Lue keskustelun säännöt.
Miten keskituloisilla pariskunnilla on varaa 350 000-400 000 euron koteihin?
22.07.2024 |
Asun paikkakunnalla, jossa on paljon n. 350 000-450 000 euron hintaisia asuntoja. Asuinalueet ovat hyviä, mutta nämä ovat siis ihan tavallisia koteja, usein pari- tai rivitaloissa. Nämä eivät ole edes paikkakunnan "ökyalueita", vaan näissä asuu ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Lähes poikkeuksetta nämä ihmiset ovat tavallisissa keskiluokkaissa ammateissa ja tienaavat sen mukaista palkkaa (noin kolme tonnia bruttona, toiset vähän enemmän ja toiset vähän vähemmän). Monella on kotipihalla joku perusauto, ei siis mitään ylikallista kaaraa.
Miten näillä keskiluokkaisilla perheillä on varaa asua näin ja miten ihmeessä saavat noin isoja asuntolainoja? Meillä on perheessä kaksi keskituloista vanhempaa ja ei todellakaan olisi mahdollisuutta ostaa jotain 400 000 euron kotia. Kaikilla myöskään tuskin on perintöä, rahakkaita sivubisneksiä tai rikkaita sukulaisia auttamassa.
Ap
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, miten joku pystyy ostamaan asunnon opiskeluaikana tai heti valmistumisen jälkeen. Minä pystyin aloittamaan säästämisen siinä vaiheessa, kun pääsin kokoaikaiseen työhön valmistumisen jälkeen. Pakko olla vanhempien säästämää pääomaa taustalla. Minulla ei tällaista ollut.
Sain säästettyä yli kymppitonnin opiskeluaikana. Asuin solussa, olin kesät töissä ja lukukausien aikana juuri sen verran, että sain täydet tuet. Kävin myös leipäjonossa, hyödynsin lidlin tarjoukset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"2 500€/kk asumiseen ja 2 500€/kk muuhun edellyttää j0 5 000€/kk nettotuloja. Toki max 50% asumiskuluihin tuossa toteutuisi...
-eri"
5000 euron yhteenlasketut nettotulot ovat keskituloiselle pariskunnalle ihan normaalit. En ole koskaan ymmärtänyt tuota pankkienkin ehdottamaa prosenttitarkastelua. Pitäisi mieluummin tarkastella absoluuttisia summia.
Pankithan katsovat, riittääkö pelivaraa koronnousuun. Ei riittäisi. Kyllä 5000 nettotuloilla 350 000 laina on todella suuri eikä talouteen jää mitään pelivaraa.
Vähitellen tietysti. Minulla on nyt jo viides ostamani omistusasunto. Maksoin tästä 420 000. Bruttotulot ovat alle 3000 euroa, asunto on ollut pitkään velaton ja säästöönkin on kertynyt lähes 200 000. Ensimmäisen asunnon (kerrostaloyksiö lähiöstä) ostin vuonna 1991, asteittain olen päässyt vaihtamaan isompiin ja paremmalle alueelle. Autoa Minulla ei ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla on vanhempien rahoitus alussa tukena. Tiedän useita ihmisiä opiskelukavereistani, jotka melko nuorena ostaneet ihan maltillisen yksiön tai kaksion vanhempien takauksen/rahoituksen avulla. Muutamat ihan saaneet asunnon vanhemmilta. Sen lisäksi sitten opiskelu keski- tai hyvätuloiseen ammattiin. Mekin päädyttiin vastaavaan asuntoon puolison isän rahoilla (ei kokonaan, mutta kynnysraha).
Kyllä luokkayhteiskunta on jossain määrin olemassa.
Juu, juuri näin. Ne jotka nyt asuu keski-iässä kalliissa asunnossa, oli omassa tuttavapiirissä niitä, jotka sai ensiasunnon ostoon vanhemmilta apua.
minä en ole saanut ja asuntoni arvo on noin 450 000 täällä pääkaupunkiseudulla. Velkaa ei enää ole yhtään kun maksoin lainan pois 8 vuodessa. Korkeimmillaan lainavastuut oli 360 000. Lainat on maksettu takaisin palkka- ja sijoitustuotoilla.
Hymyilyttää kun ostin ensiasunnon 90-luvun laman pohjassa 400t markalla ja möin sen 200t eurolla. Ja sitten ostin vaimonnka ssa asunnon 400t eurolla ja jouduin ottamaan ihan vähän lainaa, sekin on jo maksettu ja kämpästä saisi nyt 800t.
