Miten keskituloisilla pariskunnilla on varaa 350 000-400 000 euron koteihin?
Asun paikkakunnalla, jossa on paljon n. 350 000-450 000 euron hintaisia asuntoja. Asuinalueet ovat hyviä, mutta nämä ovat siis ihan tavallisia koteja, usein pari- tai rivitaloissa. Nämä eivät ole edes paikkakunnan "ökyalueita", vaan näissä asuu ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Lähes poikkeuksetta nämä ihmiset ovat tavallisissa keskiluokkaissa ammateissa ja tienaavat sen mukaista palkkaa (noin kolme tonnia bruttona, toiset vähän enemmän ja toiset vähän vähemmän). Monella on kotipihalla joku perusauto, ei siis mitään ylikallista kaaraa.
Miten näillä keskiluokkaisilla perheillä on varaa asua näin ja miten ihmeessä saavat noin isoja asuntolainoja? Meillä on perheessä kaksi keskituloista vanhempaa ja ei todellakaan olisi mahdollisuutta ostaa jotain 400 000 euron kotia. Kaikilla myöskään tuskin on perintöä, rahakkaita sivubisneksiä tai rikkaita sukulaisia auttamassa.
Ap
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Ensin asutaan vaikkapa aso:ssa ja kerätään siinä vähän pääomaa. Sitten ostetaan edullinen kerrostaloasunto ja maksellaan lainaa pois sen mitä 10 vuodessa pystyy. Tämän jälkeen ostetaan vajaa 400 000 euron asunto. Lainaa siihen tarvitaan enää 200 000. Laina mitoitettu niin, että se tulee maksettua pois ennen eläkkeelle jäämistä. Asuminen maksaa aina ja omistusasunnossa on kivempi asua. Asunnon saa pk-seudulla aina myytyä, jos haluaa vaihtaa paikkakuntaa tai asumismuotoa. Nyt myyntiajat ovat pitkiä, mutta perheasunto menee lopulta aina kaupaksi.
Just ja samaan aikaan niiden kalliiden asuntojen hinnat on vain nousseet enemmän. Sen minkä sai 10v sitten 400t:lla, maksaakin nykypäivänä 600t.
Ja ihan turha kuvitella, etteikö asuntojen hinnat kehittyisi jatkossakin ylöspäin, vaikka nyt kehitys on ollut viimeisen vuoden pari suoraa viivaa tai laskenut jonkun prosentin.
Ei niitä kalliita asuntoja lähtökohtaisesti 100% lainalla osteta. Aika "köyhän kupla" oletus aplta. Suurimmalla osalla lienee alla aiemmin maksetut asunnot ja säästöjä, ja lainamäärä on vain murto-osa asunnon ostohinnasta. Siksi turha puhua mistään 400 tai edes 300 tonnin lainasta, nämä on ihan poikkeuksellisia ja silloin ostaja tuskin on vain 3000e palkkaa nauttiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan osta sitä 400 000:n asuntoa ensiasunnokseen. Ensin ostetaan se opiskelijayksiö, sitten kaksiota ja päivitetään muutoissa asuinaluetta paremmaksi. Nykyisin ihmisillä alkaa olemaan perintöjäkin. t: sellaisessa 400 000:n asunnossa asuva
Tämä. Pääkaupunkiseudulla asuvilla nuorilla aikuisilla on jo ensin velaton yksiö, siihen on tosin monesti alkujaan saatu käsiraha vanhemmilta ainakin omassa ystäväpiirissä näin.
Sitten kun kumppani löytyy ja perustetaan perhettä 30-40v niin ostetaan se rivari tai paritalo. Helppohan se on saada 300 000€ laina jos on jo se yhden tai parhaimmillaan kahden asunnon pääoma alla ja vakitulot molemmilla.
Isin tai äidin sponssaamassa asunnossa on ollut hyvä asua. Sitä ei kestä kiistää mutta velaksi ostettu
Mikäs siinä. Jos haluatte tai pystytte laittaa toisen tulot kokonaan lainan ja vastikkeiden maksuun.
Se kun lienee todellisuus noilla spekseillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.
Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.
Tuota, todella moni pendelöi 100 km päästä töihin eikä nää siinä mitään ongelmaa. Käytännössä matka-aika saattaa olla lähes sama, kuin pk-seudun sisällä liikkuville. Toki myös näissä töissä on useim etätyö mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.
