikaan.
Sekään yksiön/kaksion ostaminen ei välttämättä ole mikään järkevä ratkaisu ensiasunnoksi, jos ensiasuntoa ostavalla parilla on jo pari lasta. Mitään järkeä ensin kituuttaa kahta vuotta kaksiossa ja sitten vasta etsiä perheasuntoa.
Helppo huudella, jos on onnistunut hoitamaan asiansa hyvin. Kaikilla ei ole ollut siihen mahdollisuutta. Minustakin olisi ollut kiva aloittaa työelämä 2000-luvun alun nousukaudella, mutta valmistuinkin 2008 laman jälkimainingeissa eikä nousukautta ole ollut koko aikuisiälläni.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa ärsyttää aina pari asiaa:
Tullaan pätemään sillä, miten on itse nuorena ostettu eka pienempi asunto ja myöhemmin vaihdettu isompaan. Kerrotaan, miten on nollakorkojen aikaan maksettu nopeasti asuntolaina pois.
Totuus on kuitenkin se, että tuo ei ole kaikille mahdollista. Moni ei ole nuorena päässyt ostamaan ekaa asuntoa, kun elämä on kenties ollut sinkkuna pätkätyökierteessä muuttamista pitkin Suomea (mitään järkeä ostaa asuntoa jostain, josta lähtee pian pois ja muuttotappiokunnassa asuntoa ei ehkä saa myytyä eteenpäin). Aika monella on tilanne, että se asunnon ostaminen tulee ajankohtaiseksi vasta +30 v iässä vakituisen työpaikan/parisuhteen/perheellistymisen myötä. Siinäpä sitten irvaillaan, että mitäs et ostanut ensin pientä kämppää ja maksanut velkaa nollakorkojen aikaan.
Sekään yksiön/kaksion ostaminen ei välttämättä ole mikään järkevä ratkaisu ensiasunnoksi, jos ensiasuntoa ostavalla pari
Muakin kiinnostaisi ne tapaukset, jotka ovat aloittajan mainitsemassa tilanteessa jo ensimmäisen asunnon/okt:n kohdalla, ei mitä on tehnyt 2000 luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kalliita asuntoja lähtökohtaisesti 100% lainalla osteta. Aika "köyhän kupla" oletus aplta. Suurimmalla osalla lienee alla aiemmin maksetut asunnot ja säästöjä, ja lainamäärä on vain murto-osa asunnon ostohinnasta. Siksi turha puhua mistään 400 tai edes 300 tonnin lainasta, nämä on ihan poikkeuksellisia ja silloin ostaja tuskin on vain 3000e palkkaa nauttiva.
Joo tämä just. En tiedä miksi ajatellaan että niissä 400k taloissa asuvat ovat tyhmiä, velat tapissa eläviä elostelijoita. Me ostettiin reilu 400k talo koska se oli kiva ja tuntui kodilta. Lainaa ei ole edes puolta, kalliimpaankin olisi ollut varaa. Velaton auto pihassa. Sitä "vanhaa rahaa" on useammalla kuin uskottekaan.
Kyllähän se lähemmäs 400 th maksava ok-talo kolmekymppiselle lapsettomalle pariskunnalle on aivan mahdollinen yhtälö. Pitää vaan aloittaa ASP-tilin kerryttäminen heti, kun kynnelle kykenee. Tiedän tapauksen, että pariskunta osti ensiasunnun heti valmistuttuaan noin 25-vuotiaana. Asui pari vuotta ja muutti isompaan aivan uuteen asuntoon. Asui siinä noin kolme vuotta ja osti noin kolmekymppisinä ok-talon hieman alle 400 th:lla. Yksi perintö oli realisoitunut ja muuten todella säästäväinen pariskunta ja hyvin päämäärätietoisia. Velkaa tietysti on, mutta heillä myös on aivan uusi ok-talo. Kyse on siis keskituloisista ihmisistä.
Eli sieltä löytyi se taikasana eli perintö pitkään tekstiin ujutettuna.
Perintö ei tullut vanhemmilta - summa oli alle 50 th ja siitä joutui maksamaan perintöveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olekkaan.Pitää näyttää muille että hyvin menee.Jos jokin porsii vaikka maailmantilanteen takia, käytänössä kaikki menee.
Vierailija kirjoitti:
Meidän okt talo maksoi 15 vuotta sitten 330 000 €, velkaa siihen otettiin 175 000€.
Omaa rahaa karttui jo maksetusta rivariasunnosta ja säästöistä. Talouden tulot oli tuolloin n. 100 000€/vuosi. Säästettiin ja lyhennettiin rivarilainaa 7 vuotta. Eli vuodessa kertyi säästöjä 22 000€ eli n. 11 000€ per henkilö. Lainanlyhennys tässä siis mukana. Ei lapsia ja inflaatiota ei tuolloin ollut.
Olitte vain sattumalta lähes parhaaseen mahdolliseen aikaan asuntokaupoilla. Ostamassa sitä rivaria, jonka jälkeen siirryttiin nollakorkoja aikaan.
Mutta onneksi ei ollut markkinavoimia apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee kun asutaan pienellä muutaman satasen neliön tontilla, kylki kyljessä, on pienet kiinteistöverot. Kannattaa olla ahkera töissä, että saa pankille velat maksettua.
Et reppana tiedä yhtään, mitä puhut. Kiinteistövero on kaupungissa suurempi, kuin maalla.
Asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista, ja kiinteistövero on tällä 1400m2 tontillani olevasta omakotitaloista edelleen satasia. Muistelen että 400 vuodessa. en ole edes varma, koska maksan sen heti, kun se tulee.
Minulla on myös maaseudulla talo, ja 60ha maata; peltoa ja metsää. Matkaa täältä kotoani tähän kakkosasuntoon on n.100km. Tuon kakkosasunnon kiinteistövero on paljon alhaisempi, reilusti alle 200 e vuodessa.
Velkaa minulla ei ole enää lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lainoja on niin helppo saada. Lisäksi nollakorkojen aikaa kesti 15 vuotta, joten siinä ajassa ehti keskituloinen hyvin maksaa rivitalontkän omaksi, esim Helsingissä.
Se jo maksettu asunto jollain keski-ikäisellä ei auta sitä nuorempaa lapsiperhettä, joka etsii nyt asuntoa.
No me ollaan -75 ja -78. Lasten iät 9, 6 ja 4 vuotta. Laina tosiaan maksettu 100-neliöisestä asunnosta Helsingissä. Nollakorot, ensiasunto ennen 30 ikävuotta.
Oletko oikeasti syntynyt vuonna 1975, ja sinulla on noin pienet lapset? 😳
Eikö tuon ikäisenä kuuluisi olla jo melkein isoäiti eikä äiti.. Neljäkymmentäyhdeksän. Olet 59, kun nuorin täyttää 18vuotta.. Nuorin muuttaa kotoa, ja sinä jäät eläkeelle.. Suosittelen tekemään testamentin jo nyt. En sano tätä ilkeyttäni, vaan tämä on realismia. Toivottavasti kerkeät vielä nähdä tulevat lapsen lapsesi.
Vaikka onhan totta, että elinikä on noussut terveydenhuollon ja paremman ruuan vuoksi. Mutta samaan aikaan prosessoitu ruoka ja kemikaalit on lisännyt erilaisia syöpiä. Toivottavasti syötte terveellisesti koko perheenä, ja pidätte toistanne huolen. <3
No mikä on tämän keskustelun ydin? Se, että kateelliset neukkukuutioissa läkähtyvät vuokrakasarmilaiset ulisee kuorossa, että ei kaikki synny kultalusikka suussa jne ja sitten ölistään jostain kiinteistöveroista tai muista epäolennaisista pikkukuluista, kun ei tajuta talousasioista mitään. Sitten kun kaikki ölinä todistetaan vääräksi tai perustellaan miksi näin ei ole, mukaan tulee tyypillisesti länkytys sairauksista ja ihan viimeksi sota tai muu katastrofi. Ihan turha täällä on asunto tai raha-asioista keskustella, kun suurimalla osalla ei ole edes auttavasti järkeä päässä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuleva kiinteistöverouudistus pitää asiasta huolen ja yleinen alvin nosto esim. sähkölaskuissa, kyllä sitä aina rahaa löytyy muutamille satasille, kenenkään talous kaadu.
Älä nyt, ei nuo vuokralla asujat, joiden vuokra maksetaan asumistuella, ymmärrä.
Eivät he käsitä, ettei normaalin ihmisen elämä kaadu muutamiin satasiin, tai joku kiinteistövero, mitä se ylipäätään on. Ihan älytön ajatuskin, että jonkun asunto menisi pakkomyyntiin kiinteistöveron vuoksi. Kertoo eniten ihmisestä, joka moista luulee.
Alv. Korotuskin on vain pisara meressä. Ei se normaalin työssäkäyvän ja asiansa hoitaneen ihmisen elämään vaikuta.
Mutta jos oma elämä on tukien varaan rakennettu, onhan se kiva fantasioida, että muillakin menee huonosti. Ei mene.
Toinen omituinen lällättely koskee asunnon remontointia. Niin, joskus pitää remontoida. Entä sitten? Se on myös mukavaa, on ihanaa saada uusia pintoja tai mitä nyt laittaakaan. Normaali omakotitaloasuja kyllä osaa remonttien tarpeen suhteuttaa omaan elämäänsä, ei ne niin yllätyksenä tule.
Keskituloisia, poliisi ja farmaseutti. Kummallakin oli yksiö. Myynnissä niistä sai yli 350.000. Otettiin v.2017 n. 180.000 lisälainaa ja saatiin n.90m2 Lauttasaaresta. Lainaa tällä hetkellä n.190.000, lyhennys tasaerä n.1200€/kk. Yhteiset nettotulot n. 4.700.
Vierailija kirjoitti:
Iso laina on riski kun 60% liitoista päätyy eroon. Perheasunto voi olla vaikea myydä, varsinkin suorasähkö. Vuokra-asuminen on helpompaa jos haluaa vaihtaa paikkakuntaa tarpeen tullen. Toki jos on hyvällä paikalla pk-seudulla oleva perheasunto niin sen saa myytyä.
No ei ollut riski,kun ostin taloni kun olin jo eronnut. Tämä on jo maksettukin.
Yhtä paljon se muuttaminen kirpaisee eron tullen vuokra-asunnostakin. Vai eikö vuokralla asujat kiinny kotiinsa?
En muutenkaan rakenna elämääni uhkakuvien varaan
Mitä jos eroan, mitä jos halvaannun mitä jos sitä ja tätä.
Ei siten ajattelemalla voi tehdä mitään. Elämä on tässä ja nyt, miksi jättää asioita tekemättä ja unelmia toteuttamatta jos vaikka eroankin. Tai jotain vastaavaa.
Ei ole ahdasta. Iso piha. Meille tämä on sopiva.