Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateeminen humanistinainen löytää kauan etsimänsä onnen 7 vuotta nuoremman duunarin kanssa?
09.07.2024 |
Minulle kävi sillä tavalla hassusti, että olin vappulounaalla naisseurueessa ja viereiseen pöytään sattui miehiä jostain puulaaki-tyylisestä urheiluseurasta. Meidän ryhmässä oli pari räväkämpää rouvaa, jotka alkoivat heittää juttua heidän kanssa ja pian istuttiinkin iltapäivää yhdessä. Meitä oli muutama, joilla ei ollut työpäivä tulossa, niin päädyttiin vielä tanssimaan ja karaokeenkin. Juttelin aika paljon yhden miehistä kanssa, tanssittiin ja yhteystiedotkin vaihtui. Mukava fiilis jäi vappupäivästä, mutten tätä miestä sen enempää ajatellut.
Häneltä tuli sitten viesti että haluaisinko lähteä seuraksi ajelemaan kun hän käy viemässä jotain tavaroita veneelleen. Lupasi tarjota lounaan siellä satamapaikassa. Nämä oli niitä lämpimiä toukokuun päiviä ja mulla ei ollut mitään niin suostuin ehdolla, että saan ottaa kaverin siitä vappuporukasta mukaan. No se kävi ja meillä oli hirveän kivaa. Paluumatkalla heitettiin se kaveri kotiinsa ja tää mies pyysi katsomaan asuntoaan ja iltapalalle. Sauna lämpenemään, viinipullo auki ja lopun voitte arvatakin.
Tämä mies on aivan ihana ja minä taidan olla korviani myöten rakastunut. Ollaan nyt tapailtu siis kaksi kuukautta. Viikon päästä lähdetään kahdestaan mun mökille pohjoiseen. Hänen piti lähteä purjehtimaan, mutta mulle se veneessä olo oli liian korkea kynnys, niin sovittiin sitten että ollaan pari viikkoa mun mökillä ja hän lähtee sitten purjehtimaan yksin.
On varmaan ihan typerää edes kirjoittaa tänne palstalle tästä, ja tunnen itseni ihan typetäksi teiniksi kun teen niin. Mutta: minä olen 43 ja mies 35. Olen tällainen aika paatunut kukkahattutäti, vähän hullu kyllä ja ihan hyvässä kuosissa, mutta tottunut enempi akateemisiin porukoihin. Hän on rakennusmies ja yrittäjä, ammattikoulutettu ja kätevä käsistään. Nyt kaikki on hyvinkin auvoista, mutta entä jos tunnen tarvetta johonkin syvällisiin filosofisiin keskusteluihin jossain vaiheessa. En kyllä käy sellaisia edes ystävieni kanssa juurikaan, exäni kanssa kävin ja ne päätyi aina riitelyyn ja eripuraan.
Uskallanko satsata tähän emotionaalisesti? Mitä jos olenkin hänelle liian vanha? Nyt tästä asiasta ei ole puhuttu, ja hän tietää ikäni alusta asti.
Kommentit (105)
Sellaista av-fanfictionia tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ette ole jo 2 kk sisällä puhuneet mitään henkeviä? Ettekö koskaan katso esim. telkkarista uutisia yhdessä ja kommentoi niitä? Puhuneet elämäntarinoitanne yms.? Kyllähän niistäkin jo selviää miehen älykkyys ja sivistyksen taso jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Duunari elää kädestä suuhun ja humanisti saa sielunraviintonsa muiden viisauksia pänttäämällä. Jos ihmisillä ei ole mitään yhteistä, ei suhteesta jää käteen kuin pahamieli. Tulisi ymmärtää se että alkuhuuma kun hälvenee alkaa älyllinen rakkaustarina jossa vasta todellinen kemia ja ominaisuudet punnitaan.
Ei ap:ta haittaa, jos suhteella on määräaika. Yhteistä on ihmisyys, naisen sukuelin ja miehen sukuelin sopivat yhteen. Herättää kropassa kivan hormonicocktailin, kun yhtyy uuteen kumppaniin. Aivot luulevat, että nyt tulee priimajälkeläisiä. Toki näissä uusperhekuvioissa saattaa suhdetta siivittää eksäviha, kosto ja sadismikin
Vierailija kirjoitti:
Tästä voisi tehdä jonkun Hallmark-leffan. Käsikirjoitus lähes valmiina, ainoastaan loppua vailla.
Onnellinen loppu niissä aina on.
Ap mistä te olette puhuneet 2 kk aikana jos ette mitään syvällistä tai filosofista? Luulisi että miehen älykkyys olisi tullut jo tuossa ajassa selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 on vähän. 20 on paljon!
Yrittäjä, joka reissaa ja saa paljon aikaan kuulostaa ihan samanlaiselta maailmankansalaiselta kuin koulutetumpikin. Ellei ole jopa avoimempi ja aikaansaavampi kuin akateemiset keskimäärin...
Suhteessa /perheenä ollaan enimmäkseen kotona ja siellä erot ei välttämättä tunnu. Mutta tällainen suhde voi kariutua siihen, ettei se toimi enää kodin ja arjen ulkopuolella ollenkaan. On tärkeää että pystyy jakamaan asioita. Tuohan kuulostaa tosi hyvältä! Onnea :)
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on kirvesmies ja rakastui itseään vanhempaan humanistinaiseen. Ammatistaan huolimatta hän on sivistynyt ja fiksu, kun on opiskellut historiaa yliopistossa ja on Mensan jäsen. Kunhan vain haluaa olla kirvesmies.