Aika huono idea olisi asua 100 km päässä työpaikalta, kun on perhe
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kalliita asuntoja lähtökohtaisesti 100% lainalla osteta. Aika "köyhän kupla" oletus aplta. Suurimmalla osalla lienee alla aiemmin maksetut asunnot ja säästöjä, ja lainamäärä on vain murto-osa asunnon ostohinnasta. Siksi turha puhua mistään 400 tai edes 300 tonnin lainasta, nämä on ihan poikkeuksellisia ja silloin ostaja tuskin on vain 3000e palkkaa nauttiva.
Ymmärrän kyllä, jos joku keski-ikäinen pariskunta ostaa tuon hintaisia, mutta lapsiperheet on jo ikänsä puolesta niin yleensä niin nuoria, että ei ole yleensä valmiiksi maksettua asuntoa. Jos perhe ennestään asuu omistusasunnossa, siitä tuskin on ehditty maksaa satoja tuhansia jo pois.
No lainoja on niin helppo saada. Lisäksi nollakorkojen aikaa kesti 15 vuotta, joten siinä ajassa ehti keskituloinen hyvin maksaa rivitalontkän omaksi, esim Helsingissä.
Ei se 400 000 euron talo todellakaan ole mikään ensiasunto. Heti valmistumisen jälkeen ostin kerrostalokaksion, sen jälkeen miehen kanssa kimpassa rivarin ja nyt asutaan tuollaisessa vajaan 400 000 euron talossa. Mun osuus asuntolainasta ei ole koskaan ollut yli 100 000 eur. Hyvin on pärjätty. Mitään perintöjä ei olla saatu ja opintolainaakin oli jonkin verran.
Mistä ihmeestä sinä voit kaikkien tulot ja taustat tietää? Me asutaan sellaisessa yli 400 000 euron asunnossa mutta kyllä meidän nettotulot on reilusti päälle 8000 kuussa. Molemmat aloitettiin kaksiolla aikanaan ja kun kimppaan mentiin, ostettiin ensin kolmio ja lasten myötä nykyinen 120 neliön rivariasunto. Aina on ostettu vanhaa ja rempattu ja myydessä saatu ns. omat pois, voittoa ei olla juurikaan tehty millään asunnolla. Mutta kun vuosikaudet on maksanut lainaa niin kertyyhän sitä omaa rahaa sillä tavalla. Tämä ostettiin nollakorkojen aikana ja lainaa tarvittiin puolet ostohinnasta. Meillä ei ole talous mitenkään tiukalla ja jos oltaisiin haluttu, oltaisiin voitu ostaa kalliimpikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.
Osalla työt ovat pk-seudulla eikä oman alan työpaikkoja ole muualla. Silloin on aika vaikea muuttaa sinne 100 km päähän asumaan.
Tuota, todella moni pendelöi 100 km päästä töihin eikä nää siinä mitään ongelmaa. Käytännössä matka-aika saattaa olla lähes sama, kuin pk-seudun sisällä liikkuville. Toki myös näissä töissä on useim etätyö mahdollisuus.
No kyllä 100 km työmatka on aika ongelmallinen esimerkiksi lapsiperheessä, jossa lapset pitäisi viedä ja hakea ajoissa hoidosta. Puhumattakaan vaikka vuorotyöläisestä. Lisäksi maksaahan ne työmatkatkin rahaa.
Fiksulla rahan käytöllä.
Olemme keskituloinen pariskunta, joilla velaton 450 000 € asunto, uusi audi ja vähän vanhempi 2-auto ja sijoitusomaisuutta 150 000 €. Asunto maksettiin velattomaksi 8 vuodessa. Tänä vuonna sijoitettu 25 000€ tähän mennessä.
Vierailija kirjoitti:
No lainoja on niin helppo saada. Lisäksi nollakorkojen aikaa kesti 15 vuotta, joten siinä ajassa ehti keskituloinen hyvin maksaa rivitalontkän omaksi, esim Helsingissä.
Se jo maksettu asunto jollain keski-ikäisellä ei auta sitä nuorempaa lapsiperhettä, joka etsii nyt asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.
