Lue keskustelun säännöt.
8-vuotias dominoi muiden yöunta
15.07.2024 |
Vinkkejä seuraavaan tilanteeseen:
Meillä kotona 8-vuotias poistuu sängystään/huoneestaan eri tekosyillä pitkin iltaa/yötä, jos me vanhemmat olemme menneet itse nukkumaan, hän tulee huoneeseemme herättämään ja ei suostu palaamaan sänkyyn, ennen kuin on saanut huomiota osakseen. Varsinkin nyt kesäloma-aikaa tämä on TODELLA raskasta, koska lapsi estää oman nukahtamiseni mielivaltaisesti usein puoleenyöhön, ja aamulla on töiden takia pakko herätä kuitenkin viimeistään 06.00, kun lapsi saa jäädä tyytyväisenä nukkumaan. Iltarutiinit ovat olleet vuosikauden samanlaiset ja lapsi laitetaan nukkumaan ajoissa, koska tiedämme, että hänenkin unet jäävät muuten vähäisiksi, koska tätä nukahtamis-"showta" kestää illasta riippuen ainakin 1-3 tuntia. Lisäksi hän saattaa nukahtaa, mutta tulla yön aikana jopa 5-6 kertaa herättämään vanhemmat sanoen: "En saa nukuttua", vaikka fakta on, että on nukkunut ja nukahtaisi uudelleen, jos malttaisi pysyä sängyssä edes kymmenen minuuttia.
Jatkuva univelka ja kykenemättömyys tehdä väsyneenä ja ärtyneenä mitään palauttavaa toimintaa ovat syöneet omaa mielenterveyttäni ja parisuhdettani pidemmän aikaa, kun tilanteelle ei voi tehdä mitään, ja oikeaa unilääkettä tuon ikäiselle ei voi alkaa syöttää säännöllisesti. Melatoniinit on kokeiltu, mutta ne eivät ole auttaneet kuin satunnaisesti, koska mieto nukahtamislääke ei toimi, jos lapsi ramppaa eri syistä ympäri asuntoa tuntikaupalla pillerin ottamisen jälkeen ja vaikka nukahtaisikin melatoniinilla, sen vaikutus lakkaa muutaman tunnin päästä eikä estä siten enää lasta herättämästä myös koko muuta taloutta koska hän ei halua nukkua.
Ollaan sovittu, että jos tulee herättämään yöllä turhasta syystä (esim. viime yönä oli syytä pakko päästä pesemään kädet ilman syytä klo. 22.30 ja asian takia piti tulla herättämään vanhemmat), niin seuraavalta päivältä lähtee ruutuaikaa pois, mutta tämä ei ole auttanut ja lapsi voi olla koko seuraavan päivän ilman puhelinta tai televisiota, kun rangaistuksista huolimatta on pakko herättää koko talo useasti ilman syytä. Isompia rangaistuksia ei voi käyttää, koska kerran kun väsyneenä neljännen turhan herätyksen jälkeen nousin sängytä, huusin lapselle ja vein hänet väkisin takaisin omaan sänkyyn, lapsi puhui tilanteesta ulkopuoliselle aikuiselle ja saimme lastensuojelusyytteen.
Vinkkejä tilanteeseen, tällä hetkellä työpäivät ovat lähinnä seliämistä jatkuvassa univelassa ja pelkään, milloin työjohto huomaa sen, että työpanokseni on laskenut myös kuin lehmän häntä tämän takia. Vietän nyt jo vähintään muutaman yön kuukaudessa hotellissa, jotta saan univelkaa tasattua, mutta tämä järjestely käy lompakon päälle. Tukiverkostoa meillä on TODELLA olemattomasti ja lasta halutaan ottaa todella nihkeästi yökylään, koska pilaa myös vieraissa aikuisten yöunet. Olen jopa harkinnut eroa ja jonkinlaista vuorovanhemmuutta, että saisi nukkua edes puolet vuodesta.
