Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateeminen humanistinainen löytää kauan etsimänsä onnen 7 vuotta nuoremman duunarin kanssa?
09.07.2024 |
Minulle kävi sillä tavalla hassusti, että olin vappulounaalla naisseurueessa ja viereiseen pöytään sattui miehiä jostain puulaaki-tyylisestä urheiluseurasta. Meidän ryhmässä oli pari räväkämpää rouvaa, jotka alkoivat heittää juttua heidän kanssa ja pian istuttiinkin iltapäivää yhdessä. Meitä oli muutama, joilla ei ollut työpäivä tulossa, niin päädyttiin vielä tanssimaan ja karaokeenkin. Juttelin aika paljon yhden miehistä kanssa, tanssittiin ja yhteystiedotkin vaihtui. Mukava fiilis jäi vappupäivästä, mutten tätä miestä sen enempää ajatellut.
Häneltä tuli sitten viesti että haluaisinko lähteä seuraksi ajelemaan kun hän käy viemässä jotain tavaroita veneelleen. Lupasi tarjota lounaan siellä satamapaikassa. Nämä oli niitä lämpimiä toukokuun päiviä ja mulla ei ollut mitään niin suostuin ehdolla, että saan ottaa kaverin siitä vappuporukasta mukaan. No se kävi ja meillä oli hirveän kivaa. Paluumatkalla heitettiin se kaveri kotiinsa ja tää mies pyysi katsomaan asuntoaan ja iltapalalle. Sauna lämpenemään, viinipullo auki ja lopun voitte arvatakin.
Tämä mies on aivan ihana ja minä taidan olla korviani myöten rakastunut. Ollaan nyt tapailtu siis kaksi kuukautta. Viikon päästä lähdetään kahdestaan mun mökille pohjoiseen. Hänen piti lähteä purjehtimaan, mutta mulle se veneessä olo oli liian korkea kynnys, niin sovittiin sitten että ollaan pari viikkoa mun mökillä ja hän lähtee sitten purjehtimaan yksin.
On varmaan ihan typerää edes kirjoittaa tänne palstalle tästä, ja tunnen itseni ihan typetäksi teiniksi kun teen niin. Mutta: minä olen 43 ja mies 35. Olen tällainen aika paatunut kukkahattutäti, vähän hullu kyllä ja ihan hyvässä kuosissa, mutta tottunut enempi akateemisiin porukoihin. Hän on rakennusmies ja yrittäjä, ammattikoulutettu ja kätevä käsistään. Nyt kaikki on hyvinkin auvoista, mutta entä jos tunnen tarvetta johonkin syvällisiin filosofisiin keskusteluihin jossain vaiheessa. En kyllä käy sellaisia edes ystävieni kanssa juurikaan, exäni kanssa kävin ja ne päätyi aina riitelyyn ja eripuraan.
Uskallanko satsata tähän emotionaalisesti? Mitä jos olenkin hänelle liian vanha? Nyt tästä asiasta ei ole puhuttu, ja hän tietää ikäni alusta asti.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
No voisithan nyt hiema....
Ikäeronne ei ole nykyään mitään, melkein kaikilla naisilla on nykyään nuorempi mies
Hahaha. Se että täällä höpötetään ei tee siitä totta. Todellisuudessa hyvin harvalla naisella on 7 vuotta nuorempi mies. Ja kun poisluetaan seksi- ja muut kevytviritelmät, niin vielä harvemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nelikymppinen FT rakastuin eron jälkeen duunarimieheen. Olen aivan ihmeissäni siitä miten löysinkin tuollaisen aarteen. Hän on todella fiksu ja omaa valtavasti sydämen sivistystä. Ja on monessa asiassa älyttömän kätevä käsistään ( ;) ), suvereeni eräilijäkin... kaiken tuon yhdistelmä on niin valloittavaa ja seksikästä että huhhuijaa! Tästä ei ole paluuta, olen löytänyt elämäni rakkauden.
Ainoa mikä tuli itselle mieleen oli lapsiasia mutta koska sekin on pois pöydältä niin enpä näe tuossa sen kummempia riskejä kuin mitä parisuhteisiin yleensäkin liittyy. Kaikki nyt on vaan kiinni siitä millaisia olette ihmisinä, ja tällä en tarkoita ikää tai koulutusta.
Reilusti alle 10v ikäero tuossa iässä ei ole oikeastaan mitään, suuntaan tai toiseen. Ja taas alle 5v ikäero on sama asia kun samanikäinen. Ihan oikeasti. Nauti vaan, tutustu ja anna mennä. Ei se koulutus vaan se ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä voisi tehdä jonkun Hallmark-leffan. Käsikirjoitus lähes valmiina, ainoastaan loppua vailla.
