Lue keskustelun säännöt.
8-vuotias dominoi muiden yöunta
15.07.2024 |
Vinkkejä seuraavaan tilanteeseen:
Meillä kotona 8-vuotias poistuu sängystään/huoneestaan eri tekosyillä pitkin iltaa/yötä, jos me vanhemmat olemme menneet itse nukkumaan, hän tulee huoneeseemme herättämään ja ei suostu palaamaan sänkyyn, ennen kuin on saanut huomiota osakseen. Varsinkin nyt kesäloma-aikaa tämä on TODELLA raskasta, koska lapsi estää oman nukahtamiseni mielivaltaisesti usein puoleenyöhön, ja aamulla on töiden takia pakko herätä kuitenkin viimeistään 06.00, kun lapsi saa jäädä tyytyväisenä nukkumaan. Iltarutiinit ovat olleet vuosikauden samanlaiset ja lapsi laitetaan nukkumaan ajoissa, koska tiedämme, että hänenkin unet jäävät muuten vähäisiksi, koska tätä nukahtamis-"showta" kestää illasta riippuen ainakin 1-3 tuntia. Lisäksi hän saattaa nukahtaa, mutta tulla yön aikana jopa 5-6 kertaa herättämään vanhemmat sanoen: "En saa nukuttua", vaikka fakta on, että on nukkunut ja nukahtaisi uudelleen, jos malttaisi pysyä sängyssä edes kymmenen minuuttia.
Jatkuva univelka ja kykenemättömyys tehdä väsyneenä ja ärtyneenä mitään palauttavaa toimintaa ovat syöneet omaa mielenterveyttäni ja parisuhdettani pidemmän aikaa, kun tilanteelle ei voi tehdä mitään, ja oikeaa unilääkettä tuon ikäiselle ei voi alkaa syöttää säännöllisesti. Melatoniinit on kokeiltu, mutta ne eivät ole auttaneet kuin satunnaisesti, koska mieto nukahtamislääke ei toimi, jos lapsi ramppaa eri syistä ympäri asuntoa tuntikaupalla pillerin ottamisen jälkeen ja vaikka nukahtaisikin melatoniinilla, sen vaikutus lakkaa muutaman tunnin päästä eikä estä siten enää lasta herättämästä myös koko muuta taloutta koska hän ei halua nukkua.
Ollaan sovittu, että jos tulee herättämään yöllä turhasta syystä (esim. viime yönä oli syytä pakko päästä pesemään kädet ilman syytä klo. 22.30 ja asian takia piti tulla herättämään vanhemmat), niin seuraavalta päivältä lähtee ruutuaikaa pois, mutta tämä ei ole auttanut ja lapsi voi olla koko seuraavan päivän ilman puhelinta tai televisiota, kun rangaistuksista huolimatta on pakko herättää koko talo useasti ilman syytä. Isompia rangaistuksia ei voi käyttää, koska kerran kun väsyneenä neljännen turhan herätyksen jälkeen nousin sängytä, huusin lapselle ja vein hänet väkisin takaisin omaan sänkyyn, lapsi puhui tilanteesta ulkopuoliselle aikuiselle ja saimme lastensuojelusyytteen.
Vinkkejä tilanteeseen, tällä hetkellä työpäivät ovat lähinnä seliämistä jatkuvassa univelassa ja pelkään, milloin työjohto huomaa sen, että työpanokseni on laskenut myös kuin lehmän häntä tämän takia. Vietän nyt jo vähintään muutaman yön kuukaudessa hotellissa, jotta saan univelkaa tasattua, mutta tämä järjestely käy lompakon päälle. Tukiverkostoa meillä on TODELLA olemattomasti ja lasta halutaan ottaa todella nihkeästi yökylään, koska pilaa myös vieraissa aikuisten yöunet. Olen jopa harkinnut eroa ja jonkinlaista vuorovanhemmuutta, että saisi nukkua edes puolet vuodesta.