Kommentit (524)
Me erosimme lapsen isän kanssa, kun tytär oli 2-vuotias. Lapsi oli erittäin läheisriippuvainen ja poti suurta eroahdistusta, kun joutui eroon minusta. Niinpä elimme melkoisessa symbioosissa 10 vuotta, hän nukkui kaikki yöt vieressäni 12-vuotiaaksi asti. Joskus meni omaan sänkyyn ja nukahti sinne ja hiippaili yöllä viereeni, joskus meni suoraan minun sänkyyni odottamaan minua. Olihan se välillä vähän ahdistavaa ja sitovaa, mutta mietin mielessäni, että tuskinpa tyttö ensimmäistä poikaystävää tuo minun viereeni nukkumaan 😆 Eikä ole tuonutkaan, noin 12-vuotiaana alkoi nukkua omassa sängyssään yöt ja muutenkin irrottautua minusta. Nyt on 19-vuotias nuori nainen, kevään ylioppilas ja opiskelemaan lähdössä. Eli meidän tapauksessa paras ratkaisu oli, että annoin hänen tulla viereeni aina halutessaan, niin saimme molemmat nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihan aidosti ihmettelen, onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät suutu, jos heidät herätetään monta kertaa yössä. (Nyt en puhu pienistä vauvoista).
Ja jotka kuvittelevat, että suuttuminen on pahimmanlaatuista väkivaltaa.
Kolmenkymmenen vuoden kuluttua äiti uhriutuu aikuiselle lapselleen urakalla. Sä et antanut mun koskaan nukkua. Lapsi ihmettelee, mikset suuttunut silloin, kun mä sua herättelin. Ajattelin, että sä olet niin pieni, ettei sulle voi suuttua. Otat sen silti puheeksi näin vuosikymmenten jälkeen kuitenkin joka kerta kun tavataan. Niin, koska sä pilasit mun elämän. Kai sä ymmärrät että erosin isästäsi pelkästään siksi, että saisin nukkua edes joka toinen viikko. Se on sun syytäs, että kuolen yksin, koska isäsi löysi uuden naisen, mutta minä en ikinä löytänyt uutta puolisoa. Jos sä vaan olisit sillon antanut mun nukkua.
Jos henkilö sen sijaan ei kärsi tilanteesta, vaan tykkää he
Ei vaan 30-vuoden päästä lapsi käy terapiassa ja katkaisee välit kylmiin vanhempiinsa.
Se on terve reaktio.
Jos kävisi kuten sinä sanot ja äiti syyttäisi lastaan elämänsä pilaamisesta ja vieläpä noin kuten kuvasta, äiti olisi todella narsisti ja pitää toivoa, että lapsi on katkaissut välit.
Mieti nyt oikeasti mitä kirjoitat.
Vierailija kirjoitti:
Me erosimme lapsen isän kanssa, kun tytär oli 2-vuotias. Lapsi oli erittäin läheisriippuvainen ja poti suurta eroahdistusta, kun joutui eroon minusta. Niinpä elimme melkoisessa symbioosissa 10 vuotta, hän nukkui kaikki yöt vieressäni 12-vuotiaaksi asti. Joskus meni omaan sänkyyn ja nukahti sinne ja hiippaili yöllä viereeni, joskus meni suoraan minun sänkyyni odottamaan minua. Olihan se välillä vähän ahdistavaa ja sitovaa, mutta mietin mielessäni, että tuskinpa tyttö ensimmäistä poikaystävää tuo minun viereeni nukkumaan 😆 Eikä ole tuonutkaan, noin 12-vuotiaana alkoi nukkua omassa sängyssään yöt ja muutenkin irrottautua minusta. Nyt on 19-vuotias nuori nainen, kevään ylioppilas ja opiskelemaan lähdössä. Eli meidän tapauksessa paras ratkaisu oli, että annoin hänen tulla viereeni aina halutessaan, niin saimme molemmat nukkua.
Näin tekee jokainen välittävä vanhempi.
Ensimmäiseksi miettisin onko taustalla joku fyysinen syy joka aiheuttaa lapselle huonoa nukkumista
- ketjussa jo mainittu huono varastorauta määrä
- refluksi, eli silent refluksi voi helposti aiheuttaa huonoa nukkumista ja sitä ei usein huomata lapsella. Refluksi voi olla rakenteellista tai allergista. Rakenteelliseen auttaa lääkkeet (ja vaikeassa tilanteessa leikkaus). Allergiseen refluksiin auttaa se että lapselle ei anneta ruokaa jolle lapsi on allerginen
- ruoka-aine allergia voi aiheuttaa muutenkin tosi kurjaa oloa ja valvomista.
