Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateeminen humanistinainen löytää kauan etsimänsä onnen 7 vuotta nuoremman duunarin kanssa?
09.07.2024 |
Minulle kävi sillä tavalla hassusti, että olin vappulounaalla naisseurueessa ja viereiseen pöytään sattui miehiä jostain puulaaki-tyylisestä urheiluseurasta. Meidän ryhmässä oli pari räväkämpää rouvaa, jotka alkoivat heittää juttua heidän kanssa ja pian istuttiinkin iltapäivää yhdessä. Meitä oli muutama, joilla ei ollut työpäivä tulossa, niin päädyttiin vielä tanssimaan ja karaokeenkin. Juttelin aika paljon yhden miehistä kanssa, tanssittiin ja yhteystiedotkin vaihtui. Mukava fiilis jäi vappupäivästä, mutten tätä miestä sen enempää ajatellut.
Häneltä tuli sitten viesti että haluaisinko lähteä seuraksi ajelemaan kun hän käy viemässä jotain tavaroita veneelleen. Lupasi tarjota lounaan siellä satamapaikassa. Nämä oli niitä lämpimiä toukokuun päiviä ja mulla ei ollut mitään niin suostuin ehdolla, että saan ottaa kaverin siitä vappuporukasta mukaan. No se kävi ja meillä oli hirveän kivaa. Paluumatkalla heitettiin se kaveri kotiinsa ja tää mies pyysi katsomaan asuntoaan ja iltapalalle. Sauna lämpenemään, viinipullo auki ja lopun voitte arvatakin.
Tämä mies on aivan ihana ja minä taidan olla korviani myöten rakastunut. Ollaan nyt tapailtu siis kaksi kuukautta. Viikon päästä lähdetään kahdestaan mun mökille pohjoiseen. Hänen piti lähteä purjehtimaan, mutta mulle se veneessä olo oli liian korkea kynnys, niin sovittiin sitten että ollaan pari viikkoa mun mökillä ja hän lähtee sitten purjehtimaan yksin.
On varmaan ihan typerää edes kirjoittaa tänne palstalle tästä, ja tunnen itseni ihan typetäksi teiniksi kun teen niin. Mutta: minä olen 43 ja mies 35. Olen tällainen aika paatunut kukkahattutäti, vähän hullu kyllä ja ihan hyvässä kuosissa, mutta tottunut enempi akateemisiin porukoihin. Hän on rakennusmies ja yrittäjä, ammattikoulutettu ja kätevä käsistään. Nyt kaikki on hyvinkin auvoista, mutta entä jos tunnen tarvetta johonkin syvällisiin filosofisiin keskusteluihin jossain vaiheessa. En kyllä käy sellaisia edes ystävieni kanssa juurikaan, exäni kanssa kävin ja ne päätyi aina riitelyyn ja eripuraan.
Uskallanko satsata tähän emotionaalisesti? Mitä jos olenkin hänelle liian vanha? Nyt tästä asiasta ei ole puhuttu, ja hän tietää ikäni alusta asti.
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 46 ja mies 40. Kun tavattiin 11 vuotta sitten niin moni kommentoi ikäeroa. Ja varsinkin miehelle sitä että hän akateeminen ja minä duunari. Mutta ei se meitä haittaa vieläkään. Sanon muille että tuijottakaa vaan vapaasti (ja pelkästään) omaan napaanne.
ei voi , vanhempaa ak kaa ei kukaan terve mies ota ja akateemisten harrastukset on sitä että luetaan runoja, käydään teatterissa ja luetaan joku muodissa oleva kirja ja psykoanalysoidaan kaikkia alempia ihmisiä vammaisiksi ja kerran vuodessa käydään pridemarssilla palestiinan lippu sylissä.
ja tällaista tekopyhää sivistyspaskaa ei jaksa kukaan terve mies ei edes akateemiset
Kyllä voi. Minulla kesti voittaa ennakkoluuloni, mutta onnekseni ne hälvenivät. Fiksu duunaritaustainen miesystävä, joka on tunneälyltään ihan eri luokkaa kuin akateeminen tollo exäni. Ikäero 10+. Hyvin synkkaa ja suhde terveellä pohjalla. Meillä molemmilla käynyt hyvä tuuri.
v ihaan kaikkia akateemisia naisia
tv akateeminen mies mutta ideologisesti työtön, tänäänkin ruokajonoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
v ihaan kaikkia akateemisia naisia
tv akateeminen mies mutta ideologisesti työtön, tänäänkin ruokajonoon!