Kommentit (524)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin penska oli samanlainen. Herätti ja mesosi yöt ja sai ihan luvan kanssa käyttää kännykkää yöllä jne. No, nyt meni riparille ja vanhemmilla jo varmuus, että tulee kesken pois. Mutta, kun riparilla kerättiin puhelimet yöksi pois, päivällä oli puuhaa ja ruoka säännöllisesti, niin ei ihmeekseen ollutkaan mitään ongelmaa. Nyt on kuukausi mennyt ja sama rumba alkaa. 14 vuotias siis!
Muuten hyvä kommentti, mutta jäin miettimään tuota penska-sanaa. Löytyyköhän muista kielistä yhtä paljon lasta halventavia sanoja kuin suomen kielestä? Kertoo aikamoista tarinaa suomalaisten mielenterveydestä ja sivistyneisyydestä.
Löytyy. Kierrä sinäkin vähän maailmaa. Suomalaiset on suunnilleen maailman kiltein kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 11-vuotias lapsi. Hän nukkuu pääosin meidän sängyssämme (koirakin on siellä). Meillä on semmoinen superleveä sänky. Lapsella ei ole uniongelmaa, mutta hänestä on kurja nukkua ihan yksin, kun muut ovat samassa sängyssä. Toisinaan hän nyt jo haluaa nukkua omassa huoneessakin, mutta pääosin siis meidän kanssamme. Ymmärrän sen hyvin, minulla oli samanlainen olo lapsena, ihan hyljätty. Niinpä olen ajatellut, että lapsi saa nukkua kanssamme niin pitkään kuin haluaa. Eiköhän hän sitten jossain kohtaa muuta kotoa pois.
Minä en saanut koskaan mennä äitini viereen nukkumaan, enkä olisi suin surminkaan uskaltanut turhaan herättää isääni. Myöhemmin sitten viinan haju piti minut pois äidin vierestä. Haluan itse olla parempi äiti omalle lapselleni.
Minulla ja lapsella on myöhäinen rytmi. Valvomme lomalla ja viikonloppuisin pitkälti yli puolenyön ja nukumme yhteen-kahteentoista. Osaamme olla illalla hipihiljaa, puolisoni nimittäin herää aamulla viideltä töihin ja menee siksi jo aikaisin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 3-vuotias harrastaa samanlaista draamaperseilyä. Mutta hän onkin 3-vuotias, joka vasta opettelee itsesäätelyä.
Jos 8-vuotias kitisee huomiota samalla tavalla kuin tuo minun 3v, niin kyllä niitä rajoja pitäisi jo laittaa. Huomionhakua tuo on.
Päivällä ennen iltarutiineja käytte lapsen kanssa läpi, että hän saa yöllä käydä vessassa, avata verhoja, laittaa peittoa päälle jne ilman teitä. Jos unta ei saa, niin ensin ollaan hiljaa silmät kiinni ja jos se ei auta, lukee vaikka hetken kirjaa. Mutta herättämään ei tulla. Kun säännöt käyty läpi, toteutetaan.
Jos yöllä tulee perseilemään, muistutetaan säännöistä, mene omaan sänkyyn ja hyvää yötä. Jos ei kerrasta kuuntele, niin loppuyö ollaan sanomatta lapselle mitään. Ollaan niin reagoimattomia kuin vain voidaan, esitätte vaikka nukkuvaa. Ja jos mikään ei tehoa, niin kannatte lapsen sänkyyn sanaakaan
Kuule Marjatta, se saattoi olla vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, hyökkäykseksi lasken sen, että useammassa vastauksessa syytät lapsuuttani huonoksi ja minua laiminlyödyksi. Voisit sinäkin opetella keskustelemaan vähän asiallisemmin, niin sinulle antaisi mielellään perusteluja omista mielipiteistään. Nyt en taida uskaltaa, kun en tiedä, minkä kortin minusta vedät taas esiin.
