Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateeminen humanistinainen löytää kauan etsimänsä onnen 7 vuotta nuoremman duunarin kanssa?
09.07.2024 |
Minulle kävi sillä tavalla hassusti, että olin vappulounaalla naisseurueessa ja viereiseen pöytään sattui miehiä jostain puulaaki-tyylisestä urheiluseurasta. Meidän ryhmässä oli pari räväkämpää rouvaa, jotka alkoivat heittää juttua heidän kanssa ja pian istuttiinkin iltapäivää yhdessä. Meitä oli muutama, joilla ei ollut työpäivä tulossa, niin päädyttiin vielä tanssimaan ja karaokeenkin. Juttelin aika paljon yhden miehistä kanssa, tanssittiin ja yhteystiedotkin vaihtui. Mukava fiilis jäi vappupäivästä, mutten tätä miestä sen enempää ajatellut.
Häneltä tuli sitten viesti että haluaisinko lähteä seuraksi ajelemaan kun hän käy viemässä jotain tavaroita veneelleen. Lupasi tarjota lounaan siellä satamapaikassa. Nämä oli niitä lämpimiä toukokuun päiviä ja mulla ei ollut mitään niin suostuin ehdolla, että saan ottaa kaverin siitä vappuporukasta mukaan. No se kävi ja meillä oli hirveän kivaa. Paluumatkalla heitettiin se kaveri kotiinsa ja tää mies pyysi katsomaan asuntoaan ja iltapalalle. Sauna lämpenemään, viinipullo auki ja lopun voitte arvatakin.
Tämä mies on aivan ihana ja minä taidan olla korviani myöten rakastunut. Ollaan nyt tapailtu siis kaksi kuukautta. Viikon päästä lähdetään kahdestaan mun mökille pohjoiseen. Hänen piti lähteä purjehtimaan, mutta mulle se veneessä olo oli liian korkea kynnys, niin sovittiin sitten että ollaan pari viikkoa mun mökillä ja hän lähtee sitten purjehtimaan yksin.
On varmaan ihan typerää edes kirjoittaa tänne palstalle tästä, ja tunnen itseni ihan typetäksi teiniksi kun teen niin. Mutta: minä olen 43 ja mies 35. Olen tällainen aika paatunut kukkahattutäti, vähän hullu kyllä ja ihan hyvässä kuosissa, mutta tottunut enempi akateemisiin porukoihin. Hän on rakennusmies ja yrittäjä, ammattikoulutettu ja kätevä käsistään. Nyt kaikki on hyvinkin auvoista, mutta entä jos tunnen tarvetta johonkin syvällisiin filosofisiin keskusteluihin jossain vaiheessa. En kyllä käy sellaisia edes ystävieni kanssa juurikaan, exäni kanssa kävin ja ne päätyi aina riitelyyn ja eripuraan.
Uskallanko satsata tähän emotionaalisesti? Mitä jos olenkin hänelle liian vanha? Nyt tästä asiasta ei ole puhuttu, ja hän tietää ikäni alusta asti.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Eli, kun muuten menee hyvin, niin mietit, että josko kuitenkin haluat joskus keskustella filosofisesti? Taustalla kokemus siitä, että tällaiset keskustelut aiheuttaa kahnausta ja ystävien kanssa ei voi. Kyllä siihen riitaan tarvitaan kaksi osapuolta. Toisaalta mieti, mitä elämältä haluat; suurin osa on kuitenkin tasaista arkea. Kuvitellaan, että löytäisit sen filosofisen akateemisen miehen, joka mietiskelee kotona ja haluaa purkaa kaikki atomeiksi. Hänen kohdallaan voikin olla, ettei mökkeily maistu, ei ole ajokorttia ja kaikki käytännöllinen puuhailu on täysin poissuljettua. Lopulta huomaat, että loputon asioiden vatvominenkin ärsyttää. Oletko varma, ettei sua häiritse joku muu?
Mä jotenkin ymmärrän, että nuoret kuvittelee valtavan kuilun amiksien ja akateemisten välille. Ehkä silloin vielä onkin, mutta iän myötä erot tasoittuu ja ihmiset kypsyy. Suomessa yliopistot on pääosin täynnä keskivertokansalainen, jotka eivät ole erityisen f
Minulla on kotona filosofinen vatvoja. Kaikki menee pilalle kun pitää ylianalysoida. Joskus haluaisin vain laittaa aivot narikkaan ja katsoa tyhmää komediaa analysoimatta sen ajankuvaa ja sosiopoliittisia merkityksiä. Jokaisesta sanastani tehdään psykoanalyysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilusti alle 10v ikäero tuossa iässä ei ole oikeastaan mitään, suuntaan tai toiseen. Ja taas alle 5v ikäero on sama asia kun samanikäinen. Ihan oikeasti. Nauti vaan, tutustu ja anna mennä. Ei se koulutus vaan se ihminen.
Kyllä nimenomaan tuossa iässä on. Itse olin aivan eri ihminen alle nelikymppisenä kuin sen jälkeen. Esivaihdevuosioireetkin alkoivat rytinällä.