Minun ideologiani ei salli loisten ruokkimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilusti alle 10v ikäero tuossa iässä ei ole oikeastaan mitään, suuntaan tai toiseen. Ja taas alle 5v ikäero on sama asia kun samanikäinen. Ihan oikeasti. Nauti vaan, tutustu ja anna mennä. Ei se koulutus vaan se ihminen.
Kyllä nimenomaan tuossa iässä on. Itse olin aivan eri ihminen alle nelikymppisenä kuin sen jälkeen. Esivaihdevuosioireetkin alkoivat rytinällä.
Niin, kiinnostaako miestä muutaman vuoden päästä kuumissa aalloissa kieriskelevä haluton nainen, jolla on aina menkat eikä pääse mukaan purjehtimaan?
Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kovasti yritetään saada ap:sta miestä, joka päivä verta vuotavaa naista tai mitä ikinä. Tietääkseni verenvuoto loppuu vaihdevuosiin ja myös akateeminen voi kirjoittaa lennokkaasti, varsinkin ihastuspäissään kovinkin hassusti.
Täällä on ihan hirveesti negatiivisia lyttääjiä, jotka aina haluavat alentaa toiset ja murskata heidän kokemukset. En ole koskaan tarinoitut feikkialoitusta. Miksi semmoista kukaan tekisi? Ehkä nämä ankeuttajat sitten tekee useinkin niin, kun on koko ajan pelko persiissä, että joku huijaa.
Eri
Ikä ja koulutustaso eivät määrittele sitä, millaisilla ihmisillä on hyvää kemiaa ja yhtenevä käsitys siitä, mitä parisuhteesta halutaan.
Yliopistossa ollessani tapailin muita humanisteja ja voi kuinka pitkästyin. Kaipasin kumppaneilta arjen osaamista, kädentaitoja ja tunneälyä. Nelikymppisenä, pitkän parisuhteen päätyttyä löysin kivan puusepän, joka oli kaikkea sitä mitä olin aina toivonut. Ainoa miinus oli aluksi hänen ikänsä, hän on vasta parikymppinen. Mutta mitä väliä sillä oikeasti on! Hänen kanssaan olen käynyt elämäni parhaat keskustelut ja pohdinnat. Minua on varoiteltu siitä, että hän tulee jättämään minut nuoremman takia mutta jos näin kävisi, ainakin olen saanut nauttia elämäni parhaasta ihmissuhteesta.
Ole sinäkin AP rohkea. Teidän ikäeronne ei edes ole merkittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö siis suhde kaatuisi siihen, ettei mies kykenisi syvällisiin filosofisiin keskusteluihin? Ja et muutenkaan käy sellaisia keskusteluita kenenkään kanssa? Eikö riitä, että käyt ne keskustelut vaikka jonkun ystävättären kanssa?
Jos juttu muuten toimii, niin anti mennä vaan. Tietysti kyse voi olla pelkästä kesäromanssista, mutta se selviää sitten syksyllä säiden viilentyessä.
Kuulostaa aikamoiselta löydöltä jos mies jopa purjehtii. Eikä se akateemisuuskaan mitään syvällisyyttä välttämättä takaa. Toksisin kusipää jonka olen koskaan tavannut, oli korkeasti koulutettu ja korkeassa asemassa sivistysalalla.