olennaista olisi tietää myös nukkuuko lapsi koskaan merkittävästi paremmin? Jos niin mitä erityistä silloin on tapahtunut. Meillä esimerkiksi huomattiin että lapsi nukkui joskus sairaana tavallista paremmin ja ei silloin syönyt tiettyä ruoka-ainetta lainkaan ja parannuttuaan kun alkoi syödä myös vahingossa välitettyä ruoka-ainetta yö unet meni taas pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla yhdelle keittiöpsykologille: Arvauksesi minun taustastani menevät iloisesti pieleen. Tunnut olevan mielestäsi melkoinen psykologi, kun omasta ilmeisesti väkivaltaisesta taustastasi traumatisoituneena teet täällä johtopäätöksiä toisten taustoista. Edelleenkin täällä saa olla eri mieltä ja esittää erilaisia kommentteja ap:lle. Tätä kutsutaan keskustelupalstaksi. Jos olet niin huolissasi ap:n lapsesta kuin esität olevasi, kirjoita mieluummin tänne rakentavia kommentteja siitä, miten etenisit ap:n tapauksessa, sen sijaan että teet toistuvasti oletuksia yksittäisten viestien perusteella ihmisistä, joita et ole koskaan edes tavannut.
Montakin kommenttia olen kirjoittanut ap:lle. Sun kommentissa ei löydy mitään mielipiteitä tai vastakommentteja mun kommentteihin. Ymmärrän, että aihe on kipeä ja kaikkie ei edes ikinä tajua
Odotan edelleen kommentiasi kysymyksiini. Kyllä, mun lapsuus oli valitettavasti huono. Siitä myöhemmin selvittyäni ja alalla työskenneltyä on näkymystä asioista mitä ei ilman omia kokemuksia ja niistä selviämistä olisi ollut. Olen hyvin jyrkkä, mitä tulee lasten hyvinvointiin, se on totta. Lapset ovat viattomia, eivätkä ansaitse huonoa kohtelua. Koen hyvin vastuuttomiksi monet kommentit tällä palstalla, mm. omasi, jotka eivät onneksi kuitenkaan ole pahimmasta päästä. Peräänkuulutat myös rakentavaa keskustelua, mutta et ole yhdessäkään viestissäsi avannut näkemyksiäsi. Keskusteluun kuuluu se, että perustellaan ja argumentoidaan omia mielipiteitä. Suutut siitä, että yritän keskustella aiheesta, josta olemme eri mieltä. Se ei ole keskustelua. Ap ansaitsee täyden myötätunnon vaikeassa tilanteessa, mutta myötätuntoa ei ole se, että kehotetaan häntä väkivaltaan tai laiminlyömään lapsen tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla yhdelle keittiöpsykologille: Arvauksesi minun taustastani menevät iloisesti pieleen. Tunnut olevan mielestäsi melkoinen psykologi, kun omasta ilmeisesti väkivaltaisesta taustastasi traumatisoituneena teet täällä johtopäätöksiä toisten taustoista. Edelleenkin täällä saa olla eri mieltä ja esittää erilaisia kommentteja ap:lle. Tätä kutsutaan keskustelupalstaksi. Jos olet niin huolissasi ap:n lapsesta kuin esität olevasi, kirjoita mieluummin tänne rakentavia kommentteja siitä, miten etenisit ap:n tapauksessa, sen sijaan että teet toistuvasti oletuksia yksittäisten viestien perusteella ihmisistä, joita et ole koskaan edes tavannut.
Montakin kommenttia olen kirjoittanut ap:lle. Sun kommentissa ei löydy mitään mielipiteitä tai vastakommentteja mun kommentteihin. Ymmärrän, että aihe on kipeä ja kaikkie ei edes ikinä tajua
Luen tosi mielelläni tutkimuksen, jossa todetaan, että väkivalta ja laiminlyönti on lapselle hyväksi.
Minä lähtisin ratkaisemaan asiaa selvittämällä ensin fyysiset seikat sikäli kuin mahdollista. Sitten pitäisin unikirjaa lapsesta eli kirjaisin päivän kulkua, lapsen syömisiä ym ja miten nukkuminen sujuu. Koettaisin seurata milloin nukkuminen helpointa.
Koettaisin jutella lapsen kanssa päivisin painanko mieltä joku asia jne. Päivisin koettaisin myös pitää halitankkausta eli jos lapsi on mielellään aikuisen kainalossa/sylissä niin järjestäisin sille mahdollisuuksien mukaan aikaa läheisyydelle. Meillä alle kouluikäisten kanssa joskus todettiin että taitaa olla halipulaa kun lapset kiukkuisia. Katsottiin hetki lasten ohjelmia/luettiin sylikkäin ja lapsen olo parani kuin taikaiskusta.
onko ap kommentoinut mitään siihen onko lapselle tarjottu mahdollisuutta nukkua vanhempien huoneen lattialla patjalla esim sillä ehdolla ettei sitten herättele vanhempia. Sitä kannattaisi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käsittänyt, ettei lapsi nukkuisi vanhempiensa vieressäkään. Tätä kyllä kannattaisi kokeilla.