Ja sain sen ensimmäisen lainan panki henkilökuntaedulla vaikkakin korot oli silloin korkealla. Sitten korot laski nollaan ja allekin. Maksoin vuosikausia nolla prosenttia korkoa lainasta. Siksi se lyheni ennen aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan osta sitä 400 000:n asuntoa ensiasunnokseen. Ensin ostetaan se opiskelijayksiö, sitten kaksiota ja päivitetään muutoissa asuinaluetta paremmaksi. Nykyisin ihmisillä alkaa olemaan perintöjäkin. t: sellaisessa 400 000:n asunnossa asuva
Tämä on menneen ajan toimintaa sillä nykyään yhä harvempi ostaa halpisasunnon edes ensimmäiseksi. Suoraan niin kallis kuin vain ikinä mahdollista. Osittain sen takia moni nuorempi onkin nyt ongelmissa. Nykyään kun ei se halpa vaihtoehto kelpaa oli kyseessä vuokra-asunto tai omistusasunto. Samasta syystä opiskelijat pitävät myös soluasuntoja täysin mahdottomina nykyisin. Minimi on yksiö hyvällä sijainnilla.
Me säästimme paljon koska tiedämme ettei meille koskaan tule lapsia ja siksi voimme hankkia asunnon sen mukaan. Ei tarvitse miettiä perheasuntoa tai koulun läheisyyttä yms. Toisaalta valitsimme niin ettei kaikkein kallein ja jonkinlainen järki oli vielä hinnoissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut muuttaa mutta se ei tuntunut oikealta. Mihinkään lähes 400 000 euron asuntoon ei ole pelimerkkejä vaikka menisimme pienemmästä isompaan. Silloin jää vain se muu elämä liian vähälle.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, miten joku pystyy ostamaan asunnon opiskeluaikana tai heti valmistumisen jälkeen. Minä pystyin aloittamaan säästämisen siinä vaiheessa, kun pääsin kokoaikaiseen työhön valmistumisen jälkeen. Pakko olla vanhempien säästämää pääomaa taustalla. Minulla ei tällaista ollut.
Hoas:n asunnot sekä 90-luvun lopussa tai vuosituhannen alussa tehdyt asuntokaupat selittää varmasti ison osan tännekin kirjoitetuista tarinoista kuten meidänkin.
Silloin pääsi vielä suht helposti töihin opiskelun aikana, eikä solussa puolison kanssa yhdessä punkkaaminen maksanut juuri mitään. Vaikka se täysin perseestä olikin.
Siinä pystyi kuitenkin säästämään erittäin hyvin ja ostimme vaimon kanssa edullisen kaksion heti opintojen jälkeen. Asuimme siinä sitten n. 9v myimme sen noin 65% kalliimmalla kuin mitä siitä maksettiin. Sen lisäksi, että juoksevat kulut oli samanlaiseen vuokra-asuntoon verrattuna noin kolmanneksen alhaisemmat.
Tämän jälkeen ostimme suurehkon rivarin, jossa kerettiin asumaan vain hetki kunnes korot alkoikin laskemaan. Korkojen lasku teki tuosta 14v visiitistä naurettavan halpaa aikaa.
Maksoimme vastikkeita sen 14v aikana noin 70000e ja samalla laina lyheni reilu 170 000e. Asuminen maksoi siis yhteensä n. 1450e/kk, josta reilu 1000e/kk päätyi käytännössä omaan taskuun lyhennysten muodossa. Sitten vielä myynnistä jäätiin reilu 30% voitolle. Ikäänkuin lähes ilmaiseksi asuminen ei olisi jo ollut tarpeeksi.
Tuon jälkeen muutettiin ostimme nykyisen kaksion velattomaksi ja alettiin miettimään eri tapoja auttaa lapsia. Pohdittiin josko ostetaan heille asunnot ylijäämä rahoilla vai mitä tehdään.
No eipä kannata, koska opiskelija-asuntojen vuokrat tulee toistaiseksi kohtuuhintaista yksiötä ja huomattavasti kaksiota edullisemmaksi. Kiitos korkeiden hintojen ja korkojen.
Kenties tässä täytyy keksiä toisenlainen tapa avustaa. Esim.että maksamme vuokria ja lapset sitten laittaa vuokran verran rahaa syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, miten joku pystyy ostamaan asunnon opiskeluaikana tai heti valmistumisen jälkeen. Minä pystyin aloittamaan säästämisen siinä vaiheessa, kun pääsin kokoaikaiseen työhön valmistumisen jälkeen. Pakko olla vanhempien säästämää pääomaa taustalla. Minulla ei tällaista ollut.
Hoas:n asunnot sekä 90-luvun lopussa tai vuosituhannen alussa tehdyt asuntokaupat selittää varmasti ison osan tännekin kirjoitetuista tarinoista kuten meidänkin.