Lähipiiristä tunnen neljä tai viisi rakennusalan yrittäjää joilla ei kenelläkään rahasta pulaa. Fiksuja tyyppejä tavallaan kaikki, mutta aivan täydellisen poissaolevia mitä tulee pohdiskelevempiin syvällisiin keskusteluihin. Raha tuo heille niin täysin erilaisen elämän, että heidän ajatukset täyttyvät sellaisista asioista kuin pitäisikö tänä kesänä tarttua sen venemyyjän tarjoukseen moottoriveneestä ja laittaa se vesijetti vaikka vuokralle.
Todella moni heistä tottuu siihen ihailuun ja nostatukseen mitä tekemisillään saavat. Syvällisistä keskusteluista he eivät saa mitään sellaista, pahimmillaan nolaavat itsensä kun eivät osaa ajatella niin monimutkaisesti. Siksi eivät edes halua panostaa moiseen.
Yksi näistä tuttavista suuttui aina kun jokin tietoni perustui lukeneisuuteen ja yleissivistykseen. Hänestä ihan hölynpölyä joku mukamas fakta minkä jostain tiedän kun hän ei ole siitä tietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitaisiin käydä filosofinen keskustelu esimerkiksi siitä, miten saatamme ihastua siihen tunteeseen, että joku vielä haluaa väistämättömästi rapistuvaa kehoamme.
Vierailija kirjoitti:
Reilusti alle 10v ikäero tuossa iässä ei ole oikeastaan mitään, suuntaan tai toiseen. Ja taas alle 5v ikäero on sama asia kun samanikäinen. Ihan oikeasti. Nauti vaan, tutustu ja anna mennä. Ei se koulutus vaan se ihminen.
Aika paljon riippuu ihmisten ulkoisesta habituksesta toimiiko tuollainen M35 ja N43. Nimittäin mies voi olla hyvin keski-ikääntynyt ulkoisesti ja naisilla tuossa iässä hyvin vaihtelevaa mitä vuodet tehneet ulkonäölle. Tarkoitan vaan sitä, että jos M näyttää ulkoisesti kuin olisi 28 ja N kuin olisi 50, niin voitte olla varmoja siitä kuinka teitä tullaan vieroksumaan ja hyvin harva haluaa tutustua teihin parina tai edes pitää suhdettanne mitenkään vakavasti otettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi AP:lla eli duunarimiehellä loppua tarinat kesken.
Vierailija kirjoitti:
Taisi AP:lla eli duunarimiehellä loppua tarinat kesken.
Duunarilta ei tarinat lopu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Taisi AP:lla eli duunarimiehellä loppua tarinat kesken.
Duunari on töissä kiinni kirveen varressa. Akateeminen nainen olisi liikkuvalla työajalla vastannut aamulattensa ääreltä tai kahden tunnin lounastauoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistit on yhtä luusereita kuin duunarit. Täydellinen pari siis.
Jos ei saa olla humanisti eikä duunari, niin mitä pitäisi sitten olla? Kun kaikki ei voi olla toimitusjohtajia kumminkaan.
Toimariksi helppo alkaa. Yrityslainaa vain ja firmalle nimi. Pesuvati, lasta ja rulla talouspaperia. Käyntikortteihin ja nettisivuille titteli ja yhteystiedot. Toimitusjohtaja on syntynyt! Vpalstalle sitten kirjoituksia, montako leikkelettä aamiaisella oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
v ihaan kaikkia akateemisia naisia
tv akateeminen mies mutta ideologisesti työtön, tänäänkin ruokajonoon!
Minun ideologiani ei salli loisten ruokkimista.
Eikä äly erota sarkasmia oikeasta mielipidekirjoituksesta.
Tunnen vähän tuon kaltaisen pariskunnan. Vaikuttavat tosi onnellisilta ja tyytyväisiltä. Älä näe ongelmia siellä, missä niitä ei ole.
Totta. Miehen kirjoittama. Räväkkä rouva ja hyvässä kuosissa pahimmat.