On ihan sama, käveleekö lapsi vanhempiensa sängyn luo omasta huoneestaan vai herättääkö vanhemmat koputtamalla selkään samassa sängyssä, kertoakseen, että lähtee pesemään käsiään.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihan aidosti ihmettelen, onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät suutu, jos heidät herätetään monta kertaa yössä. (Nyt en puhu pienistä vauvoista).
Ja jotka kuvittelevat, että suuttuminen on pahimmanlaatuista väkivaltaa.
Kolmenkymmenen vuoden kuluttua äiti uhriutuu aikuiselle lapselleen urakalla. Sä et antanut mun koskaan nukkua. Lapsi ihmettelee, mikset suuttunut silloin, kun mä sua herättelin. Ajattelin, että sä olet niin pieni, ettei sulle voi suuttua. Otat sen silti puheeksi näin vuosikymmenten jälkeen kuitenkin joka kerta kun tavataan. Niin, koska sä pilasit mun elämän. Kai sä ymmärrät että erosin isästäsi pelkästään siksi, että saisin nukkua edes joka toinen viikko. Se on sun syytäs, että kuolen yksin, koska isäsi löysi uuden naisen, mutta minä en ikinä löytänyt uutta puolisoa. Jos sä vaan olisit sillon antanut mun nukkua.
Jos henkilö sen sijaan ei kärsi tilanteesta, vaan tykkää he
Herran jumala, lopeta sen lapsen syyttäminen sun olotilasta. Jos et kestä niin se on sun syy, ei lapsen. Olen viimeset 18 vuotta nukkunut 10 minuutin - max 2 tuntia kerralla ja vielä on vuosia edessä. Älä tee niitä lapsia, jos et niitä kestä.
En ikinä sanoisi mitään pahaa, kun heräävät yöllä tai eivät saa unta otan kädestä kiinni ja sanon ettei ole mitään hätää - Äiti on tässä sun turvana. Kumma kyllä aika nopeasti nukahtavat, joskus tosin kestää jos on jotenkin stressi päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikea psykologikaan ei voi faktana esittää mitään toteen kenenkään taustasta, vaikka olisi keskustellut tämän kanssa useamman kerran. Tiedoksi tuolla yhdelle, joka osaa muka viesteistä päätellä kaiken toisen lapsuudesta.
Minkä kaiken? Jos on sitä mieltä, että ihmiset ei voi olla onnellisia ja lapsia ei voi kasvattaa ilman laiminlyöntiä, on hyvin suuri todennäköisyys, että oma tausta on rikkonainen. Vai ajatteletko, että jos lapsi on kasvatettu rakastavasti ja viisasti, hän on aikuisena sitä mieltä, että ei toiminut. Tasapainoisen ja terveen lapsuuden jälkeen yhtäkkiä päättääkin olla sitä mieltä, että laiminlyömällä tulee parempia lapsia ja lapsuudenperheen rakkaus oli vain silmänlumetta? Eihän tässä ole päätä eikä häntää.
Huomasit varmaan myös, ettei kyseinen kommentoija osannut perustella mielipiteitään mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Minä ihan aidosti ihmettelen, onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät suutu, jos heidät herätetään monta kertaa yössä. (Nyt en puhu pienistä vauvoista).
Ja jotka kuvittelevat, että suuttuminen on pahimmanlaatuista väkivaltaa.
Kolmenkymmenen vuoden kuluttua äiti uhriutuu aikuiselle lapselleen urakalla. Sä et antanut mun koskaan nukkua. Lapsi ihmettelee, mikset suuttunut silloin, kun mä sua herättelin. Ajattelin, että sä olet niin pieni, ettei sulle voi suuttua. Otat sen silti puheeksi näin vuosikymmenten jälkeen kuitenkin joka kerta kun tavataan. Niin, koska sä pilasit mun elämän. Kai sä ymmärrät että erosin isästäsi pelkästään siksi, että saisin nukkua edes joka toinen viikko. Se on sun syytäs, että kuolen yksin, koska isäsi löysi uuden naisen, mutta minä en ikinä löytänyt uutta puolisoa. Jos sä vaan olisit sillon antanut mun nukkua.