Ei mene perusteluista tämä ja jo ensimmäisestä viestistä voi päätellä, että keskutelua ei ole syntymässä. Anonyyminä keskustelupalstalla kommentoidessa ei ole mitään pelättävää. Miten koet, että voitaisiin keskustella aiheesta asiallisemmin sinun ensimmäisestä ivailevasta viestistä? Minun viestini ovat olleet aiheessa pysyviä ja perustelta ja sinä et ole vastannut niistä yhteenkään muuten kuin sanoen, että koet olosi hyökätyksi tms. En jaksa palata viesteissä taaksepäin. Tässä ei edellenkään ole kyse sinun lapsuudestasi, vaan kommenteistasi. Minun vastauksessani avasin asiaa erilaisilta kanteilta, joista yksi oli se, miten sinun mielipiteesi ovat mahdollisesti muodostuneet. Olet nyt monessa viestissä todennut, että lapsuutesi on hyvä ja saat aivan rauhassa pitää mielipiteesi. Sille ei kuitenkaan löydy mitään perusteita kommenttiesi perusteella, kuten olen useammassa viestissä avannut. Jos aihe pelottaa ja ahdistaa, on se yleensä merkki siitä, että jotain käsittelemätöntä on. Tällaisten asioiden käsittely ei ole helppoa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Mutta siihen leikkiin en ala, etteikö terve ja onnellinen lapsuus olisi mahdollista vaikka sinä kommentoit ivallisesti ettei asia näin olisi. Tästä keskustelusta moni voi saada vahvistusta tai ideoita omaan vanhemmuuteen, eikä sinun kommenttisi kannusta hyvään vanhemmuuteen vain päinvastaiseen.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kehotan vilpittömästi hakemaan keskusteluapua, jos tämän ketjun kommentit ahdistaa sinua. Jos olet sitä mieltä, että onnellinen lapsiperhe-elämä on osittain tai kokonaan utopiaa, olet vain yksinkertaisesti väärässä tässä mielipiteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin penska oli samanlainen. Herätti ja mesosi yöt ja sai ihan luvan kanssa käyttää kännykkää yöllä jne. No, nyt meni riparille ja vanhemmilla jo varmuus, että tulee kesken pois. Mutta, kun riparilla kerättiin puhelimet yöksi pois, päivällä oli puuhaa ja ruoka säännöllisesti, niin ei ihmeekseen ollutkaan mitään ongelmaa. Nyt on kuukausi mennyt ja sama rumba alkaa. 14 vuotias siis!
Muuten hyvä kommentti, mutta jäin miettimään tuota penska-sanaa. Löytyyköhän muista kielistä yhtä paljon lasta halventavia sanoja kuin suomen kielestä? Kertoo aikamoista tarinaa suomalaisten mielenterveydestä ja sivistyneisyydestä.
Löytyy. Kierrä sinäkin vähän maailmaa. Suomalaiset on suunnilleen maailman kiltein kansa.
Yksi väkivaltaisimmista. Ainakin Euroopassa.
Asun ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvoinpa tällä palstalla keskutelua syntyy. Hyviä mielipiteitä näkee, mutta vastakkaisia mielipiteitä edustavat eivät saa keskustelua keskenään aikaan, kun toinen osapuoli ei yleensä osaa tai pysty perustelemaan mielipiteitään, vaan lähinnä keskittyy solvaamiseen ja haukkumiseen. Tai sitten ottaa vastapuolen kommentit hyökkäyksenä kuten kommentoija ylempänä.
Osaan ja pystyn perustelemaan mielipiteeni, mutta kuten sanoin, en tee sitä henkilölle, joka käyttäytyy hyökkäävästi minua kohtaan. On pelottavaa, jos sinä (kyseinen henkilö?) et pysty hyökkäävää käytöstä tunnistamaan, vaikka kovasti esität olevasi tässä ketjussa lasten puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä laitetaan sanoja toisten suuhun. En ole missään viestissäni puhunut sanaakaan väkivallasta. Sen sijaan minua vastaan hyökkäävä(t) henkilö(t) toistelevat sitä usein.
Koska lainaus ei toimi, en voi vastata suoraan viestiin.