Olen myös mensan jäsen ja meitä ei montaa ole. Yksikään heistä ei ole kirvesmies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ette ole jo 2 kk sisällä puhuneet mitään henkeviä? Ettekö koskaan katso esim. telkkarista uutisia yhdessä ja kommentoi niitä? Puhuneet elämäntarinoitanne yms.? Kyllähän niistäkin jo selviää miehen älykkyys ja sivistyksen taso jollain tavalla.
Entisenä duunarina nauran niin etten tahdo nähdä mitä kirjoitan.
Ei he mitään sivistävää tee. Syvällisin keskustelu minkä sain erään automekaanikon kanssa oli airfryer.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistit on yhtä luusereita kuin duunarit. Täydellinen pari siis.
Jos ei saa olla humanisti eikä duunari, niin mitä pitäisi sitten olla? Kun kaikki ei voi olla toimitusjohtajia kumminkaan.
Miten niin ei saa? Osa ihmisistä on väistämättä luuserisakkia, eikä sille mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Miten ette ole jo 2 kk sisällä puhuneet mitään henkeviä? Ettekö koskaan katso esim. telkkarista uutisia yhdessä ja kommentoi niitä? Puhuneet elämäntarinoitanne yms.? Kyllähän niistäkin jo selviää miehen älykkyys ja sivistyksen taso jollain tavalla.
Mitä henkeviä nyt jonkun amiksen kanssa edes puhuisi? Pohtisi sadevesiviemärien perimmäistä olemusta? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä täysillä! Älä mieti jotain titteleitä, jos teillä synkkaa ja viihdytte yhdessä niin ei kannata epäröidä.
Mulla on 25 vuotta nuorempi miesystävä, duunari myös, ja meillä taivaallisen ihana suhde. Ei ole tullut puheeksi koulutustasojen ero eikä tule. Sillä ei ole mitään merkitystä, kun rakastaa.
Jos olet löytänyt hyvän miehen, jonka kanssa kaikki menee kivasti, älä hyvänen aika heitä sitä hukkaan koulutustason takia. Anna mennä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Syvällisiä keskusteluja on turha odottaa.
Miettiikö oikeasti fiksu ihminen, että kelpaako joku ihminen hänelle koulutustaustan vuoksi? Jos todellisessa elämässä jutut synkkaa ja on hyvä olla, niin eikö se kerro olennaisen? Muuttuisiko asiat jotenkin paremmaksi, jos mies olisi akateemisesti koulutettu? Sydämen sivistystä saa muualtakin kuin kouluista.
Mies kuulostaa fiksulta ja hänen kanssaan on hyvä olla. Eikö se ole ihan parasta? Sinulla on jo kokemusta akateemisesta miehestä ja henkevistä keskusteluista, joista ei lopulta seurannut mitään hyvää. Kyllä se yhdessä oleminen ja yhteinen fiilis kertoo kaiken olennaisen. Nauti! Pidä tunteesta ja miehestä kiinni! Äläkä koskaan aliarvioi toista ihmistä noin pinnallisten asioiden perusteella. Kaiken kyllä näkee ja tuntee aidosti.
Itse olen akateemisesti koulutettu. Mieheni rakennusalan ammattilainen, käsistään taitava osaaja, jonka käytännön taitojen osaamista ihailen lakkaamatta. Ja sitä minkälainen hän on miehenä. Elämäni suurin rakkaus. Lämmin, huomioiva ja turvallinen. Niitä ominaisuuksia on hankala titteleillä ja koulutustaustoilla peitota. Olen ikionnellinen, että sain hänet rinnalleni.
Vierailija kirjoitti:
No voisithan nyt hieman jo käydä jotain hieman filosofista keskustelua tai vaikka puhua politiikasta ja testata miehen arvoja. Hyvässä lykyssä ei ole mikään tavallinen duunaripersu.
Ihme jos ette ole jo 2 kk aikana käyneet mitään syvällistä keskustelua? Vain keskustelemallahan selviää minkälainen maailmankuva duunarillasi on.
Ikäeronne ei ole nykyään mitään, melkein kaikilla naisilla on nykyään nuorempi mies.
Toivon teille onnea ja että mies paljastuu fiksummaksi kuin ehkä oletit.
Ollaan kyllä puhuttu politiikasta ja uskonnosta. Syvällisellä, jos edes sitä sanaa käytin, tarkoitin lähinnä teoreettisia ja filosofisia juttuja. Ja kulttuuria yleisemmin. Mutta ei niitä ymmärrä esim luonnontieteilijätkään. Rakentamiseen ja esim restaurointiin ja konservointiin liittyen meillä riittää paljon yhteistä puhuttavaa. Nämä siis lähellä omaa alaani.
Enkä olettanut miestä vähemmän fiksuksi. Sinulla on ikävä tapa keskustella muuten.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin ja tapailu menee kivasti, niin älä murehdi turhia.
Kiitos! En aio murehtia. Tämä on parasta pitkään aikaan.
ap
Tää sun aloitus on parasta pitkään aikaan! Tulin niin hyvälle tuulelle!
Onnea kaikkeen tulevaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on kirvesmies ja rakastui itseään vanhempaan humanistinaiseen. Ammatistaan huolimatta hän on sivistynyt ja fiksu, kun on opiskellut historiaa yliopistossa ja on Mensan jäsen. Kunhan vain haluaa olla kirvesmies.
Olen myös mensan jäsen ja meitä ei montaa ole. Yksikään heistä ei ole kirvesmies.
Mensaan pääsisi noin 111000 suomalaista (2% älykkäimmät) jos vaan menisivät testeihin. Kertoo enemmän siitä mensasta, että teillä on jäseniä 3200 ja loput yli 100000 yhtä älykästä on valinneet olla liittymättä mensaan.
Mikä langan pointti sitten on, jos kerran ei mikään huolestuta? humble bragata nuoremmalla miehellä?