Silloin pääsi vielä suht helposti töihin opiskelun aikana, eikä solussa puolison kanssa yhdessä punkkaaminen maksanut juuri mitään. Vaikka se täysin perseestä olikin.
Siinä pystyi kuitenkin säästämään erittäin hyvin ja ostimme vaimon kanssa edullisen kaksion heti opintojen jälkeen. Asuimme siinä sitten n. 9v myimme sen noin 65% kalliimmalla kuin mitä siitä maksettiin. Sen lisäksi, että juokseva
Puolison kanssa ei voi punkata soluasunnossa.
Mä pystyin ostamaan 26 vuotiaana (ketjussa aiemmin mainittu) ensimmäisen 90 000 euron asunnon koska:
- Valmistuin maisteriksi neljässä vuodessa 23 vuotiaana ja tein opiskeluaikana viimeiset 16 kk osa-aikaisesti töitä. Asuin kimppakämpässä ja myös asunnossa jossa ei ollut suihkua. Yhden vuoden nostin opintolainaa 3000 e. En lähtenyt vaihtoon koska en halunnut ottaa lainaa sitä varten.
- Muutin heti valmistumisen jälkeen töiden perässä ja nostin autolainaa 5000 e. Asuin pienessä yksiössä vuokralla 2,5 v ja ostin kalusteet sekä maksoin opintolainaa ja autolainaa pois.
- Tämä on suurin ero: yli 15 v sitten oli mahdollista ostaa asunto 0 % omarahoituksella ja vanhempien takauksella. Mun vanhemmat takasivat asuntolainan. Tuolloin ei myöskään ensiasunnon ostajalta mennyt varainsiirtoveroa.
Meidän lapsilla ei ole samaa mahdollisuutta tulevaisuuudessa, mutta onneksi voimme säästää heille ensiasuntoon käsirahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin miksi kukaan uskaltaa elää maantasossa rivarissa/omakotitalossa. Sisään kykenee murtautumaan erittäin helposti jne.
Riippuu seudusta ja kuinka paljon naapureita. on myös jänniä keinoja suojata. Lähiössä en asuisi ekassa kerroksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, miten joku pystyy ostamaan asunnon opiskeluaikana tai heti valmistumisen jälkeen. Minä pystyin aloittamaan säästämisen siinä vaiheessa, kun pääsin kokoaikaiseen työhön valmistumisen jälkeen. Pakko olla vanhempien säästämää pääomaa taustalla. Minulla ei tällaista ollut.
Hoas:n asunnot sekä 90-luvun lopussa tai vuosituhannen alussa tehdyt asuntokaupat selittää varmasti ison osan tännekin kirjoitetuista tarinoista kuten meidänkin.
Silloin pääsi vielä suht helposti töihin opiskelun aikana, eikä solussa puolison kanssa yhdessä punkkaaminen maksanut juuri mitään. Vaikka se täysin perseestä olikin.
Siinä pystyi kuitenkin säästämään erittäin hyvin ja ostimme vaimon kanssa edullisen kaksion heti opintojen jälkeen. Asuimme siinä sitten n. 9v myimme sen noin 65% kalliimmalla kuin m
Töitäkään ei voi tehdä pimeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan osta sitä 400 000:n asuntoa ensiasunnokseen. Ensin ostetaan se opiskelijayksiö, sitten kaksiota ja päivitetään muutoissa asuinaluetta paremmaksi. Nykyisin ihmisillä alkaa olemaan perintöjäkin. t: sellaisessa 400 000:n asunnossa asuva
Tämä on menneen ajan toimintaa sillä nykyään yhä harvempi ostaa halpisasunnon edes ensimmäiseksi. Suoraan niin kallis kuin vain ikinä mahdollista. Osittain sen takia moni nuorempi onkin nyt ongelmissa. Nykyään kun ei se halpa vaihtoehto kelpaa oli kyseessä vuokra-asunto tai omistusasunto. Samasta syystä opiskelijat pitävät myös soluasuntoja täysin mahdottomina nykyisin. Minimi on yksiö hyvällä sijainnilla.
Me säästimme paljon koska tiedämme ettei meille koskaan tule lapsia ja siksi voimme hankkia asunnon sen mukaan. Ei tarvitse miettiä perheasuntoa tai koulun läheisyyttä yms. Toisaalta valitsimme niin ettei kaikkein
Muuten samaa mieltä mutta soluasuminen jonkun tuntemattoman sekopään kanssa on ollut ihan normi ongelma. Eikä tarvitse edes olla sekopääkään.