Ei ole sanojen suuhun laittamista, jos sanoo laiminlyönnin olevan laiminlyöntiä. Kaikki eivät tunnista laiminlyöntiä, mutta se ei muuta asiaa. Jos sinulle osoitetussa viestissä puhutaan aihepiiristä laajemmin, se ei tarkoita, että kaikki viestin sisältö olisi kohdistettu sinulle. Ihmisten viesteistä ja mielipiteistä välityy tietynlainen suhtautuminen ja se ei ole mitään keittöpsykologiaa tai arvailua, jos joku sanoo, että ivalliseen sävyyn kirjoitettu viesti kertoo sinusta jotain. Terveessä perheessä kasvanut henkilö ei kommentoi tai anna ymmärtää, että lapsen kasvattaminen rakkaudella ei olisi mahdollista.
Se, että esitän täällä erilaisen mielipiteen, ei tarkoita, etten olisi kasvanut terveessä perheessä. En ole myöskään missään viestissä kirjoittanut, etteikö lapsen kasvattaminen rakkaudella olisi mahdollista.
Vaikutat mielestäni pelottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin penska oli samanlainen. Herätti ja mesosi yöt ja sai ihan luvan kanssa käyttää kännykkää yöllä jne. No, nyt meni riparille ja vanhemmilla jo varmuus, että tulee kesken pois. Mutta, kun riparilla kerättiin puhelimet yöksi pois, päivällä oli puuhaa ja ruoka säännöllisesti, niin ei ihmeekseen ollutkaan mitään ongelmaa. Nyt on kuukausi mennyt ja sama rumba alkaa. 14 vuotias siis!
Muuten hyvä kommentti, mutta jäin miettimään tuota penska-sanaa. Löytyyköhän muista kielistä yhtä paljon lasta halventavia sanoja kuin suomen kielestä? Kertoo aikamoista tarinaa suomalaisten mielenterveydestä ja sivistyneisyydestä.
Löytyy. Kierrä sinäkin vähän maailmaa. Suomalaiset on suunnilleen maailman kiltein kansa.
Vasta luin artikkelin siitä kuinka joku lapsiperhe taisi olla Italiassa tai jossain muussa lämpimässä maassa. Olivat hyvin yllättyneitä siitä kuinka lämpimästi lapset otettiin vastaan Suomeen verrattuna. Etäisyys, kylmyys tai hiljainen "hyväksyminen" ei ole kiltteyttä.
Meillä ratkaisu oli laittaa hyvin epämukava littana patja lattialle, siihen sai tulla nukkumaan jos pelotti tai ei saanut unta. Aika nopeasti se oma hyvä sänky oli miellyttävämpi valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoinpa tällä palstalla keskutelua syntyy. Hyviä mielipiteitä näkee, mutta vastakkaisia mielipiteitä edustavat eivät saa keskustelua keskenään aikaan, kun toinen osapuoli ei yleensä osaa tai pysty perustelemaan mielipiteitään, vaan lähinnä keskittyy solvaamiseen ja haukkumiseen. Tai sitten ottaa vastapuolen kommentit hyökkäyksenä kuten kommentoija ylempänä.
Osaan ja pystyn perustelemaan mielipiteeni, mutta kuten sanoin, en tee sitä henkilölle, joka käyttäytyy hyökkäävästi minua kohtaan. On pelottavaa, jos sinä (kyseinen henkilö?) et pysty hyökkäävää käytöstä tunnistamaan, vaikka kovasti esität olevasi tässä ketjussa lasten puolella.
Minä olen nyt monen viestin verran perustellut näkemyksiäni. Miten siis koet/perustelet minun olevan hyökkäävä? Moneskohan kerta tämä oli kun kysyn sinulta perusteluja. Saa jäädä viimeiseksi. Lapsen puolella olemista ei ole se, että ivailee kuten niin monesti olen jo maininnut. Ivailu on muutenkin vuorovaikutuskeinona vähän huono, etenkin ilman näkökulman avaamista laajemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, hyökkäykseksi lasken sen, että useammassa vastauksessa syytät lapsuuttani huonoksi ja minua laiminlyödyksi. Voisit sinäkin opetella keskustelemaan vähän asiallisemmin, niin sinulle antaisi mielellään perusteluja omista mielipiteistään. Nyt en taida uskaltaa, kun en tiedä, minkä kortin minusta vedät taas esiin.