Jos henkilö sen sijaan ei kärsi tilanteesta, vaan tykkää he
Huh huh. Onneksi tähän on jo muutkin kommentoineet. Järkyttävän itsekäs kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä laitetaan sanoja toisten suuhun. En ole missään viestissäni puhunut sanaakaan väkivallasta. Sen sijaan minua vastaan hyökkäävä(t) henkilö(t) toistelevat sitä usein.
Koska lainaus ei toimi, en voi vastata suoraan viestiin.
Minä en koskaan nukahtanut pienenä. Se oli kauheaa. Pelkäsin jo valmiiksi iltaa. Lääkärin rentoutus musiikit ei mitään auttaneet. Omilta lapsiltani olen poistanut ongelman. Vanhempien viereen sai aina tulla, liian aikaisin ei nukkumaan, valvoin seurana. Nukun itse toooodella vähän. Säälin kaikkia noita lapsia, joiden vanhemmat kylmästi pakottavat valvovan lapsen takaisin sänkyyn yötä valvomaan. Ne yöt ovat pitkiä, ne ovat pitkiä. Keinonne ovat karmeita. Tärkeintä näyttää olevan aikuisen uni. Voi lapsiraukkoja, voi todellakin. Tilanne kyllä helpottaa, kun lapsi lukemaan oppii ja voi lukea illalla ja yöllä itsensä uneen. Tosiaan itse lapsena jatkuvasti yöt valvoneena, totean, että keinonne ovat karmeita. Paras olisi pienen olla vanhempien vieressä, jos haluaa, kun ei nukahda ja saada valvoa, jos ei nukuta. Tuosta valveilla olosta sängyssä yöstä toiseen jää kauhea muisto. En aikuisenakaan pyöri petillä, jos uni ei tule. Keitän yöllä teetä ja syön leipää. Se yleensä lukemisen lisäksi riittää, ja otan keskiyöllä melatoniinia, jos ei tosiaan moneen yöhön ole unta tullut. Ne minun keinot. Lasta en jättänyt yksin valvomaan, jos ei halunnut. Aikuisia jo ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea psykologikaan ei voi faktana esittää mitään toteen kenenkään taustasta, vaikka olisi keskustellut tämän kanssa useamman kerran. Tiedoksi tuolla yhdelle, joka osaa muka viesteistä päätellä kaiken toisen lapsuudesta.
Minkä kaiken? Jos on sitä mieltä, että ihmiset ei voi olla onnellisia ja lapsia ei voi kasvattaa ilman laiminlyöntiä, on hyvin suuri todennäköisyys, että oma tausta on rikkonainen. Vai ajatteletko, että jos lapsi on kasvatettu rakastavasti ja viisasti, hän on aikuisena sitä mieltä, että ei toiminut. Tasapainoisen ja terveen lapsuuden jälkeen yhtäkkiä päättääkin olla sitä mieltä, että laiminlyömällä tulee parempia lapsia ja lapsuudenperheen rakkaus oli vain silmänlumetta? Eihän tässä ole päätä eikä häntää.
Huomasit varmaan myös, ettei kyseinen kommentoija osannut perustella mielipiteitään mitenkään?
En nyt tiedä, kelle kommentoit. Laiminlyönnistä en ole kirjoittanut täällä mitään, enkä myöskään väkivallasta. Sen sijaan ainakin yksi kirjoittaja on kirjoittanut niistä,ja väittää myös jatkuvasti, että minulla on ollut huono lapsuus. Ei ole. En ymmärrä, miksi minua kohtaan hyökätään, vain koska esitän erilaisia kommentteja kuin joku toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea psykologikaan ei voi faktana esittää mitään toteen kenenkään taustasta, vaikka olisi keskustellut tämän kanssa useamman kerran. Tiedoksi tuolla yhdelle, joka osaa muka viesteistä päätellä kaiken toisen lapsuudesta.
Minkä kaiken? Jos on sitä mieltä, että ihmiset ei voi olla onnellisia ja lapsia ei voi kasvattaa ilman laiminlyöntiä, on hyvin suuri todennäköisyys, että oma tausta on rikkonainen. Vai ajatteletko, että jos lapsi on kasvatettu rakastavasti ja viisasti, hän on aikuisena sitä mieltä, että ei toiminut. Tasapainoisen ja terveen lapsuuden jälkeen yhtäkkiä päättääkin olla sitä mieltä, että laiminlyömällä tulee parempia lapsia ja lapsuudenperheen rakkaus oli vain silmänlumetta? Eihän tässä ole päätä eikä häntää.
