Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateeminen humanistinainen löytää kauan etsimänsä onnen 7 vuotta nuoremman duunarin kanssa?
09.07.2024 |
Minulle kävi sillä tavalla hassusti, että olin vappulounaalla naisseurueessa ja viereiseen pöytään sattui miehiä jostain puulaaki-tyylisestä urheiluseurasta. Meidän ryhmässä oli pari räväkämpää rouvaa, jotka alkoivat heittää juttua heidän kanssa ja pian istuttiinkin iltapäivää yhdessä. Meitä oli muutama, joilla ei ollut työpäivä tulossa, niin päädyttiin vielä tanssimaan ja karaokeenkin. Juttelin aika paljon yhden miehistä kanssa, tanssittiin ja yhteystiedotkin vaihtui. Mukava fiilis jäi vappupäivästä, mutten tätä miestä sen enempää ajatellut.
Häneltä tuli sitten viesti että haluaisinko lähteä seuraksi ajelemaan kun hän käy viemässä jotain tavaroita veneelleen. Lupasi tarjota lounaan siellä satamapaikassa. Nämä oli niitä lämpimiä toukokuun päiviä ja mulla ei ollut mitään niin suostuin ehdolla, että saan ottaa kaverin siitä vappuporukasta mukaan. No se kävi ja meillä oli hirveän kivaa. Paluumatkalla heitettiin se kaveri kotiinsa ja tää mies pyysi katsomaan asuntoaan ja iltapalalle. Sauna lämpenemään, viinipullo auki ja lopun voitte arvatakin.
Tämä mies on aivan ihana ja minä taidan olla korviani myöten rakastunut. Ollaan nyt tapailtu siis kaksi kuukautta. Viikon päästä lähdetään kahdestaan mun mökille pohjoiseen. Hänen piti lähteä purjehtimaan, mutta mulle se veneessä olo oli liian korkea kynnys, niin sovittiin sitten että ollaan pari viikkoa mun mökillä ja hän lähtee sitten purjehtimaan yksin.
On varmaan ihan typerää edes kirjoittaa tänne palstalle tästä, ja tunnen itseni ihan typetäksi teiniksi kun teen niin. Mutta: minä olen 43 ja mies 35. Olen tällainen aika paatunut kukkahattutäti, vähän hullu kyllä ja ihan hyvässä kuosissa, mutta tottunut enempi akateemisiin porukoihin. Hän on rakennusmies ja yrittäjä, ammattikoulutettu ja kätevä käsistään. Nyt kaikki on hyvinkin auvoista, mutta entä jos tunnen tarvetta johonkin syvällisiin filosofisiin keskusteluihin jossain vaiheessa. En kyllä käy sellaisia edes ystävieni kanssa juurikaan, exäni kanssa kävin ja ne päätyi aina riitelyyn ja eripuraan.
Uskallanko satsata tähän emotionaalisesti? Mitä jos olenkin hänelle liian vanha? Nyt tästä asiasta ei ole puhuttu, ja hän tietää ikäni alusta asti.
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Humanistit on yhtä luusereita kuin duunarit. Täydellinen pari siis.
Kuulostaa ihanalta, anna mennä vaan! Itse rakastuin 15 vuotta vanhempaan mieheen, ja läheisten varoitteluista huolimatta kohta oltu vuosikymmen yhdessä. Ei se rakkaus ikää katso, eikä myöskään ihmisen syvällisyys katso koulutustaustaa.
Humanistia ei voi pitää mitenkään erityisen oppineena, heidän leijailunsa on usein turha.
T: matemaatikko & polyglot
Vierailija kirjoitti:
Humanistia ei voi pitää mitenkään erityisen oppineena, heidän leijailunsa on usein turha.
T: matemaatikko & polyglot
sanoo amis, haha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kiva saada kannustusta omille tuntemuksilleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Humanistit on yhtä luusereita kuin duunarit. Täydellinen pari siis.
Jos ei saa olla humanisti eikä duunari, niin mitä pitäisi sitten olla? Kun kaikki ei voi olla toimitusjohtajia kumminkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö hän halua lapsia? Onhan tuollainen mies tavallaan ihan kiva, vähän kuin koira. Itse en ottaisi koiraakaan, joten tuskin miestäkään. Mitä ylipäätään itse haluat suhteelta mieheen, kun olet jo hedelmälliset vuodet ylittänyt? Jos pitäisi veikata, sanoisin että suhteella on määräpäivä. Kuinka pitkällä se on, voi olla 5v, 10v, tai vaikka 1v. Se helpottaa, ettei "puhu samaa kieltä" eli ette pääse riitelemään. Mies saa tehdä omat juttunsa tavallaan ja sinä omasi tavallasi. Yleensä aika kuitenkin kuroo kielimuurin umpeen ja riitelykin alkaa
Mutta joo, "aivan ihana ja korviani myöten rakastunut" vähän implikoi, ettei sinua kiinnosta kuin you go girl -tyyppinen fiilistely, joten se siitä
Jos kaikki on hyvin ja tapailu menee kivasti, niin älä murehdi turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini on kirvesmies ja rakastui itseään vanhempaan humanistinaiseen. Ammatistaan huolimatta hän on sivistynyt ja fiksu, kun on opiskellut historiaa yliopistossa ja on Mensan jäsen. Kunhan vain haluaa olla kirvesmies.