Niin, kiinnostaako miestä muutaman vuoden päästä kuumissa aalloissa kieriskelevä haluton nainen, jolla on aina menkat eikä pääse mukaan purjehtimaan?
Mies on silloin vielä itse nuori ja saa nuoremman naisen.
Niin että nyt sitten yht'äkkiä heittäytyisitkin filosofiseksi keskustelijaksi kun et sitä juurikaan ole aiemminkaan tehnyt? On sulla kummalliset huolet ja stereotypiat.
Nyt on vielä alkuhuuma päällä. Ota huomioon, että teidän ystävä-tuttava-ja sukulaispiiritkin ovat eri. Saat vielä hävetä pojan mielipiteitä ja tietämättömyyttä ja vastavuoroisesti sinua tullaan pitämään nokka pystyssä kulkevana hienostelijana, besserwisserinä pojan piireissä. Molemmille nauretaan selän takana.
Ei tule kestämään ja taloudellisenkin hyväksikäytön vaara on olemassa. En suosittele.
"Akateeminen humanistinainen"? Eikö humanisti yleensä ole akateeminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen=intersektionaalinen marxisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on kirvesmies ja rakastui itseään vanhempaan humanistinaiseen. Ammatistaan huolimatta hän on sivistynyt ja fiksu, kun on opiskellut historiaa yliopistossa ja on Mensan jäsen. Kunhan vain haluaa olla kirvesmies.
Olen myös mensan jäsen ja meitä ei montaa ole. Yksikään heistä ei ole kirvesmies.
Mensaan pääsisi noin 111000 suomalaista (2% älykkäimmät) jos vaan menisivät testeihin. Kertoo enemmän siitä mensasta, että teillä on jäseniä 3200 ja loput yli 100000 yhtä älykästä on valinneet olla liittymättä mensaan.
Ok olet näköjään ottanut laskimen käteen mutta et taida itse olla mensalainen.
5 613 888 (ennakko väkiluku tilastokeskus) tästä 2% on 112 277,76 luku täsmää sinun viestisi kanssa.
MUTTA! Olet laskenut mukaan vauvat ja vaarit ym. Mitä jos lasketaankin 16-75?
15-75 vuotiaita on n.3 500 000 tästä pois 15 vuotiaat n 300 000
n. 3 200 000 Tästä 2% n.64 000 henkeä. Tästä pois yksilöt jotka on syystä tai toisesta liikuntarajoitteisia ym. myös he jotka asuu ulkomailla sekä taloudellisesti rajoittuneet.
Tulos on aika lähelle mitä on arvioitu eli 55 016,10 on 2% koko väestöstä.
Mun karmein suhde oli filosofiaa pääaineena opiskelleen miehen kanssa. Piti minua tyhmänä vain siksi, että olen kristitty. Sain suorastaan trauman siitä tyypistä. Tunnetaidoiltaan aivan onneton tapaus. Samoin fyysisesti niin jäykkä, ettei läheisyys kiinnostanut minua hänen kanssaan. Se, miksi sain traumat, oli juuri tuo, että piti tyhmänä vaikka olen myöhemmin väitellyt tohtoriksi asti. Filosofia tökki minua sen jälkeen kunnes sain sen kerrottua proffalleni, joka osasi ottaa kantaa osuvasti ja sai minut vapautumaan.
Koulutustaso ei vaikuta niin paljon kuin ihmisen persoona. Sitä paitsi 35-vuotias voi olla 45-vuotiaana vaikka tohtoriksi väitellyt, jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi. Akateemisesta naisesta ei ole hyötyä kellekään eikä yhteiskunnalle saati joku vanha akkeli
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vielä alkuhuuma päällä. Ota huomioon, että teidän ystävä-tuttava-ja sukulaispiiritkin ovat eri. Saat vielä hävetä pojan mielipiteitä ja tietämättömyyttä ja vastavuoroisesti sinua tullaan pitämään nokka pystyssä kulkevana hienostelijana, besserwisserinä pojan piireissä. Molemmille nauretaan selän takana.
Ei tule kestämään ja taloudellisenkin hyväksikäytön vaara on olemassa. En suosittele.
Mun serkku oli kunnon WT hän seurusteli opettajan kanssa kun olivat 20 vuotiaita. Hommasta ei tullut mitään koska meidän suku piti tätä opettaja tyttöä aivan mahtavana ja ihanana kun taas tytön suku teki kaikkensa päästäkseen eroon tuosta serkku siasta ja pääsikin.
Serkku löysi sitten itsensä kaltaisen yh duunarimuijan joka oli siirtänyt lapsen kasvatuksen kokonaan ex miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turhaa pohdintaa. Olette yhdessä, jos hyvältä tuntuu. Suomessa oli vuosikymmeniä tavallista, että puolisoilla oli erilaiset koulutustasot.