Vierailija kirjoitti:
Mä pystyin ostamaan 26 vuotiaana (ketjussa aiemmin mainittu) ensimmäisen 90 000 euron asunnon koska:
- Valmistuin maisteriksi neljässä vuodessa 23 vuotiaana ja tein opiskeluaikana viimeiset 16 kk osa-aikaisesti töitä. Asuin kimppakämpässä ja myös asunnossa jossa ei ollut suihkua. Yhden vuoden nostin opintolainaa 3000 e. En lähtenyt vaihtoon koska en halunnut ottaa lainaa sitä varten.
- Muutin heti valmistumisen jälkeen töiden perässä ja nostin autolainaa 5000 e. Asuin pienessä yksiössä vuokralla 2,5 v ja ostin kalusteet sekä maksoin opintolainaa ja autolainaa pois.
- Tämä on suurin ero: yli 15 v sitten oli mahdollista ostaa asunto 0 % omarahoituksella ja vanhempien takauksella. Mun vanhemmat takasivat asuntolainan. Tuolloin ei myöskään ensiasunnon ostajalta mennyt varainsiirtoveroa.
Meidän lapsilla ei ole samaa mahdollisuutta tulevaisuuudessa, mutta onneksi voimme säästää heille ensiasuntoon käsirahan
Sinä olet ilmeisesti se sama, joka puolisoineen on myös saanut perintöä ja ennakkoperintöä. Kaikilla ei ennenkään ollut mitään vanhempien tai suvun apua lainan takaamisen tai perintöjen muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukahan haluaa asua niin kalliisti? Kolmio olis kyllä kiva. Siis vanhanajan edukas neliöitä noin 70.
Nyt viiskymppisenä tuon hintainen talo ei olisi mahdottomuus. Tästä maksettiin asuntolaina loppuun 7 vuotta sitten, arvo ehkä 150000. Tulot nousseet, säästöä kertynyt ja varmaan saatais ennen eläkeikää hoidettua 200 tonnin laina.
Ei vaan vois vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, miten joku pystyy ostamaan asunnon opiskeluaikana tai heti valmistumisen jälkeen. Minä pystyin aloittamaan säästämisen siinä vaiheessa, kun pääsin kokoaikaiseen työhön valmistumisen jälkeen. Pakko olla vanhempien säästämää pääomaa taustalla. Minulla ei tällaista ollut.
Hoas:n asunnot sekä 90-luvun lopussa tai vuosituhannen alussa tehdyt asuntokaupat selittää varmasti ison osan tännekin kirjoitetuista tarinoista kuten meidänkin.
Silloin pääsi vielä suht helposti töihin opiskelun aikana, eikä solussa puolison kanssa yhdessä punkkaaminen maksanut juuri mitään. Vaikka se täysin perseestä olikin.
Siinä pystyi kuitenkin säästämään erittäin hyvin ja ostimme vaimon kanssa edullisen kaksion heti opintojen jälkeen. Asuimme siinä sitten n. 9v myimme sen noin 65% kalliimmalla kuin mitä siitä maksettiin. Sen lisäksi, että juokseva
Vuosituhannen alussa oli Nuorisosäätiöllä alle kolmikymppisille nuorille asuntoja, jotka oli hurjan halpoja. Minullekin tarjottiin yhtä, hyvin pieni yksiö ja hurjan halpa, mutta talossa, mikä vaikutti entiseltä sairaalalta tai vankilalta, en sitten ottanut sitä vastaan, mutta periaatteessa tuollaisilla pystyi säästämään itselleen hurjan summan jos kävi töissä koko ajan, eivät olleet opiskelijoille erityisesti. Sittemmin Nuorisosäätiön suhmuroinnit ja kepulikonstit ovat lopettaneet vissiin toiminnan.
Ei ole nykypäivänä enää iso summa. Vähän säästöjä eikä tyhmää tuhlailua ja saa yksin ostettu alle kolmikymppisenä korkeakoulutettu vakkarityössä.
Varastaminen tai muu epärehellisyys.
Vierailija kirjoitti:
Kukahan haluaa asua niin kalliisti? Kolmio olis kyllä kiva. Siis vanhanajan edukas neliöitä noin 70.
Jos haluaa asua yhtään kohtuullisesti stadin keskustassa, niin kyllä tarvitsee rahaa sen 300+ yksiöön/kaksioon ja perheasuntoo 400+.
Tai sitten heittäytyy sossun asiakkaaksi ja menee hekan asuntoon sinne.
Harva keskituloinen perhe ostaa suoraan 400000 euron kämppää. Tarkoitan tyhjätaskuna.
Yleensä sitä ennen on asuttu jo edullisemmassa asunnossa ja säästetty siinä samalla vuosia. Sitten onkin omaisuutta joku 100000 euroa tai miksei enemmänkin. Nyt sen lainan koko onkin enää max 300000 euroa, tai alle.
Kaksi maksajaa niin en näkisi mahdottomana kyseistä kuvioo.