Tota. Huono kirjoitusharjoitusten.
Liioittelu, maalailu ei koskaan toimi.
Akteemiseksi naiseksi ap:n kirjoitustaidot ovat kyllä heikot. Veikkaan duunarimiehen kynäilemäksi fantasiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Minun fiksu sympaattinen lämmin nokkela älykäs lahjakas lapseni aikoo valita duunari-uran.
Lukioon olisi päässyt. Ei mene.
Onko se koulutus aina se mikä on ydin pariutumiseen?
Aapee näe/näet pintaa syvemmälle.
Outoja sanavalintoja tai alkeellista kuvailua:
"Minulle kävi sillä tavalla hassusti"
"räväkämpää rouvaa"
"Juttelin aika paljon yhden miehistä kanssa"
"Nämä oli niitä lämpimiä toukokuun päiviä ja mulla ei ollut mitään niin suostuin ehdolla, että saan ottaa kaverin siitä vappuporukasta mukaan."
"Olen tällainen aika paatunut kukkahattutäti, vähän hullu kyllä ja ihan hyvässä kuosissa, mutta tottunut enempi akateemisiin porukoihin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Humanistia ei voi pitää mitenkään erityisen oppineena, heidän leijailunsa on usein turha.
T: matemaatikko & polyglot
Tarkoitit varmaan matemaatikko ja polyglotti, joka ei kuitenkaan osaa suomea 😘
eri
Vierailija kirjoitti:
Reilusti alle 10v ikäero tuossa iässä ei ole oikeastaan mitään, suuntaan tai toiseen. Ja taas alle 5v ikäero on sama asia kun samanikäinen. Ihan oikeasti. Nauti vaan, tutustu ja anna mennä. Ei se koulutus vaan se ihminen.
Kyllä nimenomaan tuossa iässä on. Itse olin aivan eri ihminen alle nelikymppisenä kuin sen jälkeen. Esivaihdevuosioireetkin alkoivat rytinällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen akateemisesti koulutettu ja toistaiseksi pisin suhteeni oli ammattikoulun käyneen ihmisen kanssa. On älykäs ja sivistynyt, ero ei johtunut koulutustaustasta. Olemme edelleen ystävät.
Voi tietenkin. Kaikkihan on maailmassa ja jopa Suomessakin mahdollista. Mutta eihän se tietenkään joka tapauksessa toteudu, kuten akateemisena ihmisenä avaajakin ymmärtänee! Onnea kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisilla naisilla on nenä pystyssä kun ovat lukeneet pari kirjaa yliopistolla eikä mitään käytännön ammattia. Itse en akateemisena miehenä edes haluaisi akatermista naista saat 7 v vanhempaa a k k a a. Joku 20v nuorempi on ok ja sairaanhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Akteemiseksi naiseksi ap:n kirjoitustaidot ovat kyllä heikot. Veikkaan duunarimiehen kynäilemäksi fantasiaksi.
Ajattelin samaa jo muutaman ensimmäisen rivin perusteella. Tunnen paljon duunarimiehiä veljeni kautta. Itse olen maisteri.
Minkä ikäiset lapset? Onko edessä joskus mahdollisesti uusperhekuvio? Miten lapset kasvatetaan?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset? Onko edessä joskus mahdollisesti uusperhekuvio? Miten lapset kasvatetaan?
Onko lasten äiti joku kouvolatukkainen veetee?
Elämänkokemus on osoittanut että akateeminen humanismi ja onni eivät mahdu samaan päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilusti alle 10v ikäero tuossa iässä ei ole oikeastaan mitään, suuntaan tai toiseen. Ja taas alle 5v ikäero on sama asia kun samanikäinen. Ihan oikeasti. Nauti vaan, tutustu ja anna mennä. Ei se koulutus vaan se ihminen.
Kyllä nimenomaan tuossa iässä on. Itse olin aivan eri ihminen alle nelikymppisenä kuin sen jälkeen. Esivaihdevuosioireetkin alkoivat rytinällä.
Niin, kiinnostaako miestä muutaman vuoden päästä kuumissa aalloissa kieriskelevä haluton nainen, jolla on aina menkat eikä pääse mukaan purjehtimaan?
Syvällisyys tai viisaus ei todellakaan ole koulutuksesta kiinni! Jotenkin niin surullista, kun ammattikoulutuksen saaneita dissataan. Itse olen akateeminen.