Minä taas ihmettelen, miksi kukaan haluaa asua 100 pääkaupunkiseudulta? Mikä itseisarvo se on? Ja toisekseen ihmettelen miksi joku, esim. sinä, haluat asua ahtaasti ja läävässä? Meillä ei ole suvut koskaan asuneet opiskeluaikaa enempää vuokralla, aina on joko heti rakennettu tai aloitettu ostamalla oma rivarikoti uudesta talosta. Kun talo rakennetaan tontin pitää olla iso ja hyvällä paikalla. Suurhelsingin postimerkkitontille en lähtisi vaikka saisin asua ilmaiseksi koko elämäni. Nyt kun sota Venäjän kanssa alkaa olla varma jollakin aikavälillä, ei etelä-Suomessa asuminen tulisi kuuloonkaan, sinne se tryssä tulee, se on aivan varma. Ei viime sodassakasn pikkukaupunkeja pommitettu, pommit putosivat isompiin kaupunkeihin. Meilläpäin ei tiedetty sodasta juuri mitään ovat vanhempani kertoneet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siinä omistusasunnossakin tulee kaikki pakolliset remontit eteen, vuokralla asumisessa niitä ei tule kuin vain tietty summa. Riippuen taloyhtiöstä, ei välttämättä vuokralla asuninen tule sen kalliimmaksi. Sitten jos asuu omakotitalossa ja jättää sen kiinteistöveron maksamatta niin sijoitus menee että heilahtaa vasaran alle..
No tietenkin tulee remontteja, mutta ihan riippuu varautumisesta, minkä tasoisen asunnon ostaa ja miten onnistuu ajoittamaan myynnin. Tuo kiinteistöveron maksamattajättäminen on kyllä niin tuulesta temmattu idioottikommentti, että ei sitä edes pitäisi jaksaa kommentoida.
Tässä vähän "mutkat suoraks"i -tason matematiikkaa oletuksellisilla keskiarvoilla. Mukana ei ole sähkö, vesi, netti, vakuutuskulut, eikä minkään kulun nousu.
60 neliöisen vuokra-asunnon vuosikulut. Vuokrataso suomessa on noin 15-30e per neliö, joten kuukausikulut eli vuokra voivat olla tämän kokoisesta asunnosta n. 900-1800 e / kk. Riippuen sijainnista, joten vuosikulut ovat n. 10 800e - 21 600e vuokraa vuodessa. Tästä ei siis jää käteen itselle mitään. 10 vuoden aikajänteellä on tullut maksettua 108 000 -216 000e jonkun taskuun, todennäköisesti vuokra on myös noussut vuosien aikana, joten enemmänkin.
60 neliöisen kerrostalon (omistus) vastike on keskimäärin 5,5 e per neliö, joten vastikkeisiin menee vuodessa noin 3960e. Jos lähdetään siitä olettamasta, että asuntokulut olisivat samat, kuin vuokralla, niin lainan lyhennyksiin jäisi käytettäväksi noin 6840 e - 17 640 e. Lainan lyhennyksiin käytetystä summasta kun vähentää korot, niin jotain jää omaankin taskuun. 10 vuoden aikana 39600 e on mennyt vastikkeisiin, lainaa on lyhennetty 68 400-176 400e, jonkun asunnon olisi ehkä jo saanut omaksi tällä lyhentämisellä.
60 neliöisen rivitalon vastike (omistus) on noin 4 e / kk. Vastikkeisiin kuluisi noin 2880e, jolloin asuntoa voisi lyhentää samalla kaavalla 7920 -18720e.Ja taas, miinus korot, jotain jää viivan alle itsellekin. Rivitalossa 10 vuodessa on vastikkeisiin mennyt 28 800 e ja lyhennettynä on noin 79 200 - 178 200e. Jonkun edullisemman rivarin olisi ehkä saanut jo omaksikin.