Ei mene perusteluista tämä ja jo ensimmäisestä viestistä voi päätellä, että keskutelua ei ole syntymässä. Anonyyminä keskustelupalstalla kommentoidessa ei ole mitään pelättävää. Miten koet, että voitaisiin keskustella aiheesta asiallisemmin sinun ensimmäisestä ivailevasta viestistä? Minun viestini ovat olleet aiheessa pysyviä ja perustelta ja sinä et ole vastannut niistä yhteenkään muuten kuin sanoen, että koet olosi hyökätyksi tms. En jaksa palata viesteissä taaksepäin. Tässä ei edellenkään ole kyse sinun lapsuudestasi, vaan kommenteistasi. M
Yritä jo päästä pakkomielteestäsi, ettäkö lapsuudessani olisi jotain käsittelemätöntä. Sanoit, ettei kyse ole minun lapsuudestani, silti toistuvasti vihjailet siitä. Miksi? Mikä sinua minun lapsuudessani niin paljon kiinnostaa? Toisin kuin ilmeisesti sinulla, minulla on ihanat vanhemmat, joiden kanssa pidämme säännöllisesti yhteyttä. Mitään väkivaltaa, ei henkistä tai fyysistä, ole meillä koskaan ollut. Jos sinulla on ollut, ehkä siksi suhtaudut tähän ap:n lapseenkin niin tunteella? Olemme selvästi eri mieltä asioista, mutta se, että on eri mieltä jonkun kanssa, ei tarkoita, että se johtuisi ihmisen lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina yhtä hämmentävää, kuinka vanhemmat eivät pärjää lastensa kandsa, vaikka ovat itse hänelle antaneet geeninsä ja myös kasvattaneet omalla esimerkillään. Olisiko peiliin katsomisen paikka nyt kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap ootko sä läs*ki? Jos ipanasi ei vaan pidä läs*keistä siideri*valasta? Aloita siis lauhduttaminen, niin ipanakin rauhoittuu. Kun ei sen tarvii kattoo sun rumia sekä roikkuvia vatsamakkaroita.
Kukapa nyt siider*valasta pitkää jaksaisi sietää tai olla samassa asunnossa? Jos oma kakara ei sitä siedä, niin mitenkäs sitten muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se, että esitän täällä erilaisen mielipiteen, ei tarkoita, etten olisi kasvanut terveessä perheessä. En ole myöskään missään viestissä kirjoittanut, etteikö lapsen kasvattaminen rakkaudella olisi mahdollista.
Vaikutat mielestäni pelottavalta."
Lainaus ei taas toimi.
Varmasti voi olla joillekin hyvin pelottavaa, jos ei osaa perustella omia mielipiteitään ja joku kysyy niille suoraan perusteluja. Tällekään mielipiteelle et taaskaan anna mitään perusteluja. Voit unohtaa perheeseesi viittaavat kommentit, ne ei ole tällaisella anonyymilla keskustelupalstalla kovinkaan merkittäviä kun kukaan ei tiedä kenestä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
"Se, että esitän täällä erilaisen mielipiteen, ei tarkoita, etten olisi kasvanut terveessä perheessä. En ole myöskään missään viestissä kirjoittanut, etteikö lapsen kasvattaminen rakkaudella olisi mahdollista.
Vaikutat mielestäni pelottavalta."
Lainaus ei taas toimi.
Varmasti voi olla joillekin hyvin pelottavaa, jos ei osaa perustella omia mielipiteitään ja joku kysyy niille suoraan perusteluja. Tällekään mielipiteelle et taaskaan anna mitään perusteluja. Voit unohtaa perheeseesi viittaavat kommentit, ne ei ole tällaisella anonyymilla keskustelupalstalla kovinkaan merkittäviä kun kukaan ei tiedä kenestä on kyse.
Osaan perustella, johan sanoin. Mutta en halua perustella niitä tarkemmin sellaiselle henkilölle, joka hyökkää aggressiiviseen sävyyn minua vastaan ja olettaa minusta asioita kommenttieni perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on vihamielistä kommenttia pienestä lapsesta, turvattomuutta ja pelkoja kun joutuu nukkumaan yksin.