Huomasit varmaan myös, ettei kyseinen kommentoija osannut perustella mKommentoin juuri sinulle, mutta lainaus ei toimi kunnolla. Ja nyt lakkaan odottamasta vastausta kysymyksiini ja mielipiteidesi perustelua, kun sellaista et anna. Se on ok, mutta keskustelussa tosiaan pyritetään perustelemaan omia mielipiteita. En ole hyökännyt sinua vastaan, vaan peräänkuuluttanut keskustelua, jota ei useinkaan synny ihmisten kanssa, jotka kommentoivat samaan tyyliin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea psykologikaan ei voi faktana esittää mitään toteen kenenkään taustasta, vaikka olisi keskustellut tämän kanssa useamman kerran. Tiedoksi tuolla yhdelle, joka osaa muka viesteistä päätellä kaiken toisen lapsuudesta.
Minkä kaiken? Jos on sitä mieltä, että ihmiset ei voi olla onnellisia ja lapsia ei voi kasvattaa ilman laiminlyöntiä, on hyvin suuri todennäköisyys, että oma tausta on rikkonainen. Vai ajatteletko, että jos lapsi on kasvatettu rakastavasti ja viisasti, hän on aikuisena sitä mieltä, että ei toiminut. Tasapainoisen ja terveen lapsuuden jälkeen yhtäkkiä päättääkin olla sitä mieltä, että laiminlyömällä tulee parempia lapsia ja lapsuudenperheen rakkaus oli vain silmänlumetta? Eihän tässä ole päätä eikä häntää.
Huomasit varmaan myös, ettei kyseinen kommentoija osannut perustella mTässä ei myöskään nyt varsinaisesti ole kyse sinun huonosta lapsuudesta, vaan kommenteistasi, joissa ivailevaan sävyyn kommentoit muiden hyviä kommentteja.
Kyllä, hyökkäykseksi lasken sen, että useammassa vastauksessa syytät lapsuuttani huonoksi ja minua laiminlyödyksi. Voisit sinäkin opetella keskustelemaan vähän asiallisemmin, niin sinulle antaisi mielellään perusteluja omista mielipiteistään. Nyt en taida uskaltaa, kun en tiedä, minkä kortin minusta vedät taas esiin.
Harvoinpa tällä palstalla keskutelua syntyy. Hyviä mielipiteitä näkee, mutta vastakkaisia mielipiteitä edustavat eivät saa keskustelua keskenään aikaan, kun toinen osapuoli ei yleensä osaa tai pysty perustelemaan mielipiteitään, vaan lähinnä keskittyy solvaamiseen ja haukkumiseen. Tai sitten ottaa vastapuolen kommentit hyökkäyksenä kuten kommentoija ylempänä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä laitetaan sanoja toisten suuhun. En ole missään viestissäni puhunut sanaakaan väkivallasta. Sen sijaan minua vastaan hyökkäävä(t) henkilö(t) toistelevat sitä usein.
Koska lainaus ei toimi, en voi vastata suoraan viestiin.
Ei ole sanojen suuhun laittamista, jos sanoo laiminlyönnin olevan laiminlyöntiä. Kaikki eivät tunnista laiminlyöntiä, mutta se ei muuta asiaa. Jos sinulle osoitetussa viestissä puhutaan aihepiiristä laajemmin, se ei tarkoita, että kaikki viestin sisältö olisi kohdistettu sinulle. Ihmisten viesteistä ja mielipiteistä välityy tietynlainen suhtautuminen ja se ei ole mitään keittöpsykologiaa tai arvailua, jos joku sanoo, että ivalliseen sävyyn kirjoitettu viesti kertoo sinusta jotain. Terveessä perheessä kasvanut henkilö ei kommentoi tai anna ymmärtää, että lapsen kasvattaminen rakkaudella ei olisi mahdollista.
Luin ketjun pikaisesti läpi enkä löytänyt ainakaan äkkiä tietoa onko lapsi ollut aina noin huono nukkumaan vai onko tilanne huonontunut joskus ja jos niin milloin? Tapahtuiko silloin jotain erityistä ?