Meriitti se yrittäjyyskin on. Jos mies on saanut firman pystyyn ja jopa kannattavaksi, ei se kovin tyhmä voi olla. Sydämen sivistystä voi hankkia miljoonin eri tavoin, ei se yliopisto ainoa väylä ole. Tuskin sinäkään rakensit koko minuuttasi opintojesi yhteydessä, kyllä sinäkin olet ihmisenä aika paljon koulutustaustaasi laajempi kokonaisuus. Kuten me kaikki. Älä mieti liikaa, tai saatat empiä onnesi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisithan nyt hieman jo käydä jotain hieman filosofista keskustelua tai vaikka puhua politiikasta ja testata miehen arvoja. Hyvässä lykyssä ei ole mikään tavallinen duunaripersu.
Ihme jos ette ole jo 2 kk aikana käyneet mitään syvällistä keskustelua? Vain keskustelemallahan selviää minkälainen maailmankuva duunarillasi on.
Ikäeronne ei ole nykyään mitään, melkein kaikilla naisilla on nykyään nuorempi mies.
Toivon teille onnea ja että mies paljastuu fiksummaksi kuin ehkä oletit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistit on yhtä luusereita kuin duunarit. Täydellinen pari siis.
Jos ei saa olla humanisti eikä duunari, niin mitä pitäisi sitten olla? Kun kaikki ei voi olla toimitusjohtajia kumminkaan.
Lääkäri, juristi, DI, fyysikko, matemaatikko, ekonomi, kemisti, arkkitehti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä voisi tehdä jonkun Hallmark-leffan. Käsikirjoitus lähes valmiina, ainoastaan loppua vailla.
Mahdatko edes tietää minkä määrän kirjoja humanisti on lukenut ja kuinka monta tutkielmaa tehnyt? Turha aliarvioida humanistista koulutusta tässä oikeistolaisessa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö hän halua lapsia? Onhan tuollainen mies tavallaan ihan kiva, vähän kuin koira. Itse en ottaisi koiraakaan, joten tuskin miestäkään. Mitä ylipäätään itse haluat suhteelta mieheen, kun olet jo hedelmälliset vuodet ylittänyt? Jos pitäisi veikata, sanoisin että suhteella on määräpäivä. Kuinka pitkällä se on, voi olla 5v, 10v, tai vaikka 1v. Se helpottaa, ettei "puhu samaa kieltä" eli ette pääse riitelemään. Mies saa tehdä omat juttunsa tavallaan ja sinä omasi tavallasi. Yleensä aika kuitenkin kuroo kielimuurin umpeen ja riitelykin alkaa
Mutta joo, "aivan ihana ja korviani myöten rakastunut" vähän implikoi, ettei sinua kiinnosta kuin you go girl -tyyppinen fiilistely, joten se siitä
Meillä kummallakin on lapset jo tehty ja tämä asia on käyty läpi.
Jos suhteellamme on muusta minusta riippuvasta syystä viimeinen käyttöpäivä, olkoon. Se ei minua huolestuta tällä hetkellä kauheasti. En sille voi mitään.
Exäni lähti nuoren opiskelijatytön matkaan, ja tuli vuoden päästä jätetyksi. Sellaista sattuu.
ap
Duunari elää kädestä suuhun ja humanisti saa sielunraviintonsa muiden viisauksia pänttäämällä. Jos ihmisillä ei ole mitään yhteistä, ei suhteesta jää käteen kuin pahamieli. Tulisi ymmärtää se että alkuhuuma kun hälvenee alkaa älyllinen rakkaustarina jossa vasta todellinen kemia ja ominaisuudet punnitaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin ja tapailu menee kivasti, niin älä murehdi turhia.
Kiitos! En aio murehtia. Tämä on parasta pitkään aikaan.
ap
Ei se koulutustaso älykkyydestä mitään kerro. Kohtaa ihminen ihmisenä, äläkä turhaan noin pinnallisia kelaile. Saatatte hyvinkin olla ihan samalla tasolla henkisesti ja älyllisesti, koulutuksen tasoerosta huolimatta.