Kyllä täällä aika moni on ehdottanut, että lapsi nukkumaan samaan huoneeseen kuin vanhemmat tai toinen vanhemmista lapsen kanssa samaan huoneeseen. Jälkimmäisessä tapauksessa voisi vuorotella niin, että ei ainakaan molempien tarvitse herätä joka yö.
Onko jo selvinnyt, minkä ongelman vuoksi lapsen pitää päästä vaikka kädet pesemään yöllä? Ei todellakaan mennä pesemään vaan takaisin nukkumaan! Kaikkiin tekosyihin sama komento: ei mitään muuta kuin nukkumaan. Vessassa voi käydä, ei mitään muuta.
Kas kun toiset tajuaa että se käsien pesu tms ei nyt ole mikään oleellinen juttu tässä, lapsi vaan keksii jotain kun ei pysty olemaan sängyssä. Ei lapsen tietenkään tarvitse pestä käsiä yöllä, mutta olennaista olisi ymmärtää miksi lapsi ei saa nukuttua. Rangaistukset tuskin auttaa, todennäköisemmin lapsi vaan ahdistuu niistä ja uniongelmat vaan pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaisu oli laittaa hyvin epämukava littana patja lattialle, siihen sai tulla nukkumaan jos pelotti tai ei saanut unta. Aika nopeasti se oma hyvä sänky oli miellyttävämpi valinta.
Mulle tuli heti mieleen miksi vanhempi haluaisi lapselle vieläkin epämukavamman tunteen kuin hänellä jo oli. Kauheeta, toivottavasti et ole monesti lisääntynyt.
"Yritä jo päästä pakkomielteestäsi, ettäkö lapsuudessani olisi jotain käsittelemätöntä. Sanoit, ettei kyse ole minun lapsuudestani, silti toistuvasti vihjailet siitä. Miksi? Mikä sinua minun lapsuudessani niin paljon kiinnostaa? Toisin kuin ilmeisesti sinulla, minulla on ihanat vanhemmat, joiden kanssa pidämme säännöllisesti yhteyttä. Mitään väkivaltaa, ei henkistä tai fyysistä, ole meillä koskaan ollut. Jos sinulla on ollut, ehkä siksi suhtaudut tähän ap:n lapseenkin niin tunteella? Olemme selvästi eri mieltä asioista, mutta se, että on eri mieltä jonkun kanssa, ei tarkoita, että se johtuisi ihmisen lapsuudesta."
Keskustelu kanssasi ei johda mihinkään. Olen jo aikaisemmin todennut, että ei ole kyse sinun lapsuudestasi. Jos sinä et välitä siitä minkälaisia kommentteja tällä palstalla on liittyen ap:n lapseen, ei kannata kommentoida. Syytät minua siitä etten hyväksyisi muita mielipiteitä, vaikka yritän tässä edelleen turhaan luoda keskustelua kanssasi. Viimeistä lausettasi en oikein ymmärrä. Se tuntuu ilmeisesti sinulle loogiselta kuten aiemman viestisi. Päätän keskustelun osaltani tähän.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi viereesi nukkumaan. Saako lapsi ja saatko itse silloin nukutuksi paremmin? Teini-ikäisenä todennäköisesti alkaa itse kaipaamaan oman huoneen rauhaa. Kokemusta on.
Toisaalta, joskus on helpompaa kun jo leikki-ikäisenä on oppinut nukkumaan yksin. Tiedän tapauksen, jossa vasta yläkouluikäisinä lapset siirtyivät omiin huoneisiin.
Ap: kai olette jutelleet lapsen kanssa? Mikä pelottaa? Jos ei pelota, kaikki nukkuvat omissa huoneissaan koko yön. Rankku ei auta niin Yritä palkintoa. Kokonaan nukuttu yö taitaa olla teillä vaikea tavoite, mutta jos ensin sovitte ett saa nousta vai 2 kertaa yössä, sitten kerran ja lopulta palkinto siitä että nukkuu koko yön.
Jos taas pelottaa niin tosiaan yövaloa ja mukavaa musiikkia. Ei todellakaan puhelinta ennen nukkumista.
Onko teillä muita lapsia? Miten he nukkuvat?
Tr o ll i. Mene nukkumaan.