Minä olen oman alani tohtori ja puoliso on käynyt lukion. Yhdessä jo 25 vuotta. Miksi ihmeessä joku haluaisi harjoittaa kotona syvällisiä filosofisia keskusteluja, koska kuten aloituksestakin käy ilmi, ne johtavat helposti näkemysristiriitoihin ja eripuraan,. Käykää mieluummin kavereiden kanssa tai netissä tai yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on kirvesmies ja rakastui itseään vanhempaan humanistinaiseen. Ammatistaan huolimatta hän on sivistynyt ja fiksu, kun on opiskellut historiaa yliopistossa ja on Mensan jäsen. Kunhan vain haluaa olla kirvesmies.
Olen myös mensan jäsen ja meitä ei montaa ole. Yksikään heistä ei ole kirvesmies.
AV-palstaa lukiessa tuntuu että Mensan jäseniä on Suomessa n. 500000.
Vierailija kirjoitti:
"Akateeminen humanistinainen"? Eikö humanisti yleensä ole akateeminen?
Onko se vähäniiku : kaikki parturit on huor,,, a, mutta kaikki huor,,t ei oo partureita.
Puhutte mistä puhutte. Tuskin kuitenkaan olet sen älykkäämpi tai fiksumpi kuin mieskään, vaikka oletkin akateeminen. Hassu ajatus edes, että joku arvottaa ihmisiä ja heidän sisäistä maailmaansa koulutustaustan perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilusti alle 10v ikäero tuossa iässä ei ole oikeastaan mitään, suuntaan tai toiseen. Ja taas alle 5v ikäero on sama asia kun samanikäinen. Ihan oikeasti. Nauti vaan, tutustu ja anna mennä. Ei se koulutus vaan se ihminen.
Kyllä nimenomaan tuossa iässä on. Itse olin aivan eri ihminen alle nelikymppisenä kuin sen jälkeen. Esivaihdevuosioireetkin alkoivat rytinällä.
Niin, kiinnostaako miestä muutaman vuoden päästä kuumissa aalloissa kieriskelevä haluton nainen, jolla on aina menkat eikä pääse mukaan purjehtimaan?
Ideahan on siinä että miehen tulisi olla sen ikäinen että aika hänestä aika jättää ennen kuin nainen saa vaihdevuodet. Näin on luonto asian tarkoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen oman alani tohtori ja puoliso on käynyt lukion. Yhdessä jo 25 vuotta. Miksi ihmeessä joku haluaisi harjoittaa kotona syvällisiä filosofisia keskusteluja, koska kuten aloituksestakin käy ilmi, ne johtavat helposti näkemysristiriitoihin ja eripuraan,. Käykää mieluummin kavereiden kanssa tai netissä tai yksinään.
Itsekin kävin aikoinaan filosofian kerhossa ja sielläkin oli eri koulutaustoilla olevia ihmisiä. Lopulta minua alkoi ärsyttämään ja päädyin samaan kuin Hannah Arendt: filosofia on sisään päin kääntynyttä eskapismia. T. Yhteiskuntatieteilijä
Hei AP. Täällä 41v nainen, itsenäinen, omavarainen ja kaunis. Rakastuin korviani myöten 60-vuotiaaseen rakennusmieheen vailla minkäänlaista koulutusta tai ns. korkeampaa koulutusta.
Yhdessäoloa on takana 2 vuotta enkä ole koskaan ollut onnellisempi. Niin että anna palaa vaan, elämä on lyhyt. Kerro meille sitten kun hääkelloja soitetaan- meille ne soivat ensi vuoden toukokuussa.
Eli, kun muuten menee hyvin, niin mietit, että josko kuitenkin haluat joskus keskustella filosofisesti? Taustalla kokemus siitä, että tällaiset keskustelut aiheuttaa kahnausta ja ystävien kanssa ei voi. Kyllä siihen riitaan tarvitaan kaksi osapuolta. Toisaalta mieti, mitä elämältä haluat; suurin osa on kuitenkin tasaista arkea. Kuvitellaan, että löytäisit sen filosofisen akateemisen miehen, joka mietiskelee kotona ja haluaa purkaa kaikki atomeiksi. Hänen kohdallaan voikin olla, ettei mökkeily maistu, ei ole ajokorttia ja kaikki käytännöllinen puuhailu on täysin poissuljettua. Lopulta huomaat, että loputon asioiden vatvominenkin ärsyttää. Oletko varma, ettei sua häiritse joku muu?
Mä jotenkin ymmärrän, että nuoret kuvittelee valtavan kuilun amiksien ja akateemisten välille. Ehkä silloin vielä onkin, mutta iän myötä erot tasoittuu ja ihmiset kypsyy. Suomessa yliopistot on pääosin täynnä keskivertokansalainen, jotka eivät ole erityisen fiksuja, filosofisia tai välkkyjä. Lisäksi ylipäätänsä korkeakoulututkinto alkaa olla melko bulkkikamaa. Opiskeluaikana varmasti se opiskelupaikka määrittää omaa minä-kuvaa vahvasti ja kokee itsensä "tietynlaiseksi", mutta myöhemmin elämässä, kun opiskelijaelämä on jo taskussa ja diplomit taskussa, niin voisi kuvitella, että itsensä ja muut määrittää muidenkin kuin tutkintojen kautta.