Omakotitalo sitten on oma lukunsa, mutta jos säästää itselleen esim. vastikkeen verran kuussa remonttirahaa, niin niillä hyvin kattaa remppailukuluja, jos sellaisia tulee. Yleensä okt mielletään jonain loputtomana työmaana, mutta jos on ostanut hyväkuntoisen ja hyvin pidetyn asunnon, niin remppakuluja harvemmin tulee vuosittain. Omakotitalossa selviää hyvinkin edullisesti, jos pystyy tekemään joitain töitä itsekin, esim. maalaukset ja pienet huoltotyöt.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä sinä voit kaikkien tulot ja taustat tietää? Me asutaan sellaisessa yli 400 000 euron asunnossa mutta kyllä meidän nettotulot on reilusti päälle 8000 kuussa. Molemmat aloitettiin kaksiolla aikanaan ja kun kimppaan mentiin, ostettiin ensin kolmio ja lasten myötä nykyinen 120 neliön rivariasunto. Aina on ostettu vanhaa ja rempattu ja myydessä saatu ns. omat pois, voittoa ei olla juurikaan tehty millään asunnolla. Mutta kun vuosikaudet on maksanut lainaa niin kertyyhän sitä omaa rahaa sillä tavalla. Tämä ostettiin nollakorkojen aikana ja lainaa tarvittiin puolet ostohinnasta. Meillä ei ole talous mitenkään tiukalla ja jos oltaisiin haluttu, oltaisiin voitu ostaa kalliimpikin.
Ette ole keskituloisia vaan hyvätuloisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei se 400 000 euron talo todellakaan ole mikään ensiasunto. Heti valmistumisen jälkeen ostin kerrostalokaksion, sen jälkeen miehen kanssa kimpassa rivarin ja nyt asutaan tuollaisessa vajaan 400 000 euron talossa. Mun osuus asuntolainasta ei ole koskaan ollut yli 100 000 eur. Hyvin on pärjätty. Mitään perintöjä ei olla saatu ja opintolainaakin oli jonkin verran.
Näin se käy kun on syntynyt oikeaan aikaan ja päässyt sopivan suhdanteen aikaan ostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan nettona n. 2300 e/kk ja puoliso myös. Hurjalta tuntuu, että vastaavilla tuloilla ihmiset ottavat noin suuria asuntolainoja. Usein mietinkin, että onko kaikilla joku perintö takataskussa. Myöntääkö pankki edes jotain 300 000 euron lainaa ja eikö kuukausierä ole aika posketon plus muut kulut päälle?
Kumpikin lapseni on rakentanut, hyvin on pankki myöntänyt lainat, ihan keskituloisia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin, että miksi kukaan haluaa itselleen niin suuren velkataakan. Mieluummin itse asun puolet halvemmassa talossa, 100 km pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulle ei tietenkään olisi asiaa näillä hinnoilla.
Minä taas ihmettelen, miksi kukaan haluaa asua 100 pääkaupunkiseudulta? Mikä itseisarvo se on? Ja toisekseen ihmettelen miksi joku, esim. sinä, haluat asua ahtaasti ja läävässä? Meillä ei ole suvut koskaan asuneet opiskeluaikaa enempää vuokralla, aina on joko heti rakennettu tai aloitettu ostamalla oma rivarikoti uudesta talosta. Kun talo rakennetaan tontin pitää olla iso ja hyvällä paikalla. Suurhelsingin postimerkkitontille en lähtisi vaikka saisin asua ilmaiseksi koko elämäni. Nyt kun sota Venäjän kanssa alkaa olla varma jollakin aikavälillä, ei etelä-Suomessa asuminen tulisi kuuloonkaan, sinne se tryssä tulee, se on aivan varma. Ei viime sodassakasn pikk
Kummallisia väitteitä, kun esim. Ukrainassa pahiten sodasta kärsineitä alueita on ihan muut kuin maan pääkaupunki...myös ja etenkin pienet paikkakunnat.
Pääomaa edellisestä asunnosta valmiiksi, näin ainakin meillä. Jos talon hinta on 400 000e, ei se tarkoita sitä, että lainaa on yhtä paljon.
Me maksettiin pari vuotta sitten laina pois. Korko oli matala, otettiin velka aikoinaan muistaakseni 15 vuodeksi, mutta maksettiin se etuajassa pois. En itse ymmärrä, miten jollain on varaa maksaa todella korkeaa vuokraa. Me maksoimme n. 1200 euroa kuukaudessa, ja siitä oli iso osa lyhennystä.
Olimme säästäneet pitkään, eläneet aina aika säästäväisesti ja vieläkin. Meillä oli vakituiset työpaikat, ja kaksi työssäkäyvää aikuista siten tietysti. Emme kuluta niin paljon kuin moni muu perhe.